Sinä joka opit itseksesi pienenä lukemaan

Vierailija kirjoitti:

Aloitin koulun 5-vuotiaana, ja opin lukemaan ensimmäisen vuosiluokan aikana. Miten olisin voinut yksin oppia lukemaan, kun aakkoset ovat koodeja, jotka on jonkun kerrottava... Kun aakkosia opetettaessa varmistetaan, että oppilas ymmärtää näiden koodien tarkoituksen, lukutaidon pitäisi olla itsestäänselvyys.

Meillä ei ollut kotona luettavaa, muuta kuin äidin keittokirja ja ompeluun liittyviä lehtiä, mutta niihin en koskenut. Näin kirjaimia kaupungilla, kylteissä. Niiden merkitys kerrottiin vasta kun olin 4-vuotias - siis niin, että osa koodeista olisi paljastettu, sitä ennen minulla oli vain epämääräinen käsitys kirjoituksen merkityksestä. Systemaattisesti koodit käytiin läpi koulussa, ja vasta se mahdollisti niiden käytön muinakin merkityksinä, kuin yksittäisinä äänteinä.

Kouluaika meni suuriltaosin hyvin. En ollut mikään kympin tyttö tai kutosen kituuttaja. Aikalailla kasin tyttö olin. 7,9 taisi olla keskiarvo kun pääsin peruskoulusta. Lukiossa koulunkäynti alkoi erinäisten syitten takia takkuilemaan kun löysin kiinnostuksen musiikkiin ja ilmaisutaiteeseen. Sain äidinkielestä M, vaikka panostin äidinkielen kirjoituksiin ihan kunnolla. Lukemaan opin 4-vuotiaana ihan vaan mainoksia ja ulkomaalaisten televisio-ohjelmien tekstityksiä lukemalla.

Hauska tarina tästä tuli mieleen. En ekalla luokalla halunnut lukea luokassa ääneen, koska turhauduin muiden oppilaiden hitaaseen lukemistahtiin. Mä sitten kylmän viileästi aloin näyttelemään etten osaa lukea ja luin aivan liioitellun hitaasti. Tämä kyseinen opettaja sitten laittoi huolestunutta viestiä vanhemmilleni tämän tunnin jälkeen ja pyysi heidät ja minut puhutteluun, koska "Mannapuuro lukee ikäisekseen huolestuttavan huonosti. Miten on mahdollista että hän ei osaa lukea vaikka on 6-vuotias?"

Vanhempani sitten hieman huvittuneina totesivat: "Siis mitä? Mannapuurohan lukee Simpsonien tekstityksiä ääneen kotona jatkuvasti selkeällä äänellä." Opettaja ei tätä meinannut uskoa.

Inhottava kakara kun olin, mä sitten opettajan edessä aloin lukemaan ääneen 

Tää opettaja oli TODELLA nolona ja oikeasti pyysi minulta anteeksi :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan 5- vuotiaana. Ekat vuodet koulussa sujuivat kohtalaisesti, olin aikamoinen häirikkö, keskiarvo oli 8,2-8,4. Sen jälkeen totesin, että mitä sitä suotta himmailemaan, keskiarvo nousi ensin ysin pintaan ja siitä sitten 9,7 ysin lopussa. Ruotsista 9 asenteen takia, musiikki, liikunta ja käsityöt olivat 8.

Lukio meni ok, keskiarvo edelleen ysin tienoilla, opiskelin sitten dippainssiksi, ja teen täsmälleen koulutukseni mukaista työtä, kansainvälisessä tiimissä. Työ on kivaa, käytännössä olen itse luonut oman työnkuvani.

Minulla on mielikuva itsestäni hiljaisena lukutoukkana, mutta todellisuudessa olen koko ajan suunapäänä, koska tiedän olevani oikeassa. Olen opetellut hiljaa olemista.

