Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen DI ja KTM mutta en löydä työpaikkaa, missä se työvoimapula on?
27.07.2023 |
Enkä asu missään syrjäkylässä, ihan keskikokoinen kaupunki missä paljon vientiteollisuutta. Ongelma on lähes aina että pitää olla 10v todistettava kokemus jostain hyvin tietystä alueesta.
Maan ongelma ei taida olla työvoimapula vaan se ettei yritykset halua käyttää yhtään aikaa jotta työntekijät voisi töissä oppia, vaikka löytyy korkeakoulututkinto alalta ei riitä mihkään. Pitää juuri kyseisestä tehtävästä aina olla vähintään 10v kokemus ettei yrityksen vaan tarvisi antaa yhtään aikaa oppia mitään töissä.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työnhakutaitojen puutteelta.
Jos ei täytä vaatimuksia niin miten selitellä asiaa työhaastattelussa? valehdellako pitäisi?
Itse teen rekrytointia asiantuntija-alan yrityksessä ja siltä pohjalta sanoisin, että työnhakutaidoissa tosiaan on paljon parantamisen varaa useimmilla. Tyypillistä on muun muassa:
- Ei tiedetä kohdeyrityksestä (siis meistä) tai edes toimialasta juuri mitään
- Motivaatio juuri tätä työpaikkaa kohtaan ei välity
- Hakemuksissa ja haastattelussa ei ole osattu jäsentää lainkaan, mitä annettavaa hakijalla on
No tässä teille ihmettelemistä. Poikani on 17v lukiolainen, iso ja vahva tyyppi. On ollut kesän töissä koko ajan, ihmiset kyselee jatkaako se syksylläkin. Enemmän töitä kuin jaksaa.
Minä täytin just 50v, olen yrittäjä mutta asiakkaat alkavat loppua kun rahat heiltäkin loppuu. Minulla on kolme tutkintoa, mutta en pääse edes haastatteluihin niihin työpaikkoihin, joihin olen hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Minulla puolestaan ei ollut voimia verkostoitua kun opinnot uuvuttivat minut. Oli minulla kavereita, mutta he olivat eri täysin alalla. En jaksanut ravata kaikissa tapahtumissa enää fuksivuoden jälkeen saati tutustua ihmisiin pelkässä hyötymistarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Päinvastoin olen äärimmäisen introvertti, mutta tajusin jo opiskeluvaiheessa, että pakko on opetella vuorovaikutustaitoja ja verkostoitua, jotta työllistyminen ylipäätään on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Päinvastoin olen äärimmäisen introvertti, mutta tajusin jo opiskeluvaiheessa, että pakko on opetella vuorovaikutustaitoja ja verkostoitua, jotta työllistyminen ylipäätään on mahdollista.
Normaalit vuorovaikutustaidot on tärkeä, mutta verkostoja ei tarvita. Jos AP nyt lähtee vaikkapa hakemaan junior-tilintarkastajan paikkaa, niin mitä hyötyä hänelle on jossain fuksibileissä tavatuista opiskelukavereista? Ei yhtään mitään.
Jep, ei oteta edes entry level paikkoihin kun ikää on liikaa. Vaikea saada kokemusta erilaisista tehtävistä kun mihinkään et kelpaa. Sellainen työvoimapula :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen Bi ja Gay
Missä voin ilmoittautua?
Paikka on teidän! Siis ihan mikä tahansa paikka, hakemusta vaan sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työnhakutaitojen puutteelta.
Jos ei täytä vaatimuksia niin miten selitellä asiaa työhaastattelussa? valehdellako pitäisi?
Itse teen rekrytointia asiantuntija-alan yrityksessä ja siltä pohjalta sanoisin, että työnhakutaidoissa tosiaan on paljon parantamisen varaa useimmilla. Tyypillistä on muun muassa:
- Ei tiedetä kohdeyrityksestä (siis meistä) tai edes toimialasta juuri mitään
- Motivaatio juuri tätä työpaikkaa kohtaan ei välity
- Hakemuksissa ja haastattelussa ei ole osattu jäsentää lainkaan, mitä annettavaa hakijalla on
Mä olen todella tunnollinen ja opin työn kuin työn. Sinällään ei ole väliä mikä paikka kyseessä. Jännästi hakijoilta vaaditaan vaikka ja mitä kun taas vakiporukka ei osaa edes perusasioita kuten excelin käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Juuri niin. Tarvitaan niitä, jotka oikeasti tekevät ne työt käsien heiluttelun ja suun louskuamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että lääkis on suositumpi kuin DI-alat. Lääkiksessä riittää että opiskelee (toki sisäänpääsy on vaikeaa) ja valmistuu niin pääsee hyvin palkattuun työhön. DI-aloilla joutuu vielä raskaiden opintojen ohella rakentamaan työuransa eivätkä pelkät opinnot pätevöitä mihinkään.
