Lue keskustelun säännöt.
Olisiko mahdollista löytää mies, joka ei kommentoi ulkonäköäni millään tavalla?
31.07.2023 |
Minulle tulee ulkonäön kommentoinnista kiusaantunut olo. En halua haukkuja mutta en kehujakaan. Kun kukaan ei sanoisi mitään.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.
Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.
Tai sitten hän on kasvanut ympäristössä jossa ei kehuttu. Se on oikeasti todella vaikea opetella myöhemmin. Ja itse asiassa suomalaisessa kulttuurissa aika yleistä! Eihän ketään saa kehua ettei vaan ylpisty!
Ei minunkaan lapsuudessa ketään kehuttu. En mä silti ole niin urpo. Tiedän, miten hyvältä se (normaalista ihmisestä) tuntuu, kun joku kehuu. Niin miksipä ei kehuisi. Varsinkin sitä omaa rakasta, jolle haluaa olla ihanin ja jota katselee pelkästään rakkaudella? Helppo asia, jolla saa toiselle hyvän mielen. Sanoa kauniita sanoja. Muuten ei ole mikään tuppisuukaan tuo mies. Niin en mä osaa ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että en ole ulkonäöllisesti niinkään hänen mieleensä. Oon lähes päinvastainen kuin hänen exänsä.
Mutta onko todella aina pakko kehua nimenomaan ulkonäköä? Eikö voisi kehua vaikka sitä kuinka ihana toinen on, kuinka fiksu, mukava, ihan mitä vaan.
Tuohon listaasi solahtaa ihan mukavasti ulkonäkökehut myös. Ihan kiva on kuulla jos kumppanin silmissä olen kaunis.
Kyllä särähtää korvaan jos tulee plussalitania mitä olet, mutta ulkoisesta olemuksesta ei mainita sanaakaan. Suuri huutomerkki: olenko todella niin epämieluisan näköinen ettei mitään hyvää löydy.
Minulle tuo olisi ihan ok. Tulisi tunne, että suhde todellakin perustuu johonkin pysyvään. En halua, että minua sanotaan kauniiksi, koska se ei ole totta. Minulle ei tarvitse valehdella.
- ap
Surullista, että olet saanut mielesi niin pahasti solmuun, että kuvittelet oman mielipiteesi olevan ainut mahdollinen. Oikeasti on varmasti ihmisiä, jotka pitävät sinua vilpittömästi kauniina. Harmi, ettet pysty uskomaan sitä, vaan tahallasi haluat nähdä kaiken negaation kautta.
En ole kohdannut sellaista, joka pitäisi minua aidosti kauniina.
Yksi mies kehui alussa mutta myöhemmin alkoi haukkua, ihan suoraan sanoi rumaksi ja luetteli kaikki vikani.
Toinen kehui kauniiksi mutta myös naureskeli ulkonäkövirheilleni. En tiedä mitä se oli, jotain vitsin varjolla pilkkaamista kai.
Kolmas sanoi, että olen mukava mutta ulkonäköni kuulemma häiritsee häntä.
Sitten oli vielä yksi, jonka kanssa tapailin muutaman viikon ajan, kunnes hän yhtäkkiä sanoi ettei olekaan valmis ja katosi. Hän ei kehunut eikä haukkunut, ei odottanut minulta mitään eikä vaatinut mitään. Tarkemmin ajateltuna tuo oli tasapainoisin suhde, jossa olen ollut.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.
Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.
Tai sitten hän on kasvanut ympäristössä jossa ei kehuttu. Se on oikeasti todella vaikea opetella myöhemmin. Ja itse asiassa suomalaisessa kulttuurissa aika yleistä! Eihän ketään saa kehua ettei vaan ylpisty!
Ei minunkaan lapsuudessa ketään kehuttu. En mä silti ole niin urpo. Tiedän, miten hyvältä se (normaalista ihmisestä) tuntuu, kun joku kehuu. Niin miksipä ei kehuisi. Varsinkin sitä omaa rakasta, jolle haluaa olla ihanin ja jota katselee pelkästään rakkaudella? Helppo asia, jolla saa toiselle hyvän mielen. Sanoa kauniita sanoja. Muuten ei ole mikään tuppisuukaan tuo mies. Niin en mä osaa ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että en ole ulkonäöllisesti niinkään hänen mieleensä. Oon lähes päinvastainen kuin hänen exänsä.
