"Minun lapsi ei mahdu minnekään" - Katja Särkkää surettaa muiden käytös pientä tytärtä kohtaan julkisilla paikoilla

Pk-seutu ja Helsinki on täyteen tupattu. Kuten isot kaupungit. Kai jossain Suomessa on tilaa, ulkomaillakin.

Aikuiset ihmiset eivät hallitse suomen kieltä. Esimerkiksi: "Anteeksi, jään pois metron kyydistä. Voisitko väistää?" Täysi mahdottomuus. Syytetään sitten alle kouluikäisiä ja puretaan vihaa heihin, kun he eivät osaa käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

"Vastaajien mukaan lapsivihamielisyys näkyy esimerkiksi niin, ettei julkisissa liikennevälineissä anneta aina tilaa"

Miksi pitäisi? Ei lapsi ole mikään VIP-matkustaja jolle kenenkään kuuluisi luovuttaa istumapaikkaansa. Lapsi istuu jos tilaa on, jos ei ole niin sitten hän ei istu.

Kantasuomalaiset ovat läpensä huonokäytöksisiä ja itsekkäitä. Olisi kohteliasta antaa paikkansa toiselle. Pienen lapsen on huomattavasti vaarallisempaa seistä kuin normaalin aikuisen ihmisen. Kulkuvälineen vauhti voi olla kova, eikä pieni huomaa, tai pysty pitämään kiinni. Tällaisia asioita on näköjään täysin mahdotonta tajuta "minä minä" -ulinan seasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri ihanassa espanjalaisessa ravintolassa syömässä, ruoka oli hyvää ja jazz-orkesteri soitti terassilla. Tunnelma oli loistava. Kohta viereiseen pöytään (n. klo 22) tuli puoli sukua syömään muutama pieni lapsi mukanaan. Ääntä, iloa ja elämää riitti ja tunnelma oli edelleen loistava. Mikä suomalaisia vaivaa?

Juoksiko ne lapset kirkuen ympäri ravintolaa eivätkä vanhemmat välittäneet kun tarjoilija meinaa kompastua lapsiin täysi tarjotin käsissään? On hieman eri asia nauttia ruoasta ja seurasta omassa pöydässä kirkumatta.

Ei, mutta aikuiset örvelsivät olan takaa. 

Kyllä on lapsivihamielistä. Lapset eivät ilmeisesti näkyä, eikä kuulua. 

Tiesittekö, että lapsi on vielä kehittymässä oleva ihminen? Esimerkiksi pienellä lapsella oman äänen säätely ei vielä toimi, vaan helposti nousee korkealle. Ehkä tässä on evolutiivinenkin perusta, että lapsen ääni on kuultu, ettei esimerkiksi eksyisi niin helposti. Samoin tunnesäätely on vielä alkutekijöissään. Aikuisen jo pitäisi osata kontrolloida ja säädellä omia tunteitaan niin, ettei pitäisi alkaa huutamaan, jos kuulee esimerkiksi lasten laulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä taas vahvistaa sen, millainen paikka Helsinki on. Sinne en lapsiani vie. Onneksi täällä meillä ei ole sentään noin sadistista porukkaa. 

Toivottavasti on ironiaa tämä juttusi. Muussa tapauksessa sinuun uppoaa todella huolestuttavan helposti median provokaatiot.

Kyllä Helsinki on tuttu paikka. Ei kai tämän keskustelunkaan perusteella muuta voi päätellä kuin että sinne ei kannata mennä. Miksi kannattaisi?

Muistan kun pienenä kävin muskarissa ja sen jälkeen bussimatkalla aina laulelin niitä muskarilauluja. Monesti aikuiset tulivat ihastelemaan ja antoivatpa joskus rahaakin minulle. Laulutaitoni oli aivan tavallinen. Sellaista 80-luvulla Oulussa. 

Vierailija kirjoitti:

"Vastaajien mukaan lapsivihamielisyys näkyy esimerkiksi niin, ettei julkisissa liikennevälineissä anneta aina tilaa"

Miksi pitäisi? Ei lapsi ole mikään VIP-matkustaja jolle kenenkään kuuluisi luovuttaa istumapaikkaansa. Lapsi istuu jos tilaa on, jos ei ole niin sitten hän ei istu.

Pistihän se yksi mamma pojan lätkäkasseineen jäämään bussista pois, että hän vaunuineen pääsi sisälle.

