Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka ei pysty asioita kertoessaan pitäytymään oleellisessa. Onko toi joku neuropsykiatrinen häiriö?
23.07.2023 |
Mulla on kaks tällaista jaarittelijaa elämässäni. En käsitä, miten ihmiselle voi olla täysin mahdotonta kertoa asioita niin että anekdootissa olis joku punainen lanka ja se päättyisi jossain kohtaa. Olen joutunut välillä kysymään ihan suoraan jossain ekan kolmen minuutin jälkeen että anteeks mutta mistä tässä jutussa on kyse kun se vaan jatkuu ja jatkuu eikä edes teema ole selvillä. Toinen takertuu epäoleellisuuksiin jopa sellaisissa kiiretilanteissa joissa todella pitäisi sanoa vain oleellinen eikä mitään muuta. Varmaan hätäkeskukseen kolarista soittaessaankin olisi että "olimme tässä ajelemassa Mikkeliin mökille, tai ei se mökki oikeastaan ihan Mikkelissä ole vaan lähempänä Mäntyharjua, en ole siitä sijainnista ikinä niin välittänyt kun matka on aika pitkä, mutta toisaalta lähempää kotia ei löytynyt oikein mökkitonttia, hirveen pieniä ja sellaisia kiilamaisia vaan, ei kunnolla rantaviivaa, kyllähän kunnon ranta pitää mökillä olla..." Tällaista. Onko ihan vähän ärsyttävää. Olen tullut siihen tulokseen että toi on joku vika päässä.
Kommentit (166)
Mulla on tuttu, joka tekee tätä ja jos keskeytän ja sanon, että hänen piti kertoa siitä asiasta x, hän sanoo: "Anna mä nyt kerron tämän!" Olen vähentänyt kanssakäymistä. On minusta tosi itsekästä olla vähät välittämättä siitä, että käyttää muita ihmisiä vain omien jorinoidensa kuuntelijoina, ei kysy kuuumisiani tai halua tietää elämästäni mitään. Tai on mulla aavistus, että hänellä on ystäviä, joiden kanssa ei pidä näitä maraton monologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä alan juuri tuollaiseksi jaarittelijaksi, jos minulle soittaa jaarittelija. ne eivät edes tajua omaa typeryyttään, kun jaarittelen tahallani joka asiasta. vastaan vänkäys on taitolaji, jonka taitaja antaa pitkän jaarittelun jälkeen toisen ymmärtää kiusaavansa toista sen omilla aseilla.
No ei ole.
Toiset vaan suoltavat suustaan kaiken mitä ajattelevat eikä se tarkoita mitään häiriötä missään. Raskasta tuo on kyllä kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, no mihin kategoriaan uppoaa tällaiset monologin pitäjät, joiden tarinassa on selkeä punainen lanka, mutta se tarina kerrotaan juurta jaksain alusta loppuun pienien nyanssien kera? Niinkuin teatraalisesti pidetään vaikkapa putkeen 15 minuutin monologi tapahtumasta x, kun vaikkapa törmää johonkin tuttuunsa sattumalta.
Ja sillä tavoin, että toiselle osapuolelle jätetään sellainen kuuntelijan rooli, että voi ynähtää väliin nopeasti "aijaa" "juu" "oho".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Miksi ihmeessä olet sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä? Tyhmäkö olet?
Esim työkaveri voi olla tällainen.
Eri
Minullakin on tällainen työkaveri. Pienen työasian selvittäminen vie ikuisuuden, kun vastaus rönsyilee holtittomasti. Ei pääse itse asiaan millään. Asioin hänen kanssaan nykyisin pääasiassa sähköpostilla, kun sinne hän ei jaksa kirjoittaa kaikkia rönsyjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole.
Toiset vaan suoltavat suustaan kaiken mitä ajattelevat eikä se tarkoita mitään häiriötä missään. Raskasta tuo on kyllä kuunnella.
Mikäs asiantuntija täällä on kertomassa faktoja?
Hyvinkin mahdollista että on jotain neuroepätyypillistä. MIkäli on jokin tarkkaavaisuusongelma kuten ADHD voi olla vaikeaa jäsennellä ajatuksiaan ja sen huomaa myös ulostulevassa puheessa. Ajatuksia vaan sinkoilee ympäriinsä ja on vaikea pysyä asiassa.
Ihmiset pitävät liian itsestään selvyytenä sitä, että kykenevät hallitsemaan tällaisia asioita vain tahdon voimalla, vaikka siihen vaikuttaa lähinnä aivojen toimintakyky.
Vierailija kirjoitti:
Minun puolisoni on tällainen. Hänelle diagnosoitiin aikuisiällä ADHD.
Hänessä on paljon hyviä puolia, muutenhan en hänen kanssaan olisi, ja yksi hyvä puoli on se ettei häntä edes tunnu haittaavan, jos jossain kohden tarinaa lopetan kuuntelemisen.
Voin alkaa tehdä jotain muuta, voin unohtaa katsekontaktin, ja keskittyä täysin siihen mitä teen. Annan toisin sanoen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Voin myös keskeyttää ja pyytää puhumaan hiljempaa. Silloin hän laskee volyymia ja jatkaa rönsyilevää kertomustaan täsmälleen siitä mihin jäi.
Ei hän aina hölötä, mutta sille päälle kun sattuu, olen ottanut käyttöön omat strategiani, eikä se kumpaakaan haittaa.