Mutta onko todella aina pakko kehua nimenomaan ulkonäköä? Eikö voisi kehua vaikka sitä kuinka ihana toinen on, kuinka fiksu, mukava, ihan mitä vaan.
Tuohon listaasi solahtaa ihan mukavasti ulkonäkökehut myös. Ihan kiva on kuulla jos kumppanin silmissä olen kaunis.
Kyllä särähtää korvaan jos tulee plussalitania mitä olet, mutta ulkoisesta olemuksesta ei mainita sanaakaan. Suuri huutomerkki: olenko todella niin epämieluisan näköinen ettei mitään hyvää löydy.
Minulle tuo olisi ihan ok. Tulisi tunne, että suhde todellakin perustuu johonkin pysyvään. En halua, että minua sanotaan kauniiksi, koska se ei ole totta. Minulle ei tarvitse valehdella.
- ap
Surullista, että olet saanut mielesi niin pahasti solmuun, että kuvittelet oman mielipiteesi olevan ainut mahdollinen. Oikeasti on varmasti ihmisiä, jotka pitävät sinua vilpittömästi kauniina. Harmi, ettet pysty uskomaan sitä, vaan tahallasi haluat nähdä kaiken negaation kautta.
Kiusaamisella on pitkät jäljet. Tiedän kokemuksesta itsekin. Olen opetellut ottamaan kehut vastaan ja antamaan niitä myös, mutta luontevaa se ei mulle ole ja kyllä koen kehut kiusallisina. Kun se oma kokemus ei vaan vastaa lainkaan sitä mitä toinen sanoo.
Eri
Kovin itsekäs ajatus, että kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kuin minä ovat väärässä. Oletko muissakin asioissa kuin ulkonäkösi suhteen tuolla kannalla?
En tietenkään. Vain ulkonäöstäni mua kiusattiin, vain siihen tämä vaikeus liittyy.
Eli sinun mielestäsi se, että sinua kiusattiin oikeuttaa olemaan itsekäs ja hyväksymättä tietyssä asioissa muita näkemyksiä kuin omasi? Tämä selvä.
Sinua ei varmastikaan ole kiusattu vuosia poikkeavan ulkonäön vuoksi?
Ihan riittävästi on kiusattu aikanaan. Mutta en koe, että se oikeutaa minua haukkumaan muita valehtelijoiksi tai julistamaan, että minun pitää olla ruma kaikkien mielestä, koska minä koen olevani ruma. Se kun ei ole minulta mitenkään pois, jos joku pitää minua kauniina. Päinvastoin.
No minä en hauku valehtelijaksi. Minä kiitän kohteliaisuudesta mutta koen kehut kiusallisina. En ole niistä aidosti ilahtunut kuten moni tässä ketjussa. Vaivaannun niistä.
Eli mielessäsi kuitenkin haukut valehtelijaksi. Toki tuossa nyt ei juuri sinusta puhuttukaan, vaan yleisellä tasolla. Aika moni tuntuu täällä näyttävän sen uloskinpäin, ettei usko mitä kehuja sanoo, koska itse on eri mieltä. Se on loukkaavaa etenkin, jos kehuja välittää kehujen kohteesta.
En yhtään ihmettele, että sinkkujen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Moni ihan tahallaan omalla käytöksellään aihettaa sen, että on sinkku. Esimerkiksi riehuminen siitä, että KEHUTAAN, on jotain kovin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tää homma menee nykyään? Itse olen feministiäidin kasvattama poika, joka opetettiin joka käänteessä kehumaan naisia.
Teeveessä ja radiossa oli naisia, jotka moittivat suomalaisia miehiä -oikeastaan kaikesta.
Ja sitten kun me vihdoinkin opimme halailemaan ja lähestymään naisia, niin se onkin passe.
Olen vasta 47v. ja olen ihan umpisolmussa ajatusteni kanssa.
Jäin juuri sinkuksi. Saako halata, kun tapaa? Olenko pervo setämies, jos maksan laskun?
Olen muutenkin liian sensitiivinen, joten luettuani naisten ahdistelu/häirintäjutuista empaattisena ihmisenä menin ihan lukkoon. En osaa sanoa edes työtoverille rennosti päivää. Tämä on tietysti vain minun ongelma.
