Lue keskustelun säännöt.
50 v lähestyy, elämä ei ole seesteisempää. Kyseenalaistan kaiken
01.08.2023 |
Asuinpaikan haluaisin vaihtaa, olen kyllästynyt perhearkeen. Jatkuva oravanpyörä ahdistaa, iloa ei oikein saa väännettyä mistään. Mietin mennyttä elämää, joka 3 lapsen perheenä ja pitkän parisuhteen kautta vaikuttaa hyvältä. Mietin olenko ollut onnellinen. Onko elämä ollut pelkkää puurtamista. Suru siitä, että ollaan riidelty ja monta hetkeä elämästä on sen takia heitetty hukkaan. Sekavammaksi vaan menee mietteet ja olen rauhaton ja ahdistunut.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Meillä lapset etsivät vielä omaa paikkaansa maailmassa, opiskelevat yliopistossa ja ovat toistaiseksi tasapainoisia. Uskon heidän pärjäävän.
Appivanhemmat porskuttaa vielä täysillä, omista vanhemmistani toinen on jo poissa, toinen hyvässä kunnossa enkä omalle kohdallekaan sairauksista ole ahdistunut. Ne tulee jos on tullakseen.
Enemmän mietin, että jotain kääntöliikettä on tehtävä jos loppuelämän haluaa olla tyytyväinen. Ja mikä se kääntöliike olisi. Muutto, ero, .. lisää sisältöä elämään. Ja mistä?
Ikäkriisi, selkeä sellainen.
Ala nyt ensimmäiseksi huolehtimaan itsestäsi, hanki kiva harrastus tai pari, hanki vaikka kesämökki, joku mummonmökki tai asuntoauto, jossa saat olla ihan rauhassa ja ota aikaa itsellesi. Matkustele, jos siitä tykkäät, mene vaeltamaan, jos se on sinun juttusi, opiskele jotain uutta ja miele kiintoista, vaikka uusi kieli ja mene maahan, jossa sitä puhutaan, hanki vapaaehtoistyö ulkomailta tai ihan mitä vain. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Erosta en tiedä, sitä ehdit miettimään kyllä, kunhan nyt ensin huolehdit oman pääsi virkeydestä.
Elämäsi ja sen mukavuus on täysin omissa käsissäsi, muiden työmaa se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah 😃 Tätä on tullut pohdittua viimeaikoina, kun itselläkin 50 häämöttää, että miten niin monet muut saman ikäiset ovat niin kovin vanhoja ja elämään kyllästyneitä. En minä.
Ok, naama ei ole enää niin kovin nätti, mut ei nyt rumakaan. Kroppa vähän joskus reistaa, mut sille voi tehdä asioita elämäntavoilla. Lapsia on kasvatettu liuta, omia ja lainalapsia, osa vielä vaiheessa. Velkaa on, mutta so not? Olen tehnyt elämässä valtavasti asioita, nähnyt ja kokenut, saavuttanutkin.
Vielä ei kiinnosta pysähtyä ja "seestyä". Mulla on hirveesti suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja koko ajan jotain uutta meneillään ja harrastelen kaikenlaista. Eniten tässä huolestuttaa, että jos minäkin tulen vanhaksi, enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluan.
Miks te ihmiset valitsette suhtautua elämään noin negatiivisesti? Eläkää paremmin, se on teidän oma ainoa elämänne, josta voitte tehdä mitä haluatte. Kaikki esteet on korvien välissä.
Onpa kriisiytynyt ketju. Itse olen 54 v ja tunnistan seuraavat: huolen lasten puolesta ja huolen vanhempien ikääntymisen ja huonontumisen puolesta, huolen oman terveyden puolesta vaikka nyt kaikki on hyvin.
Vastavoimana olen elämäni aikana oppinut käsittelemään näitä tunteita. Pystyn nousemaan niiden yläpuolelle ja nauttimaan siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mistä asioista olen kiitollinen. Se kasvaa, mihin fokusoituu.
Vierailija kirjoitti:
Hah 😃 Tätä on tullut pohdittua viimeaikoina, kun itselläkin 50 häämöttää, että miten niin monet muut saman ikäiset ovat niin kovin vanhoja ja elämään kyllästyneitä. En minä.