Yleensä vikaa on molemmissa osapuolissa. Sillon, kun pojat oli vauvaiässä ja parkuivat todella kovaa rauhoittelusta ja maidosta huolimatta niin joku tollo saattoi tulla huutamaan, että nyt se suu kiinni. Näin tapahtui kerran lentokoneessa. Tuossa iässä eri juttu. Huutavat kiukuttelevat lapset vietiin pois muita häiritsemästä. Nykyään moni vanhempi ei puutu omien lasten kovaan huutoon, huonoon käytökseen ja kiukutteluun julkisilla paikoilla. Meille on kaupungilla ihmiset olleet yleensä tosi ystävällisiä, ovia avattu ja vieraatkin jutelleet pojille mukavia ja vähän vitsailleetkin. Liityy varmaan kasvatukseen ja siihen, ettei äiti huomioi muita lapsen tohottaessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta kasvattaneena (nyt ovat jo melkein teinejä) muistan vain yhden ilmeellisen tapauksen. Suhteellisen suuressa ruokakaupassa lapsi vaunuissa itki koska oli jo nälkäinen mutta ostokset piti saada suoritettua loppuun. Yksi vanhempi nainen tuli sitten melkein koko matkan perässä kulkemaan ja hokemaan "laita sille nyt hyvänen aika tutti suuhun" ja muuta vastaavaa.

Jälkikäteen itseäni harmitti että vaan kiltisti kuuntelin hänen valitustaan enkä sanonut tyyliin muuta kuin "Nälkä vaan on, heti kaupan ulkopuolella syödään".

Pientä verrattuna monien kokemuksiin mutta tämä jäi mieleeni pitkäksi aikaa.

Itselläni lapset myös jo isoja, mutta en mennyt aikoinaan kauppaan nälkäisten lasten kanssa. Ensin syötettiin/syötiin, sitten vasta lähdettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme juuri ihanassa espanjalaisessa ravintolassa syömässä, ruoka oli hyvää ja jazz-orkesteri soitti terassilla. Tunnelma oli loistava. Kohta viereiseen pöytään (n. klo 22) tuli puoli sukua syömään muutama pieni lapsi mukanaan. Ääntä, iloa ja elämää riitti ja tunnelma oli edelleen loistava. Mikä suomalaisia vaivaa?

Juoksiko ne lapset kirkuen ympäri ravintolaa eivätkä vanhemmat välittäneet kun tarjoilija meinaa kompastua lapsiin täysi tarjotin käsissään? On hieman eri asia nauttia ruoasta ja seurasta omassa pöydässä kirkumatta.

Ei, mutta aikuiset örvelsivät olan takaa. 

Niinpä tietysti. Hetki sitten kaikilla oli vielä hauskaa mutta ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Hirveät tankkisääret ja huo***merkkejä täynnä.

Ei siis vain lapsivihamielisyyttä, vain laajempaa ihmisvihaa? 

vähä luulen että tuolla  tyypillä on kaikki sitä vastaan,ja kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vastaajien mukaan lapsivihamielisyys näkyy esimerkiksi niin, ettei julkisissa liikennevälineissä anneta aina tilaa"

Miksi pitäisi? Ei lapsi ole mikään VIP-matkustaja jolle kenenkään kuuluisi luovuttaa istumapaikkaansa. Lapsi istuu jos tilaa on, jos ei ole niin sitten hän ei istu.

Kantasuomalaiset ovat läpensä huonokäytöksisiä ja itsekkäitä. Olisi kohteliasta antaa paikkansa toiselle. Pienen lapsen on huomattavasti vaarallisempaa seistä kuin normaalin aikuisen ihmisen. Kulkuvälineen vauhti voi olla kova, eikä pieni huomaa, tai pysty pitämään kiinni. Tällaisia asioita on näköjään täysin mahdotonta tajuta "minä minä" -ulinan seasta. 

Mikäs siinä on niin vaikeeta ottaa  vanhemman lapsi syliinsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa yritetään todeistella, ettei Suomessa ole lapsivihamielisyyttä ja kuitenkin siinä samalla tulette todistaneeksi täsmälleen päinvastaista.

Tietysti on lapsivihamielisyyttä. Ei tarvitse kuin Etelä-Eurooppaan matkustaa niin huomaa eron. Toisaalta, siellä suunnalla ehkä myös lapsilta vaaditaan parempia käytöstapoja.

Lapset käyttäytyvät etelässä julkisilla paikoilla todella hyvin ja kaupoissa kuulee heidän juttelevan kohteliaasti vanhempiensa kanssa. Mutta siellä onkin näihin päiviin asti ollut luvallista läimäyttää pientä lasta kotona, jos tämä ei tottele. Toisaalta perheissä halataan ja suukotetaan lapsia paljon.

