Kuinka nopeasti ylipainoisen laihdutus alkaa näkyä?

Vierailija kirjoitti:

1-2v kuluttua, jos sitkeästi pitää uudet muuttuneet ruokailutottumukset.

Takaisin paino tulee noin kuukaudessa, jos palaa entiseen.

Ekaan väitteeseen, että höpönlöpö, kyllä tuloksia pitää korkeintaan puolessa vuodessa tulla, edes vähäisiä. Muuten ei kyllä ole ruokavalio kunnossa.

Tokasta ei onneksi vielä kokemusta.

Ei kannata laihduttaa, vaan muuttaa elintavat sellaiseksi, että niitä pystyy noudattamaan loppuelämän. Sitten niillä terveellisimmillä elintavoilla laihtuu pikkuhiljaa, mutta pysyvästi.

Itse noudatan pätkäpaastoa. Viikolla liikun (juoksen tai teen pilatesta) ns. syömisikkunan sisällä. Viikonloppuisin juoksen aamuisin ennen kuin syön mitään. Tähän tilanteeseen ollaan tultu pikkuhiljaa antaen kropan tottua uuteen elämään. Tai omassa tapauksessa takaisin vanhaan elämään, josta olin tauolla ja lihoin viidessä vuodessa normaalipainon alarajoilta ylärajoille. Laihdutin takaisin vanhaan(-15kg) painooni vuodessa. Ei ole oikoreittejä tai pikaratkaisuja.

Luulen, ettå nämä loppuelämän ruokavaliosta puhuvat eivät ole oikeasti lihavia. Jos painoa on tosiaan yli 30 kg yli normaalipainon, niin kyllä se vaan motivoi, jos laihdutuksen alussa saa kunnolla painoa pois ja sitten kun normaalipaino alkaa lähestyä, niin alkaa hienosäätää sellaiseksi, jonka voi säilyttää jatkossakin.

Itsellä ainakin näin. Jos jätän yhden pullan ja sipsiannoksen syömättä viikossa, niin voi olla, että vuoden päästä en olekaan enää 119 kg vaan 117 kg., mutta se tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kymmenenkin vuoden päästä lihava.

Läski, läski, kuka syödä käski???

Vierailija kirjoitti:

Luulen, ettå nämä loppuelämän ruokavaliosta puhuvat eivät ole oikeasti lihavia. Jos painoa on tosiaan yli 30 kg yli normaalipainon, niin kyllä se vaan motivoi, jos laihdutuksen alussa saa kunnolla painoa pois ja sitten kun normaalipaino alkaa lähestyä, niin alkaa hienosäätää sellaiseksi, jonka voi säilyttää jatkossakin.

Itsellä ainakin näin. Jos jätän yhden pullan ja sipsiannoksen syömättä viikossa, niin voi olla, että vuoden päästä en olekaan enää 119 kg vaan 117 kg., mutta se tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kymmenenkin vuoden päästä lihava.

Niin, koska syöt edelleen kuin lihava, jos tuo on ainoa muutos, jonka teet. Jos haluaa olla hoikka, pitää syödä kuin hoikka. Sen takia se on loppuelämän ruokavalio eikä kuuri.

Sitten kun löysä vatsanahka roikkuu polvissa asti.

En laihduttanut mutta lisäsin liikuntaa ja söin vähemmän karkkia jne.  Paino putosi 3 vuodessa yli 10 kiloa. Mutta korostan etten erikseen mitenkään laihduttanut.

ei sitä itse helpolla huomaakaan, koska näet itsesi peilistä joka päivä. koitapa elää vaikka viikko ilman peiliä ja mitään mittailuja ja sitten katso peiliin, niin voit huomata esim. kasvojen kaventuneen.

