Miksi ihmiset pettää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Ennen suhteessa oloa en voinut tietää, millaista se tulee olemaan. Ei löydy katsos kristallipalloa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Ennen suhteessa oloa en voinut tietää, millaista se tulee olemaan. Ei löydy katsos kristallipalloa kotoa.

Valinnat kannattaa tosiaan tehdä harkiten ja rauhallisesti alussa. Silloin ei käy tuolla tavalla niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Kunnoitus toista kohtaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Ällöän ja halveksin pettäjiä 🤢

Pätee molempiin suuntiin. Itse petin kun ei minuakaan kunnioitettu eikä arvostettu.

Monella tämä sama syy. Se "petetty" on itse ensin pettänyt toisen, mutta esittää pyhimystä ja uhria kun toinen tekee samoin. Petturuutta on niin monenlaista, ei kaikkeen liity 3.hlö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Ennen suhteessa oloa en voinut tietää, millaista se tulee olemaan. Ei löydy katsos kristallipalloa kotoa.

Valinnat kannattaa tosiaan tehdä harkiten ja rauhallisesti alussa. Silloin ei käy tuolla tavalla niin usein.

Mistä kumpuaa tarpeesi jälkiviisastella tuntemattoman ihmisen menneisyydestä? Hienoa jos sinä et ikinä ole ollut kokematon ja harkitsematon, mutta meitä on moneen junaan ja kokemuksia on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Ennen suhteessa oloa en voinut tietää, millaista se tulee olemaan. Ei löydy katsos kristallipalloa kotoa.

Valinnat kannattaa tosiaan tehdä harkiten ja rauhallisesti alussa. Silloin ei käy tuolla tavalla niin usein.

Mistä kumpuaa tarpeesi jälkiviisastella tuntemattoman ihmisen menneisyydestä? Hienoa jos sinä et ikinä ole ollut kokematon ja harkitsematon, mutta meitä on moneen junaan ja kokemuksia on erilaisia.

Kun itsenäistyy ja ottaa vastuun itsestään ja omasta käytöksestään rehellisesti niin mahdollisuus saavuttaa onnellisuutta on korkeampi. Toisten kautta se ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnoitus toista kohtaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Ällöän ja halveksin pettäjiä 🤢

Pätee molempiin suuntiin. Itse petin kun ei minuakaan kunnioitettu eikä arvostettu.

Monella tämä sama syy. Se "petetty" on itse ensin pettänyt toisen, mutta esittää pyhimystä ja uhria kun toinen tekee samoin. Petturuutta on niin monenlaista, ei kaikkeen liity 3.hlö.

Narsistit kääntävät syyn itsestään poispäin.

Yleensä ne hakee jotain mitä ne ei saa suhteesta. Esimerkiksi jännitystä. Tähän perustuu esim. Julkiseksi fetissi. Se miksi he eivät lähde nykyisestä suhteesta?liian mukavuudenhaluisia muuttaminen yms. On aika iso urakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yhtä eksää pettänyt ja siinä vaiheessa oli kyse siitä, ettei suhteella ollut mitään merkitystä minulle. Suorastaan inhosin miestäni siinä kohtaa ja halusin hänestä eroon (en siis pettänyt päästäkseni hänestä eroon, vaan suhteen säilyminen ei enää motivoinut uskollisuuteen). Tämä oli sillä tavalla opettavainen asia, että en seuraavassa suhteessani pettänyt vaikka inhosin sitäkin miestä. Ehkä sotkun ja draaman minimoimisen ja ennaltaehkäisyn vuoksi ja siksi, ettei mies voisi ottaa pettämisestä marttyyrin viittaa ylleen eron tullessa, koska hän ei todellakaan itsekään kohdellut minua millään tavalla hyvin. En siis halunnut että pääsee uhriutumaan ja mustamaalaamaan. En kyllä tuosta ainoasta pettämisestä jäänyt ikinä kiinni, mutta vaikeita tunteita, ahdistusta ja sotkua se totta kai aiheutti.

Itse siis olen pettänyt välinpitämättömyyden takia. Joillain muilla voi olla muita syitä pettää.

Välinpitämättömyyden kokemus voi syntyä jos ei puhu suoraan mitä haluaa ja tarvitsee sille toiselle. Silloin on turha syyttää ketään muuta kuin itseään.

En tiedä tajusitko tekstiä ihan oikein. Minä itse olin välinpitämätön suhdetta kohtaan. Olin myös puhunut erohaluistani miehelle useaan kertaan. Otan tietenkin vastuun pettämiseen, mutta en aio syyttää itseäni siitä, että en rakastanut miestä ja en pitänyt suhdetta arvossa.

Miksi ihmeessä sitten menit tuohon suhteeseen?

Ennen suhteessa oloa en voinut tietää, millaista se tulee olemaan. Ei löydy katsos kristallipalloa kotoa.

Valinnat kannattaa tosiaan tehdä harkiten ja rauhallisesti alussa. Silloin ei käy tuolla tavalla niin usein.

Mistä kumpuaa tarpeesi jälkiviisastella tuntemattoman ihmisen menneisyydestä? Hienoa jos sinä et ikinä ole ollut kokematon ja harkitsematon, mutta meitä on moneen junaan ja kokemuksia on erilaisia.

Kun itsenäistyy ja ottaa vastuun itsestään ja omasta käytöksestään rehellisesti niin mahdollisuus saavuttaa onnellisuutta on korkeampi. Toisten kautta se ei onnistu.