Lääkis on todellakin ainoa täystyöllisyysen ja hyvän palkan takaava vaihtoehto, vaikka olisit koko ammattikuntasi surkeimpia tapauksia. Yksikään lääkäri ei jää työttömäksi vaikka olisi aivan umpisurkea tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen Bi ja Gay
Missä voin ilmoittautua?
Paikka on teidän! Siis ihan mikä tahansa paikka, hakemusta vaan sisään.
Totta. Oman työurani alussa vajaa 10 vuotta sitten naisia etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Oli naisille suunnattuja rekrytointitapahtumia, jalkoväli-laudaturille annettiin valtava arvo ja varsinkin harjoittelijoiden kohdalla lähtökohta oli se, että ensisijaisesti otetaan naisia.
Naisten kohdalla toimitaan noin toki edelleen, mutta nyt muu diversiteetti on tulossa ryminällä sisään. Markkinointitempaushan se on, mutta kieltämättä näyttää hienolta, kun kirjainyhdistelmähenkilö hehkuttaa työpaikkaansa LinkedInissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työnhakutaitojen puutteelta.
Jos ei täytä vaatimuksia niin miten selitellä asiaa työhaastattelussa? valehdellako pitäisi?
Itse teen rekrytointia asiantuntija-alan yrityksessä ja siltä pohjalta sanoisin, että työnhakutaidoissa tosiaan on paljon parantamisen varaa useimmilla. Tyypillistä on muun muassa:
- Ei tiedetä kohdeyrityksestä (siis meistä) tai edes toimialasta juuri mitään
- Motivaatio juuri tätä työpaikkaa kohtaan ei välity
- Hakemuksissa ja haastattelussa ei ole osattu jäsentää lainkaan, mitä annettavaa hakijalla on
Mä olen todella tunnollinen ja opin työn kuin työn. Sinällään ei ole väliä mikä paikka kyseessä. Jännästi hakijoilta vaaditaan vaikka ja mitä kun taas vakiporukka ei osaa edes perusasioita kuten excelin käyttöä.
Juuri tuo asenne on kaikista vältettävin. Välipitämätön ja ylimielinen. Sinä suurudessasi laskeudut jonkun umpisurkean random-rupusakin keskuuteen oppimaan parissa päivässä työn, mitä muut ovat harjoitelleet kymmenen vuotta.
Työnhaku on kuin treffeillä käymistä. Harvasta tuntuu kovin hyvältä, jos kahvilaan astelee äijä, jota ei tippaakaan kiinnosta kuka sinä olet tai viitsi edes nimeäsi opetella, mutta armeliaasti on valmis kerran polkaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että lääkis on suositumpi kuin DI-alat. Lääkiksessä riittää että opiskelee (toki sisäänpääsy on vaikeaa) ja valmistuu niin pääsee hyvin palkattuun työhön. DI-aloilla joutuu vielä raskaiden opintojen ohella rakentamaan työuransa eivätkä pelkät opinnot pätevöitä mihinkään.
Lääkis on todellakin ainoa täystyöllisyysen ja hyvän palkan takaava vaihtoehto, vaikka olisit koko ammattikuntasi surkeimpia tapauksia. Yksikään lääkäri ei jää työttömäksi vaikka olisi aivan umpisurkea tapaus.
On kyllä poikkeuksellinen diili. Ainoa este on opiskelemaan pääsy, mutta jos edes maakuntayliopistojen ovet eivät aukene, niin voi mennä vaikka Baltiaan opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
No tässä teille ihmettelemistä. Poikani on 17v lukiolainen, iso ja vahva tyyppi. On ollut kesän töissä koko ajan, ihmiset kyselee jatkaako se syksylläkin. Enemmän töitä kuin jaksaa.
Minä täytin just 50v, olen yrittäjä mutta asiakkaat alkavat loppua kun rahat heiltäkin loppuu. Minulla on kolme tutkintoa, mutta en pääse edes haastatteluihin niihin työpaikkoihin, joihin olen hakenut.
Edessä taitaa tässäkin tapauksessa olla pakon sanelema lähihoitajaksi kouluttautuminen halusi sitä tai ei. Alalla riittää töitä ja myös vaihdevuosissa olevia naisia palkataan alan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Päinvastoin olen äärimmäisen introvertti, mutta tajusin jo opiskeluvaiheessa, että pakko on opetella vuorovaikutustaitoja ja verkostoitua, jotta työllistyminen ylipäätään on mahdollista.
Normaalit vuorovaikutustaidot on tärkeä, mutta verkostoja ei tarvita. Jos AP nyt lähtee vaikkapa hakemaan junior-tilintarkastajan paikkaa, niin mitä hyötyä hänelle on jossain fuksibileissä tavatuista opiskelukavereista? Ei yhtään mitään.
