Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Vierailija kirjoitti:

Luin todella paljon lapsena sen jälkeen kun lukutaito siunaantui.

5-9 luokalla olin melkein pakkomielteinen 1. ja 2. Maailmansodasta ja tuliaseista ja niiden historiasta.

Koulu ja pänttäys ei vaan jaksanut kiinnostaa, joten kuten pääsin lukion läpi ja sen jälkeen käydyn amiksen jälkeen olin kurkkua myöten täynnä opiskelua.

Pääsin ihan hyvin palkattuun haalarihommaan ja olen ainoa joka tauoilla lukee kirjoja, kotonakin luen. Toisaalta vaan sitä mikä itseä kiinnostaa.

Mun vanhemmilla oli isot odotukset, koska luin 5-vuotiaasta saakka jatkuvasti, aina nenä kiinni kirjassa ja olin jatkuvasti hakemassa kirjastosta lisää luettavaa. Tuo sun viimeinen virke resonoi vahvasti. Minäkin luen vain sitä mikä kiinnostaa ja mieleeni jää vain itseä kiinnostavat asiat. Voin ulkomuistista kertoa kaikki Vihan Hedelmien tapahtumat aikajärjestyksessä, mutta koulunpenkillä joku historian tapahtuma tai mikrotalouden alkeet eivät vain tarttuneet päähän, koska ei kiinnostanut. Muutenkin opin tekemällä, en lukemalla. Töissä jonkun uuden ohjelmiston opetteleminen ei onnistu lukemalla ohjeet, vaan käyttämällä sitä ohjelmistoa, asia kerrallaan. Vanhemmille oli valtava pettymys kun jätin aikoinaan AMK:n kesken, eikä yliopistoon hakeminen käynyt mielessäkään. Tiesin etten olisi pärjännyt, niin mitä sitä hukkaamaan aikaa ja hakkaamaan päätä seinään vuositolkulla.

Tytär lukee parhaillaan yliopiston pääsykokeisiin, ja ihmettelen miten hänellä riittää mielenkiintoa ja sisukkuutta. Tosin hän on aina ollut päälle 9 keskiarvon oppilas ja lukio oli helppoa, kirjoitti L ja E melkein kaikista aineista. 

Opin lukemaan 3-vuotiaana, tarkemmin 3v 8 kk. Edelleen luen paljon. Olen rauhallinen ja viihdyn omissa oloissa. Koulussa olin hyvä, en huippu, mutta sellainen ysin tyttö keskimäärin. 

Opin lukemaan 4-vuotiaana, viimeistään 5-vuotiaana. Äiti ei oikein muista. Olin kova lukutoukka nuorena, kirjan vakikävijä. Koulussa olin aika keskitasoa, keskiarvo 8.5-8.8 tasolla. Kokeisiin luin kun läksyt tein aina viime tipassa. Erittäin hyvä muisti mulla on aina ollut, varsinkin jos asia on kiinnostava (niinkuin musiikki) niin muistini on loistava. Lukion suoritin 8 tasolla ja kirjoitin M:n paperit Lukenut sittemmin ensin yo-merkonomiksi, sitten työn ohessa tradenomiksi ja vielä englanniksi YAMK Masters degreen. Nykyään en enää juurikaan lue kirjoja. Töissä olen it-alalla konsulttina. 

Opin itsekseni lukemaan juuri ennen kuin täytin viisi. Olen luonteeltani rauhallinen ja viihdyn erinomaisesti yksin. Yläaste ja lukio sujuivat noin 9,5 keskiarvolla ilman sen kummempia ponnisteluja, toisaalta olin kyllä kiinnostunut monista asioista ja se edesauttoi hyviä arvosanoja. Valmistuin yliopistosta kemistiksi. Luen edelleen paljon. 

Opin lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana Aku Ankan myötä.

Aluksi lauloin tekstit läpi, siitä se sitten lähti ja olinkin pian jo kirjojen suurkuluttaja.

Olin aika hyvä oppimaan, mutta auttamattoman villi ja keskittymiskyvytön.

