Mies ei tee mitään poikansa kanssa kahdestaan

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei minunkaan lasteni isä "isäviikonloppuina" kauheasti tee mitään lasten kanssa, mutta pidän silti oikein hyvänä isänä. Ei sitä aina tarvitse tehdä jotain. Lapset nauttii, kun saa välillä vaan olla ja pelata tietokoneella tai nettailla puhelimella. Riittää sitä tekemistä sekä koulusta että harrastuksista sitten muuna aikana. 

Jos lapsi TOIVOO että tehdään ja isää ei kiinnosta, niin sekö on sitten hyvä isä?

Kannattaako teidän sitä asiaa enempää märehtiä, jos itse olette päässyt miehestä eroon. Tosi moni eronnut tuntuu käyttävän aikansa ex-puolison haukkumiseen ja arvosteluun. Ei se mitään auta. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä. Tehkää siitä omasta elämästänne niin mielenkiintoista ja kivaa, ettei exän elämä enää kiinnosta.

Ja sekin on fakta, että jokainen hoitaa lapsensa tavallaan. Toisaalta me ei voida tietää, mikä on isän ja lapsen mielestä parasta viihdykettä, kun olemme niin erilaisia ihmisiä kaikki. Joku haluaa matkoille ja uimahalliin, joku toinen muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei minunkaan lasteni isä "isäviikonloppuina" kauheasti tee mitään lasten kanssa, mutta pidän silti oikein hyvänä isänä. Ei sitä aina tarvitse tehdä jotain. Lapset nauttii, kun saa välillä vaan olla ja pelata tietokoneella tai nettailla puhelimella. Riittää sitä tekemistä sekä koulusta että harrastuksista sitten muuna aikana. 

Jos lapsi TOIVOO että tehdään ja isää ei kiinnosta, niin sekö on sitten hyvä isä?

Se on ihan ookoo minusta, tylsistyminenkin on lapsille ja nuorille välillä oikein terveellistä. Toki minä voisin katkeroitua, että kun minä joudun vastaamaan siitä "ei-tylsästä" puolesta, kuskaamaan harrastuksiin ja matkoille yms, mutta en jaksa. Se ei hyödytä mitään, mutta pilaa omaa mielialaani. Ja moniin tuntemiini isiin verrattuna exäni on silti hyvä isä, ei ryypiskele, ei pyöri epämääräisiä uusia naisia vähän väliä nurkissa, ruoat yms. huolehtii hyvin, ei tarvitse murehtia kun lapset isälle jättää viikonlopuksi. Joten vaikkei hän ehkä ole täydellinen isä, niin hyvä kuitenkin, ja olen siitä kiitolllinen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet kyllä todella tyykkäävät lapsistaan, sen 10 min kun niitä tehdään.

Tämä tuntuu olevan totta monen kohdalla. Nämä miehet täytyy oikeasti pakottaa, jotta joskus viettäisivät edes hetken aikaa oman lapsensa kanssa, eikä heitä juuri kiinnosta lapsen asiat muutenkaan. Muistan kun oma isäni ei edes osannut sanoa minkä ikäinen olen.

Jos isää ei kiinnosta niin ei kai tuolle voi mitään tehdä. Paitsi siis itse yrittää parhaansa ja välillä tehdä lapsen kanssa jotain yhdessä.

Sitä kylvää mitä niittää. Meillä poika (yli 18v nyt) ei halua olla isänsä kanssa tekemisissä kuin ns. pakolliset. Eivät ole koskaan oikein. muodostaneet kunnon isä-poika suhdetta vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Harmittaa niin vietävästi, että en pojan ollessa pieni "pakottanut" lapsen isää enemmän viettämään aikaa yhdessä. Enemmän kiinnosti näperrykset autotallissa, makoilu sohvalla, läppärin naputtelu jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samaa. Tekee kuulemma jotain sitten, kun lapset isompia. Nyt niiden kanssa ei voi tehdä mitään.

Tulee varmasti hyvä isäsuhde, kun ehkä 15v alkaa kiinnostaa. Tähän mennessä työntänyt vaan pois. Lapset totesivat jo, ettei isä edes halua olla heidän kanssaan.

Kerran kysyin, miten luulee lasten haluavan myöhemmin hänen seuraa. Se on kuulemma kasvatuskysymys ja naisten homma hoitaa asia niin.

Ja ei, hän ei ollut alussa tuollainen. Hän vaan väsähti, kun pienet lapset olivatkin kuulemma ärsyttäviä. Luuli kai, että ne voi palauttaa, jos kyllästyy.

