Olisiko mahdollista löytää mies, joka ei kommentoi ulkonäköäni millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.

Miehet on sen verran pinnallisia, että ei ne ole sellasen kanssa, kenen ulkonäkö ei miellytä.

Hyvin voivat olla, ainakin vähän aikaa. Omasta kokemuksesta tiedän. Välittömästi lähtee vaihtoon kun löytyy kauniimpi.

On mahdollista. Itse aloin seurustella kun olin lihonut ja muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa lakannut huolehtimasta itsestäni. Mies ei koskaan sanallakaan viitannut ulkonäkööni. Muutaman vuoden kuluttua elämä oli kääntynyt paremmaksi, olin onnellinen, aloin urheilla ja onnellisuuteni alkoi näkyä kaikin tavoin. Pistin itseni todella tikkiin. Edelleenkään mies ei sanonut koskaan ulkonäöstäni mitään. Hän on aina rakastanut ja halunnut minua, olenpa ollut minkä näköinen vain.

Olen todella iloinen tästä. Fiilis on aina rakastettu ja hyväksytty. Muistan nuoruuden suhteet joissa ulkonäkökehut tuntuivat sisältävän oudon vaatimuksen ja muistutuksen siitä mikä minussa on tärkeintä ja kuinka minun tulee olla tarkkana ettei ulkonäköni muutu. Se oli lopulta hyvin stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista. Minun mies ei kommentoi koskaan. Häiritsee kyllä itseäni kun tuntuu että aivan sama olenko nähnyt vaivaa vai näytänkö epäsiistille.

Ehkä hän on sisästänyt sen, että toisen ulkonäköä ei saa kommentoida.

Mä tossa tilanteeessa testaisin kyllä, että missä se raja menee. Hankkisin vaikka todella ruman hatun tai hirveät silmälasit, ja katsosin tuleeko sitä kommenttia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista. Minun mies ei kommentoi koskaan. Häiritsee kyllä itseäni kun tuntuu että aivan sama olenko nähnyt vaivaa vai näytänkö epäsiistille.

Ehkä hän on sisästänyt sen, että toisen ulkonäköä ei saa kommentoida.

Mä tossa tilanteeessa testaisin kyllä, että missä se raja menee. Hankkisin vaikka todella ruman hatun tai hirveät silmälasit, ja katsosin tuleeko sitä kommenttia vai ei.

Miksi ei saa? Mikä siinä on niin kamalaa, jos sanoo vaikka "sinulla on kauniit silmät" tai "kiva hiusväri, pukee sinua hyvin"? 

Ymmärrän ap:ta täysin. En minäkään halua saada kehuja kaiken maailman limanuljaskoilta!

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole sinut ulkonäkösi kanssa. Red flag.

Miksi minun pitäisi olla jotenkin erityisen sinut ulkonäköni kanssa, kun koin rajua ulkonäkökiusaamista usean vuoden ajan nuorena? Kaikki minussa on haukuttu: iho, kasvonpiirteet, hiukset, hampaat. Minut uhattiin pahoinpidellä, kun olin kuulemma niin vastenmielinen.

- ap

Mulla on sellainen mies. 

Ei. Suhde minkälainen vaan, kommentteja tulee molempaan suuntaan ulkonäöstä. Seuraava kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.

Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista. Itse aloin seurustella kun olin lihonut ja muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa lakannut huolehtimasta itsestäni. Mies ei koskaan sanallakaan viitannut ulkonäkööni. Muutaman vuoden kuluttua elämä oli kääntynyt paremmaksi, olin onnellinen, aloin urheilla ja onnellisuuteni alkoi näkyä kaikin tavoin. Pistin itseni todella tikkiin. Edelleenkään mies ei sanonut koskaan ulkonäöstäni mitään. Hän on aina rakastanut ja halunnut minua, olenpa ollut minkä näköinen vain.

Olen todella iloinen tästä. Fiilis on aina rakastettu ja hyväksytty. Muistan nuoruuden suhteet joissa ulkonäkökehut tuntuivat sisältävän oudon vaatimuksen ja muistutuksen siitä mikä minussa on tärkeintä ja kuinka minun tulee olla tarkkana ettei ulkonäköni muutu. Se oli lopulta hyvin stressaavaa.

Jaa et halunnut kehuja senkään jälkeen kun olit vaivalla treenannut itsesi tikkiin? En usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole sinut ulkonäkösi kanssa. Red flag.

Miksi minun pitäisi olla jotenkin erityisen sinut ulkonäköni kanssa, kun koin rajua ulkonäkökiusaamista usean vuoden ajan nuorena? Kaikki minussa on haukuttu: iho, kasvonpiirteet, hiukset, hampaat. Minut uhattiin pahoinpidellä, kun olin kuulemma niin vastenmielinen.

- ap

Ei "pidä", mutta siitä olisi erityisesti sinulle ja myös mahdolliselle puolisollesi hyötyä ja iloa jos olisit. Vaikeasta taustasta huolimatta sitä voi opetella ja siihen voi oppia, ei kuitenkaan ulkomaailmaa pakottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.

Miehet on sen verran pinnallisia, että ei ne ole sellasen kanssa, kenen ulkonäkö ei miellytä.

Ei ole naisetkaan. Ulkonäkö on tärkeä osa kokonaisuutta halusi sitä myöntää tai ei. Ihminen ei pysty tuntemaan romanttisia tai seksuaalisia tuntemuksia sellaista kohtaan, jonka ulkonäön kokee epämiellyttäväksi. 