Yksi jännä juttu, mikä johtunee siitä, että opettelin itsekseni lukemaan, on se, että lukunopeuteni on huomattavasti suurempi kuin kenelläkään muulla, jonka tunnen. Olen todella nopea lukija. Osaan myös tavuttaa sanat ihan järkevästi (siis ala-asteellahan tämä oli tärkeää), se tulee luonnostaan, vaikka en muista tavutussääntöjä tms.

Hohhoijaa. "..koska tiedän olevani oikeassa". Arvaan, että äänestät persuja ja uskot tietäväsi myös yhteiskuntatieteistä kaiken DI tutkintosi johdosta? Muutenkin rasittavan kuuloinen, itserakkautta huokuva kuvaus. Ja ei, en ole kateellinen, koska menestyin sinua paremmin koulussa, jopa niissä liikunnoissa ja taideaineissakin. En silti usko olevani aina oikeassa ja jotenkin ylempänä muita.

;-DDDDDDD

Hienoa, että sinä olet täydellinen, tosin et ymmärtänyt lukemaasi. Ei se mitään.

Ironia on hankalaa hahmottaa kirjoitetusta tekstistä, etenkin jos on hieman yksioikoinen :-)

En todellakaan äänestä persuja, vaan olen tiukasti vihervassari - niin tiukasti, että on hankalaa löytää yhta tiukkapipoista ehdokasta vaaleissa. Yhteiskuntatieteistä tiedän sen, mitä ammatissani olen oppinut, se ei ole kauhean kiinnostavaa ollut aikaisemmin. Valitettavasti omassa ammatissani olen se, jonka on pakko olla aina oikeassa, koska "olen alan johtava asiantuntija". Mutta kuten sanoin, pyrin olemaan hiljempaa.

Ensin menestyin koulussa hyvin, mutta keskikoulussa (olen siis jo vanha ihminen, s. 1955) saksan opettaja otti minut silmätikuksi ja koulunkäynti ja opiskeluinto loppuivat siihen. Olin töissä hetken, sain aina hakemani työn, toimistotöitä olivat, kunnes menin kauppaopiston ja suoritin sen erinomaisin paperein. Tein 43 v uran toimistotöissä kaupungilla. Olen ihan tyytyväinen elämääni, olen aina arvostanut vapaa-aikaa ja lapsiani enemmän kuin työntekoa ja uraa. Töissä menestyin kuitenkin ja tienasin kohtuullisesti työtaakkaan ja opiskeluihin suhteutettuna, olen siis merkonomi. Atk valtasi toimistot ja minulle sen käyttö oli helppoa ja omaksuin ohjelmat pian

Lukemaan opin 5 v, isosisko aloitti koulun, hänelle lukeminen oli vaikeampaa, minä näytin, että näin ja paukutin menemään. En tajua miten opin, minä vaan opin.monen käynyt terapiassa ja terapeuttini sanoi minun olevan hyvin älykäs, itse en ajattele niin. Olen herkkä ja minulla on erittäin rikas mielikuvitus. Luen edelleen, joskin välillä koen lukuinnon puutetta.

Inhoan saksankieltä ja saksalaisia edelleen.

😁

Isosisko opetteli lukemaan ja hänen olan takana opin itse lukutaidon noin nelivuotiaana. Kirjoitustaidon oppimista en yhtään muista. Kaipa sen kuitenkin jossain vaiheessa opin, koska vauvaankin kirjoitan.

Koulu on aina sujunut hyvin ja suht vähällä vaivalla. Luonteeltani olen menevä ekstrovertti, mutta iön myötä eri tavalla oppinut arvostamaan myös omaa rauhaa. Lukisin edelleenkin tosi paljon jos aika vaan riittäisi

Olin himpun vaille kuusivuotias, kun opin jouluaattona (!) lukemaan. Kirjaimet olin oppinut jo aikaisemmin, mutta joulupakettien päältä osasin yhtäkkiä yhdistellä kirjaimet nimiksi. Se on varmaan elämäni suurin ja tärkein joululahja. Olen siitä asti lukenut aina, varmaan joka päivä. 