Aivan käsittämätön isä! Hienosti hän luistelee omasta vastuusta ja vastuuttaa sinua omasta ja lasten välisestä suhteesta. Eli kun lapset eivät innostu vieraaksi jääneestä isästä (kaikkihan tämän nyt tajuaa heti), mies voi aina vetää "kyllähän mä muuten mutku sä oot kasvattanut noi kakarat niin huonosti".

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sotien jälkeisen lisääntymisen, mutta millainen naksahdus pitää tapahtua nykyihmisen päässä, joka lisääntyy nyt?! Tästä se n. 80 vuotta eteenpäin, myllerrystä, kurjuutta, sotaa, ruuan ja luonnonvarojen vähenemistä, kovempaa kilpailua ihan joka asiasta, kyllä on uusilla sukupolvilla mukavat ajat. Ei kyllä ymmärrä ei??

Huh, enpä ole typerämpää tekstiä lukenut sitten PS ministereiden rassenassekirjoitusten...

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei minunkaan lasteni isä "isäviikonloppuina" kauheasti tee mitään lasten kanssa, mutta pidän silti oikein hyvänä isänä. Ei sitä aina tarvitse tehdä jotain. Lapset nauttii, kun saa välillä vaan olla ja pelata tietokoneella tai nettailla puhelimella. Riittää sitä tekemistä sekä koulusta että harrastuksista sitten muuna aikana. 

Kyllä se on helppoa ja laiskaa vaan antaa lapsen pelata koneella. Ulkoilu ei maksa mitään ja hyödyttää vanhempaakin. Lapset on niin vähään tyytyväisiä kun saa harrastaa yhdessä joku liikuntaharrastus. Pelata voi kohtuudella mutta jos joka vkl pelataan aina vaan sisällä, niin erikoista mutta vanhemmalle helppoa.

Näinhän se on, että tänä päivänä oletetaan, että vanhemmat viettävät aikaa lastensa kanssa. Ja se on toki tärkeää sekä lapselle että vanhemmalle. Olisiko isällä jokin sellainen harrastus tai ajanviete, jota voisivat tehdä yhdessä. Jos isä ei käy uimassa yleensäkään ymmärrän ettei hän hslua lähteä uimaan.

Esim. Pallokentällä voisi mennä yhdessä potkimaan palloa, heittämään koria, pyöräillä yhdessä, tehdä kotona palapeliä tai ristikoita tai katsoa molempien lempisarjaa. Ei sen tarvitse olla jotain suureellista kuten ulkomaanmatka.

Sama ongelma täällä. Poika on nyt 11v, ja isänsä ei ole ikinä tehnyt oma-aloitteisesti hänen kanssaan mitään, lapsen tai minun vaatimana hyvin vähän. Ihan olen keskenäni saanut opettaa pyöräilyt, luistelut ja uinnit. Yhden käden sormilla voidaan laskea ne kerrat kun olen saanut miehen jotenkin painostettua lapsen seuraksi luistinradalle, olen hankkinut kiekot ja mailat. Minä kuskaan futisharkat ja katson pelit, ihan pari kertaa olen saanut miehen pakotettua mukaan katsomaan peliä, kun ihan surettaa mitä lapsi siitä ajattelee kun muilla on isät tai molemmat vanhemmat tsemppaamassa hänellä aina vain äiti. Olen pakottanut itseni kiinnostumaan romurallista ja puutöistä, koska minusta vanhemman pitää vähän yrittää kiinnostua myös lapsen kiinnostuksen kohteista eikä vain oman navan kaivelusta. Uiminen jäi hetkeksi tauolle siinä vaiheessa kun lapsi oli liian iso naisten puolelle mutta ei uskaltanut mennä yksin miesten puolelle, joitain kertoja minun isäni käytti uimassa.

Tämä vuonna hain lapselle miespuolisen tukihenkilön, jonkun joka (minun lisäkseni) jaksaa olla kiinnostunut lapsen asioista ja tehdä hänen kanssaan juttuja. Mies ensin vastusti ideaa ja annoin hänelle muutaman kuukauden aikaa tarttua itse toimeen, mutta ei se koskaan tapahtunut. Nykyään mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan kun vapaaehtoistyöntekijä käy hakemassa poikamme tekemään jotain mielekästä.

Toki minä teen lapsen kanssa paljonkin, mutta tuntuu että hän voisi hyötyä myös vähemmän ameebamaisesta miehen mallista. Myönnän että minun lätkänpeluuni on vähän vetelää vaikka välillä yritän.