Jos sun ex veisi vain yhden lapsistanne kesälomareissuun, mainitsissitko asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä mennä vaikka junalla. Jos ei lapset mahdu autoon. Tai vaikka vuokrata isomman auton. Tai ainakin kertoa heille jotka ei mukaan päässeet, että mennään me sitten, mikä ikinä se sitten olisikaan.

Kuka lähtee junalla tuollaisen revohkan kanssa tavaroineen päivineen.  Iso vuokra-auto voi olla kallis ja vie liikaa lomabudjettia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että isä hoitaa omat asiansa, minä omani. Jos kokee isän tekevän väärin, sanoo sen suoraa isälle, minä en toimi puhelimena tässä välissä. Olen myös sanonut, että isän kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua, valinta on heidän omansa. Ja koskee tietty myös äitiä eli jos olen sietämätön, niin voi laittaa välit poikki.

No onpa ikävää ettei lapset voi purkaa sulle tunteitaan isästään. Ehkä he tarvitsisivat sinun apuna välikätenä, jos eivät uskalla isälle puhua suoraan. 

Jos lapsi ei uskalla omalle isälleen sanoa, niin silloin on suhteessa jotain vialla. Ja lapsi-aikuinen-suhteen vastuu on vanhemmalla. Turha kuvitella, että se etävanhempi uskoo, mitä lähivanhempi kertoo. Valitettavasti. Ottaa sen vain arvosteluna, eikä tiedonvälityksenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että isä hoitaa omat asiansa, minä omani. Jos kokee isän tekevän väärin, sanoo sen suoraa isälle, minä en toimi puhelimena tässä välissä. Olen myös sanonut, että isän kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua, valinta on heidän omansa. Ja koskee tietty myös äitiä eli jos olen sietämätön, niin voi laittaa välit poikki.

Aika passiivisaggressiivista toimintaa haluat opettaa lapsillesi, ei välttämättä tervein toimintatapa tämä.

Uusperhekuviot on välillä hieman vaikeita ymmärtää. Kun ei ole mitään pysyvää, on vanhemmilla myös hieman vaikeuksia sitoutua joskus lapsiinsa. On totuttu siihen, että lapset ovat läsnä osa-aikaisesti ja sen vuoksi tällaisia ajatuskuvioita voi tulla, että osa lapsista jätetään pois perheen yhteiseltä lomareissulta. Ei olla henkisesti yhtä, vaan hajaantunut porukka. Ei olla me, mitä me tehtäisiin. Meillä ainakin, ydinperhe, kaikki lomat suunnitellaan niin että ollaan yhdessä ja pääasiassa lasten ehdoilla, mitä lapset haluavat. Se on tärkeintä. Tuntuu suorastaan kylmältä sulkea lapsia pois yhteiseltä reissulta, ihan kauheaa. Ei tulisi mieleenkään. Mietin millaisia aikuisia näistä uusperhelapsista, joissa meininki on tuo, kasvaa.

Luulen, että ärähtämisen sijaan voisit koittaa keakustelua. Kertoa, että sinuakin satuttaa se, että lapsia kohdellaan eriarvoisesti, ja kysyä osaako hän kertoa miksuäi näin on. Voihan olla esim.että osa lapsista kokee sua kohtaan niin suurta myötätuntoa ettei halua lähtee uusperheenä reissuun.

Eräs ystäväni käy yhä eron jälkeen välillä perheneuvolossa. Ovat kokeneet sen hyvänä öapsen asioiden mahdollisimman parhain päin selvittelyssä. Yksi puolueeton on auttanut heitä näkemään erilaisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhekuviot on välillä hieman vaikeita ymmärtää. Kun ei ole mitään pysyvää, on vanhemmilla myös hieman vaikeuksia sitoutua joskus lapsiinsa. On totuttu siihen, että lapset ovat läsnä osa-aikaisesti ja sen vuoksi tällaisia ajatuskuvioita voi tulla, että osa lapsista jätetään pois perheen yhteiseltä lomareissulta. Ei olla henkisesti yhtä, vaan hajaantunut porukka. Ei olla me, mitä me tehtäisiin. Meillä ainakin, ydinperhe, kaikki lomat suunnitellaan niin että ollaan yhdessä ja pääasiassa lasten ehdoilla, mitä lapset haluavat. Se on tärkeintä. Tuntuu suorastaan kylmältä sulkea lapsia pois yhteiseltä reissulta, ihan kauheaa. Ei tulisi mieleenkään. Mietin millaisia aikuisia näistä uusperhelapsista, joissa meininki on tuo, kasvaa.

Uusperhe ON henkisesti hajaantunut porukka. Uusperheen muotoutuminen kestää tutkimusten mukasn 4-7 vuotta. Aiheuttaa vain hallaa, jos uusperhe yritetään änkeä ydinperheen muottiin.

