Lue keskustelun säännöt.
Moikkaatteko kerrostalonaapureita kaupassa?
Kommentit (34)
En tunnista edes niitä, jotka asuu samassa rapussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteletko että edes muistan minkä näköisiä naapurit ovat? En moikkaile, on jo riski moikata rappukäytävässä, voin saada naapurista ikävän ovirimputtajan.
En, mua alko ahistaa yks päivä kun naapuri ajo autolla ohi ihan muualla ja moikkas.. Mä en siis ikinä näiden kanssa edes juttele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 vuotta olen tässä asunut enkä kyllä yhtäkään naapuria tunnista naamasta.
Moikkaan ihan aina ja jään myös juttelemaan heidän kanssaan, jos molemmin puolin on aikaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras taktiikka kaupassa on keskittyä ostosten tekoon ja olla kyyläämättä yhtään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Sujahdan jonnekin ja jatkan mitä olin tekemässä. Vain jos on juteltu aiemmin paljon, se olisi ehkä eri asia. Viimeksi oli tekohymy mulla kun naapurin ulkom. mies joka on vanhempi (vaimollinen) vain tuijotti tullessaan kauppaan, en tiennyt mitä tehdä. En epäile kiinnostusta, se on muu tuijotus.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en enää. Aiemmin tervehdin ja sainkin kerran kaupassa moikattuani yhtä tyyppiä seuraavaksi pariksi vuodeksi stalkkaajan perääni. Ensin kirje postiluukusta ja sitten ärsyttävä seuraaminen joka paikkaan. En suosittele, jos ei ennestään tuttuja henkilöitä.
Nooh, naapurin kiltti mies se vaan halusi ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua lukea tällaisia "en tunne naapureitani" kun eräs nuori naikkonen kutsuu suunnilleen kaikkia miespuolisia lähinaapureitaan kerrostalossa säännöllisesti kahville. En ymmärrä miten voi niin tuttavalliseksi tulla naapureidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaukset ovat NIIN täydellisesti junttisuomalaisia kuin olla voi! Ei siis mitään tapoja! Minä en tule koskaan ymmärtämään teitä. Samat ihmiset sitten vanhana valittavat, ettei ole ystäviä eikä tuttavia eikä kukaan käy tai edes soita.
Muualla maailmassa jo pienet lapset opetetaan tervehtimään.
Olin käymässä Suomessa, missä hyvän ystäväni lapselle tuli pari kaveria kylään. Ne lipuivat eteisestä sinne lapsen huoneeseen sanaakaan sanomatta, keneenkään katsomatta, seinänviertä. Ihan kamaliksi junteiksi oli jo opetettu. Meillä täällä Ranskassa ei ikinä ole yksikään lasteni kaveri käyttäytynyt niin, vaan jokainen käy keittiön tai olohuoneen ovella sanomassa hei, tulin Lucan luo, mitä kuuluu?
Miettisitte vähän!
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset ovat NIIN täydellisesti junttisuomalaisia kuin olla voi! Ei siis mitään tapoja! Minä en tule koskaan ymmärtämään teitä. Samat ihmiset sitten vanhana valittavat, ettei ole ystäviä eikä tuttavia eikä kukaan käy tai edes soita.
Muualla maailmassa jo pienet lapset opetetaan tervehtimään.
Olin käymässä Suomessa, missä hyvän ystäväni lapselle tuli pari kaveria kylään. Ne lipuivat eteisestä sinne lapsen huoneeseen sanaakaan sanomatta, keneenkään katsomatta, seinänviertä. Ihan kamaliksi junteiksi oli jo opetettu. Meillä täällä Ranskassa ei ikinä ole yksikään lasteni kaveri käyttäytynyt niin, vaan jokainen käy keittiön tai olohuoneen ovella sanomassa hei, tulin Lucan luo, mitä kuuluu?
Miettisitte vähän!
Joo, mutta ollaan juntteja ihan rauhassa, muu maailma saa luvan hyväksyä meitä tällaisina. Niin mekin joudumme hyväksymään muita erilaisine kulttuureineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset ovat NIIN täydellisesti junttisuomalaisia kuin olla voi! Ei siis mitään tapoja! Minä en tule koskaan ymmärtämään teitä. Samat ihmiset sitten vanhana valittavat, ettei ole ystäviä eikä tuttavia eikä kukaan käy tai edes soita.
Muualla maailmassa jo pienet lapset opetetaan tervehtimään.
Olin käymässä Suomessa, missä hyvän ystäväni lapselle tuli pari kaveria kylään. Ne lipuivat eteisestä sinne lapsen huoneeseen sanaakaan sanomatta, keneenkään katsomatta, seinänviertä. Ihan kamaliksi junteiksi oli jo opetettu. Meillä täällä Ranskassa ei ikinä ole yksikään lasteni kaveri käyttäytynyt niin, vaan jokainen käy keittiön tai olohuoneen ovella sanomassa hei, tulin Lucan luo, mitä kuuluu?
Miettisitte vähän!Joo, mutta ollaan juntteja ihan rauhassa, muu maailma saa luvan hyväksyä meitä tällaisina. Niin mekin joudumme hyväksymään muita erilaisine kulttuureineen.
Se onkin eri asia.
Joutuisin sitten tervehtimään ihan kaikkia, koska en voi tietää, kuka on naapuri ja kuka ei. Pihassa tervehdin kaikkia wolt-kuskeista alkaen. Ei mulle vaan jää naamat mieleen.
Vierailija kirjoitti:
En koska en asu kerrostalossa
Miksi vastasit kun et asu kerrostalossa?
Vierailija kirjoitti:
Vastaukset ovat NIIN täydellisesti junttisuomalaisia kuin olla voi! Ei siis mitään tapoja! Minä en tule koskaan ymmärtämään teitä. Samat ihmiset sitten vanhana valittavat, ettei ole ystäviä eikä tuttavia eikä kukaan käy tai edes soita.
Muualla maailmassa jo pienet lapset opetetaan tervehtimään.
Olin käymässä Suomessa, missä hyvän ystäväni lapselle tuli pari kaveria kylään. Ne lipuivat eteisestä sinne lapsen huoneeseen sanaakaan sanomatta, keneenkään katsomatta, seinänviertä. Ihan kamaliksi junteiksi oli jo opetettu. Meillä täällä Ranskassa ei ikinä ole yksikään lasteni kaveri käyttäytynyt niin, vaan jokainen käy keittiön tai olohuoneen ovella sanomassa hei, tulin Lucan luo, mitä kuuluu?
Miettisitte vähän!
🤣
Minäkään en enää. Aiemmin tervehdin ja sainkin kerran kaupassa moikattuani yhtä tyyppiä seuraavaksi pariksi vuodeksi stalkkaajan perääni. Ensin kirje postiluukusta ja sitten ärsyttävä seuraaminen joka paikkaan. En suosittele, jos ei ennestään tuttuja henkilöitä.