Iän myötä rauhotuin hieman ja hankin minulle sopivan ammatin monien mutkien kautta.

Rauhallinen lukutoukka. Koulussa olin alisuoriutuja. Vasta yliopistossa aloin loistaa opinnoissa. 

Kuopus oppi kuin sattumalta jääkaappimagneeteista 4-vuotiaana. Yläasteella keskiarvo vaihdellut 7.5-8.4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa olin häirikkö, koska koulu oli niin helppoa. Pärjäsin kokeissa erinomaisesti mutta pään aukomisesta tuli aina matalampi arvosana todistukseen. Lukiossa käyttäydyin vähän kypsemmin ja sain hyviä arvosanoja ja päädyin opiskelemaan matikkaa ja tietojenkäsittelyä ja olen nyt data-analyytikko.

 

Mulla puolestaan on ADHD, ja opettelin 5-vuotiaana käytännössä yhdessä illassa lukemaan, koska halusin päihittää naapurin tytön, joka myös opetteli lukemaan.

Toki mulle oli luettu paljon, joten tiesin monista kirjoista mitä niissä luki, ja sitten piti vaan keskittyä ja vääntää. Varmaan eka hyperfocukseni. Muistan vieläkin miltä se tuntui päässä, kun tuijotti niitä kirjaimia niin kauan että ymmärsi.

Koulussa olin samanlainen kuin yllä kuvailtu, koulu oli aina helppoa, en tehnyt mitään sen eteen, ja olin häirikkö myös, joten arvosanat

😊😚😗

Olin rauhallinen lukutoukka, opin nelivuotiaana itsekseni lukemaan lukutoukkaperheessä. Minusta tuli koulupinnaaja, koska koulu oli liian helppoa, vasta yliopistossa viihdyin opiskelun takia, sitä ennen koulu oli pakkopullaa, mutta meni kuitenkin hyvin, vaikka poissaolotunnit olivat massiiviset.

Hyvin sujui opiskelu, luokkatoverit olivat tosin retardeja niin olin jatkuvasti jossain riidassa. Jännä huomio, kampaajien lapset olivat kaikista pahimpia, ihka aitoja kusipäitä

Elämä ylipäätään on sujunut kaikista parhaiten, kun ei ole ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Koulussa kun keskittyi niihin kirjoihinsa tai tietokonepeleihin, sen jälkeen opiskelin ja olin töissä. Työssä jouduin myös heti ongelmiin. Vaikka oli yksin tehtävä työ työ, niin eräs työkaveri ei tehnyt hommiaan, jotka kasaantuivat sitten minulle. Vaihdoin paikkakuntaa kohti Itä-Suomea, jossa alkoivat laittomuudet ja kiusaaminen jopa asiakkaiden taholta

Eipä nuo ongelmat ihmisten kanssa ole loppuneet koskaan, enkä odota niiden loppuvankaan. Olen liian pehmeä ja toisaalta älykäs tähän yhteiskuntaan. Kansakoulun opettaja isovanhempani sanoi, ettei ole koskaan törmännyt yhtä lahjakkaaseen lapseen

Koen hengenheimolaisuutta pariin akateemikkoon, jotka ovat "pelanneet akatemian läpi". Useampi tutkinto siis taskussa, ja sittemmin hengellistyneet. Minulla ei ole kuin yksi tutkinto, jonka aikana ymmärsin akatemian olevan kukkua, ja palasin hengelliselle tielle. Mutta miehillä tämä tuntuu menevän niin, että on hankittava enemmän saavutuksia ja varmistusta, ennen kuin ymmärtää elämän olevan jotakin enemmän. Suurin osa ei ymmärrä koskaan

Elämää on oletettavasti edessä vielä aika monta kymmentä vuotta. Saa nähdä mihin tulee ryhdyttyä

luin sujuvasti alle kouluikäisenä ja ekalla luokalla piti vain opetella tavaamaan. koska se piti osata eikä ollut vaikeuksia siinäkään. lukemaan opin tv tekstiä opettelemalla, siis 60 luvun puolessa välissä, ja luin myös paljon kirjoja ihan kaikenlaisia mitä nyt sattui kotona olemaan. kumma kyllä etten saanut koskaan lukemisesta 8 parempaa todistukseen,olisko syy ollut se kun muut numerot oli paljon huonompia niin se 9 tai 10 olisi ollut liikaa minulle. opettajat ei myöskään pitäneet minusta kun olin erilainen kuin muut persoonallisuudeltani.