Olisin halunnut mennä kouluun jo kuusivuotiaana, koska osasin lukea, kirjoittaa ja laskea, mutta muutimme uudelle paikkakunnalle syksyllä, kun koulua oli käyty jo jonkin aikaa. Piti odotella vuosi, ennen kuin sain aloittaa koulutaipaleeni. Pari ensimmäistä vuotta olivat tylsiä, kun tuntui, ettei koskaan opeteta mitään uutta asiaa tai taitoa. Onneksi opettaja antoi meidän nopeasti edistyvien lueskella koulukirjaston kirjoja sillä aikaa, kun toiset vasta opettelivat kirjaimia ja numeroita.

En ollut koskaan mikään kympin oppilas, vaan sellaista vankkaa keskitasoa. Sain myös keskinkertaiset yo-paperit, mutta niillä pääsin kuitenkin yliopistoon, ensin tosin eri ainetta opiskelemaan, mutta sitten vaihdoin kieliin. Valmistuin aikanani kielten opettajaksi. Nyt olen ollut jo toistakymmentä vuotta eläkkeellä. Kielitaitoa pidän yllä lukemalla vieraskielisiä lehtiä ja kirjoja.

Opin lukemaan itse 5-vuotiaana tekemällä ristisanatehtäviä. Jännä juttu oli se, että opin ensin kirjoittamaan, ja vasta (heti) sen jälkeen lukemaan.

Koulussa menestyin aina hyvin, ja lukuaineiden keskiarvo oli aina reilusti yli 9. Erityisosaamistani ovat aina olleet kielet. Puhun nykyään kuutta kieltä kuta kuinkin sujuvasti, ja pystyn lukemaan/ymmärtämään ainakin kymmentä (nuo lisäkielet ovat sujuvasti osaamieni kielten läheisiä sukulaiskieliä - pystyn esimerkiksi lukemaan ja ymmärtämään ukrainaa ja valkovenäjää sillä perusteella, että olen niihin hieman perehtynyt, ja osaan sujuvasti venäjää).

Elämä lapsuuden perheessäni oli hankalaa, mikä heijastui käyttäytymiseeni lapsuudessa ja teini-ikäisenä. Aikuistuttuani menin varhain naimisiin löydettyäni hyvän miehen, ja siitä lähtien olen elänyt tasaista ja turvallista elämää.

Luonteeltani olen temperamenttinen, mutta en mikään hulivili, vaan omissa oloissansa ja perheensä kanssa viihtyvä tyyppi.

Lukemaan opin itsekseen 4-vuotiaana. Koulut meni nuorena keskitason oppilaana. Matematiikka ei sujunut ollenkaan. Aikuisena oon opiskellut ilman suuria vaikeuksia kolme korkeakoulututkintoa lähes ylimmillä mahdollisilla arvosanoilla.

Poika oppi lukemaan 5-vuotiaana ja on aina ollut lähes kympin oppilas.

Tuttavaperheen poika osasi lukea Harry Pottereita englanniksi 5 vuotiaana. Minä en uskonut millään sitä, missä hän englantia niin hyvin olisi oppinut? Kysyin pojalta, että pitääkö asia paikkaansa. Hän väitti kivenkovaan, että pitää ja samaa sanoivat vanhemmat. Miten noin pieni ilman opetusta innostuu lukemaan tiiliskiven paksuisia kirjoja vieraalla kielellä ja väittää ymmärtävänsä kirjoista kaiken? Niissä kirjoissa ei ole helppoa englantia vaan hyvin erikoisia sanoja, joita käätäjälläkin oli hankala keksiä vastaavia suomeksi.

Opin lukemaan itsekseni kai siinä 5 - 6-vuotiaana. Katselin ja luin itsekseni Aku Ankkoja ja pari vuotta vanhemman sisareni kirjastosta lainaamia lastenkirjoja.

