Olen 45v enkä enää kaunis, mitä nyt?
Olen ollut aina ns. kaunotar ja saanut paistatella huomiossa. Nyt se on auttamatta ohi. Toki olen vieläkin hyvävartaloinen ja tavallaan kaunis, mutta en enää kuten nuoret naiset.
Miten muuttaisin tyyliäni ja elämäntapaani ja saisin siihen sisältöä? Miten vanheta arvokkaasti ja kuitenkin pitää oman itseni? Olen rakastanut muotia, laittautumista, kaupunkielämää, taidetta jne. Asiat tuntuvat tylsiltä kun olenkin keski-ikäinen tantta.
Kommentit (132)
Itket nuoruutesi perään. Onneksi oon aina ollut ruma, ei oo tällaisia turhia ongelmia.
mullakin meni hetki että hyväksyin itseni etten enää ole nuori ja kaunis vaan vanhuus tulee. olen iältäni 55 vuotta...nyt vaan odotan että vaihdevuodet lakkaa kokonaan ja saan elää rauhassa loppuelämäni. en kaipaa seksiä enkä meikkejä enkä laittaidu enää...miksi niin tekisin...olen riittävä ilman ulkoista korostusta. huvittaa vaan kuulla etten ole kuulema 50 oloinen....vaan nuoremman. ai jaa...no eipä tuo mun itsetuntoa kohota tai laske mitä muut ovat mieltä ulkokuorestani...jokainenhan vanhentuu omaa tahtiaan.
en usko että sinäkään näytät vielä kovin vanhalta ...ikä on vaan numero.
Jos on kaunis sisältä, se näkyy myös ulospäin. Sitä ei ikä rappeuta. Kaunis ja ilkeä on aina ruma.
Vierailija kirjoitti:
Eihän 45 vuotias ole vielä edes kovin vanha. Kyllä ne jotka ovat OIKEASTI kauniita, ovat sitä vielä nelikymppisinäkin. Ellei ole ihan täysin antanut itsensä levitä ja lössähtää.
Esimerkiksi äitini oli todellinen kaunotar ja hän oli sitä loppuun asti. Vielä 7-kymppisenäkin. Ja ilman mitään botoxeja yms.
Totta. Mun exän äiti on poikkeuksellisen kaunis. Mullakin on kaunis äiti mutta tää exäm äiti on 78 v jo ja mun oma äiti 55 mutta tää exän äitiä kaikki luulee aina 50-60 vuotiaaks.
On retkeillyt ja lenkkeillyt koko ikänsä ja meikkaa sellaiset kissan silmät ja laittaa vähän puuteria mutta on aivan upea eikä kukaan usko et olis melkein 80 vuotias, ei ryppyjä paljon ja todella kaunis.
Tää exä myös eli hänen poika on poikkeuksellisen komea, erottuu massasta todella rajusti. Geenit ja iloinen elämänasenne .
Vierailija kirjoitti:
Miten ikä vaikuttaa siihen, että et voi enää nauttia muodista, laittautumisesta, kaupunkielämästä ja taiteesta?
Voi kai laittautua mutta voi olla vähän turha pistää meikkiä vanhenevaan naamaan. Jos kasvot on valahtaneet, niin parhaiten niitä kaunistaisi kasvojen kohotus tai joku pienempi kohottava hoito.
Tätä olen pelännyt, että jossain vaiheessa se on edessä. Olen miettinyt josko asian ratkaisisi raha, tai sitten vetäytyminen viettämään rauhallisempaa elämää. Jotkut ovat hyvännäköisiä vielä vanhana - ne rikkaat. Mutta totuus on, että sitä rahaa saisi kirurgiaan menemään aika paljon. Kasvot on tärkeimmät, mutta kyllä vartaloakin voisi kannattaa parannella.
Brigitte Bardot puhuu vanhenemisesta
https://www.google.se/search?q=youtube+bridget+bardot+abou+ageing&ie=UT…
Kannattaa kuolla nuorena, niin pysyy kauniina koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nuoret ovat kauniita, eikä vanhempi ihminen millään keinolla näytä
enää samalta kuin nuorena. Paras vain hyväksyä tilanne ja keskittyä muihin asioihin. Itse pidän vapauttavana sitä, ettei enää tarvitse koko ajan ajatella ulkonäköään. Voihan sitä silti pitää itsestään huolta, pukeutua kivasti ja olla tyytyväinen elämäänsä.
Saanko olla kaunis varakas ja hoikka?
Maksoin tosin 20 000 nuorelta näyttääkseni, mutta eihän se oo sulta pois?Mun ei tartte maksaa, koska mulla on tosi hyvä geenit. Oon vaan söpö 45 vee. Onko se sulta pois?
Minä olen 55...kerro sitten.
Ei sun ikäinen vielä tarvi leikkausta.
Olin 54 kun leikkautin itseni:)
Siis kasvoleikkaus onnistui hyvin? Olen miettinyt roikkuvien poskien operointia. En tiedä, uskallanko. Tapahtuuko nukutuksessa?
Minusta on vaan helpottavaa, että ihmiset (miehet) eivät enää näe minua vain ulkonäköni kautta. Oman ikäisille taidan edelleen olla ihan hyvännäköinen, mutta 15 vuotta nuoremmille täti-ikäinen.
