Skitsofreenikko miehen mahdollisuus naisiin...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa huolisi. Terveitäkin on saatavilla - riskit olemassa, tulot matalat... miksi turhaan ottaa huonompi vaihtoehto?

saattaisit yllättyä miten moni skitsofreniaa sairastava kykenee olemaan töissä ja voi saada hyvinkin korkeaa palkkaa. Heidän joukossaan on myös hyvin älykkäitä persoonia ja tiedämmehän historiantutkimuksesta miten moni skitsofreniaa sairastava on menestynyt esimerkiksi taiteen saralla. Eräs skitsofreenikko, jonka itse tunnen, on hyvin älykäs, niin matemaattisesti (kyllä.. hiukan ironista, että on matemaattisesti älykäs, mutta ei silti osaa nähdä miten irrationaalisia omat harhat ovat) kuin luovastikin. Jos hänelle esimerkiksi esittää jonkun ongelman, jonka parissa  painii arjessa, niin hän saattaa käydä ratkaisemaan sitä ongelmaa ja sitten jonkun ajan päästä yllättä ja tuo ratkaisun ja selitti miten asia ratkesi. Hyvin mielenkiintoinen persoona. Hän sanoo pitävänsä kekseliäisyyttä vaativista pulmista, koska se saa ajatukset pyörimään niissä ja harhojen on pakko jäädä taka-alalle.

Mä olen just tuollainen mies, paitsi että harhoja ei tietääkseni ole. Suvussa on skitsofreenikoita ja isä on vähän omalaatuinen ja älykäs matemaatikko.

Exä oli skitsofrenikko. Hänen takiaan olisi pitänyt luopua haaveesta yhteiseen kotiin ja lapsiin.

Suhde oli muutenkin kuormittava, koska jouduin terapeutin rooliin siitä huolimatta että miehellä oli hoitosuhde. En itse tullut kuulluksi missään asiassa.

Lääkitys lihotti häntä hirmuisesti ja sai käymään hitaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aivan hullu, mutta sain miehen ja perheen siitä huolimatta. Skitsous todettiin vasta lasten teini-iässä. No oon nainen. Mies taisi erehtyä minun suhteeni.

Sairas nainen voi saada terveen miehen. Sairas mies voi saada terveen naisen...ehkä...

Terveenkin miehen on vaikea löytää tervettä naista. Ne on kaikki hulluja.

Totta kai on mahdollisuuksia! Kaikille löytyy ottaja :)

Itse seurustelin jonkin aikaa skitsofreenikon kanssa. Ero tuli juurikin tuon sairauden takia, josta oli jonkinmoisia oireita. Ne vaikuttivat parisuhteeseen liikaa. Yritin kuitenkin.

Miksi ap tuot esille diagnoosisi? Ja mainostat sitä jo etukäteen. Eihän se ole kaikki, mitä olet. Miksi korostaa juuri tuota asiakohtaa? Pitäisikö jokaisen, jolla on mt-diagnoosi laittaa siitä tiedote ja kyltti rintaan, jotta kaikki toiset kohtaamat ihmiset tietäisivät sen? Erikoinen ja outo aloitus...  Mikä lie tämänkin aloituksen tarkoitusperä?

jos kaikki ihmiset laitettaisiin psykiatriseen arviointiin, niin kaikille löytyisi joku psykiatrinen diagnoosi, älkää unohtako tuota totutta....

minä olen adhd ja meistäkin saa aina silloin tällöin lukea miten hirveitä ollaan kumppaneina ja pysykää kaukana, kaikki hajoaa