Kerran huomasin vaan osaavani lukea ja aloinkin innoissani lukea kaikkea entistä enemmän. Kouluun mennessäni osasin lukea sujuvasti suoraan ja olikin kova pettymys joutua sitten tavaamaan yhteen ääneen luokkatovereiden kanssa.

Ihmettelin, että näin tylsääkö koulu voi olla. Lukiossa kirjoitin laudaturin paperit ja minulla on ammatillisen tutkinnon lisäksi yliopistotutkinto. Luen paljon edelleenkin ja nimenomaan painettuja kirjoja ja lehtiä. Luonteeltani olen rauhallinen ja itseohjautuva.

Kympin oppilas, rauhallinen lukutoukka, nyt korkeapalkkaisessa työssä. Lapseni on lukihäiriöinen ja lukee vielä neljännellä luokalla tavukirjoja. 

Sinänsähän kukaan ei opi itsekseen lukemaan vaan aina joku ohimennen opettaa, mitä mikäkin koukero tarkoittaa, ja harjoituttaa lukemista ja kirjoittamista. Voit vaikka kokeilla antaa lapsellesi kiinankielisen tekstin ja odottaa, että hän ihan itsekseen oppii siitä kiinaa...

Opin lukemaan 4- tai 5-vuotiaana. Äiti ei ole ihan varma, koska jossain vaiheessa vain huomasi mun 5-vuotiaana lukevan tv-tekstityksiä pikkusisarukselle. Koulu meni nousujohteisesti ja päättyi kuuden ällän yo-todistukseen (sinä aikana, kun enempää aineita ei kirjoitettu). Humanistisen yliopistokoulutuksen jälkeen päädyin valtiolle töihin ja nykyään työskentelen ulkomailla n. 6000 e kuukausipalkalla. Olin perheellinen, en ole enää (eronnut ja lapset aikuisia). Seurustelen ja toivon viettäväni loppuelämän ihanassa kahden aikuisen suhteessa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opin 4-vuotiaana lukemaan. Koulu sujui hyvin, en nähnyt juuri vaivaa sen eteen. Olen alisuoriutuja, eikä minulla ole minkäänlaista kunnianhimoa. Rauhallinen luonne.

Sama juttu täällä. 

Ja täällä - paitsi en lle rauhallinen, vaan suomalaiseksi kova puhumaan, kädet viuhtoo jne

Onpas tullut vastauksia, hienoa että suurimmalla osalla on elämä mennyt hyvin.

Lähinnä olen kiinnostunut tuosta koulun aloituksesta ja niistä joiden pylly ei pysy penkissä edes lukiessa vaan samalla tehdään loikkaa pöydältä sohvalle ja lattialle kuperkeikka. Tosin tämä lukija on vasta 3v että ehkä siinä neljässä vuodessa kasvaa myös tuo paikallaan olon taito.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan itse 5-vuotiaana tekemällä ristisanatehtäviä. Jännä juttu oli se, että opin ensin kirjoittamaan, ja vasta (heti) sen jälkeen lukemaan.

Koulussa menestyin aina hyvin, ja lukuaineiden keskiarvo oli aina reilusti yli 9. Erityisosaamistani ovat aina olleet kielet. Puhun nykyään kuutta kieltä kuta kuinkin sujuvasti, ja pystyn lukemaan/ymmärtämään ainakin kymmentä (nuo lisäkielet ovat sujuvasti osaamieni kielten läheisiä sukulaiskieliä - pystyn esimerkiksi lukemaan ja ymmärtämään ukrainaa ja valkovenäjää sillä perusteella, että olen niihin hieman perehtynyt, ja osaan sujuvasti venäjää).

Elämä lapsuuden perheessäni oli hankalaa, mikä heijastui käyttäytymiseeni lapsuudessa ja teini-ikäisenä. Aikuistuttuani menin varhain naimisiin löydettyäni hyvän miehen, ja siitä lähtien olen elänyt tasaista ja turvallista elämää.