Ok, naama ei ole enää niin kovin nätti, mut ei nyt rumakaan. Kroppa vähän joskus reistaa, mut sille voi tehdä asioita elämäntavoilla. Lapsia on kasvatettu liuta, omia ja lainalapsia, osa vielä vaiheessa. Velkaa on, mutta so not? Olen tehnyt elämässä valtavasti asioita, nähnyt ja kokenut, saavuttanutkin.
Vielä ei kiinnosta pysähtyä ja "seestyä". Mulla on hirveesti suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja koko ajan jotain uutta meneillään ja harrastelen kaikenlaista. Eniten tässä huolestuttaa, että jos minäkin tulen vanhaksi, enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluan.
Miks te ihmiset valitsette suhtautua elämään noin negatiivisesti? Eläkää paremmin, se on teidän oma ainoa elämänne, josta voitte tehdä mitä haluatte. Kaikki esteet on korvien välissä.
Kyllä joo; sairaudet ja muut ovat korvien välissä. Jeesus miten lapsellinen ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Meillä lapset etsivät vielä omaa paikkaansa maailmassa, opiskelevat yliopistossa ja ovat toistaiseksi tasapainoisia. Uskon heidän pärjäävän.
Appivanhemmat porskuttaa vielä täysillä, omista vanhemmistani toinen on jo poissa, toinen hyvässä kunnossa enkä omalle kohdallekaan sairauksista ole ahdistunut. Ne tulee jos on tullakseen.
Enemmän mietin, että jotain kääntöliikettä on tehtävä jos loppuelämän haluaa olla tyytyväinen. Ja mikä se kääntöliike olisi. Muutto, ero, .. lisää sisältöä elämään. Ja mistä?
Ikäkriisi, selkeä sellainen.
Ala nyt ensimmäiseksi huolehtimaan itsestäsi, hanki kiva harrastus tai pari, hanki vaikka kesämökki, joku mummonmökki tai asuntoauto, jossa saat olla ihan rauhassa ja ota aikaa itsellesi. Matkustele, jos siitä tykkäät, mene vaeltamaan, jos se on sinun juttusi, opiskele jotain uutta ja miele kiintoista, vaikka uusi kieli ja mene maahan, jossa sitä puhutaan, hanki vapaaehtoistyö ulkomailta tai ihan mitä vain. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Erosta en tiedä, sitä ehdit miettimään kyllä, kunhan nyt ensin huolehdit oman pääsi virkeydestä.
Elämäsi ja sen mukavuus on täysin omissa käsissäsi, muiden työmaa se ei ole.
Käyn kuntosalilla ja jumpassa, lenkkeilen. Opintoja on ollut menossa viimeiset pari vuotta. Töissäkin vastuuta tullut lisää, mikä sinänsä ei tunnu miltään. Mies ei ole mökkijutusta kiinnostunut lainkaan, yksin en sellaiseen savottaan tohdi lähteä kun talokin on hoidettavana.
Matkoilla käyn saldon antamissa rajoissa pari kertaa vuodessa. Lähinnä arki-illat ja viikonloput ilman aktiviteettia ahdistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Meillä lapset etsivät vielä omaa paikkaansa maailmassa, opiskelevat yliopistossa ja ovat toistaiseksi tasapainoisia. Uskon heidän pärjäävän.
Appivanhemmat porskuttaa vielä täysillä, omista vanhemmistani toinen on jo poissa, toinen hyvässä kunnossa enkä omalle kohdallekaan sairauksista ole ahdistunut. Ne tulee jos on tullakseen.
Enemmän mietin, että jotain kääntöliikettä on tehtävä jos loppuelämän haluaa olla tyytyväinen. Ja mikä se kääntöliike olisi. Muutto, ero, .. lisää sisältöä elämään. Ja mistä?
Ikäkriisi, selkeä sellainen.
