Ateistit, käykö lapsenne riparin?
Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet ja kuinka paljon vanhemmat ohjasi lapsen päätöstä? Riparin puolesta puhuu ainakin se että kaveritkin menee riparille ja omakohtaiset kokemukset kirkon toiminnasta auttaa saamaan paremman käsityksen kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Tavallisilla ripareilla ei myöskään tuputeta mitään (kuulemma kaikki isosetkaan ei usko mihinkään, vaan moni menee isoseksi pelkästään siksi kun leireillä on niin kivaa). Kukaan ei myöskään pakota riparin käyvää lasta liittymään kirkkoon ja osallistumaan konfirmaatioon, vaan lapselle voidaan muutenkin järjestää riparin jälkeen omat juhlat lahjoineen. Eli miten on? Kannattaako lapsen käydä protu, ripari vai molemmat?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
"kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen"
Miten niin? Miten kuuluu yleissivistykseen tietää jostain organisaatiosta, johon ei itse kuulu? Tuo kansankirkko-sanakin alkaa olla vähän muinaisjäänne, kun päivä päivältä pienempi osa kansasta on jäseniä.
Länsimainen kulttuuri ja ajattelutapa perustuvat kristinuskoon. Jotkut ihmiset arvostavat tätä, vaikka moni ei tiedä mistä suhtautuminen asioihin on peräisin. Se, että korostetaan anteeksiantamista. Humaani asenne. Oikeuslaitos, jossa pahaa tehnyt rikollinen voi puolustaa itseään ja lainkuuliaiset kansalaiset joutuvat kustantamaan hänelle asianajajan. Pyrkimys ihmisten tasa-arvoisuuteen. Ajatus, että jokaisella onihmisarvo. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sääli, että vanhemmat riistää lapselta tällaisen kokemuksen. Omasta kirkkoon kuulumisesta voi päättää nuori itsekin myöhemmin mutta ripari on silti mukava kokemus ja lapset saa siitä paljon iloa.
Eikö katsomuksellisesti neutraalista leiristä (protu) sitten voi saada sitä samaa iloa ja mukavaa kokemusta? En nyt oikein ymmärtänyt, mikä tällaisen vaihtoehdon valinnassa olisi riistämistä? Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että lapsen oma päätös, mihin haluaa mennä vai haluaako mihinkään.
Kyllä käyvät, kun näin haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni menee, koska itse haluaa. Saa itse myös päättää, liittyykö jäseneksi vai käykö vain riparin, vaihtoehdoista on puhuttu. Olen sanonut lapsilleni, että vauvana päätin heidän puolestaan oman vakaumukseni mukaisesti, mutta kun he kasvavat, he tekevät omat valintansa.
Ymmärrän riparille menon, tämä lapsi on tosi sosiaalinen tapaus ja täällä ihan oikeasti taitaa "kaikki muutkin" mennä riparille. Osallistun kekkereihin ihan ok mielellä ja ajattelen että on kyse nuoren ihmisen elämän yhdestä tärkeästä kokemuksesta. Toki musta ois mukavampaa jos kyse ois protuleiristä, mutta näin ei nyt vain ole.
Siis seurakunta on vaan sillee, että mukaan vaan, vaikka ei kuulu kirkkoon eikä aikoisi edes liittyä?
Sanoisin näinpäin että ateisti lapseni käy riparin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen"
Miten niin? Miten kuuluu yleissivistykseen tietää jostain organisaatiosta, johon ei itse kuulu? Tuo kansankirkko-sanakin alkaa olla vähän muinaisjäänne, kun päivä päivältä pienempi osa kansasta on jäseniä.
Länsimainen kulttuuri ja ajattelutapa perustuvat kristinuskoon. Jotkut ihmiset arvostavat tätä, vaikka moni ei tiedä mistä suhtautuminen asioihin on peräisin. Se, että korostetaan anteeksiantamista. Humaani asenne. Oikeuslaitos, jossa pahaa tehnyt rikollinen voi puolustaa itseään ja lainkuuliaiset kansalaiset joutuvat kustantamaan hänelle asianajajan. Pyrkimys ihmisten tasa-arvoisuuteen. Ajatus, että jokaisella onihmisarvo. Jne.