Luonteeltani olen temperamenttinen, mutta en mikään hulivili, vaan omissa oloissansa ja perheensä kanssa viihtyvä tyyppi.

Unohdin mainita työelämästä. Olin töissä Ulkoministeriön leivissä Suomen edustustoissa ulkomailla muutaman vuoden siinä vaiheessa, kun se vielä sopi parisuhteeseeni. Sen jälkeen lähdimme uuteen maahan mieheni uran perässä. Olin itse vielä pari vuotta työelämässä uudessa maassa, kunnes jouduin pitkälle sairauslomalle, ja nyt seuraavana vuorossa on luultavasti työkyvyttömyyseläke. Kaiken kaikkiaan olin työelämässä reilusti alle kymmenen vuotta. Olen kylmikymppinen.

Opin lukemaan ja kirjoittamaan kolmen vanhana. Koulu ei kiinnostanut lainkaan, oli liian helppoa. Ihan hyvin arvosanoin sen silti hoidin, vaikken hirveästi ollut edes paikalla. Lähinnä opin että pärjään hyvin ilman mitään vaivannäköä, samalla linjalla vedetty työelämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Onpas tullut vastauksia, hienoa että suurimmalla osalla on elämä mennyt hyvin.

Lähinnä olen kiinnostunut tuosta koulun aloituksesta ja niistä joiden pylly ei pysy penkissä edes lukiessa vaan samalla tehdään loikkaa pöydältä sohvalle ja lattialle kuperkeikka. Tosin tämä lukija on vasta 3v että ehkä siinä neljässä vuodessa kasvaa myös tuo paikallaan olon taito.

Ap

En olisi huolissani, lapsella on tuossa vielä aikaa "rauhoittua", 3-vuotiaalle tuo on ihan normaalia käytöstä. Varsinkin pojalle.

Opin itsekseni lukemaan ja laskemaan kertolaskuja 5-v. Ala-aste oli tylsää koska osasin jo kaiken mielestäni tarpeellisen.

Luin yöt kirjoja. Ensin kodin kirjahyllyn läpi. Tokaluokalla olin lukenut kaupungin kirjaston kaikki lasten- ja nuorten kirjat ja siirryin aikuisten puolelle.

Kolmevitoseksi asti luin vähintään 3-5 kirjaa viikossa, öisin. Jos lainasin joltain kirjan illalla, palautin sen luettuna seuraavana aamuna.

Lukunopeus hyvä varmaan, ei tarvi liikuttaa silmiä lukiessa. Sitten sain lapsia vuoden välein ja lukeminen jäi kokonaan. Nyt olen 10-v jälkeen alkanut taas lukea, mutta vähemmän. Jos kirja vaikuttaa epäkiinnostavalta tai ärsyttää muuten, jätän suosiolla kesken. Ennen luin loppuun vaikka olisi ollut kuinka tylsä. Kesken saattoi olla kolmekin kirjaa joita luin fiiliksen mukaan.

Vaikka lukeminen sujui niin koulu ei kiinnostanut. Äidinkieli oli aina 10. Muutenkin olen aina tehnyt vähän mitä huvittaa, olen auktoriteettikammoinen ja pakolla en tee mitään. Lukemista en ikinä tajunnut pitää mitenkään outona, olenhan aina tehnyt niin.

Molemmat lapset on kielellisesti lahjakkaita ja puhuvat 3 kieltä "äidinkielenään". Ruotsi vahvin, englanti toisena ja suomi vasta kolmantena. Toinen on opetellut itsekseen saksaa ja koreaa. Vanhemmat kaksikielisiä. Kumpikin lapsista oppinut lukemaan 5-v ja toinen lukee kirjoja vapaa-ajalla. Isällä lukihäiriö.

Opin lukemaan alle kouluikäisenä. Muistan kesän -59, jolloin olin 6 vuotias.  Tulilahden murhat oli suuri puheenaihe ja muistan, kuinka luin sanomalehdestä kaikki siihen liittyvät jutut.