Olisi kiva olla yhtä hyväkuntoinen kuin parikymppisenä, mutta nykykunnon syynä ei ole ikä vaan laiskuus. Muotia seuraan edelleen, toki poimin nykytrendeistä ne itselle mieluiset ja sellaiset, jotka täydentävät vaatevarastoa sopivasti. Muutenkin on edelleen samat harrastukset ja menot, ns. bilettäminen loppui jo kauan sitten. Edelleen on silti toisinaan kiva jatkaa iltaa illallisen jälkeen baariin tai näin kesällä käydä joskus terassilla tai keikalla. Kyllä siellä näkyy pilvin pimein muitakin keski-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todellakin ketjussa näitä kommentteja, joissa kauneus henkilöidään vain nuoriin ihmisiin. Ettekö te todellakaan koskaan ole nähneet +25v. kaunista ihmistä?
Itse näen paljon kauniita naisia, jotka ovat jo keski-ikäisiä ja yli. Oma äitinikin +60v. on yhä kaunis ja saa aspa-miehiltä erinomaista palvelua. Varmasti olisi vientiä, jos häntä kiinnostaisi deittailla. Monet näyttelijättäret esim. Helen Mirren, Julianne Moore jne. ovat upeita vieläkin.
Nuoruus kestää sen muutaman hassun vuoden. Pitäisikö sen jälkeen vaan jotenkin luovuttaa ja luopua omasta tyylistään? Ajatella, ettei voi enää olla näyttävä eikä kaunis? Kyllä minä väitän, että jos ihmisellä on miellyttävät ja kauniit piirteet ja elintavat kunnossa, ei se kauneus mihinkään häviä. Muuttaa vain muotoaan. Toki myös kaunis käytös muita kohtaan ja miellyttävä luonne kaunistaa.
Ap:lle ja muille "entisille kaunottarille" mukavaa loppukesää!
Monet NÄYTTELIJÄTTÄRET, siis kuuluisat sellaiset ovat upporikkaita ja ulkonäkö on työssäkin kynnyskysymys... he ovat pysyneet kauniina kirurgialla, kalliilla ruokavaliolla ja ihonhoidolla ja treenillä.
Hyväksy itsesi tätinä ja jatka elämästä nauttimista.
nautit elämästä, älä murehdi, tee mikä tuntuu hyvälle, ja älä ota ketään kumppania parempi olla yksin ei tarvitse joka päivä tehdä kompromisseja elämässä...
Sain 44-vuotiaana kilpirauhasen vajaatoiminnan ja lihoin kolmessa vuodessa 20 kg vaikka liikuin ja söin "oikein". Rasva-aineenvaihdunta vaan jumitti, kasvot turposivat ja jaksaminen hyytyi.
Vihasin itseäni pitkään ja vaikka mitä tein, näytin mielestäni muumin ja buldogin risteytykseltä. Olin tottunut koko elämäni käyttämään kokoni xs mukaisia vaatteita ja hippouduttani olin jo L-hyllyllä, jalkoja särki ja kaksoisleuka lepatti.
Sitten päätin, että ihan sama, säästöt hyvälle plastiikkakirurgille ja kävin kahdessa operaatiossa, sekä lisäsin kuntoilua ja salia entisestään, plus hion ruokavalioni ammattilaisen kanssa.
Olen nyt ikäänkuin saanut entisen itseni raavittua esiin, vanhat kasvonpiirteeni sekä vartaloni; en näytä kiristetyltä mutta omalta itseltäni noin 10 v sitten. Olen hyväksynyt sen, etten enää nuorru, mutta pidän peilikuvastani ja itsestäni, jaksamisestani ja siitä, että elämänkokemusta on näihin yhdistettynä.
Tapasin nuoruusaikojen opiskelukaverin, jonka kanssa oli 20 v. sitten sutinaa -hän on 5 vuotta minua nuorempi- ja kieltämättä on mukavaa etten näytä tädiltä hänen mielestään.
Die young, leave a beautiful corpse.
Varo ettei paino nouse. Lisää liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
nautit elämästä, älä murehdi, tee mikä tuntuu hyvälle, ja älä ota ketään kumppania parempi olla yksin ei tarvitse joka päivä tehdä kompromisseja elämässä...
Minä ainakin nautin elämästä silloin, kun näytän hyvältä. Rumalta näyttäminen saa olon tuntumaan surulliselta ja tekee mieli piileskellä eikä tutustua kehenkään. Silloin kun ulkonäkö on kunnossa, tuntuu, että voi reippain mielin tehdä mitä haluaa ja maailma on avoinna. Ja niin se onkin, koska ympäristö suhtautuu kauniiseen suotuisasti, kun taas ruman näköistä vältetään ja saa jatkuvasti ikävää palautetta pelkästä olemassaolostaan. T. erilaisia kausia elänyt
Vierailija kirjoitti:
Ap on tyypillinen esimerkki ulkonäkökeskeisestä ihmisestä. Heille käy juuri noin, ovat tyhjiä ja onnettomia.
Normaali nainen ilahtuu siitä, etteivät miehet enää parveile ympärillä.
No mä olen niin ruma että en aina halua näyttäytyä edes omalle miehelle.
Kaupunkielämää ja taidetta on niin monenlaista