Ja mistä päättelit etten ota vastuuta itsestäni ja omasta käytöksestäni? Tässä ketjussa kysyttiin syitä pettämiseen ja kerroin sen, mikä oli omalla kohdallani syy. Ja sinä tulet jauhamaan jotain aivan asian ulkopuolelta.

Minä elän onnellista elämää hyvässä uskollisessa parisuhteessa, tiedoksesi vaan niin ei tarvitse enää jaella mitään latteita teepussiaforismeja.

Tilaisuus

Monet tosiaan vuodesta toiseen toistelee latteita fraasejaan aiheesta. Eivät pysty muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Tilaisuus

Niitä tulee lähes kaikille. Silti en ole koskaan pettänyt. Se on pahinta mitä voisin toiselle tehdä.

Naiselta

Miksi jotkut pettäjät ahdistuvat parisuhteen arkipäivästä, turvallisuudesta ja tasaisuudesta? Mikä heidän päässään on vialla tämän osalta verrattuna normaaleihin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnoitus toista kohtaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Ällöän ja halveksin pettäjiä 🤢

Pätee molempiin suuntiin. Itse petin kun ei minuakaan kunnioitettu eikä arvostettu.

Monella tämä sama syy. Se "petetty" on itse ensin pettänyt toisen, mutta esittää pyhimystä ja uhria kun toinen tekee samoin. Petturuutta on niin monenlaista, ei kaikkeen liity 3.hlö.

Narsistit kääntävät syyn itsestään poispäin.

Niinniin juuri, eli "petetty" kääntää syyn itsestä poispäin, eli toiseen, sitä tuo varmasti tarkottikin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään miksi eräs mies petti jonkun aikaa kumppaniaan kanssani? Heillä ei ollut mitään ongelmia. Olen vielä ihan tavis.

Miksi lähdit tuohon suhteeseen?

Hän halusi olla voittaja, se nainen, jonka mies lopulta valitsi.

Mulle kävi niin, että mies ihastui toiseen. Toinen nainen tiesi, että mieheni on varattu mutta silti pommitti miestäni kuukausia. Kyllästyin, Mies ei olisi halunnut että lähden, mutta minä lähdin, enkä ole menossa takaisin, minua takaisin jo pyysi, vaikka tässä uudessa suhteessa vielä onkin.

Vähän tiesi toinen nainen, mies ei hänelle kerro, että minua jo vonkasi takaisin. Saati ettei halunnut minun ylipäätään lähtevän.

Sanoin suoraan miehelle, vielä kun oltiin yhdessä, että yleensä vaihdetaan parempaan, että miksi noin paljon huonompaan ihastuit (pettäjä ja ilkeä nainen, aina puhuu pahaa muista ja on vähän yksinkertainen hihittelijä).

Ei mies tähän osannut sanoa mitään.

No minulla on jo parempi mies kiikarissa. Erolla oli tarkoitus. Kaipailkoot nyt minua, niin makaa kuin petaa.

En tiedä.. tästä tuli jotenkin surullinen mieli. Ymmärrän että olet pettynyt ja hukassa kun olit ajatellut olevasi täydellinen paketti ja silti heitettiin sivuun kuin joku arvoton tavara ja vielä jonkun mitättömyyden vuoksi. Kuinka vähän sitä voi toiselle ihmiselle merkitä kun ihastutaan noin vaan johonkin huonompaan ja vaarannetaan kaikki.

Toivon että löydät miehen jonka itsetunnolle ei käy raskaaksi poikkeuksellisen upea naisyksilö ja saat paremman suhteen kuin edellinen <3

Ymmärrän alkuperäisen tunteet. Onpas ikävää arvostelua silti tässä vastauksessa, ihastutaan huonompaan ja mitättömyyteen. Tässä kyllä nostetaan itseä aika paljon paremmaksi, voipi olla että tuollaiset arvostelijat on jonkun silmissä mitättömiä..

Sarkasmi on vaikea laji, ymmärrettäväksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut pettäjät ahdistuvat parisuhteen arkipäivästä, turvallisuudesta ja tasaisuudesta? Mikä heidän päässään on vialla tämän osalta verrattuna normaaleihin ihmisiin?

Pelko heillä on. Sitä pakenevat kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnoitus toista kohtaan on yksi parisuhteen peruspilareista. Ällöän ja halveksin pettäjiä 🤢

Pätee molempiin suuntiin. Itse petin kun ei minuakaan kunnioitettu eikä arvostettu.

Monella tämä sama syy. Se "petetty" on itse ensin pettänyt toisen, mutta esittää pyhimystä ja uhria kun toinen tekee samoin. Petturuutta on niin monenlaista, ei kaikkeen liity 3.hlö.

Narsistit kääntävät syyn itsestään poispäin.

Niinniin juuri, eli "petetty" kääntää syyn itsestä poispäin, eli toiseen, sitä tuo varmasti tarkottikin

Voihan sen tuoksi muovailla.

Se on katsos se kumpi tarinaa kertoo. Aina on 2 osapuolta, ja yleensä se saa sympatiat joka ensin julkisesti itkee.

Vierailija kirjoitti:

Se on katsos se kumpi tarinaa kertoo. Aina on 2 osapuolta, ja yleensä se saa sympatiat joka ensin julkisesti itkee.

Pettäjä ei pidemmän päälle saa niitä sympatioita. Aluksi yrittää tietysti oikeuttaa tekonsa ihmisten edessä näyttelemällä. On nähty.