Kyllä se koulu ihan hyvin meni, mutta en ollut mikään kympin oppilas. Lukion jälkeen opiskelu ei ole sujunut kovin hyvin, enkä ole saanut mitään tutkintoa suoritettua.

Vieläkin luen paljon.

Opin kolme- ja puolivuotiaana niin, että aina kun oltiin autolla liikkeellä, vanhemmat lukivat vastaan tulevien autojen rekisterinumerot ääneen, sekä kirjaimet että numerot. Jonkin ajan päästä aloin lukea ne itse. (Paitsi että 70-luvun autossa ei ollut turvaistuinta, siinä ei ollut takapenkillä, missä istuin, edes turvavöitä.)

Minulle on kerrottu, että tyyliin jotkut vanhempien kaverit eivät uskoneet että osaan vaan esittivät ulkoaopetteluteorian. Sain sitten luettavaksi jonkun naistenlehden ja aloin lukea siitä lääkäripalstaa ääneen. Silloin uskoivat että osaan. :D

Kaikki se lahjakkuus, joka minulla on, on täydellisesti pakkautunut kielelliseen päähän ja pois matemaattis-luonnontieteellisestä päästä. Kielistä sain lukematta kymppejä, tieteistä hirveällä epätoivoisella väkertämisellä seiskoja. Sekä peruskoulussa että myöhemmin myös lukiossa. Ja nyt olen töissä alalla, jolle minulle ei ole minkäänlaista koulutusta tai muodollista pätevyyttä, mutta olen siellä työtehtävässä, jossa tarvitaan sekä suomen että useiden vieraiden kielten täydellistä taitoa.

Opin lukemaan 4-vuotiaana. Koulussa oli tylsää, kun toiset opetteli vasta kirjaimia ja tavaamaan. Olin silti ihan hyvä oppilas. En ihan kympin oppilas, mutta ysejä ja kaseja oli todistuksessa. Nuorempana luin tosi paljon kirjoja ja osasin kuulemma kirjoittaa hyviä ainekirjoituksia. Hävetti, kun opettaja luki niitä luokalle ääneen.Kaunokirjoituksen opettelu oli tosi helppoa, vaikka siihen aikaan kirjaimissa oli paljon kaikenlaisia koukeroita. 

Ihmettelen monesti, että miksi en koskaan edes ajatellut mitään verbaalista ammattia, ja ajauduin enemmänkin numeropuolelle, vaikka se ei todellakaan ole paras vahvuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

 

Sama juttu täällä. 

Olemmeko sisaruksia? Koulussa ei tarvinnut tehdä mitään ja pärjäsin ihan hyvin. En koskaan oppinut oppimaan / opiskelemaan / näkemään vaivaa. Tämä näkyi ensimmäisenä lukion matematiikassa ja myöhemmin opiskellessa. Kunnianhimoton alisuoriutuja on hyvin ilmaistu!

Opin lukemaan itsekseni viisivuotiaana. Muistaakseni maitopurkin kyljestä yhtäkkiä tajusin kirjainten merkityksen. Tämän jälkeen luin innokkaasti kaikkea. Kirjastokortin sain kuusivuotiaana eskarissa, oli ihanaa saada itse valita lastenkirjoja ja sitten lukea niitä. Vaikka edelleen tykkäsin siitä, kun vanhempani mulle lukivat ääneen, vaikka osasin itsekin jo. Kouluun mennessä oli aluksi turhautavaa, kun osasin jo lukea. Tavaaminen mulle olikin sitten hankalaa. En oikein ymmärtänyt sen merkitystä. Koulussa olin hyvä kirjallisissa jutuissa, hyvä kirjoittamaan aineita , kielissä hyvä. Matematikkaa en ymmärtänyt lainkaan. Lukuaineet oli mun juttu. Vapaa-ajalla luin paljon, luen edelleen. Olen myös nopea lukemaan. Välillä itsekseen huvittaa nuo somessa olevat ihmisten lukulistat, jossa kerrotaan montako kirjaa on vuodessa lukenut. Tyyliin vaikka 37, lähinnä siksi, kun se tuntuu olevan joidenki mielestä tosi paljon. Itselle tuo on suunnilleen kahden kuukauden kirjamäärä, koko ajan kun ei ehdi lukea koska työtkin on tehtävä.