Minun lapsillani on uusperhe molemmissa päissä. Myös minun uudella miehelläni on lapsia, samoin eksän uudella. Me hyväksyimme koko ajan, että emme ole perhe, vaan kolhoosi. Se lähtee reissuun kuka haluaa. Isänsä päätti toisin: me olemme nyt perhe ja siksi teemme kaikki asiat yhdessä. Kaikki tehtiin aina yhdessä.

Arvaapa, kun lapseni halusivat lopettaa vuoroviikkoilun, niin kumpaan kotiin he halusivat muuttaa?

Nyt kaikki lapset ovat aikuisia. Arvaapa, kumpien lapset ovat kavereita keskenään ja kumpien eivät?

Onhan se ihan ymmärrettävää, että lähdetään uusperheen kanssa vain osan kanssa reissuun. Seuraavalla kerralla lähtee sitten ne jotka eivät tällä kertaa päässeet. Jos autoon ei mahdu kuin se viisi henkilöä tai hotellihuoneita pitäisi vuokrata kolme jne. Ja raha tietenkin aika iso tekijä kun tekemistä suunnitellaan. 

Nykyajan kasvatus on ihan liikaa "mennään lasten ehdoilla".  Ei mitään rajoja ja sen kyllä huomaa, valitettavasti monessakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että isä hoitaa omat asiansa, minä omani. Jos kokee isän tekevän väärin, sanoo sen suoraa isälle, minä en toimi puhelimena tässä välissä. Olen myös sanonut, että isän kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua, valinta on heidän omansa. Ja koskee tietty myös äitiä eli jos olen sietämätön, niin voi laittaa välit poikki.

Aika passiivisaggressiivista toimintaa haluat opettaa lapsillesi, ei välttämättä tervein toimintatapa tämä.

Arvostelet vain, et esitä yhtään ehdotusta, miten esim itse toimisit. Vähän tuntuu siltä, että sulla ei ole omakohtaista kokemusta huonosta etävanhemmasta. Voin kertoa, että mitään mitä sanot ei oteta vakavasti vaan riidan lietsomisena. Onko ilmiriita sitten parempi vaihtoehto kuin laiha sopu? Jos kehkeytyy karsee riita, niin mikä on todennäköisyys sille, että lapsi syyttää siitä itseään?

Tottakai on lapsen etu, että vanhemmat kykenisivät asiallisesti keskustelemaan lapsiin liittyvistä asioista, mutta aina ei näin ole. Kuvittelisin, että jos jotain kyselisin, että miks Mirja ja Marja ei pääse lomalle, mutta Merja pääsee, niin exä tod näk ottaisi sen asioihin puuttumisena ja olis heti takajaloillaan. Keskustele siinä sitten asiallisesti.

Eli tottakai ideaalimaailmassa aikuiset keskustelee, mutta näin ei nyt ole ja pitää tyytyä seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Olkoonkin mielestäsi passiivisaggressiivista.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhekuviot on välillä hieman vaikeita ymmärtää. Kun ei ole mitään pysyvää, on vanhemmilla myös hieman vaikeuksia sitoutua joskus lapsiinsa. On totuttu siihen, että lapset ovat läsnä osa-aikaisesti ja sen vuoksi tällaisia ajatuskuvioita voi tulla, että osa lapsista jätetään pois perheen yhteiseltä lomareissulta. Ei olla henkisesti yhtä, vaan hajaantunut porukka. Ei olla me, mitä me tehtäisiin. Meillä ainakin, ydinperhe, kaikki lomat suunnitellaan niin että ollaan yhdessä ja pääasiassa lasten ehdoilla, mitä lapset haluavat. Se on tärkeintä. Tuntuu suorastaan kylmältä sulkea lapsia pois yhteiseltä reissulta, ihan kauheaa. Ei tulisi mieleenkään. Mietin millaisia aikuisia näistä uusperhelapsista, joissa meininki on tuo, kasvaa.

Mee hehkutetaan sitä onnistunutta ydinperhettäs johonkin muuhun ketjuun. Ja ihan vaan tiedoksesi: ei eroperheistä automaattisesti kasva kieroutuneita aikuisia.

Itse tiedän useampia eropareja, joilla ei varaa viedä kerralla kaikkia lapsia ulkomaille ja olisi siinä vahtiminen, kun uimataidottomia vielä. Lähtee ensin osan kanssa ja toisena kesänä taas toisten kanssa. Sit on mummejakin jotka vie perheen pari lastenlasta ulkomaille ja toisella kerralla perheen toiset lapsenlapset pääsee reissuun. Valituksia en ole kuullut.