Jos sitä aikoo odottaa, että jostain löytyy ulkonäöltään haluttava mies niin sitä saa olla ilman seksiä koko ikänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. En minäkään halua saada kehuja kaiken maailman limanuljaskoilta!

Erikoista, jos aloittaa parisuhteen kaiken maailman limanuljaskoiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. En minäkään halua saada kehuja kaiken maailman limanuljaskoilta!

Huutelut kadulla ei tietenkään kiva mutta tässä on kyseessä jo suhteesta. Valitettavaa että ymmärsit väärin ja otit samantien todella vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole sinut ulkonäkösi kanssa. Red flag.

Miksi minun pitäisi olla jotenkin erityisen sinut ulkonäköni kanssa, kun koin rajua ulkonäkökiusaamista usean vuoden ajan nuorena? Kaikki minussa on haukuttu: iho, kasvonpiirteet, hiukset, hampaat. Minut uhattiin pahoinpidellä, kun olin kuulemma niin vastenmielinen.

- ap

Tuo oli luettavissa jo aloituksestasi. Suosittelen käsittelemään traumat ensin ja suunnittelemaan parisuhdetta vasta sitten. Ihan turha on miestä siitä rankaista, että sinulla on paha olo ja traumoja. 

Millä tavalla on toisen rankaisemista, jos ei halua puhua ulkonäöstä tai ei halua asiaan liittyviä kommentteja? Siis ihan vilpittömästi kysyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kehu niin mulle ainakin tulee epävarma olo ja koen ettei hän pidä ulkonäöstäni. Enkä halua olla miehen kanssa joka ei pidä.

Sama. Tämä on oikeastaan ahdistavaa. Omatoimisesti kumppanini ei minua kehu. Plus minä halusin hänet aikoinaan eikä hän sinänsä valinnut minua itse. Rakastaa kyllä, mutta aina mietin, olenko hänelle vain se, johon tyytyi. Ja olenko minä tuhannen kilometrin päässä siitä, mitä hän pitäisi kauniina. Kyllä sillä on minulle merkitystä. En halua olla se, johon tyydytään. Haluaisin, että rakkaani tykkää siitä mitä näkee. Kehuisi hymyä vaikka. Mutta ei. Kehun häntä paljon. Ehkä kerran vuodessa hän pakottaa itsensä vastaamaan "sinäkin olet kaunis". Ja sen näkee hänestä kyllä, miten älyttömän vaikea hänen on sitä sanoa. Kaikki valehtelemisen merkit näkyy.

Tai sitten hän on kasvanut ympäristössä jossa ei kehuttu. Se on oikeasti todella vaikea opetella myöhemmin. Ja itse asiassa suomalaisessa kulttuurissa aika yleistä! Eihän ketään saa kehua ettei vaan ylpisty!

Testataanko ?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta täysin. En minäkään halua saada kehuja kaiken maailman limanuljaskoilta!

Kaiken maailman limanuljaskoilta joiden kanssa seurustelet? Kannattaa ehkä muutenkin valita seuransa vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole sinut ulkonäkösi kanssa. Red flag.

Miksi minun pitäisi olla jotenkin erityisen sinut ulkonäköni kanssa, kun koin rajua ulkonäkökiusaamista usean vuoden ajan nuorena? Kaikki minussa on haukuttu: iho, kasvonpiirteet, hiukset, hampaat. Minut uhattiin pahoinpidellä, kun olin kuulemma niin vastenmielinen.

- ap

Tuo oli luettavissa jo aloituksestasi. Suosittelen käsittelemään traumat ensin ja suunnittelemaan parisuhdetta vasta sitten. Ihan turha on miestä siitä rankaista, että sinulla on paha olo ja traumoja. 

Millä tavalla on toisen rankaisemista, jos ei halua puhua ulkonäöstä tai ei halua asiaan liittyviä kommentteja? Siis ihan vilpittömästi kysyn.

Itse näen, että kyse on luottamuksesta. Tulee tunne, että toinen ei luota minuun ja usko minun olevan vilpitön, jos hän pillastuu siitä, että hänen ulkonäköään kehutaan. Parisuhteessa luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Kuten myös avoin keskusteluyhteys, jossa ei  tarvitse varoa sanomisiaan. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis ole sinut ulkonäkösi kanssa. Red flag.

Miksi minun pitäisi olla jotenkin erityisen sinut ulkonäköni kanssa, kun koin rajua ulkonäkökiusaamista usean vuoden ajan nuorena? Kaikki minussa on haukuttu: iho, kasvonpiirteet, hiukset, hampaat. Minut uhattiin pahoinpidellä, kun olin kuulemma niin vastenmielinen.

- ap

Tuo oli luettavissa jo aloituksestasi. Suosittelen käsittelemään traumat ensin ja suunnittelemaan parisuhdetta vasta sitten. Ihan turha on miestä siitä rankaista, että sinulla on paha olo ja traumoja. 

Millä tavalla on toisen rankaisemista, jos ei halua puhua ulkonäöstä tai ei halua asiaan liittyviä kommentteja? Siis ihan vilpittömästi kysyn.

Sellainen ihminen on luultavasti monella muullakin tavalla niin vaikea, että on mahdotonta elää niin ettei koskan häntä vahingossa loukkaisi. Toinen joutuu jatkuvasti varomaan tekemisiään vaikka tarkoittaisi vain hyvää.