silti olen minäkin kelvannut monta kertaa eikä kertaakaan parisuhteet ole hajonneet adhd:ni takia. Kumppanit ovat tykänneet persoonallisuudestani, koska olen niin iloinen ja eläväinen ja toisinaan vajoan omiin ajatuksiini niin, että raksutus vain kuuluu päästä enkä näe enkä kuule mitään muuta. Juu, tiskit voi jäädä tiskipöydälle sen sijaan, että laittaisin ne suoraan asianpesukoneeseen ja aika lailla oletusarvoisesti kaappien ovet ovat auki ja "imuroin huomenna" lupauksen huomen voi olla vaikka neljän päivän päästä, mutta kyllä nuo kumppanit ovat ymmrätäneet nämä asiat ja kaikkeen on olemassa ratkaisut. Toisaalta minun adhd;ni ei ole kaikkien muiden adhd.... Olen varsin puhdas tyyppi, ei liitännäisiä, minut on toettu psykiatrisissa tutkimuksissa normaalia kyvykäämmäksi monissa muissakin asioissa, mutta niin moni adhd on myös. Sanoisin, että älykkäimmillä ihmisillä on keskimäärin enemmän kaikenlaisia todettuja häiröitä, koska meille ei riitä se ns. normaali ja aivomme käyvät kovempaa ja tarkemmin kuin muut. Se voi aiheuttaa vaikka melankolisuutta, kun sekin on rasittavaa joskus, että tajuaa ettei muut kykene tajuamaan jotain juttua. Tai että kun joutuu omasta näkökulmastaan elämään peruskoululaisten käsityskyvylle tehdyssä maailmass, kun kykenisi parempaankin. Ei ihmekään, että häiriöitä sitten löytyy, kun ei saa toimia itselleen parhaalla tavalla, mutta sellaista se on elämässä. Kaikilla meillä on häiriömme ja niitten kanssa pitää vain oppia elämään.

Kaikista tärkeintä jokaiselle on tiedostaa missä menee omat rajat ja sitten kunnoittaa niitä. Kuten myös toisten rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap tuot esille diagnoosisi? Ja mainostat sitä jo etukäteen. Eihän se ole kaikki, mitä olet. Miksi korostaa juuri tuota asiakohtaa? Pitäisikö jokaisen, jolla on mt-diagnoosi laittaa siitä tiedote ja kyltti rintaan, jotta kaikki toiset kohtaamat ihmiset tietäisivät sen? Erikoinen ja outo aloitus...  Mikä lie tämänkin aloituksen tarkoitusperä?

onhan se toista huomioon ottavaa kertoa noinkin vakavasta sairaudesta, jotta toinen voi ennen kaikkea saada tilaisuuden kysellä miten sairaus vaikuttaa mahdolliseen parisuhteeseen ja yhteiseen arkeen jne, mutta myös siksi, että toinen saa mahdollisuuden miettiä onko hänellä itsellään psyykkistä resilienssiä elää (vaikka sitten) skitsofreenikon kanssa. Jos ei kerro ja sitten asia paljastuu myöhemmin, on suuri riski sille, että se toinen kokee, että häntä yritettiin huijata ja pettää ja suhde voi saada siitä pysyvän ja liian ison lommon.

mutta joo, ei sitä ehkä kannata julkisesti huudella kaikille. Vaikeaa tosin voi olla sitten miettiä tai selvittää, että milloin on se oikea hetki kertoa. .

Aika näyttää onko uhka vai mahdollisuus, onnea ja kaikkea hyvää teille:)

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että asenteet skitsofreenikkoja kohtaan ovat muuttuneet. Sitä ei enää pelätä samalla tavalla kuin vuosia sitten. Nämäkin ihan tuiki tavallisia ihmisiä, joiden mielenterveys järkkynyt. Lääkitys pitää olla kunnossa kuitenkin.

Jaa. Itselleni on tuo kyseinen diagnoosi rätkäisty ja hatusta vedetty, tämän liukuhihna ja asenteellisten psykiatriassa toimivien johdosta. Lopetin lääkkeiden käytön noin 1.5  vuotta sitten. Ja voin ihan hyvin, jopa huomattavasti paremmin. Väsymys ei ole niin tolkutonta, ja aivot toimivat sentään vähän paremmin, kuin zombiksi tekevissä lääkityksissä. Enkä ole saanut mitään psykoottisia oireita, vaikka niitä hoitotahon puolelta väitettiin tulevan, jos lopettaa lääkkeet. Kauan sitten annettu diagnoosi on täysin ja ilmeisen väärä. Enkä kadu päivääkään, että lopettanut neuroleptien ottamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukava kuulla, että asenteet skitsofreenikkoja kohtaan ovat muuttuneet. Sitä ei enää pelätä samalla tavalla kuin vuosia sitten. Nämäkin ihan tuiki tavallisia ihmisiä, joiden mielenterveys järkkynyt. Lääkitys pitää olla kunnossa kuitenkin.