Kunhan et käytä samaa strategiaa muiden kanssa, niin se on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, no mihin kategoriaan uppoaa tällaiset monologin pitäjät, joiden tarinassa on selkeä punainen lanka, mutta se tarina kerrotaan juurta jaksain alusta loppuun pienien nyanssien kera? Niinkuin teatraalisesti pidetään vaikkapa putkeen 15 minuutin monologi tapahtumasta x, kun vaikkapa törmää johonkin tuttuunsa sattumalta.
Ja sillä tavoin, että toiselle osapuolelle jätetään sellainen kuuntelijan rooli, että voi ynähtää väliin nopeasti "aijaa" "juu" "oho".
Mieheni sanoo tällaista, että he rakastavat omaa ääntään.
Mun äiti on tollanen. Jossain kohtaa tarinaa se aina unohtaa mistä alunperin piti puhua ja niin unohdan minäkin. Joka ainoa asia aloitetaan aina sen henkilön syntymästä ja vaikeasta lapsuudesta ja hankalasta avioliitosta ennenkuin päästään siihen asiaan että Salessa nähtiin ohimennen ja hyvää kuului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistin vaimoni aloituksesta. Voin vakuuttaa, että kaikkeen tottuu, myös rönsyilevään ja useaoksaiseen tarinaan. Kohteliaana ihmisenä tietysti kuuntelen aina koko tarinan ja täytyy myöntää, että joskus kadotan jutun juuren rönsyihin, jotka ei suoraan liity asian ytimeen.
Ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä asia. Jotkut puhuu ja toiset kuuntelee, kaikkia meitä kumminkin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka teette tätä, voisitteko selittää, miksi?
Miksi ihmeessä olet sellaisten ihmisten kanssa, joista et pidä? Tyhmäkö olet?
Esim työkaveri voi olla tällainen.
Eri
Minullakin on tällainen työkaveri. Pienen työasian selvittäminen vie ikuisuuden, kun vastaus rönsyilee holtittomasti. Ei pääse itse asiaan millään. Asioin hänen kanssaan nykyisin pääasiassa sähköpostilla, kun sinne hän ei jaksa kirjoittaa kaikkia rönsyjään.
Fiksu aina pärjää. +
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee vähä-älyisyyttä. Joskus itsekeskeisyyttä kun vertaannuttava kulloistakin asiaa itseensä. Myös pieni maailmankuvakin aiheuttaa ko. ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Juu, no mihin kategoriaan uppoaa tällaiset monologin pitäjät, joiden tarinassa on selkeä punainen lanka, mutta se tarina kerrotaan juurta jaksain alusta loppuun pienien nyanssien kera? Niinkuin teatraalisesti pidetään vaikkapa putkeen 15 minuutin monologi tapahtumasta x, kun vaikkapa törmää johonkin tuttuunsa sattumalta.
Ja sillä tavoin, että toiselle osapuolelle jätetään sellainen kuuntelijan rooli, että voi ynähtää väliin nopeasti "aijaa" "juu" "oho".
Nää on superrasittavia. Pitäis melkein vaatia palkkaa siitä ajasta kun joutuu tämmösen luonnenäyttelijän performanssin katsojaksi pakosta. Ja joka väliin muistetaan kertoa pikkutarkasti omat tunteet, miltä tuntui kun hän katsoi minua marketissa ja lähestyi hitaasti. Miltä tuntui kun keskustelimme Sirpan kampaamon lopettamisesta kirkonkylällä. Miltä tuntui tuon kohtaamiseen jälkeen ajaa pyörällä kotiin.
Luonteenpiirre, ei kaikkea tarvitse patologisoida
Varmaan heillä kulkee omassa päässäänkin ajattelu samalla tavalla. Punainen lanka hukkuu ja yhdestä asiasta sikiää sata uutta välilehteä joiden jalkoihin alkuperäinen asia jää. Veikkaan, että on ongelmia pitää asiat hallinnassa ja jossain määrin häiritsee ihmistä itseäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Piuhat jotenkin ristissä päässä. Kyllähän se siihen viittaa että informaation käsittely on jotenkin poikkeavaa.
Pakotettujen vapaaehtoisten bill gates rokoteliuosten tykityksien ihmisten verenkiertoon muuttui ihmisten käytös, ihmisten mielet rappeutui. Näkyy mielisairaiden määrän räjähdyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän liittyy usein kokemukseni mukaan vielä rönsyilevät kertomukset ihmisistä, joita en tunne. Joku "Martti, jonka sisko Aili tai ei se taida ihan oikea sisko olla, kun Martin äiti meni uusiin naimisiin aikanaan, kun se mies Seppo joutui ihan hirveään onnettomuuteen, siis siinä onnettomuudessa kuoli kolme muutakin ja se oli lehdissäkin näyttävästi esillä, eikä sitä syyllistä saatu selville ensin ollenkaan, mutta sitten lopulta saatiin. Se tapahtui siinä Kirvelöisten kunnassa, siinä, missä mullakin on sukulaisia, ei niin läheisiä, mutta kuitenkin mummoni serkku perheineen asui siellä tai ei asunut, mutta kesämökki niillä oli siellä ja.."
Niin, mitäpä siitä Matista..? Vaikkei kyllä väliä, kun en sitäkään tunne.
Jep. Mulla kaveri, joka alkaa puhumaan, että "liisakin sanoi, että pirkko sanoi, että..."
Mulla ei mitään käryä, että kuka liisa tai pirkko... Rasittavaa.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin äiti oli tällainen. Hän oli vielä oikein ylpeä puheliaisuudestaan.