Ala nyt ensimmäiseksi huolehtimaan itsestäsi, hanki kiva harrastus tai pari, hanki vaikka kesämökki, joku mummonmökki tai asuntoauto, jossa saat olla ihan rauhassa ja ota aikaa itsellesi. Matkustele, jos siitä tykkäät, mene vaeltamaan, jos se on sinun juttusi, opiskele jotain uutta ja miele kiintoista, vaikka uusi kieli ja mene maahan, jossa sitä puhutaan, hanki vapaaehtoistyö ulkomailta tai ihan mitä vain. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Erosta en tiedä, sitä ehdit miettimään kyllä, kunhan nyt ensin huolehdit oman pääsi virkeydestä.
Elämäsi ja sen mukavuus on täysin omissa käsissäsi, muiden työmaa se ei ole.
Käyn kuntosalilla ja jumpassa, lenkkeilen. Opintoja on ollut menossa viimeiset pari vuotta. Töissäkin vastuuta tullut lisää, mikä sinänsä ei tunnu miltään. Mies ei ole mökkijutusta kiinnostunut lainkaan, yksin en sellaiseen savottaan tohdi lähteä kun talokin on hoidettavana.
Matkoilla käyn saldon antamissa rajoissa pari kertaa vuodessa. Lähinnä arki-illat ja viikonloput ilman aktiviteettia ahdistaa.
Ap
Ja mietin jo ison vanhan talon remppaamista majoitustarkoitukseen että ei kai tässä aivot ihan täysillä käy. Jotain intohimoa johonkin tässä kai etsii.
Ja kun muita tän ikäisiä ei juhliminen kiinnosta, niin mua kyllä kiinnostaisi mut seuran löytäminen siihen on hankalaa
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah 😃 Tätä on tullut pohdittua viimeaikoina, kun itselläkin 50 häämöttää, että miten niin monet muut saman ikäiset ovat niin kovin vanhoja ja elämään kyllästyneitä. En minä.
Ok, naama ei ole enää niin kovin nätti, mut ei nyt rumakaan. Kroppa vähän joskus reistaa, mut sille voi tehdä asioita elämäntavoilla. Lapsia on kasvatettu liuta, omia ja lainalapsia, osa vielä vaiheessa. Velkaa on, mutta so not? Olen tehnyt elämässä valtavasti asioita, nähnyt ja kokenut, saavuttanutkin.
Vielä ei kiinnosta pysähtyä ja "seestyä". Mulla on hirveesti suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja koko ajan jotain uutta meneillään ja harrastelen kaikenlaista. Eniten tässä huolestuttaa, että jos minäkin tulen vanhaksi, enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluan.
Miks te ihmiset valitsette suhtautua elämään noin negatiivisesti? Eläkää paremmin, se on teidän oma ainoa elämänne, josta voitte tehdä mitä haluatte. Kaikki esteet on korvien välissä.
Kyllä joo; sairaudet ja muut ovat korvien välissä. Jeesus miten lapsellinen ihminen!
Olen eri, mutta kyllä vain suurin osa on korvie välissä. En vähättele mitään sairauksia ja tiedän, että tilanteet ovat erilaisa, mutta: kyllä Lääketiedekin tunnistaa, että ihmisen kokemus ja asenne sairauteensa merkitsee enemmän kuin itse sairaus. Ja kun lukee masentunnuksesta parantuneiden kirjoja, niin kyllä sen masennuksen on parantanut klik-muutos ajattelussa.
Itselläni on itsemurhaa yrittänyt lapsi ja saan olla koko ajan peloissani hänen puolestaan. Mutta senkin kohdalla pystyn itse vaikuttamaan siihen, miten annan asian itseeni vaikuttaa. En kokonaan pysty pelkoani poistamaan, mutta korvien välistä senkin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on viisikymppiset jo onnellisesti takanapäin. Menneisyyden haamut on suurelta osin käsitelty. Olen jättänyt elämästäni pois asioita, joiden luulin olevan minulle tärkeitä. Osa sellaisia, joita pidin pitkään elämässäni vain saadakseni muiden hyväksyntää. Olen jättänyt elämääni asioita, jotka ovat minulle edelleen tärkeitä, ja ottanut mukaan uusia juttuja. Katse on tulevaisuudessa. "Mikä minusta tulee isona." Olen hakenut syksyksi mm. opiskelemaan. Osasta paikoista on tullut jo vastaus, että en pääse. Vielä yhdestä odotan vastausta. Jos ensi syksylle ja talvelle ei tule mitään kovin aikaa vievää, alan työstämään projektia, johon olen kerännyt aineistoa jo useamman vuoden ajan. Kyseessä siis täysin oma projektini.