Itse lihoin paljon kun kilpirauhanen irtisanoi sopimuksensa. Pari vuotta lääkityksen aloittamisen jälkeen olin laihtunut huomattavasti. En punnitse itseäni koskaan ja mittailenkin vain vaatteita ostaessa, joten en ollut huomannut asiaa itse lainkaan. Joskus koronarajoitteiden aikana olin ollut pitkään ilman kotona käymistä ja kun sitten lopulta menin, niin äiti ei ollut tunnistaa minua. Sanoi heti, että herranjumala miten paljon olet laihtunut. Silloin vasta tajusin sen itsekin, vaikka olin toki huomannut jo pitkän aikaa, että vaatteet olivat löystyneet huomattavasti. Ajattlein kuitenkin, että kyse oli vain muutaman kilon laihtumisesta, mutta oli paljon enemmästä sitten.

muutenkin nuo alkuaikojen laihtumiset yleensä lähtee sisäelinten päältä, joten ei tosiaan ei näy päällepäin. Sitten kun keho on ne saanut positettua, niin alkaa rasvanpoltto muista osista.

itsellä ensimmäiseksi lähti läskit olkavarresta. Paikka jota ei aina hoksaakaan laihtuessa "kytätä". Toinen paikka oli ranteet, vaikka minulla aina onkin ollut kaposet ranteet, niin niistä lähti sitten "kaikki" loputkin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, ettå nämä loppuelämän ruokavaliosta puhuvat eivät ole oikeasti lihavia. Jos painoa on tosiaan yli 30 kg yli normaalipainon, niin kyllä se vaan motivoi, jos laihdutuksen alussa saa kunnolla painoa pois ja sitten kun normaalipaino alkaa lähestyä, niin alkaa hienosäätää sellaiseksi, jonka voi säilyttää jatkossakin.

Itsellä ainakin näin. Jos jätän yhden pullan ja sipsiannoksen syömättä viikossa, niin voi olla, että vuoden päästä en olekaan enää 119 kg vaan 117 kg., mutta se tarkoittaa myös sitä, että olen vielä kymmenenkin vuoden päästä lihava.

Niin, koska syöt edelleen kuin lihava, jos tuo on ainoa muutos, jonka teet. Jos haluaa olla hoikka, pitää syödä kuin hoikka. Sen takia se on loppuelämän ruokavalio eikä kuuri.

Veljeni on aina ollut hyvin hoikka; minä olen aina ollut hiukan pyöreämpi; lapsena siis: (Pahoittelen välimerkkiongelmaa, En jaksa nyt korjata niitä, johtui näppiksen säädöistä). Joskus nuorena kokeiltiin, että söisin kuin hoikka veljeni ja liikkuisin hänen kanssaan viikon ja katsottaisiin mitä tapahtuu. veli oli varma, että laihdun, minä taas, että lihon. niin tehtiin ja minä lihoin. ne syömismäärät olivat aivan järkyttäviä ja jouduin melkein oksentamisen uhalla saada ahdettua kaikki alas. lihomisessa suuri merkitys ON geeneillä ja mm. suolistomikrobeilla ja aineenvaihdunnalla muutenkin. Jos yksilö on elämään koskaan ollut laihempi kuin nyt, niin voi miettiä niitä aikoja: mitä söi, millaisia määriä ja miten liikkui ja miten aktiivista arkea eli. Sitten vain palaa sitä kohti ja varmasti laihtuu. Ei siis kannata ottaa kaverilta mallia, vaan itsestään mallia.

Olen dieetillä ja ruoan jälkeen iskee aina ihan tajuton väsymys. Mistä se johtuu? En näe nälkää, vaan pikemminkin kun on taas ruoka-aika, ei ole vielä edes yhtään nälkä.

Uskon myös suolistomikrobeihin, koska tiedän ihmisiä, jotka syövät paljon enemmän kuin minä ja ovat silti hoikkia. Ja minä olen superlihava.

Vierailija kirjoitti:

Kestäähän siinä jonkin aikaa. Moni luovuttaa laihdutuksessa juuri sen takia, kun tuloksia ei näe tarpeeksi nopeasti. Mutta hiljaa hyvä tulee :)

Niinkuin tuolla aiemmin kirjoitin, niin itsellä lähti puolen vuoden aikana ainoastaan 1kg vaikka aloin harrastamaan liikuntaa ja vähentämään syömistä ja sitten vähemmässä ajassa 3kg, jolloin söin vähemmän ja liikuin vähemmän. Vyötärönympärys kuitenkin pieneni koko ajan.  Eli pitää olla kärsivällinen.

Vierailija kirjoitti:

Uskon myös suolistomikrobeihin, koska tiedän ihmisiä, jotka syövät paljon enemmän kuin minä ja ovat silti hoikkia. Ja minä olen superlihava.