Höpöhöpö. Antiikin Kreikassa on länsimaisen sivistyksen kehto, ja ne olivat muuten pakanoita, kristittyjen silmissä. Kristinusko halvaannutti kaiken kehityksen tuhanneksi vuodeksi.
Olin vähän yllättynyt, kun tuli kutsu rippijuhliin vaikka molemmat vanhemmat hyvin ateisteja. Heidän lapsensa oli asian näin päättänyt, että ripille mennään.
Voiko konfirmaatioon osallistua, jos ei ole kirkon jäsen?
Jos lapsi itse kertoo haluavansa riparille, niin saa tietysti mennä. Varmaan ensin kertoisin prometheus-leirit vaihtoehdoksi, mutta jos nimenomaan haluaisi riparille, niin saisi mennä. Kasteeseen ja konfirmaatioon osallistumisesta keskusteltaisi vähän enemmän, mutta lähtökohtaisesti en heti torppaisi niitäkään. Rippijuhlat voitaisi järjestää ilman konfirmaatiotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen"
Miten niin? Miten kuuluu yleissivistykseen tietää jostain organisaatiosta, johon ei itse kuulu? Tuo kansankirkko-sanakin alkaa olla vähän muinaisjäänne, kun päivä päivältä pienempi osa kansasta on jäseniä.
Länsimainen kulttuuri ja ajattelutapa perustuvat kristinuskoon. Jotkut ihmiset arvostavat tätä, vaikka moni ei tiedä mistä suhtautuminen asioihin on peräisin. Se, että korostetaan anteeksiantamista. Humaani asenne. Oikeuslaitos, jossa pahaa tehnyt rikollinen voi puolustaa itseään ja lainkuuliaiset kansalaiset joutuvat kustantamaan hänelle asianajajan. Pyrkimys ihmisten tasa-arvoisuuteen. Ajatus, että jokaisella onihmisarvo. Jne.
Jos siellä riparillakin harjoitetaan tällaista historian vääristelyä, niin parempi ettei kukaan enää sinne mene.
Vierailija kirjoitti:
"kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen"
Miten niin? Miten kuuluu yleissivistykseen tietää jostain organisaatiosta, johon ei itse kuulu? Tuo kansankirkko-sanakin alkaa olla vähän muinaisjäänne, kun päivä päivältä pienempi osa kansasta on jäseniä.
On olemassa sellaisia valtioita, jotka pohjautuvat toisenlaiseen elämänkatsomukseen. Esim. ei ole sananvapautta, uskonnonvapautta tai toimivaa oikeuslaitosta. Epäilen suuresti, että moni suomalainen haluaisi muuttaa pysyvästi sinne. Itse asiassa joisakin maista pyritään kaikin keinoin johonkin euroopppalaiseen maahan.
Mikähän siinä uskonnossa niin pelottaa, että lasta ei voi kastaa eikä laittaa riparille? Ootteko te menneet siitä jotenkin rikki? Minusta lapset voisivat paremmin tänä päivänä jos heillä olisi samanlainen uskonnonopetus kuin itselläni oli aikoinaan. Tämän päivän yolo-ajattelu kasvattaa vastuuttomia ja huonosti käyttäytyviä nuoria joilla ei ole mitään suurempaa elämän tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Voiko konfirmaatioon osallistua, jos ei ole kirkon jäsen?
Ei, mutta rippileirin jälkeen voi käydä kasteessa ja sen jälkeen pääsee myös konfirmaatioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen"
Miten niin? Miten kuuluu yleissivistykseen tietää jostain organisaatiosta, johon ei itse kuulu? Tuo kansankirkko-sanakin alkaa olla vähän muinaisjäänne, kun päivä päivältä pienempi osa kansasta on jäseniä.
On olemassa sellaisia valtioita, jotka pohjautuvat toisenlaiseen elämänkatsomukseen. Esim. ei ole sananvapautta, uskonnonvapautta tai toimivaa oikeuslaitosta. Epäilen suuresti, että moni suomalainen haluaisi muuttaa pysyvästi sinne. Itse asiassa joisakin maista pyritään kaikin keinoin johonkin euroopppalaiseen maahan.
