Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan
Miten koulu sujui? Millainen olet luonteeltasi, rauhallinen lukutoukka vai villi vipeltäjä?
Kommentit (171)
Opin lukemaan 3-vuotiaana, tarkemmin 3v 8 kk. Edelleen luen paljon. Olen rauhallinen ja viihdyn omissa oloissa. Koulussa olin hyvä, en huippu, mutta sellainen ysin tyttö keskimäärin.
Opin lukemaan 4-vuotiaana, viimeistään 5-vuotiaana. Äiti ei oikein muista. Olin kova lukutoukka nuorena, kirjan vakikävijä. Koulussa olin aika keskitasoa, keskiarvo 8.5-8.8 tasolla. Kokeisiin luin kun läksyt tein aina viime tipassa. Erittäin hyvä muisti mulla on aina ollut, varsinkin jos asia on kiinnostava (niinkuin musiikki) niin muistini on loistava. Lukion suoritin 8 tasolla ja kirjoitin M:n paperit Lukenut sittemmin ensin yo-merkonomiksi, sitten työn ohessa tradenomiksi ja vielä englanniksi YAMK Masters degreen. Nykyään en enää juurikaan lue kirjoja. Töissä olen it-alalla konsulttina.
Opin itsekseni lukemaan juuri ennen kuin täytin viisi. Olen luonteeltani rauhallinen ja viihdyn erinomaisesti yksin. Yläaste ja lukio sujuivat noin 9,5 keskiarvolla ilman sen kummempia ponnisteluja, toisaalta olin kyllä kiinnostunut monista asioista ja se edesauttoi hyviä arvosanoja. Valmistuin yliopistosta kemistiksi. Luen edelleen paljon.
Opin lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana Aku Ankan myötä.
Aluksi lauloin tekstit läpi, siitä se sitten lähti ja olinkin pian jo kirjojen suurkuluttaja.
Olin aika hyvä oppimaan, mutta auttamattoman villi ja keskittymiskyvytön.
Iän myötä rauhotuin hieman ja hankin minulle sopivan ammatin monien mutkien kautta.
Rauhallinen lukutoukka. Koulussa olin alisuoriutuja. Vasta yliopistossa aloin loistaa opinnoissa.
Kuopus oppi kuin sattumalta jääkaappimagneeteista 4-vuotiaana. Yläasteella keskiarvo vaihdellut 7.5-8.4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulussa olin häirikkö, koska koulu oli niin helppoa. Pärjäsin kokeissa erinomaisesti mutta pään aukomisesta tuli aina matalampi arvosana todistukseen. Lukiossa käyttäydyin vähän kypsemmin ja sain hyviä arvosanoja ja päädyin opiskelemaan matikkaa ja tietojenkäsittelyä ja olen nyt data-analyytikko.
Mulla puolestaan on ADHD, ja opettelin 5-vuotiaana käytännössä yhdessä illassa lukemaan, koska halusin päihittää naapurin tytön, joka myös opetteli lukemaan.
Toki mulle oli luettu paljon, joten tiesin monista kirjoista mitä niissä luki, ja sitten piti vaan keskittyä ja vääntää. Varmaan eka hyperfocukseni. Muistan vieläkin miltä se tuntui päässä, kun tuijotti niitä kirjaimia niin kauan että ymmärsi.
Koulussa olin samanlainen kuin yllä kuvailtu, koulu oli aina helppoa, en tehnyt mitään sen eteen, ja olin häirikkö myös, joten arvosanat
😊😚😗
Olin rauhallinen lukutoukka, opin nelivuotiaana itsekseni lukemaan lukutoukkaperheessä. Minusta tuli koulupinnaaja, koska koulu oli liian helppoa, vasta yliopistossa viihdyin opiskelun takia, sitä ennen koulu oli pakkopullaa, mutta meni kuitenkin hyvin, vaikka poissaolotunnit olivat massiiviset.
Hyvin sujui opiskelu, luokkatoverit olivat tosin retardeja niin olin jatkuvasti jossain riidassa. Jännä huomio, kampaajien lapset olivat kaikista pahimpia, ihka aitoja kusipäitä
Elämä ylipäätään on sujunut kaikista parhaiten, kun ei ole ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Koulussa kun keskittyi niihin kirjoihinsa tai tietokonepeleihin, sen jälkeen opiskelin ja olin töissä. Työssä jouduin myös heti ongelmiin. Vaikka oli yksin tehtävä työ työ, niin eräs työkaveri ei tehnyt hommiaan, jotka kasaantuivat sitten minulle. Vaihdoin paikkakuntaa kohti Itä-Suomea, jossa alkoivat laittomuudet ja kiusaaminen jopa asiakkaiden taholta
Eipä nuo ongelmat ihmisten kanssa ole loppuneet koskaan, enkä odota niiden loppuvankaan. Olen liian pehmeä ja toisaalta älykäs tähän yhteiskuntaan. Kansakoulun opettaja isovanhempani sanoi, ettei ole koskaan törmännyt yhtä lahjakkaaseen lapseen
Koen hengenheimolaisuutta pariin akateemikkoon, jotka ovat "pelanneet akatemian läpi". Useampi tutkinto siis taskussa, ja sittemmin hengellistyneet. Minulla ei ole kuin yksi tutkinto, jonka aikana ymmärsin akatemian olevan kukkua, ja palasin hengelliselle tielle. Mutta miehillä tämä tuntuu menevän niin, että on hankittava enemmän saavutuksia ja varmistusta, ennen kuin ymmärtää elämän olevan jotakin enemmän. Suurin osa ei ymmärrä koskaan
Elämää on oletettavasti edessä vielä aika monta kymmentä vuotta. Saa nähdä mihin tulee ryhdyttyä
Mun vanhemmilla oli isot odotukset, koska luin 5-vuotiaasta saakka jatkuvasti, aina nenä kiinni kirjassa ja olin jatkuvasti hakemassa kirjastosta lisää luettavaa. Tuo sun viimeinen virke resonoi vahvasti. Minäkin luen vain sitä mikä kiinnostaa ja mieleeni jää vain itseä kiinnostavat asiat. Voin ulkomuistista kertoa kaikki Vihan Hedelmien tapahtumat aikajärjestyksessä, mutta koulunpenkillä joku historian tapahtuma tai mikrotalouden alkeet eivät vain tarttuneet päähän, koska ei kiinnostanut. Muutenkin opin tekemällä, en lukemalla. Töissä jonkun uuden ohjelmiston opetteleminen ei onnistu lukemalla ohjeet, vaan käyttämällä sitä ohjelmistoa, asia kerrallaan. Vanhemmille oli valtava pettymys kun jätin aikoinaan AMK:n kesken, eikä yliopistoon hakeminen käynyt mielessäkään. Tiesin etten olisi pärjännyt, niin mitä sitä hukkaamaan aikaa ja hakkaamaan päätä seinään vuositolkulla.
Tytär lukee parhaillaan yliopiston pääsykokeisiin, ja ihmettelen miten hänellä riittää mielenkiintoa ja sisukkuutta. Tosin hän on aina ollut päälle 9 keskiarvon oppilas ja lukio oli helppoa, kirjoitti L ja E melkein kaikista aineista.