Mäkin uskon, mutta päinvastaisesta syystä. Mä ja mun veli syödään tosi paljon ja ollaan sohvaperunoita, mutta ei lihota. Sitten taas mun sisko on pullukka, vaikka syö tosi vähän ja liikkuu. Ollaan vitsailtu, että lahjoitettaisiin siskolle kakkaa 😄

Vierailija kirjoitti:

Uskon myös suolistomikrobeihin, koska tiedän ihmisiä, jotka syövät paljon enemmän kuin minä ja ovat silti hoikkia. Ja minä olen superlihava.

Esim. Nordic Glowlla on maitohappobakteerikapseleita, joilla saa hyviä bakteereja suolistoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen dieetillä ja ruoan jälkeen iskee aina ihan tajuton väsymys. Mistä se johtuu? En näe nälkää, vaan pikemminkin kun on taas ruoka-aika, ei ole vielä edes yhtään nälkä.

https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/vasymys-ruokailun-jalk…

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia tsempeistä! Jatkan siis vain sitkeästi. Olen viimeksi laihduttanut n. 20 vuotta sitten ja silloin olin normaalipainoinen, niin kahdessa viikossa näki jo selvän tuloksen, mutta nyt tosiaan tilanne on eri.

Vaatekaapin uudistumisesta ei tarvitse huolestua. Nämä 30 kg tuli muutamassa vuodessa ja kaapissa on vamhat vaatteet odottamassa. Yksi tavoite on pikkujouluaikaan mahtua n. 2 vuotta sitten ostettuun mekkoon (olin sitä ostaessani jo lihava, mutta en näin paksu).

Vaa'alle en halua mennä, koska pelkään sitä, että kiloja on niin paljon, että tulee hälläväliä-asenne. Eli toivon, että muutos alkaa pikku hiljaa näkyä.

Omalla kohdallani vaa'alla käymättömyys on ollut iso virhe. Tiesin olevani todella lihava, enkä halunnut siitä itselleni lukemaa. En myöskään seissyt peilin ääressä itseäni ihailemassa. Kun en tiennyt lukemaa, oli helppo itseä huijata ja antaa mennä vaan. Näin olen toiminut aina laihdutuskuurien jälkeen. Kun olin ajatustyön tehnyt pysyvästä elämäntapamuutoksesta, menin vaa'alle ja otin vyötärömitan. Totuus lävähti silmille ja häpeä ja nolous oli kai päällimmäiset tunteet. Siitä oli kuitenkin hyvä alkaa. Kun ylipainoa on paljon, "ruokavalio" ja ruokamäärät ihan hanurista, korjausliikkeellä myös tuloksia tulee nopeasti. Vaikka sitä ei näin massiivisella ylipainolla heti näekään, vaaka ja mittanauha kertoo että oikealla tiellä ollaan ja se motivoi jatkamaan. Kerran viikossa puntariin ja ehkä kerran kuussa vyötärönympärys ja merkitsin ne vihkoon. Katsoin myös Terveyskirjaston BMI:n ja sen laskeva lukema tsemppasi myös.

Oma muutos alkoi 2 vuotta sitten ja käyn edelleen 1 x vko vaa'alla.

Ensimmäisen vuoden saldo: -40 kg , seuraava vuosi -7kg ja nyt alkaa 3. vuosi tätä uutta elämää. Puoli vuotta sitten olin saavuttanut tavoitteeni ja nyt keikun tässä +-1kg. Jos painoa tulee +1 kg, en tee mitään, mutta jos sattuisi lähtemään siitä nousuun, on pakko tarkastella missä on korjausliikkeen paikka. Motivaatio on pysynyt koko ajan vahvana ja onhan tämä nyt ihan erilaista elämää. BMI lähtötilanteessa 43,5 ja nyt 26,9. Muista vaaka ja vain 1 x vko!

Näin massiivisella ylipainolla työkaveri huomasi -7 kg kohdalla että painoa on pudonnut. En ollut tästä elämäntapamuutoksesta puhunut kenellekään, joten ehkä kasvoista tai olkapäistä oli jotain lähtenyt, vaikka sitä ei itse huomannutkaan.