Ei ole olemassa mitään yksimielistä naisten joukkoa jotka kaikki haluaisivat tulla kohdelluiksi samalla tavalla. Tähän on helppo ratkaisu: kysy asiasta henkilöltä itseltään. Saako halata? Paljon parempi luvan kanssa kuin ängetä kysymättä. Haluaisin tarjota sinulle, onko se ok? Ei tuonkaan luulisi olevan vaikeaa. Ulkonäkökommentit on noin yleisesti kohteliasta varata tutummille ihmisille ja heidän henkilökohtaisista reaktioistaan saat osviittaa kuka pitää niistä ja kuka ei.
Mitä korkeammin koulutettu mies, sitä fiksumpi ulkonäköasioihin/pinnallisuuteen liittyen. (Tietty jotkut kauppatieteilijät ja muut materistialat poisluettuina)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhdenkään miehen pitäisi haluta tuollainen nainen?
No voihan suhde perustua johonkin ihan muuhun kuin ulkonäköön. Mukavaan yhdessäoloon, yhteisiin arvoihin. Ajatusleikkiä tämä vain on.
- ap
Parisuhteeseen usein liittyy myös seksi, ja ihmiset yleensä haluavat seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota pitävät viehättävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tää homma menee nykyään? Itse olen feministiäidin kasvattama poika, joka opetettiin joka käänteessä kehumaan naisia.
Teeveessä ja radiossa oli naisia, jotka moittivat suomalaisia miehiä -oikeastaan kaikesta.
Ja sitten kun me vihdoinkin opimme halailemaan ja lähestymään naisia, niin se onkin passe.
Olen vasta 47v. ja olen ihan umpisolmussa ajatusteni kanssa.
Jäin juuri sinkuksi. Saako halata, kun tapaa? Olenko pervo setämies, jos maksan laskun?
Olen muutenkin liian sensitiivinen, joten luettuani naisten ahdistelu/häirintäjutuista empaattisena ihmisenä menin ihan lukkoon. En osaa sanoa edes työtoverille rennosti päivää. Tämä on tietysti vain minun ongelma.
Ei ole olemassa mitään yksimielistä naisten joukkoa jotka kaikki haluaisivat tulla kohdelluiksi samalla tavalla. Tähän on helppo ratkaisu: kysy asiasta henkilöltä itseltään. Saako halata? Paljon parempi luvan kanssa kuin ängetä kysymättä. Haluaisin tarjota sinulle, onko se ok? Ei tuonkaan luulisi olevan vaikeaa. Ulkonäkökommentit on noin yleisesti kohteliasta varata tutummille ihmisille ja heidän henkilökohtaisista reaktioistaan saat osviittaa kuka pitää niistä ja kuka ei.
Tuossa kohtaa on jo woke-porukka huutamassa pää punaisena ahdistelua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en niin välitä ulkonäön kehumisesta. Se on kuitenkin katoavaista. Alan miettimään, että kelpaan nyt, mutta en varmaan enää ryppyisenä.
Joskus seurustelin miehen kanssa, joka ei ulkonäköäni kommentoinut. Ei silti koskaan tullut oloa, etteikö hän välittäisi minusta. Kyllä sen katseesta ja käytöksestä näkee, haluaako joku olla lähellä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että sinkkujen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Moni ihan tahallaan omalla käytöksellään aihettaa sen, että on sinkku. Esimerkiksi riehuminen siitä, että KEHUTAAN, on jotain kovin sairasta.
Okei, eli sinä projisoit keskustelun riehumiseksi, onko se sinulle normaalia kommunikointia kun asetat sen muidenkin ominaisuudeksi?
Ja miksi se on niin pyhää että sinun pitäisi päästä arvostelemaan toisen ihmisen ulkonäköä? Otatko vastaan yhtä autuaasti sitten vastapuolen omaisuudella "kehumisen" vai oletko omia sanojasi lainaten kovin sairas? Että ihanaa kun sulla on urheiluauto ja asunto bulevardilla, kerrassaan fantastista kun tuli taas osinkoja että päästään Monacoon katsomaan formuloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös olen melko kyllästynyt miehiin kun jatkuvasti arvostelevat. Millon on arpi jossakin tai millon näyttää tyhmältä kun hiukset on ponnarilla. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhdenkään miehen pitäisi haluta tuollainen nainen?
No voihan suhde perustua johonkin ihan muuhun kuin ulkonäköön. Mukavaan yhdessäoloon, yhteisiin arvoihin. Ajatusleikkiä tämä vain on.
