Talvella on masennusta, keväällä masennusta, kesällä masennusta, syksyllä masennusta...
Elämä pelkkää masennusta, ei enää pysty nauttimaan elämästä. Tuntuu että se ilo jäi jonnekkin yli vuosikymmenen taakse, siitä eteenpäin mennyt vain sumussa eteenpäin. Työntäkää minut suoraan monttuun niin olo helpottaa. Toinen jos pääseen ajassa vaikka 2000-luvun alkuun niin voisi auttaa. Mutta monttu realistisempi.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudella ei oikein tunnu olevan mitään annettavaa. Tuntuu, että elämä muuttuu ankeammaksi ja meidän päättäjämme kurjistavat sitä vielä lisää. Yritän jaksaa, vaikka aika turhalta tämä tuntuu.
t. eri
Itse taas elän niin täysillä välittämättä mistään ilmastonmuutoksesta ym. ongelmista koska elämä menee hukkaan niistä murehtiessa ja seotessa. Sulkee ne vaan ulos mielestä kuin niitä ei olisi niin loppuu pahoinvointi.
Maanantai: ei mittään,
Tiistai: ei mittään,
Keskiviikko, torstai: ei mittään.
Perjantai: ei mittään,
Lauantai: ei mittään,
Sunnuntai: ei siitäkään mittään.
Siinä se viikko taas hurahti.
Kyllä se vastuu omasta elämämästä on aina ensisijaisesti itsellä. Näin on näppylät.
Tässä ei nyt oikein aukea juurisyitä.
Keskittyy pelkkään masennus, masennus, masennus...
Toivottavasti pääset jollekin purkamaan elämääsi. Masennus on oire eikä syy.
Tulevaisuudella ei oikein tunnu olevan mitään annettavaa. Tuntuu, että elämä muuttuu ankeammaksi ja meidän päättäjämme kurjistavat sitä vielä lisää. Yritän jaksaa, vaikka aika turhalta tämä tuntuu.
t. eri