Omissa silmissä ei välttämättä oikein koskaan. Minä laihdutin yhdessä vaiheessa 110 kilosta 70kiloon. Koko ajan koin olevani ällöttävän lihava, varsinkaan valtava maha ei tuntunut pienenevän yhtään. Loppujen lopuksi repsahdin entisiin elämäntapoihin, koska kerran edelleen koin olevani lihava ja ruma. No, nyt ollaan sitten myös entisessä painossa, ja näin hiljattain valokuvan minusta hautajaisissa, kun painoin noin 80 kg. Nyt vasta ymmärsin, miten erilaiselta näytin kuin yli satakiloisena. Että voi hitto, miksi en osannut olla iloinen että vaikka en toki hoikka ollutkaan, niin olin vain sellainen "pyöreähkö", en selvästi tosi lihava. Nyt sitten yritän taas uudelleen laihduttaa, mutta tällä kertaa en usko mieltäni enkä silmiäni, koska kehonkuva voi näköjään juuttua siihen lihavuuteen, vaan vain vaakaa ja mittanauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Omissa silmissä ei välttämättä oikein koskaan. Minä laihdutin yhdessä vaiheessa 110 kilosta 70kiloon. Koko ajan koin olevani ällöttävän lihava, varsinkaan valtava maha ei tuntunut pienenevän yhtään. Loppujen lopuksi repsahdin entisiin elämäntapoihin, koska kerran edelleen koin olevani lihava ja ruma. No, nyt ollaan sitten myös entisessä painossa, ja näin hiljattain valokuvan minusta hautajaisissa, kun painoin noin 80 kg. Nyt vasta ymmärsin, miten erilaiselta näytin kuin yli satakiloisena. Että voi hitto, miksi en osannut olla iloinen että vaikka en toki hoikka ollutkaan, niin olin vain sellainen "pyöreähkö", en selvästi tosi lihava. Nyt sitten yritän taas uudelleen laihduttaa, mutta tällä kertaa en usko mieltäni enkä silmiäni, koska kehonkuva voi näköjään juuttua siihen lihavuuteen, vaan vain vaakaa ja mittanauhaa.

Olen samaa mieltä, että mieli ei välttämättä ehdi mukaan. Kuljin tietoisesti liian suurissa vaatteissa talven ja kyllähän koon 52 talvitakki oli naurettavan suuri. Koska matkaa tavoitteeseen oli, en halunnut mitään välivaiheen vaatetusta. Kaapista löytyi pienempiä vaatteita, mutta nekin olivat liian suuria. Keväällä kaupassa kevättakkia sovitettaessa, otin liian suuria takkeja. Hämmästys oli suuri kun koko 42 oli hyvä. Vieläkään en meinaa uskoa, että koko S tai 40 sopii. Näitä kokoja olen käyttänyt viimeksi 80-luvulla. Toki koot ovat muuttuneet. Silloin olin vielä 10kg hoikempi. Uskomatonta on huomata, että omat solisluut näkyvät ja olkapäät ovat pienet. Nahka roikkuu varsinkin vatsan, sisäreisien ja käsivarsien osalta, mutta olen sinut asian kanssa, eikä iho-ongelmia ole. Mikäli olisin kolmikymppinen, varmaan hakeutuisin korjaustoimenpiteeseen. Nyt tärkeintä on terveys, toiminnallisuuden ja itsetunnon kohentuminen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa on todella lyhyt aika. Ei siinä ajassa ole ehtinyt sikakaan pieraista. Ylimääräiset nesteet ovat voineet kropasta hävitä (1-2 kg). Sen jälkeen vasta alkaa se rasvanpoltto.

Kyllä se rasva alkaa palaa ihan heti, kun saa vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Ei elimistö kahden viikon viiveellä toimi.

Vierailija kirjoitti:

Olen dieetillä ja ruoan jälkeen iskee aina ihan tajuton väsymys. Mistä se johtuu? En näe nälkää, vaan pikemminkin kun on taas ruoka-aika, ei ole vielä edes yhtään nälkä.

Mittuuta sun verensokerit. Tota se oli mullakin koko kevään ja kesäkuussa kävin sitten labroissa kun osasin epäillä asiaa. No diabetes on tullut, uusintalabrat just otettu ja paastosokeri edelleen koholla. 

Meillä on sukurasitus, koko äidin puolen suku on diabeetikkoja, geeniperimä altistaa. Osallistuttiin tutkimukseenkin, ollaan sen verran harvinainen suku...