Minulle tulee ekana mieleen, että henkilö on lähdössä johonkin Tykkimäkeen eli pienten lasten paikkaan ja jos lapset ovat iältään 16, 13 ja 7, niin siksi on pyydetty mukaan vain nuorinta lasta. Ei niitä teinejä kuitenkaan kiinnosta mikään Tykkimäki.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ärähtämisen sijaan voisit koittaa keakustelua. Kertoa, että sinuakin satuttaa se, että lapsia kohdellaan eriarvoisesti, ja kysyä osaako hän kertoa miksuäi näin on. Voihan olla esim.että osa lapsista kokee sua kohtaan niin suurta myötätuntoa ettei halua lähtee uusperheenä reissuun.

Eräs ystäväni käy yhä eron jälkeen välillä perheneuvolossa. Ovat kokeneet sen hyvänä öapsen asioiden mahdollisimman parhain päin selvittelyssä. Yksi puolueeton on auttanut heitä näkemään erilaisia ratkaisuja.

Hah! Salli mun nauraa! Puolueeton!? Niin varmaan! Tää on niin provo kuin olla voi.

Kaikki sosiaalitantat ja neuvolantädit on ohjeistettu kehumaan joka ikistä vanhempaa, joka tekee pienenkin elkeen yhteydenpidosta lapseen. Oih, ooksä soittanu sun lapselle? Ihanaa, että sä pidät suhdetta lapseen yllä. Ai käviksä ihan kattomassakin? Ooh, ihan tunnin verran?!

Kumpi on tasa-arvoa?

Uusperheessä molemmilla puolisoilla on lapsi. Sanotaa, että molemmat ovat etävanhempia.

Toinen lapsi pääsee ulkomailla lähivanhemman kanssa joka vuosi kaisi kertaa. Toinen lapsi ei pääse ulkomaille koskaan lähivanhemman kanssa.

Uusperhe matkustaa myös kaksi kertaa vuodessa. Kumpi on tasa-arvoa:

A) he ottavat molemmat lapset mukaan molemmilla lomamatkoille. Näin toinen lapsi saa joka vuosi kaksi ulkomaanlomaa, ja toinen lapsi saa joka vuosi neljä ulkomaanlomaa (koska matkustaa myös lähinnkanssa)

B) he ottavat mukaan vain sen lapsen, joka ei pääse lähivanhemman mukana lomille. Näin molemmat lapset saavat kaksi lomamatkaa joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että isä hoitaa omat asiansa, minä omani. Jos kokee isän tekevän väärin, sanoo sen suoraa isälle, minä en toimi puhelimena tässä välissä. Olen myös sanonut, että isän kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua, valinta on heidän omansa. Ja koskee tietty myös äitiä eli jos olen sietämätön, niin voi laittaa välit poikki.

Aika passiivisaggressiivista toimintaa haluat opettaa lapsillesi, ei välttämättä tervein toimintatapa tämä.

Arvostelet vain, et esitä yhtään ehdotusta, miten esim itse toimisit. Vähän tuntuu siltä, että sulla ei ole omakohtaista kokemusta huonosta etävanhemmasta. Voin kertoa, että mitään mitä sanot ei oteta vakavasti vaan riidan lietsomisena. Onko ilmiriita sitten parempi vaihtoehto kuin laiha sopu? Jos kehkeytyy karsee riita, niin mikä on todennäköisyys sille, että lapsi syyttää siitä itseään?

Tottakai on lapsen etu, että vanhemmat kykenisivät asiallisesti keskustelemaan lapsiin liittyvistä asioista, mutta aina ei näin ole. Kuvittelisin, että jos jotain kyselisin, että miks Mirja ja Marja ei pääse lomalle, mutta Merja pääsee, niin exä tod näk ottaisi sen asioihin puuttumisena ja olis heti takajaloillaan. Keskustele siinä sitten asiallisesti.

Eli tottakai ideaalimaailmassa aikuiset keskustelee, mutta näin ei nyt ole ja pitää tyytyä seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Olkoonkin mielestäsi passiivisaggressiivista.

No ei se seuraavaksi tai sitäkään seuraavaksi paras vaihtoehto ole vastuuttaa lapsia vanhempien huonoista väleistä. Exän tyhmyyteen ei voi vaikuttaa mutta omaan käytökseensä voi. V*uilu lapselle on nyt vaan tyhmää, oli ex kuin helppo tai vaikea tahansa.

Autoihin mahtuu kolme lasta takapenkille. Se voisi olla syy. Vuorottaminen toteutuminen toki epäilyttää.

Eli? Mainitakko vai ei? Jos kysyisi, että miksi näin? Mitä pois jääneille luvassa?

On aivan eriasia, jos ydinperheessä toinen vanhemmista reissaa vuorollaan yhden lapsen kanssa. Jokainen saa omaa aikaa vanhemman kanssa.

Se, että toisen lapset otetaan mukaan ja toisen lapsista vain yksi. Ei ole reilua. Eikä se ole reilua että kaksi pois käänyttä eivät saa tilalle mitään korvaavaa reissua.