Verkostoja voi rakentaa muihinkin kuin toisiin fuksiin. Esim. Alumneihin ja jo valmiiksi yrityksissä toimiviin ihmisiin. Kokoajanhan yritykset ja järjestöt tunkee tekemään itseään tykö alan opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Päinvastoin olen äärimmäisen introvertti, mutta tajusin jo opiskeluvaiheessa, että pakko on opetella vuorovaikutustaitoja ja verkostoitua, jotta työllistyminen ylipäätään on mahdollista.
Normaalit vuorovaikutustaidot on tärkeä, mutta verkostoja ei tarvita. Jos AP nyt lähtee vaikkapa hakemaan junior-tilintarkastajan paikkaa, niin mitä hyötyä hänelle on jossain fuksibileissä tavatuista opiskelukavereista? Ei yhtään mitään.
Siinä vaiheessa kun fuksikaveri vastaa jossain yrityksessä projekteista, hankinnoista tai vaikkapa rekrystä , verkostoitumista on yllättävän paljon hyötyä. Toki hyötyä pitää olla molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa työnhakutaitojen puutteelta.
Jos ei täytä vaatimuksia niin miten selitellä asiaa työhaastattelussa? valehdellako pitäisi?
No sitten pitää nähdä vaivaa, että täyttää ne vaatimukset. Miksei esim. Työkokemusta ole kertynyt?
EI aloituksessa puhuta yleisesti työkokemuksesta vaan juuri tietynlaisen tehtävän työkokemuksesta. Esim paikka voi olla projektipäällikkö mutta vaatimuksena 10v kokemus IEC62180 standardin keskijänniteverkon suojareleistä.
Sivusta. Olen myös vähän samantyylisessä tilanteesa kuin ap, ja suurin ongelma on juuri tuo. Minulla on työkokemusta paljon, mutta jumitan edelleen työssä, jossa olin jo opiskeluaikoina. Eteenpäin ei firmassa pääse, ei ole urapolkumahdolliuuksia juurikaan. Muihin työpaikkoihin ei pääse, koska syvin substanssikokemus on yhdeltä osa-alueelta. Ei pääse hyppäämään sinne toiseen kiinnostavaan osa-alueeseen, koska sinne haetaan aina tyyppejä, joilla se syvin substanssikokemus (nimenomaan kokemus, koulutus minulla on) on jo valmiiksi siellä toisella puolella. Harjoittelupaikan hakeminen taas on liian riskialtista, kun on perhettä ja lainaa niskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verkostoituminen voi olla hankalaa. Mä en ole ainakaan yhtään sosiaalinen tyyppi, en hillunut bileissä enkä jutellut muille luennoilla tai kahvilassa. En yksinkertaisesti uskalla.
Miten sitten selviydyt työelämässä sanomatta kellekään mitään? Vai oletatko näiden taitojen jostakin itsestään kehkeytyvän napista painamalla?
yltiösosiaalinen ekstro bongattu!
ei kaikki ole kuin sä, eikä tarvikaan olla. hiljaisiakin tarvitaan.
Päinvastoin olen äärimmäisen introvertti, mutta tajusin jo opiskeluvaiheessa, että pakko on opetella vuorovaikutustaitoja ja verkostoitua, jotta työllistyminen ylipäätään on mahdollista.
Normaalit vuorovaikutustaidot on tärkeä, mutta verkostoja ei tarvita. Jos AP nyt lähtee vaikkapa hakemaan junior-tilintarkastajan paikkaa, niin mitä hyötyä hänelle on jossain fuksibileissä tavatuista opiskelukavereista? Ei yhtään mitään.
Siinä vaiheessa kun fuksikaveri vastaa jossain yrityksessä projekteista, hankinnoista tai vaikkapa rekrystä , verkostoitumista on yllättävän paljon hyötyä. Toki hyötyä pitää olla molempiin suuntiin.
Siihen menee kymmenen vuotta. Sinä aikana olet ehtinyt verkostoitua siellä työelämässä joka suuntaan, yritit sitä tai et.
Alue: Aihe vapaa
Sama ärsyttää itseäni myös, että et saa sitä ensimmäistä paikkaa, jotta saisit sitä kokemusta ja todellisuudessa kaikki työ on kuitenkin työpaikkaan ja järjestelmiin sidonnaista, eikä sitä voi mistään koulusta oppia, vaan se opitaan aina työtä tehdessä. Olen itse kouluttautunut alalle, jonne vaikea päästä opiskelemaan (yliopisto) ja suorittanut sivuaineen, joka vaaditaan, johon vielä erikseen pääsykoe. Silti jokaisessa työhakemuksessa vaaditaan tämä erityistutkinto JA monipuolinen osoitettavissa oleva kokemus. Olen nyt maisterin paperit saatuani vuoden hakenut oman alan töitä ja en ole edes päässyt haastatteluun. Ja työkokemusta on siis muilta aloilta yli 10 vuoden ajalta, joten mikään ikuinen opiskelija en ole, töiden ohessa tein tutkinnon.