Te, jotka työskentelette vähempiosaisten parissa
Olen tehnyt nykyistä työtäni kohta 20 vuotta vähäosaisten parissa. Olen itsekin köyhistä ja väkivaltaisista oloista lähtöisin. Kuten myös monet lapsuuden ystäväni, joiden kanssa ollaan edelleen läheisiä.
Ongelma on se, että minä en enää jaksa. Siis käytännössä en vaan enää jaksa. Tuntuu, että nykyään on entistä enemmän vaikeampaa oikeasti auttaa ihmisiä, kun mikään ei riitä.
Kun saa autettua jotain henkilöä tai perhettä, niin kukaan ei enää osaa sanoa kiitosta, vaan lähinnä saa vaan paskaa niskaan sitä, että ei ole voinut auttaa enempää. Ihmiset ovat nykyään paljon epäkiitollisempia ja ilkeämpiä kuin ennen.
Ymmärrän, että yhteiskunta on muuttunut ja enää ei vaan riitä ihmisille, että on ruokaa pöydässä ja kunnolliset vaatteet lapsilla. Nykyään aikuisillakin pitää olla sitä, tätä ja tuota.
Usein valitettavasti tuntuu, että ne vanhemman tarpeet menee lapsen tarpeiden edelle. On peliongelmaisia vanhempia, jotka hassaa kaikki rahat nettikasinoihin ja sitten tullaan kirjaimellisesti vaatimaan asioita, koska ei ole varaa ostaa ruokaa lapsille tai kustantaa harrastuksia.
Vaikka itse näen, missä se ongelman juurisyy on ja vaikka kuinka hienovaraisesti sen yrittää ottaa puheeksi, niin saat vain kuulla kuinka mulkku ja ymmärtämätön ihminen olet. Toki se lasu tehdään, kun sille tarve on, mutta siitäkin pitää erikseen kertoa ko. vanhemmalle etukäteen. Ja shitshowhan siitä syntyy.
Alan olla jo ihan loppu. Aivan totaalisen loppu.
Kommentit (23)
Vaihda alaa. Joillakin ei oikeasti raha riitä, vaikkeivät pelaisi.
Kurjalta kuulostaa, tuo lisääntynyt vaatiminen ja kiittämättömyys.
Ootko ajatellut vaihtaa toisenlaiseen työhön? Sun koulutuksella löytyisi varmaan muutakin.
Eihän tuo ole kiva olotila sullekaan, ja voin samaistua tunteisiisi.
Onko sun rooli sun työssä olla se joka ottaa ongelmien juurisyyt hienovaraisesti puheeksi vai teetkö niin pyytämättä?
Joka tapauksessa, kyyninen auttaja on huonompi kuin ei auttajaa ollenkaan. Joten kiitos panoksestasi, keksi jotain uutta tekemistä itsellesi.
Vaihda alaa. Sinulla on jo oman taustasi vuoksi kuormitus, ei sinun tarvitse hoitaa aikuisena enää muiden juttuja. Etsi ala jossa ei olla vastuussa ihmisistä tai tarvitse kohdata kurjuutta. Kiitosta et saa vaan päinvastoin vihaa. Olen itsekin samalla taustalla ja työhistorialla, tiedän tunteen.
Itse myös työskentelen hyvin heikossa asemassa olevien kanssa,asiakkaat kylläkin täysi-ikäisiä. Reilu 2 vuotta ollut ko. paikassa töissä. Kuormittavuuden olen kyllä huomannut, pyrkinyt sitten tekemään vapaa-ajalla itselle mieluisia asioita. Nyt lomalla,maalla yksin.
Jos ihmisellä nyt on vaikka se peliongelma, niin luuletko että se ihminen ei itse tiedä, mistä rahaongelmat johtuu? Sillä on todennäköisesti jo valmiiksi ihan hemmetinmoinen syyllisyys ja häpeä siitä tilanteesta, eikä siihen todellakaan tarvita enää yhtään syyllistäjää ja "ojentajaa" lisää. Apuahan se henkilö tarvitsee.
Hyvin yleinen ongelma teillä auttajilla on se, että te asetatte itsenne niin selkeästi autettavien yläpuolelle. Ei ihme, ettei tule positiivista vastakaikua.
Tuo on hyvä ettei köyhät enää tyydy osaansa. Toivottavasti tulee isoja mielenosoituksia yms. Ihan liian hiljaa on syrjäytyneet ihmiset olleet vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä ettei köyhät enää tyydy osaansa. Toivottavasti tulee isoja mielenosoituksia yms. Ihan liian hiljaa on syrjäytyneet ihmiset olleet vuosikymmeniä.
Tiedän kokemuksesta, että tässä vaaditaan kuuta taivaalta. Ap luultavasti kohtaa päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen itse sotkevat asiansa oppimatta menneestä yhtään mitään.
Samalla nämä ihmiset näkevät, miten ihan naapurissakin voi olla saman kokoinen perhe ja miten paljon tällä naapuriperheellä on heihin verrattuna. Ja sitten se ero olisi kurottava kiinni yhteiskunnan kustantamana, muuten autetaan väärin. Monelta puuttuu elämänhallintataidot, eikä siihen auta pään silittely ja ymmärtäminen yhtään.
Ei se elämä vain voi mennä niin, että itse tekee virheen toisensa perään ja sitten joku muu tulee ja korjaa sen.