Olen matkaillut Etelä-Ranskassa usein. Siellä ei näe huonosti käyttäytyviä lapsia. Siellä aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Kerrankin pyöräilin kahvilaan ja siinä oli puisto missä paikalliset olivat viltillä, aikuiset juttelivat keskenään ja lapset leikkivät omillaan. Siihen tuli sitten jonkun lapsi sähläämään siihen viltin läheisyyteen, niin aikuinen puuttui ja sanoi että mene nyt tiehesi siitä häsläämään ja lapsi totteli, Suomessa tällainen lapsi varmaan olisi saanut KAMALAT TRAUMAT ja Yleen olisi ilmoitettu tällaisesta kamalasta häirinnästä.[/quote

Tyypillistä Ranskassa. Tutun perhelounaalla yksi lapsista halusi puhua. Sönkötti jotain ja yritti hassutella ja kerjätä huomiota. Mitä teki isä? Sanoi että jos ei parempaa sanottavaa ole hiljaa. Ja jatkoi keskustelua aikuisten kanssa. Tämä on ihan yleistä Ranskassa, lapsilla säännöt ja tiukka kuri. Siltikin, heille kasvaa hyvä itsetunto ja menestyvät hyvin elämässään.

Suomalaisilla kasvattajilla on niin lälly ote penskoihin että välillä hermo menee kun näkee miten paljon lasten annetaan dominoida. Enkä tarkoita että lapsia saisi kohdella huonosti. Mutta selkeää rajan vetoa kaipaan. Rakkauden ohessa.

Pienten lasten äideille se oma lapsi on varmaan todella arvokas, ihana ja tärkeintä maailmassa - ihan jo hormonienkin aiheuttama tunnetila, suojeluvietti, että laji säilyy. Ei ne emot silloin ymmärrä, että muuta ympäristöä ei välttämättä kiinnosta se toisen maailman napa yhtään. Eihän niitä äitejäkään kiinnosta vieressä olevien upeat skeittilaudat, heroiinipiikit, viinapullot, maastopyörät, työkiireet, designvaatteet, lukurauha, lemmenleikit tai työväsymys ja oman tilan tarve.

Itseasiassa varsin suuri osa vaunuja tai rattaita työntävistä tai muuten pienten lasten kanssa liikkuvista pk-seudula asuvista (Helsinkiin maakunnista muuttaneista) about kolmekymppisistä mammoista on todella itsekeskeisiä. Purjehtivat kärryineen muiden tiellä ja odotavat erityiskohtelua vaikka menisivät minne, yleensä jonnekin, missä alle 10 vuotiaalla ei ole mitään syytä edes olla. Kun niille pitää ovea auki ei edes katsota päin, saati kiitosta sano, purjehtii ohi itseriittoisena kuin ylimys ympärillään paksu rintarauhaseritteen lemu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vanhana tehnyt ekan lapsen sanon minä. Luulee et elämä pyörii nyt hänen navan ympärillä. Ihan höpöä koko juttu. Itsellä on kolme lasta ja olen paljon liikkunut heidän kanssa kun olivat pieniä, eikä tämmöistä tullut vastaan. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. Ja miksi 4 vuotias on vielä vaunuissa?

Oli sen erään kuuluisan trikoohousuisen lapsikin rattaissa nelivuotiaana eikä monikaan ihmetellyt. Ei ole niin paljon vahtimista kun laps on kärryissä.

Kuka tämä on?

Muistaako kukaan, muutama vuosi sitten mediassa ollutta juttua äidistä, jonka adoptiopoika, Valtteri, joutui jatkuvasti rasismin kohteeksi? Päivittäin poika kuulemma jäi bussipysäkille, ei päässyt kouluun, kun bussit eivät ottaneet poikaa kyytiin, ihonvärinsä vuoksi? Presidentti Niinistökin lahjoitti tälle pojalle polkupyörän. Jälkeenpäin tuli ilmi, että äiti oli valehdellut koko tarinan. Tämä Katjan tarina vaikuttaa kovin samankaltaiselta.

Eipä ole tullut missään törmättyä lapsivihaan - ja  jo 56 vuotias oon.

Yksittäisiä hulluja toki on.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, muutama vuosi sitten mediassa ollutta juttua äidistä, jonka adoptiopoika, Valtteri, joutui jatkuvasti rasismin kohteeksi? Päivittäin poika kuulemma jäi bussipysäkille, ei päässyt kouluun, kun bussit eivät ottaneet poikaa kyytiin, ihonvärinsä vuoksi? Presidentti Niinistökin lahjoitti tälle pojalle polkupyörän. Jälkeenpäin tuli ilmi, että äiti oli valehdellut koko tarinan. Tämä Katjan tarina vaikuttaa kovin samankaltaiselta.

Luulisi että tämä äiti osaisi edes keksiä uskottavamman tarinan kuin että putkessa saman päivän aikana kolme häiriköintikokemusta. Johan tuolle nauraa aidan seipäätkin.