Jätänkö menemättä kouluun ocdn takia?

Pelkään nauretaan, hermostutaan ja juorutaan käytöksestäni, ei ymmärrä

Et jätä.

Lisäksi on sosiaalisten tilanteiden pelko, en uskalla syödä muiden kaa, jätän ruokaa, pelkään se ja välineet on saastuneita, varsinkin kun moni ottaa samoilla välineillä, mua kiusataan varmasti kun huomaa välttelen näitä

Kannattaa mennä lääkäriin, jos tuntuu, että elämä käy liian ahdistavaksi oireiden takia. Toivottavasti saat apua

No jos otat omat eväät?

Onko sulla kunnon lääkitys?

Kerro opettajille ja pyydä, että ottavat ocd:n huomioon niin, että muut ei huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla kunnon lääkitys?

Kuten esim. mikä?

Ne ihmettelee miksen syö niiden kaa ja on muttei auta

Ja eihän se lääkitys sitä poista kun ei voi olla varma asioista eli sut ei ahdista ja voinkin vahingossa syödä jotain haitallista tai sairastua

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmettelee miksen syö niiden kaa ja on muttei auta

Mikä lääke sulla on?

Tietty voisin yrittää syödä heidän kanssaan, mutta sit ihmettelee miksen syö tai pystu syömään oli lautasella ruokaa tai sit ei edes lautasta pöydässä ja tuijotan ja juttelen vaan kun muut syö tai en sano mitään

Vierailija kirjoitti:

Ja eihän se lääkitys sitä poista kun ei voi olla varma asioista eli sut ei ahdista ja voinkin vahingossa syödä jotain haitallista tai sairastua

Jos se on helpompaa ota eväät ja sano muille, että syöt eväitä koska et voi syödä koulun ruokaa. Ei se ole niin erikoista syödä eväitä miltä se tuntuu.

Kerro opettajille.

Jos lääke ei tehoa niin sitä voi joutua vaihtamaan. Mikä lääke sulla on?

En halua sanoa lääkkeen nimeä

Ota joku erityisruokavalio minkä saat hakea suoraan keittiöstä?

Vierailija kirjoitti:

Ota joku erityisruokavalio minkä saat hakea suoraan keittiöstä?

No se ei poista pitää syödä muiden kanssa isossa ruokalassa ja samassa pöydässä aloittavien uusien luokkakaveteiden kanssa, liikaa uutta ja stressiä

Vierailija kirjoitti:

En halua sanoa lääkkeen nimeä

Ok. Voitko sanoa onko se rauhoittava (bentsodiatsepiini) vai mielialalääke?

Onhan sekin mahdollisuus, että kertoo avoimesti omista rajoitteistaan. Aloitin itse opiskelun viime syksynä ja olen kertonut omista ongelmistani ja toiset ovat kertoneet omistaan. Kaikki eivät ole avautuneet yhtä paljon (ja voihan olla, ettei kaikilla ole niitä ongelmiakaan), mutta usein kun joku uskaltautuu kertoa ensin, niin toistenkin on helpompi kertoa. Siitä muodostuu sellainen turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri, kun huomataan, että a) on niitä ongelmia muillakin ja b) ihmiset suhtautuu myötätuntoisesti ja hyväksyvästi toisten ongelmiin, eikä kauhistele niitä.

Pitäisikö olla istumatta ja syömättä heidän kanssaan vai ei? Ja en tiedä voiko heiltä saada tilattua keittiöstä erityisruokavalion ja maksaako se ja jos joka päivä ottaa onjo mahdollista. Sit jos en syö heidän kanssa, missaan keskustelut ja kaikki