- ap
Parisuhteeseen usein liittyy myös seksi, ja ihmiset yleensä haluavat seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota pitävät viehättävänä.
Kyllä minä sen tiedän. Minulle on käynyt niin, että vartaloni on kelvannut seksiin mutta sama henkilö on sitten pilkannut kasvojani. Jäi vähän ristiriitainen ja nöyryytetty olo. Mahtoi olla ristiriitainen olo sillä miehelläkin.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku jo kertoa, mikä siinä on niin kamalaa jos toinen vilpittömästi ja rehellisesti kehuu esimerkiksi silmiäsi? Aina huudetaan, että ei saa kommentoida ulkonäköä, mutta ikinä en ole saanut vastausta siihen, mikä siinä on niin kamalaa, jos sen tekee asiallisesti ja vilpittömästä halusta kertoa positiivinen asia toiselle.
Voin vastata vain omasta puolestani, mutta itselle ulkonäön kehuminen usein tuntuu siltä että olisin jotenkin huonompi mikäli kyseinen piirre muuttuu. Eksäni kehui aina paksuja hiuksiani, joten kun sairastuin syöpään, koin ylimääräistä stressiä hiusten menetyksestä kun tiesin että ne ovat hänelle niin tärkeät.
Osa kehuista tuntuu myös niin turhalta. Vartaloani kehuttiin hoikkuudesta kun syöpä oli vienyt kaiken ruokahalun. Se tuntui irvokkaalta. Entäpä jos tervehdyn ja lihon? Kelpaanko sitten enää?
Silmiäni on myös kehuttu aina. Se on ehkä mieleisin kehu, koska silmät ovat (kai) melko muuttumattomat. Toisaalta taas miksi kehua kun niissä ei ole mikään omaa ansiotani? :D
Outo ajatus. Tuolla logiikalla ei voisi kehua esim. kaunista maisemaa, koska ei se ole kenenkään ansiota.
No tuo loppukommentti oli vähän vitsi. Sanoinhan kuitenkin että silmien kehuminen on mieleisin kehu koska se ei sisällä painetta siitä miten käy jos silmäni muuttuvat, koska eiväthän ne ainakaan paljoa muutu. Mutta on sekin kyllä totta ettei niiden kehuminen hirveästi annakaan, ainakaan samalla tavalla kuin kehut asioista joiden eteen on itse työskennellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että sinkkujen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Moni ihan tahallaan omalla käytöksellään aihettaa sen, että on sinkku. Esimerkiksi riehuminen siitä, että KEHUTAAN, on jotain kovin sairasta.
Okei, eli sinä projisoit keskustelun riehumiseksi, onko se sinulle normaalia kommunikointia kun asetat sen muidenkin ominaisuudeksi?
Ja miksi se on niin pyhää että sinun pitäisi päästä arvostelemaan toisen ihmisen ulkonäköä? Otatko vastaan yhtä autuaasti sitten vastapuolen omaisuudella "kehumisen" vai oletko omia sanojasi lainaten kovin sairas? Että ihanaa kun sulla on urheiluauto ja asunto bulevardilla, kerrassaan fantastista kun tuli taas osinkoja että päästään Monacoon katsomaan formuloita.
Öyhöttämisen sijaan voisit opetella suomea. Kehua tarkoittaa ihan eri asiaa kuin arvostella. Voit siis rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdollista että löytäisi ihmistä joka ei kommentoisi ulkonäköä. Itse en ainakaan ole vielä tavannut sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.
Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.
Tai sitten hän on kasvanut ympäristössä jossa ei kehuttu. Se on oikeasti todella vaikea opetella myöhemmin. Ja itse asiassa suomalaisessa kulttuurissa aika yleistä! Eihän ketään saa kehua ettei vaan ylpisty!
Ei minunkaan lapsuudessa ketään kehuttu. En mä silti ole niin urpo. Tiedän, miten hyvältä se (normaalista ihmisestä) tuntuu, kun joku kehuu. Niin miksipä ei kehuisi. Varsinkin sitä omaa rakasta, jolle haluaa olla ihanin ja jota katselee pelkästään rakkaudella? Helppo asia, jolla saa toiselle hyvän mielen. Sanoa kauniita sanoja. Muuten ei ole mikään tuppisuukaan tuo mies. Niin en mä osaa ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että en ole ulkonäöllisesti niinkään hänen mieleensä. Oon lähes päinvastainen kuin hänen exänsä.
