Ateistit, käykö lapsenne riparin?
Millaiseen ratkaisuun olette päätyneet ja kuinka paljon vanhemmat ohjasi lapsen päätöstä? Riparin puolesta puhuu ainakin se että kaveritkin menee riparille ja omakohtaiset kokemukset kirkon toiminnasta auttaa saamaan paremman käsityksen kansankirkosta, josta tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Tavallisilla ripareilla ei myöskään tuputeta mitään (kuulemma kaikki isosetkaan ei usko mihinkään, vaan moni menee isoseksi pelkästään siksi kun leireillä on niin kivaa). Kukaan ei myöskään pakota riparin käyvää lasta liittymään kirkkoon ja osallistumaan konfirmaatioon, vaan lapselle voidaan muutenkin järjestää riparin jälkeen omat juhlat lahjoineen. Eli miten on? Kannattaako lapsen käydä protu, ripari vai molemmat?
Kommentit (143)
En kutsuisi itseäni ihan ateistiksi, joskus aikoinaan olin jopa innokas pyhäkoululainenkin. En kuulu kirkkoon enää, enkä mihinkään muuhunkaan uskonnolliseen yhteisöön. Usein törmään kaupungilla eri uskontojen edustajiin, varsinkin takavuosina ja joskus juttelen heidän kanssaan. Viimeksi oli joku hellareihin tai alalahkoon kuuluva nainen, joka aiheutti minulle hiukan pelkotiloja, joten taidan lopettaa jutustelut.
Aikoinaan kun lapseni tuli rippikouluikään, hän oli opiskellut elämänkatsomustietoa, koska halusi niin. Mutta sitten kun uskontoa opiskelleet pääsivät rippileirille, joka sijaitsi kaukana kotoa, halusi hänkin sinne. Minun oli jopa liityttävä kirkkoonkin, koska lapsi oli leirin aikaan alle 15-vuotias. Silloin oli näin, ettei hän voinut liittyä yksinään kirkkoon. Kastettu hänet oli, koska kuuluin silloin itsekin kirkkoon. No minun piti käydä jopa papin kanssa juttelemassa kun liityin. Sanoin lapselle, että aion sitten taas erota myöhemmin, mutta hän saa joko pysyä jäsenenä tai erota. Eroamiseen ei tarvittu pappia.
Tämä on mielestäni kumma ilmiö, mikä niissä kirkkohäissä on ei-uskovalle sellaista että ninenomaan siellä pitää saada häät järjestää? Ja miksi kuulua kirkkoiaa TOiSEN ihmisen haljen ja tarpeiden vuoksi (tuo kummius asia), vielä oudompaa. Oma entinen ystäväni oli sentään okeasti uskovainen, niin että suuttui kun erosin kirkosta 8 vuotta kummilapseni syntymän jälkeen ja looetti ystävyysuhteen :D