Olin ja olen hc lukutoukka edelleen. Lapsena hyvin villi, puhelias ja temperamenttinen vipeltäjä muuten, mutta saatoin tuntikausia uppoutua lukemaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Oma lapsi on saanut jo pienenä adhd-diagnoosin, minultakin se löytyisi jos menisin tutkimuksiin.

Rakastin jo lapsena koulua ja luokanopettaja minusta tuli aikuisena. Ymmärrän erityisen hyvin pieniä vilkkaita vilperttejä, oli ne sitten tyttöjä, poikia tai jotakin siltä väliltä. Kirjoja kuluu vieläkin muutama viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan 5- vuotiaana. Ekat vuodet koulussa sujuivat kohtalaisesti, olin aikamoinen häirikkö, keskiarvo oli 8,2-8,4. Sen jälkeen totesin, että mitä sitä suotta himmailemaan, keskiarvo nousi ensin ysin pintaan ja siitä sitten 9,7 ysin lopussa. Ruotsista 9 asenteen takia, musiikki, liikunta ja käsityöt olivat 8.

Lukio meni ok, keskiarvo edelleen ysin tienoilla, opiskelin sitten dippainssiksi, ja teen täsmälleen koulutukseni mukaista työtä, kansainvälisessä tiimissä. Työ on kivaa, käytännössä olen itse luonut oman työnkuvani.

Minulla on mielikuva itsestäni hiljaisena lukutoukkana, mutta todellisuudessa olen koko ajan suunapäänä, koska tiedän olevani oikeassa. Olen opetellut hiljaa olemista.

Yksi jännä juttu, mikä johtunee siitä, että opettelin itsekseni lukemaan, on se, että lukunopeuteni on huomattavasti suurempi kuin kenelläkään muulla, jonka tunnen. Olen todella nopea lukija. Osaan myös tavuttaa sanat ihan järkeväst

Ohis, en karkoita dissata olet selkeästi lahjakas. mutta tuosta tavutuksesta sen verran että ei kai siihen mitään sääntöjä opetetakaan? sen vaan natiivipuhuja kuulee ja tietää

Osasin 6-vuotiaana lukea v. -59 kun tapahtui Tulilahden kaksoismurha.  Ei minua kukaan opettanut  vaan se tapahtui ihan omin päin. Luin sanomalehdistä kaiken mitä Tulilahdesta kirjoitettiin. Koulu meni hyvin ja kansakoulun 4. luokalla keskiarvo oli yli 9.  Keskikouluun piti pyrkiä ja pääsykokeissa oli tunne että en paljon osannut.  Tulokset ilmestyivät koulun oveen ja meinasin pyörtyä: jaettu ensimmäinen sija tasapisteillä toisen kanssa. Matikka sujui ensin hyvin, mutta kun siirryttiin algebraan ja geometriaan, oli hankalaa. Keskikoulu meni hyvin läpi muuten paitsi algebra rimaa hipoen.  Vanhempien ero sekoitti kaiken eikä minulla ollut mahdollisuutta mennä lukioon. Lähettinä alkoi työelämä ja tein elämäntyöni poliisina. Liekö Tulilahden kaksoismurhalla ollut osaltaan pieni vaikutus tulevaan ammattiin?  Hauska oli huomata että  oma lapsikin oppi omin päin 6-vuotiaana lukemaan.