Jaa. Itselleni on tuo kyseinen diagnoosi rätkäisty ja hatusta vedetty, tämän liukuhihna ja asenteellisten psykiatriassa toimivien johdosta. Lopetin lääkkeiden käytön noin 1.5  vuotta sitten. Ja voin ihan hyvin, jopa huomattavasti paremmin. Väsymys ei ole niin tolkutonta, ja aivot toimivat sentään vähän paremmin, kuin zombiksi tekevissä lääkityksissä. Enkä ole saanut mitään psykoottisia oireita, vaikka niitä hoitotahon puolelta väitettiin tulevan, jos lopettaa lääkkeet. Kauan sitten annettu diagnoosi on täysin ja ilmeisen väärä. Enkä kadu päivääkään, että lopettanut neuroleptien ottamisen.

Joskus ne hoitajat maalailee piruja seinille ja uhkailee potilaita. Itsekin terve ihminen, mutta samoin on diagnoosi lätkäisty. Elämäni oli paremmin ilman lääkitystä. Nyt menee injektio 3kk välein. Saa nähdä pääseekö jossain vaiheessa muuttamaan tuota lääkitystä esim tabletteihin.

10v liitto miehen kanssa joka sai diagnoosin skitsofreniasta. En lähtis uudestaan. Vuosia toisen masennus ja etenevä outous ja erakoituminen hallitsi perheen arkea, se alkoi hitaasti, sammakkohan hyppää kuumasta kattilasta pois mutta hitaasti lämpiävässä vedessä ei huomaa.. lopulta kun hän oli osastolla ihan sekasin ja kieltäytyi kaikesta hoidosta totesin etten vaaranna lasten turvallista arkea enää päiväkään, että hän saa valita hoitaako itseään ja ollaan perhe vai eikö hoida ja erotaan. Hän valitsi että ei hoideta.

Eroa en ole katunut, mutta kieltämättä jos saisin kelata elämää taaksepäin ja aloittaa vaikka siitä kohtaa uudestaan kun tavattiin niin jäisi hänen kanssa yhteen muuttamatta, lapsi tekemättä ja talo hankkimatta. Onpa nimittäin kiva kun ositusta ei ole edes 3v jälkeen saatu tehtyä, talo on myymättä, korot nousseet, joka jumalan asia niin vaikeaa lapsen tapaamisten kanssa ettette ikinä uskoisi. Olen sidokskssa ihmiseen jonka ainoa johdonmukainen toiminta on tehdä asiat mahdollisimman hankalaksi.

Olen saanut itse masennuksen tai burn outin reumasairauden lisäksi, kun kaikki mahdollinen vastuu sekä omista, lasten että hänen asioiden hoidostaan on kaatunut niskaan. Parhaat vuoteni 25-35v. meni ihmisen kanssa joka oli ennen hulluutta jo haastava ja suoraan sanottuna itsekäs ja monilta osin täysin kykenemätön normaaliin arkeen ja hulluuden jälkeen vaarallinen meille kaikille ja itselleen. Toivon että seuraavassa elämässä, jos sellaisia on, en astu samaan paskaan vaan joku vaisto sanoisi että nyt juokse ja kovaa. Ei siinä, vika on oma tietenkin, mitäs läksit jne. Naurettavinta ja ironisinta, universumin huumoria koko jutussa on se että hän oli mulle aikanaan se ns. Turvallinen järkivalinta. Hah.

Tunnen 2 skitsofreenikkoa. Toisen oireet pahenee vaan. On ollut monta kertaa pakkohoidossa. Jättää aina lääkkeet sivuvaikutusten takia. On jopa uhannut tappaa minut.

Toinen syö lääkkeensä, mutta ei ole siltikään normaali.

Monella toivoivat puolisoa, muttei saaneet. Ikää jo yli 50.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat naiset sairastavat samaa, joten se voi olla vain plussa?

🤣

Ihanaa kun voi yhdessä hullutella. Sitähän naiset aina toivoo.

Vierailija kirjoitti:

10v liitto miehen kanssa joka sai diagnoosin skitsofreniasta. En lähtis uudestaan. Vuosia toisen masennus ja etenevä outous ja erakoituminen hallitsi perheen arkea, se alkoi hitaasti, sammakkohan hyppää kuumasta kattilasta pois mutta hitaasti lämpiävässä vedessä ei huomaa.. lopulta kun hän oli osastolla ihan sekasin ja kieltäytyi kaikesta hoidosta totesin etten vaaranna lasten turvallista arkea enää päiväkään, että hän saa valita hoitaako itseään ja ollaan perhe vai eikö hoida ja erotaan. Hän valitsi että ei hoideta.