Yksi lapsistani on tässä kesän aikana pakkaillut muuttokuormaa ja hankkinut tavaroita ensimmäiseen omaan asuntoonsa. Hän kävi eilen katsomassa asuntoa ja tekemässä vuokrasopimuksen. Äitinä koen sen haikeana, mutta vapauttavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah 😃 Tätä on tullut pohdittua viimeaikoina, kun itselläkin 50 häämöttää, että miten niin monet muut saman ikäiset ovat niin kovin vanhoja ja elämään kyllästyneitä. En minä.
Ok, naama ei ole enää niin kovin nätti, mut ei nyt rumakaan. Kroppa vähän joskus reistaa, mut sille voi tehdä asioita elämäntavoilla. Lapsia on kasvatettu liuta, omia ja lainalapsia, osa vielä vaiheessa. Velkaa on, mutta so not? Olen tehnyt elämässä valtavasti asioita, nähnyt ja kokenut, saavuttanutkin.
Vielä ei kiinnosta pysähtyä ja "seestyä". Mulla on hirveesti suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja koko ajan jotain uutta meneillään ja harrastelen kaikenlaista. Eniten tässä huolestuttaa, että jos minäkin tulen vanhaksi, enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluan.
Miks te ihmiset valitsette suhtautua elämään noin negatiivisesti? Eläkää paremmin, se on teidän oma ainoa elämänne, josta voitte tehdä mitä haluatte. Kaikki esteet on korvien välissä.
Kyllä joo; sairaudet ja muut ovat korvien välissä. Jeesus miten lapsellinen ihminen!
Asenne on korvien välissä. Katkeroituuko vai käsittelee asian ja opettelee elämään sen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah 😃 Tätä on tullut pohdittua viimeaikoina, kun itselläkin 50 häämöttää, että miten niin monet muut saman ikäiset ovat niin kovin vanhoja ja elämään kyllästyneitä. En minä.
Ok, naama ei ole enää niin kovin nätti, mut ei nyt rumakaan. Kroppa vähän joskus reistaa, mut sille voi tehdä asioita elämäntavoilla. Lapsia on kasvatettu liuta, omia ja lainalapsia, osa vielä vaiheessa. Velkaa on, mutta so not? Olen tehnyt elämässä valtavasti asioita, nähnyt ja kokenut, saavuttanutkin.
Vielä ei kiinnosta pysähtyä ja "seestyä". Mulla on hirveesti suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja koko ajan jotain uutta meneillään ja harrastelen kaikenlaista. Eniten tässä huolestuttaa, että jos minäkin tulen vanhaksi, enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluan.
Miks te ihmiset valitsette suhtautua elämään noin negatiivisesti? Eläkää paremmin, se on teidän oma ainoa elämänne, josta voitte tehdä mitä haluatte. Kaikki esteet on korvien välissä.
Kyllä joo; sairaudet ja muut ovat korvien välissä. Jeesus miten lapsellinen ihminen!
Ei, vaan esteet. Jos on sairaus, joka estää tekemästä yhtä asiaa, niin silloin voi keksiä asioita, joita voi tehdä sairauden kanssa. Se on oikeasti totuus, että ihmiset keksivät itselleen esteitä olla onnellisia, jos, sitku, mutku jne. Uskovat, etteivät pysty tekemöän tai saavuttamaan mitään. Silloin kannattaisi hakea esimerkkejä siitä, miten ne joilla on oikeasti isoja esteitä, ovat kuitenkin löytäneet keinoja toteuttaa itseään ja olla onnellisia. Eihän niiden asioiden tarvitse välttämättä suuria olla.