Mutta onko todella aina pakko kehua nimenomaan ulkonäköä? Eikö voisi kehua vaikka sitä kuinka ihana toinen on, kuinka fiksu, mukava, ihan mitä vaan.
Tuohon listaasi solahtaa ihan mukavasti ulkonäkökehut myös. Ihan kiva on kuulla jos kumppanin silmissä olen kaunis.
Kyllä särähtää korvaan jos tulee plussalitania mitä olet, mutta ulkoisesta olemuksesta ei mainita sanaakaan. Suuri huutomerkki: olenko todella niin epämieluisan näköinen ettei mitään hyvää löydy.
Minulle tuo olisi ihan ok. Tulisi tunne, että suhde todellakin perustuu johonkin pysyvään. En halua, että minua sanotaan kauniiksi, koska se ei ole totta. Minulle ei tarvitse valehdella.
- ap
Surullista, että olet saanut mielesi niin pahasti solmuun, että kuvittelet oman mielipiteesi olevan ainut mahdollinen. Oikeasti on varmasti ihmisiä, jotka pitävät sinua vilpittömästi kauniina. Harmi, ettet pysty uskomaan sitä, vaan tahallasi haluat nähdä kaiken negaation kautta.
Kiusaamisella on pitkät jäljet. Tiedän kokemuksesta itsekin. Olen opetellut ottamaan kehut vastaan ja antamaan niitä myös, mutta luontevaa se ei mulle ole ja kyllä koen kehut kiusallisina. Kun se oma kokemus ei vaan vastaa lainkaan sitä mitä toinen sanoo.
Eri
Kovin itsekäs ajatus, että kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kuin minä ovat väärässä. Oletko muissakin asioissa kuin ulkonäkösi suhteen tuolla kannalla?
En tietenkään. Vain ulkonäöstäni mua kiusattiin, vain siihen tämä vaikeus liittyy.
Älä usko kiusaajia. He ovat väärässä.
Minuakin kiusattiin ulkonäöstäni. Muutin isommalle paikkakunnalle ja sainkin kehuja. Kesti vuosia ennen kuin ymmärsin, etten ole mikään poikkeuksellisen ruma, vaan jonkun mielestä jopa kaunis.
En vieläkään tiedä, pidettiinkö minua oikeasti koulussa niin rumana, vai oliko siinä kateutta.
Minusta tuntuu, että kiusaajat olivat oikeassa. Minussa on piirteitä, jotka on lueteltu kaikissa mahdollisissa rumien piirteiden listoissa. Ei myöskään ole sattumaa, että ulkonäköpiirteideni arvostelu on pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen ja paikasta riippumatta. Samat haukut olen kuullut sekä teininä samanikäisiltä pojilta että aikuisena aikuisilta miehiltä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.
Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.
Tai sitten hän on kasvanut ympäristössä jossa ei kehuttu. Se on oikeasti todella vaikea opetella myöhemmin. Ja itse asiassa suomalaisessa kulttuurissa aika yleistä! Eihän ketään saa kehua ettei vaan ylpisty!
Ei minunkaan lapsuudessa ketään kehuttu. En mä silti ole niin urpo. Tiedän, miten hyvältä se (normaalista ihmisestä) tuntuu, kun joku kehuu. Niin miksipä ei kehuisi. Varsinkin sitä omaa rakasta, jolle haluaa olla ihanin ja jota katselee pelkästään rakkaudella? Helppo asia, jolla saa toiselle hyvän mielen. Sanoa kauniita sanoja. Muuten ei ole mikään tuppisuukaan tuo mies. Niin en mä osaa ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että en ole ulkonäöllisesti niinkään hänen mieleensä. Oon lähes päinvastainen kuin hänen exänsä.
Mutta onko todella aina pakko kehua nimenomaan ulkonäköä? Eikö voisi kehua vaikka sitä kuinka ihana toinen on, kuinka fiksu, mukava, ihan mitä vaan.
Tuohon listaasi solahtaa ihan mukavasti ulkonäkökehut myös. Ihan kiva on kuulla jos kumppanin silmissä olen kaunis.
Kyllä särähtää korvaan jos tulee plussalitania mitä olet, mutta ulkoisesta olemuksesta ei mainita sanaakaan. Suuri huutomerkki: olenko todella niin epämieluisan näköinen ettei mitään hyvää löydy.
