Olen 33-vuotias, minulla ei ole yhtään ystävää. Paras (ja ainoa) ystäväni on oma äitini.
Säälittävää.
On minulla perhe, mies ja lapset siis, mutta kaipaisin niin kovasti edes yhtä ihan omaa ystävää. Joku kenen kanssa kahvitella tai viinitellä, joku jonka kanssa jutella arjen asioita ja keskustella esimerkiksi parisuhteesta tai seksistä (tästä en oman äitini kanssa luonnollisesti puhu) jnejne.
Teen sellaista työtäkin, jossa olen yksin 95% ajasta, joten minulla ei ole edes työkavereita.
Kommentit (40)
Minullakaan ei ole yhtään ystävää.
N34
Olen 40v ja mulla ei ole edes äitiä. Yksi kiireinen ystävä, joka ei koskaan ehdi tekemään kanssani mitään koska hän on supersosiaalinen ja sata ystävää joiden kanssa pitää ehtiä näkemään ja festareille ja mökeille ja ja ja
Eli oikeastaan mulla ei ole ketään. Paitsi perheeni.
Asun päijät-hämeessä. Olisipa joku tinderin tyylinen sovellus, jossa etsittäisiin ystäviä!
Ap
Eikö oman miehen kanssa voi viinitellä, kahvitella ja keskustella? Siitä voi tulla hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v ja mulla ei ole edes äitiä. Yksi kiireinen ystävä, joka ei koskaan ehdi tekemään kanssani mitään koska hän on supersosiaalinen ja sata ystävää joiden kanssa pitää ehtiä näkemään ja festareille ja mökeille ja ja ja
Eli oikeastaan mulla ei ole ketään. Paitsi perheeni.
Mulla ei ole perhettäkään. Eikä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö oman miehen kanssa voi viinitellä, kahvitella ja keskustella? Siitä voi tulla hauskaa.
No toki voi, ja kyllä sitä myös teemmekin. Eipä se silti ole ollenkaan sama asia, kuin viinitellä tyttökaverin kanssa ja höpötellä vaikka juurikin niistä miehistä - eli puolisoista.
NO onhan sinulla äiti. Monella 33 vuotiaalla ei ole äitiä.
Vähän sama tilanne. Lapsi on, muttei muuta perhettä. Vanhemmat on ja ollaan tekemisissäkin, mutta heille ei voi kertoa mitään. Töissä tapaan paljon ihmisiä, mutta ovat lähinnä toisella puolella maapalloa....
Vierailija kirjoitti:
Asun päijät-hämeessä. Olisipa joku tinderin tyylinen sovellus, jossa etsittäisiin ystäviä!
Ap
Harmi, olet satojen kilometrien päässä minusta. Katso sellainen sivu kuin kaverihaku.net. Sielläkin pyörii myös miehiä etsimässä seuraa, mutta seasta voi löytyä ihan potentiaalisia naispuolisia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
NO onhan sinulla äiti. Monella 33 vuotiaalla ei ole äitiä.
Totta, olen kiitollinen kyllä siitä. Ap
Oispa perhe, lapsia ja mies. Huostaanotettu jo pienenä ja siitä asti kun täytin 18, oon tullut tyhjään kotiin. Kavereita oli joskus, mutta kaipasin sillonkin niin kovasti perhettä. Nyt kavereilla on jo perheet, ja heihin yhteydet hiipuivat jo aikaa sitten. Tai no, yksi kaveri on, näemme kerran kuukaudessa ja sen aikana hän selittää pelkästään itsestään. Jos erehdyn sanomaan jotain, kääntää takaisin itseensä.
Liity facebookissa yksinäisten / äitien yms ryhmään? Niitä on yleensä paikkakunta kohtaisiakin.
Minullakaan ei ole yhtään ystävää, muutama sellanen etänen tuttu on vaan jonka kanssa välillä viestittelen.
Parhaimmat ystäväni ovat vanhempani ja hyvin iäkkäät isovanhempani.
Työkavereita en laske ystäviksi :D
M32
Viinin äärelle voit löytää jonkun. Olen todennut, että jos et ryyppää, ei sinulla ole kavereita. Ainakaan itselläni ei ole ystäviä koska olen uskossa.
Ei mullakaan ole yhtään kaveria. Mieskin tekee pitkää päivää ja lapsetkin usein poissa kotoa.
Olen aamusta iltaan yksin kotona, pari kertaa viikossa käyn kaupassa, muuta elämää mulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö oman miehen kanssa voi viinitellä, kahvitella ja keskustella? Siitä voi tulla hauskaa.
No toki voi, ja kyllä sitä myös teemmekin. Eipä se silti ole ollenkaan sama asia, kuin viinitellä tyttökaverin kanssa ja höpötellä vaikka juurikin niistä miehistä - eli puolisoista.
Miksi koet tarvetta levitellä miehesi henkilökohtaisia ja intiimejä asioita (seksi) jollekin hänelle vieraalle ihmiselle? Tunnut pitävän itsestäänselvänä, että sinulla on oikeus tehdä niin.
Www.kaverihaku.net, tuosta olen kuullut hyvää!
Minä myös liityn jonon jatkoksi. Toisaalta vähän ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi jonkun tuntemattoman kanssa alkaa tutustua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö oman miehen kanssa voi viinitellä, kahvitella ja keskustella? Siitä voi tulla hauskaa.
No toki voi, ja kyllä sitä myös teemmekin. Eipä se silti ole ollenkaan sama asia, kuin viinitellä tyttökaverin kanssa ja höpötellä vaikka juurikin niistä miehistä - eli puolisoista.
Miksi koet tarvetta levitellä miehesi henkilökohtaisia ja intiimejä asioita (seksi) jollekin hänelle vieraalle ihmiselle? Tunnut pitävän itsestäänselvänä, että sinulla on oikeus tehdä niin.
Missä hän näin sanoi?
Muuten samassa tilanteessa, paitsi että äitikin on suhteellisen etäinen enkä todellakaan voi puhua hänelle juurikaan omista asioistani. Mistä päin Suomea olet?