Katsoppas vaikka sitä kädetöntä ja jalatonta miestä, jolla pyyhkii hyvin. Tai "maailman ruminta naista", joka käänsi asian edukseen. Tai niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat menettäneet ihan kaiken ja silti nousseet pystyyn ja menestyneet.
Mun ajatuksista on lapsellisuus aika kaukana :) Kaikki ihmisten tekemät asiat maailmassa ovat ihmisten tekemiä. Ero on siinä, että uskooko pystyvänsä. Sitä tarkoitan sillä, että esteet on korvien välissä. En viittaa luulosairauteen, vaan siihen, että sillä mihin uskomme pystyvämme - tai emme usko, on kaikista eniten merkitystä ja vaikutusta siihen, mihin lopulta pystymme.
P.S. Ja ei, kaikkien ei tarvitsekkaan pystyä mihinkään. On ihan ok olla vaan ja olla tyytyväinen siihenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä
Meillä lapset etsivät vielä omaa paikkaansa maailmassa, opiskelevat yliopistossa ja ovat toistaiseksi tasapainoisia. Uskon heidän pärjäävän.
Appivanhemmat porskuttaa vielä täysillä, omista vanhemmistani toinen on jo poissa, toinen hyvässä kunnossa enkä omalle kohdallekaan sairauksista ole ahdistunut. Ne tulee jos on tullakseen.
Enemmän mietin, että jotain kääntöliikettä on tehtävä jos loppuelämän haluaa olla tyytyväinen. Ja mikä se kääntöliike olisi. Muutto, ero, .. lisää sisältöä elämään. Ja mistä?
Ikäkriisi, selkeä sellainen.
Ala nyt ensimmäiseksi huolehtimaan itsestäsi, hanki kiva harrastus tai pari, hanki vaikka kesämökki, joku mummonmökki tai asuntoauto, jossa saat olla ihan rauhassa ja ota aikaa itsellesi. Matkustele, jos siitä tykkäät, mene vaeltamaan, jos se on sinun juttusi, opiskele jotain uutta ja miele kiintoista, vaikka uusi kieli ja mene maahan, jossa sitä puhutaan, hanki vapaaehtoistyö ulkomailta tai ihan mitä vain. Mahdollisuuksia on tosi paljon. Erosta en tiedä, sitä ehdit miettimään kyllä, kunhan nyt ensin huolehdit oman pääsi virkeydestä.
Elämäsi ja sen mukavuus on täysin omissa käsissäsi, muiden työmaa se ei ole.
Käyn kuntosalilla ja jumpassa, lenkkeilen. Opintoja on ollut menossa viimeiset pari vuotta. Töissäkin vastuuta tullut lisää, mikä sinänsä ei tunnu miltään. Mies ei ole mökkijutusta kiinnostunut lainkaan, yksin en sellaiseen savottaan tohdi lähteä kun talokin on hoidettavana.
Matkoilla käyn saldon antamissa rajoissa pari kertaa vuodessa. Lähinnä arki-illat ja viikonloput ilman aktiviteettia ahdistaa.
Ap
Ja mietin jo ison vanhan talon remppaamista majoitustarkoitukseen että ei kai tässä aivot ihan täysillä käy. Jotain intohimoa johonkin tässä kai etsii.
Ja kun muita tän ikäisiä ei juhliminen kiinnosta, niin mua kyllä kiinnostaisi mut seuran löytäminen siihen on hankalaa
Ap
Suosittelen, jos on tekemisen puute :D Ainoa vaatimus on olla riittävän hullu. Remppataidoista on myös vähän apua. Ja rahastakin vähän.
Mulla on tämmöinen vanha koulu kunnostettu samaan tarkoitukseen.
FB:ssä on pari ryhmää, joista saattaisit tykätä:
Pelastetaan vanhat talot
Ja
Pelastetaan vanhojen talojen omistajat!
Jälkimmäinen on yhden kaverin perustama, meitä on aika paljon tämmöisiä aikuisen ikäisiä vanhojen talojen omistelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta keski-iän kriisiltä. Siitä vaan seuraavaksi triathlon-harrastus ja sivusuhde tulille.