Minulle tuo olisi ihan ok. Tulisi tunne, että suhde todellakin perustuu johonkin pysyvään. En halua, että minua sanotaan kauniiksi, koska se ei ole totta. Minulle ei tarvitse valehdella.
- ap
Surullista, että olet saanut mielesi niin pahasti solmuun, että kuvittelet oman mielipiteesi olevan ainut mahdollinen. Oikeasti on varmasti ihmisiä, jotka pitävät sinua vilpittömästi kauniina. Harmi, ettet pysty uskomaan sitä, vaan tahallasi haluat nähdä kaiken negaation kautta.
Kiusaamisella on pitkät jäljet. Tiedän kokemuksesta itsekin. Olen opetellut ottamaan kehut vastaan ja antamaan niitä myös, mutta luontevaa se ei mulle ole ja kyllä koen kehut kiusallisina. Kun se oma kokemus ei vaan vastaa lainkaan sitä mitä toinen sanoo.
Eri
Kovin itsekäs ajatus, että kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä kuin minä ovat väärässä. Oletko muissakin asioissa kuin ulkonäkösi suhteen tuolla kannalla?
En tietenkään. Vain ulkonäöstäni mua kiusattiin, vain siihen tämä vaikeus liittyy.
Älä usko kiusaajia. He ovat väärässä.
Minuakin kiusattiin ulkonäöstäni. Muutin isommalle paikkakunnalle ja sainkin kehuja. Kesti vuosia ennen kuin ymmärsin, etten ole mikään poikkeuksellisen ruma, vaan jonkun mielestä jopa kaunis.
En vieläkään tiedä, pidettiinkö minua oikeasti koulussa niin rumana, vai oliko siinä kateutta.
Minusta tuntuu, että kiusaajat olivat oikeassa. Minussa on piirteitä, jotka on lueteltu kaikissa mahdollisissa rumien piirteiden listoissa. Ei myöskään ole sattumaa, että ulkonäköpiirteideni arvostelu on pysynyt samanlaisena vuodesta toiseen ja paikasta riippumatta. Samat haukut olen kuullut sekä teininä samanikäisiltä pojilta että aikuisena aikuisilta miehiltä.
- ap
Eli olet rumempi kuin petolinnnun perse.
Tuonko halusit kuulla vai mikä tämän jankkauksen pointti on?
Vierailija kirjoitti:
On mahdollista. Minun mies ei kommentoi koskaan. Häiritsee kyllä itseäni kun tuntuu että aivan sama olenko nähnyt vaivaa vai näytänkö epäsiistille.
Mä kuulen "miks sulla on, mikä toi on, ai onko tuo, luuletko, näytät ihan ja joku huikea vitsi perään" kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että sinkkujen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Moni ihan tahallaan omalla käytöksellään aihettaa sen, että on sinkku. Esimerkiksi riehuminen siitä, että KEHUTAAN, on jotain kovin sairasta.
Okei, eli sinä projisoit keskustelun riehumiseksi, onko se sinulle normaalia kommunikointia kun asetat sen muidenkin ominaisuudeksi?
Ja miksi se on niin pyhää että sinun pitäisi päästä arvostelemaan toisen ihmisen ulkonäköä? Otatko vastaan yhtä autuaasti sitten vastapuolen omaisuudella "kehumisen" vai oletko omia sanojasi lainaten kovin sairas? Että ihanaa kun sulla on urheiluauto ja asunto bulevardilla, kerrassaan fantastista kun tuli taas osinkoja että päästään Monacoon katsomaan formuloita.
Öyhöttämisen sijaan voisit opetella suomea. Kehua tarkoittaa ihan eri asiaa kuin arvostella. Voit siis rauhoittua.
Projisoinnin sijaan sinä voisit myös treenata suomenkieltä. Arvostelu on arvostelua, olkoot se negatiivista tai positiivista. Miksihän muutoin siihen ylipäätään lisätään se etuliite jollei kuvaamaan millaisesta arvostelusta on kyse?
Mikä on noiden miesten älykkyyden taso? Kukaan älykäs ihminen ei hauku vihoissaankaan riitelyn aikana seurustelukumppanin ulkonäköä.
Joo, ja käydä kirurgin veitsen alla, muuttaen kasvojen rakennetta, raajojen pituutta, rintojen kokoa, hörökorvien asentoa, huulten paksuutta, silmäluomien raskautta, nenän mallia. Valhetta siis, etteikö ulkonäköön voisi vaikuttaa, kun se on vain asennekysymys!