He eivät nyt vaan mahtuneet mukaan isän kuvioon.

Yhdeltä ei edes kysytty haluaako lähteä.

Olisihan isä voinut vaikka tehdä reissun ihan vaan omien lastensa kanssa?

Varsinkin kun tämä vanhempien erilleen muutto on vasta muutaman kuukauden vanha juttu. Isän luona oli heti uusi perhe rakenteilla.

Kyllä he ehtivät uusperheenä myöhemminkin reissaamaan. Vaan kiire on saada hitsattua perhettä yhteen. Lasten kustannuksella. Ei heille annettu aikaa sopeutua tilanteeseen.

Vain isän halut ja edut ja asiat merkitsee. Ei siinä lapsille ja heidän tunteille ole tilaa.

Varmaan tässä tapauksessa kysyisin, miksi kaksi lasta ei päässyt kesällä isän kanssa reissuun? Onko heille muuta mietittynä?

Jos tilanne kerta noin tuore. Voi lapsille helposti tulla olo, että heidät on ohitettu.

Viisas isä olisi ensimmäisenä kesänä eron jälkeen todellakin reissannut omien lastensa kanssa ihan keskenään.

Voi lapsilla olla sopeutuminen ihan jo isän uuteen puolisoonkin, saati uusiin sisarpuoliin.

Vaikea tilanne. Kuulostaa sille, että aikuisilla kova kiire. Unohtavat lapset täysin. Vaikka mielestään varmasti parhaansa tekevät heitä pian tutustuttaessaan.

Saattaa kääntyä itseä vastaan tuo homma. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut lapsille, että isä hoitaa omat asiansa, minä omani. Jos kokee isän tekevän väärin, sanoo sen suoraa isälle, minä en toimi puhelimena tässä välissä. Olen myös sanonut, että isän kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, jos ei halua, valinta on heidän omansa. Ja koskee tietty myös äitiä eli jos olen sietämätön, niin voi laittaa välit poikki.

Aika passiivisaggressiivista toimintaa haluat opettaa lapsillesi, ei välttämättä tervein toimintatapa tämä.

Arvostelet vain, et esitä yhtään ehdotusta, miten esim itse toimisit. Vähän tuntuu siltä, että sulla ei ole omakohtaista kokemusta huonosta etävanhemmasta. Voin kertoa, että mitään mitä sanot ei oteta vakavasti vaan riidan lietsomisena. Onko ilmiriita sitten parempi vaihtoehto kuin laiha sopu? Jos kehkeytyy karsee riita, niin mikä on todennäköisyys sille, että lapsi syyttää siitä itseään?

Tottakai on lapsen etu, että vanhemmat kykenisivät asiallisesti keskustelemaan lapsiin liittyvistä asioista, mutta aina ei näin ole. Kuvittelisin, että jos jotain kyselisin, että miks Mirja ja Marja ei pääse lomalle, mutta Merja pääsee, niin exä tod näk ottaisi sen asioihin puuttumisena ja olis heti takajaloillaan. Keskustele siinä sitten asiallisesti.

Eli tottakai ideaalimaailmassa aikuiset keskustelee, mutta näin ei nyt ole ja pitää tyytyä seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon. Olkoonkin mielestäsi passiivisaggressiivista.

No ei se seuraavaksi tai sitäkään seuraavaksi paras vaihtoehto ole vastuuttaa lapsia vanhempien huonoista väleistä. Exän tyhmyyteen ei voi vaikuttaa mutta omaan käytökseensä voi. V*uilu lapselle on nyt vaan tyhmää, oli ex kuin helppo tai vaikea tahansa.

Aivan, exän tyhmyyteen ei voi vaikuttaa ja sehän se on ongelman ydin: exän tyhmyys. Lapsihan siitä eniten kärsii vaikkei pitäisi. Sitä juuri yritin selittää, että teki toinen vanhempi mitä hyvänsä, niin pieleen menee juuri exän typeryyden takia ja lapsi kärsii. Sitten sitä yrittää valita sen pienimmän pahan.

Mutta kuka on ehdottanut lapselle vitt uilua??

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tässä tapauksessa kysyisin, miksi kaksi lasta ei päässyt kesällä isän kanssa reissuun? Onko heille muuta mietittynä?

Jos kysyt, niin tulee takaisin: mitä se sulle kuuluu, miten meidän perheessä eletään. Pidä huoli omista asioistasi eläkä tunge nokkaas mun asioihin. Mä saan olla omanlaiseni isä, eikä mun tartte kerjätä sulta hyväksyntää. Sä et mulle sanele, miten mun pitäs isänä toimia. Jne.

Siksi minä en ottaisi asiaa esille. Muuten olin kanssasi samaa mieltä.