Kyllähäm jokainen ymmärtää, että kituu vaipoissaan kirkuen kivusta jossakin kohtaa - ehkä jo kymmenen vuoden sisään. Siihen saakka teen käsitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän parasta aikaa! Lapset jo omillaan, velat ja kämppä maksettu ja hyvää parisuhdeaikaa miehen kanssa kaksistaan. Voisiko parempaa olla? Ei sanon minä. N51
Mun elämä alkoi suorastaan kukoistaa, kun ikä läheni 50 vuotta. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt joitakin vuosia aiemmin, lapset päässeet hakemiinsa opiskelupaikkoihin ja muuttaneet pois kotoa ja just 50-vuotispäivänä avioiduin nykyisen mieheni kanssa. Nyt, kun saimme ison omakotitalon myytyä ja muutimme uuteen kerrostalokotiin kaupungin keskustaan, tuntuu elämä olevan just sellaista kuin haluankin.
Olen onnekas, kun ei ainakaan toistaiseksi ole terveyshuoliakaan, tulevaa on kuitenkin turha etukäteen miettiä.
Ihanaa täyttää 50v!
Lapset jo täysi-ikäisiä ja olen ekaa kertaa sinkku. Käyn terapiassa selvittämässä elämän traumat.
Kun pääsi eron aiheuttamasta pettymyksestä ja surusta, tajusin että sinkkuus on parasta mitä mulle on tapahtunut!
Velaton en vielä ole, mutta tarkoitus nyt painaa duunia sen verran, että jo 55v olisin velkani maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 ja elämä on ollut pääosin järkyttävää paskaa! On helpottavaa myöntää se. Ja tiedostaa, että ellei tee omatoimipäätöksiä, on seuraavat vuosikymmenet silkkaa alamäkeä.
Omatoimipäätöksiä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 ja elämä on ollut pääosin järkyttävää paskaa! On helpottavaa myöntää se. Ja tiedostaa, että ellei tee omatoimipäätöksiä, on seuraavat vuosikymmenet silkkaa alamäkeä.
Omatoimipäätöksiä??
Kuolinapteekki, omatoimieutanasia - arvelisin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 ja elämä on ollut pääosin järkyttävää paskaa! On helpottavaa myöntää se. Ja tiedostaa, että ellei tee omatoimipäätöksiä, on seuraavat vuosikymmenet silkkaa alamäkeä.
Rehellistä. Myös minä mietin paljon sitä, että joka kolmas meistä sairastuu syöpään. Kipu- ja saattohoito on Suomessa surkeaa, katselin juuri viime talvena kun tuttu rouva kuoli kirkuen kipuihinsa, saamatta juuri mitään apua. Ei hirveästi vanhuus nappaa.
Mutta katsos kun Suomeen ei haluta USA:n opioidikriisiä, lääkärit eivät tahdo tehdä edes kuolevista riippuvaisia...
Minusta tuntuu että naiset huolehtivat liikaa, minä olen yrittänyt vähentää sitä tietoisesti. Lapseni on aikuistumassa ja hänen pitää itse miettiä opiskelut ym. Voin antaa oman näkemykseni mutta nuoren elämän "koordinaattoriksi" en rupea. Osa vanhemmista tuntuu seonneen: laaditaan ansioluettelot lapsen puolesta ja vaaditaan täydellistä suorittamista elämän jokaisella osa-alueella (jotta voi leveillä sillä sukulaisille ja facebookissa).
Ikääntyvistä vanhemmista huolehtimiseen tulee kaikkien lasten osallistua tasapuolisesti. Mikäli ei onnistu elämäntilanteen vuoksi niin se pitää kompensoida muille jotenkin (rahallisesti). Yksi elämä meillä kaikilla on.
Voi myös opetella sanomaan EI kaikenmaailman vaatimuksille. Omat rajat on hyvä tuntea ja kertoa tarvittaessa muillekin jämäkästi. Olen kohta viisikymppinen, energia virtaa suonissani enkä luovu hevillä siitä. Koittakaa te muutkin pitää huolta elämänenergiastanne, kerätä sitä sisään ja käyttää sitä harkiten. Energiasyöpöt ihmiset kannattaa poistaa elämästä, se muuten keventää oloa noin 100 prosenttia.