Juuri noita sananvapautta ja uskonnonvapauttahan kristilliset kirkot ovat kautta vuosisatojen yrittäneet kaikin keinoin tukahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on sääli, että vanhemmat riistää lapselta tällaisen kokemuksen. Omasta kirkkoon kuulumisesta voi päättää nuori itsekin myöhemmin mutta ripari on silti mukava kokemus ja lapset saa siitä paljon iloa.
Olen eri mieltä kanssasi, vaikka olenkin uskova. Ripari on (tai ainakin sen on tarkoitus olla) vahvasti uskonnollinen tapahtuma, johon kuuluu olennaisena osana uskonnonharjoitus. Kaikki halukkaat uskonnosta riippumatta saa toki osallistua siihen, mutta mielestäni on surullista, että jotkut näkee sen ensisijaisesti mukavana kokemuksena josta kaikki lapset uskonnosta riippumatta saa paljon iloa. Ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka ei tahdo lapsensa osallistuvan vieraan uskonnon harjoittamiseen.
...Ja sitten on paikallislehdet täynnä eläkeläisten valitusta, miten "kirkko maksaa rippileirit myös kirkkoon kuulumattomien lapsille väärin maksettu". Ei kannata mennä, syyllistävät vaan vapaamatkustajien lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän seuraavaksi ihmettelet.
"Vegaanit, opetatteko lapsenne syömään veristä T-luupihviä?"
Parempi vertaus olisi kysyä, miten vegaanivanhemmat toimii jos lapsi ei ehkä tahdokaan olla vegaani, ja onko muutenkaan oikein tuputtaa veganismia lapselle ainoana vaihtoehtona.
No jos tämä sinua noin valtavasti kiinnostaa niin kerron: Meillä lasta ei ole koskaan kielletty syömästä yhtään mitään, mutta niin kauan, kun hänen vanhempansa maksavat ruoan ja valmistavat sen hänelle, meillä syödään sitä mitä äiti ja isi päättää eli kasvisruokaa. Kaverilla tai mummolassa saa syödä vaikka puolikkaan naudan raakana, en kiellä. Oletko muuten koskaan hetkeksikään pysähtynyt miettimään, miksi vain kasvissyönti on sinusta ideologinen valinta, lihansyönti sen sijaan ei? Ei tarvitse vastata, en jää pidättämään hengitystä odottaessani mitään älykästä moraalifilosofista pohdintaa.
Lapseni saivat itse valita. Eivät menneet. Eivätkä menneet protuleirille. Eivät ole katuneet yhtään.
Itse vihasin aikoinaan riparia (1994). En ymmärrä sitä hehkutusta. Kymmenen pitkää päivää kuunnellen Jumalan sanaa. Eikä leirillä todellakaan ollut kuin yksi hyvä kaveri. Eihän kaikki käyneet leiriä samaan aikaan. Mitään en riparista hyötynyt. Muinaisjäänne. Itse olen sitä mieltä että heikot laumasielut laittavat nykypäivänä lapsensa sinne. Koko perinne loppuu minun elinaikanani
Ei kai kukaan lähetä lapsiaan keskitysleirillekkään, jotta saisivat yleissivistystä.
Lapseni menee, koska itse haluaa. Saa itse myös päättää, liittyykö jäseneksi vai käykö vain riparin, vaihtoehdoista on puhuttu. Olen sanonut lapsilleni, että vauvana päätin heidän puolestaan oman vakaumukseni mukaisesti, mutta kun he kasvavat, he tekevät omat valintansa.
Ymmärrän riparille menon, tämä lapsi on tosi sosiaalinen tapaus ja täällä ihan oikeasti taitaa "kaikki muutkin" mennä riparille. Osallistun kekkereihin ihan ok mielellä ja ajattelen että on kyse nuoren ihmisen elämän yhdestä tärkeästä kokemuksesta. Toki musta ois mukavampaa jos kyse ois protuleiristä, mutta näin ei nyt vain ole.