Eroa en ole katunut, mutta kieltämättä jos saisin kelata elämää taaksepäin ja aloittaa vaikka siitä kohtaa uudestaan kun tavattiin niin jäisi hänen kanssa yhteen muuttamatta, lapsi tekemättä ja talo hankkimatta. Onpa nimittäin kiva kun ositusta ei ole edes 3v jälkeen saatu tehtyä, talo on myymättä, korot nousseet, joka jumalan asia niin vaikeaa lapsen tapaamisten kanssa ettette ikinä uskoisi. Olen sidokskssa ihmiseen jonka ainoa johdonmukainen toiminta on tehdä asiat mahdollisimman hankalaksi.

Olen saanut itse masennuksen tai burn outin reumasairauden lisäksi, kun kaikki mahdollinen vastuu sekä omista, lasten että hänen asioiden hoidostaan on kaatunut niskaan. Parhaat vuoteni 25-35v. meni ihmisen kanssa joka oli ennen hulluutta jo haastava ja suoraan sanottuna itsekäs ja monilta osin täysin kykenemätön normaaliin arkeen ja hulluuden jälkeen vaarallinen meille kaikille ja itselleen. Toivon että seuraavassa elämässä, jos sellaisia on, en astu samaan paskaan vaan joku vaisto sanoisi että nyt juokse ja kovaa. Ei siinä, vika on oma tietenkin, mitäs läksit jne. Naurettavinta ja ironisinta, universumin huumoria koko jutussa on se että hän oli mulle aikanaan se ns. Turvallinen järkivalinta. Hah.

No, mutta tätä tapaustahan ei voi yleistää muihin kun tällä ei edes lääkitys ole kunnossa. Skitsofreenikko, jolla lääkitys kunnossa, on ihan hyvä kuntoinen kuten normaalit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aivan hullu, mutta sain miehen ja perheen siitä huolimatta. Skitsous todettiin vasta lasten teini-iässä. No oon nainen. Mies taisi erehtyä minun suhteeni.

Sairas nainen voi saada terveen miehen. Sairas mies voi saada terveen naisen...ehkä...

Ehkä naiset suojelevat itseään enemmän? Minä en voisi apn kanssa alkaa suhteeseen koska oman sairauteni kanssa varmasti lopulta suistaisin hänet pois tasapainosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aivan hullu, mutta sain miehen ja perheen siitä huolimatta. Skitsous todettiin vasta lasten teini-iässä. No oon nainen. Mies taisi erehtyä minun suhteeni.

Sairas nainen voi saada terveen miehen. Sairas mies voi saada terveen naisen...ehkä...

Ehkä naiset suojelevat itseään enemmän? Minä en voisi apn kanssa alkaa suhteeseen koska oman sairauteni kanssa varmasti lopulta suistaisin hänet pois tasapainosta.

Jos et oo saanut tarvittavaa hoitoa sairauteesi. Pitää huomata se, että skitofreenikko jolla lääkitys kunnossa ei eroa normaalista kuin olemalla rauhallisempi. Jos sulla esim hoitamatoon mt-ongelma niin voihan se suistaa muita ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta toiseen, sanoisin, että itse en usko tämän jutun periytyvyyteen lapsille. Ihmiset itse joskus aiheuttaa toisilleen ongelmia puheillaan ja kaikkien psyyke ei kestä sitä. Tämä on suuri harmi kun useimmatt ei tiedosta sanan vallan vaikutusta ja erityisen surullista on jos vanhemmat sairastuttaa lapsensa.

Et usko? Tiede taitaa kuitenkin uskoa jopa 50% periytyvyyteen?

Puheella, Putaan malli vai mikä lie, tuo kyllä kuulemma pysyy hyvin aisoissa ilman lääkkeitäkin, puhumalla. Sanalla tosiaan on valtaa.

Mutta se, että lapset sairastuisivat vanhempiensa puheiden takia, on kyllä melkoista tuubaa, koska myös esim. yksinhuoltajien lapset ja adoptoidut, joilla ei puhekontaktia sairaaseen vanhempaansa, sairastuvat.

Kannabiksella voi geeniriskin omaava triggeröidä taudin akuutiksi.

Jännä kun täällä kaikki vakavasti sairaat on tuhansia tienaavia neroja vaikka todellisuudessa asia on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun täällä kaikki vakavasti sairaat on tuhansia tienaavia neroja vaikka todellisuudessa asia on toisin.

No eihän se rupumpi sakki täällä seurustele. Mikä ei todista, etteikö joukossa voi olla myös hyvätuloisia, koulutettuja jne.