Ehkä se on juurikin se muutos yhteiskunnassa ja ihmisten perusarvoissa. On tärkeää huomata, että jos se työ ei enää anna muuta kuin epäkiitollisuutta ja paskaa niskaan, on aika siirtyä johonkin muualle ja jättää ne kovempinahkaiset ja kyynisimmät henkilöt sinne kentälle tekemään töitä.
Kyllä sen varmaan asiakkaatkin sitten huomaa, kun siellä ei enää oikeasti ole ketään, jota asiakkaan ongelmat oikeasti kiinnostavat ja, jotka ihan oikeasti kostavat itsensä asiakkaiden yläpuolelle.
Itse olen auttajatyössä ja olen kokenut raskaana sen, miten toisille avun hakeminen on enemmänkin elämäntapa. Minulla on ollut itselläkin isoja taloudellisia haasteita elämässä, mutta olen niistä selvinnyt, koska koin avun hakemisen kuitenkin nolona.. En halunnut sitä tehdä, vaan ylös oli pakko päästä ja pääsin. Sitten katkeroituu näihin elämäntapapyytäjiin. Voimia työhön sai heistä, jotka kaikesta huolimatta yritti. Kävivät töissä, vaikka uo vei ison osan, mutta joku päivä se on sitten ohi!
Suhtaudu siihen, että okei nyt on lapsilla välttämättömyysjutut, eivät kuole nälkään ja vanhempien kiittämättömyys ja valitus saa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihminen on hyvin ahne valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä nyt on vaikka se peliongelma, niin luuletko että se ihminen ei itse tiedä, mistä rahaongelmat johtuu? Sillä on todennäköisesti jo valmiiksi ihan hemmetinmoinen syyllisyys ja häpeä siitä tilanteesta, eikä siihen todellakaan tarvita enää yhtään syyllistäjää ja "ojentajaa" lisää. Apuahan se henkilö tarvitsee.
Hyvin yleinen ongelma teillä auttajilla on se, että te asetatte itsenne niin selkeästi autettavien yläpuolelle. Ei ihme, ettei tule positiivista vastakaikua.
Näille peliongelmaiille pitäisi antaa rahana sijaan henkilökohtaisa ruokakuponkeja (ei voi myydä, on itse käytettävä ruoan ostoon), jos eivät kerran hallitse tavallisen avustusrahan käyttöään?
Sinä kokoomustrolli nyt et ole köyhää nähnytkään:D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen auttajatyössä ja olen kokenut raskaana sen, miten toisille avun hakeminen on enemmänkin elämäntapa. Minulla on ollut itselläkin isoja taloudellisia haasteita elämässä, mutta olen niistä selvinnyt, koska koin avun hakemisen kuitenkin nolona.. En halunnut sitä tehdä, vaan ylös oli pakko päästä ja pääsin. Sitten katkeroituu näihin elämäntapapyytäjiin. Voimia työhön sai heistä, jotka kaikesta huolimatta yritti. Kävivät töissä, vaikka uo vei ison osan, mutta joku päivä se on sitten ohi!
Millainen koulutus sulla on? Minusta on outoa, että auttajatyöhön pääsee noin vähäisellä ymmärryksellä.
Olen itsekin selviytynyt aika pahoista jutuista, mutta ei tulisi mieleenikään olettaa/odottaa, että kaikki pystyvät samaan.
Mikä sinun motiivisi on ylipäätään tehdä auttamistyötä? Että pääsisit pätemään? Tuntemaan paremmuutta?
Vierailija kirjoitti:
Sinä kokoomustrolli nyt et ole köyhää nähnytkään:D
Taitaa tosiaan olla trolli. Tai sitten ihan väärässä, itselleen sopimattomassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kokoomustrolli nyt et ole köyhää nähnytkään:D
Kokoomusta en ole äänestänyt koskaan. Ihan muita arvoja kannattavia puolueita kylläkin. Olen itsekin poliittisesti aktiivinen vassari kuntapolitiikassa mutta eipä sillä varmaan ole mitään merkitystä.
AP
Mun serkku asuu miehensä kanssa maaseudulla omakotitalossa , heillä on asuntolainaa ehkä joku 50 000€ jäljellä. Heidän yhteenlasketut bruttotulot mun veikkauksen mukaan on varmaan joku 4500€, ja he valittavat, kun rahat ei riitä edes pakollisiin laskujen maksuun. Jos kaksi aikuista ei pärjää 4500€/kk bruttotuloilla, niin sitten pitää kyllä katsoa peiliin.
Ai tää on taas tällainen köyhien mollausketju. No niitähän täällä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tein osani julkisessa terveydenhuollossa, sitten kouluttauduin lisää ja nyt yksityisellä. Hyvin palkattu työ, valitsen asiakkaani. Työ keveni kymmenesosaan. Nyt tätä voi jaksaakin eläkkeelle, viitisen vuotta jäljellä.
Toisin sanoen yksityisellä puolella laiskoille maksetaan parempaa palkkaa, toivottavasti joku ei halua hoitaa juuri sinua, vaan valitsee jonkun toisen.
Ymmärrän. Tein osani julkisessa terveydenhuollossa, sitten kouluttauduin lisää ja nyt yksityisellä. Hyvin palkattu työ, valitsen asiakkaani. Työ keveni kymmenesosaan. Nyt tätä voi jaksaakin eläkkeelle, viitisen vuotta jäljellä.