Lue keskustelun säännöt.
Polyesteriset vaatteet, polyesteriset peitot ja tyynyt.. Onko kukaan miettinyt näiden negativiisia terveysvaikutuksia?
22.07.2023 |
Käytetään muovista tehtyjä vaatteita, kävellään teflonilla kyllästetyillä kengillä. Ruuaksi muovirasiassa lämmitettyä ruokaa ja lenkillä vettä muovisesta vesipullosta. Kaupassa hipelöidään muovista maksukorttia ja ostetaan muoviin pakattuja ruokia. Sitten illalla nukkumaan muovitäytteisen peiton alle ja pää painetaan muovitäytteiseen tyynyyn.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, ja esim. fleecestä luopunut kokonaan. Sohvalla talvella torkkupeittona 100% villaa oleva, ja nain kesällä puuvillainen pussilakana.
Monessa muussa toki on muovia (esim. peitto) mutta kenkiä ostan enää nahkaisia pl. lenkkarit ymv.
Vaatteissa suosin puuvillaa, pellaavaa ja villaa, mutta totuus on se, ettei aina löydy sopivaa ja on pakko sortua polyesteriin. Akryylisiä en enää osta.
Pitäisi ottaa huomioon myös se nahan mahdollinen käsittelytapa.
https://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clot…
Ikävä kyllä se on usein tätä:
"Tannery Toxins
Although leathermakers like to tout their products as “biodegradable” and “eco-friendly,” the process of tanning actually stops the leather from biodegrading by stabilizing the collagen or protein fibers.
Until the late 1800s, animal skin was air- or salt-dried and tanned with vegetable tannins or oil, but today, animal skin is turned into finished leather with a variety of much more dangerous substances, including formaldehyde, coal-tar derivatives, mineral salts, and various oils, dyes, and finishes, some of which are cyanide-based.
Most leather produced in the U.S. and around the world is chrome-tanned. The Environmental Protection Agency considers all wastes containing chromium to be hazardous. In addition to the toxic substances mentioned above, tannery effluent also contains large amounts of other pollutants, such as protein, hair, salt, lime sludge, sulfides, and acids. A chrome-tanning facility wastes nearly 15,000 gallons of water and produces up to 2,200 pounds of “solid waste” (e.g., hair, flesh, and trimmings) for every ton of hides that it processes.
Among the disastrous consequences of this noxious waste is the threat to human health from the highly elevated levels of lead, cyanide, and formaldehyde in the groundwater near tanneries. In Bangladesh, which exports leather goods to the United States, chemical exposure and equipment accidents pose such a great hazard that workers (many of them children) aren’t expected to live beyond age 50.21 The Centers for Disease Control and Prevention found that the incidence of leukemia among residents in an area surrounding a tannery in Kentucky was five times the national average.22 Arsenic, a common tannery chemical, has long been associated with lung cancer in workers who are exposed to it on a regular basis. Several studies have established links between sinus and lung cancers and the chromium used in tanning.23Studies of leather-tannery workers in Italy and Sweden found cancer risks “between 20% and 50% above [those] expected.”
Raising animals for food and leather creates waste and pollution. Huge amounts of fossil fuels are consumed in livestock production: It takes about 35 calories of fossil fuel to make one calorie of beef and 68 calories of fossil fuel to make one calorie of pork.25 Researchers at the University of Chicago found that the typical American diet (nearly 30 percent of which comes from animal sources) generates the equivalent of nearly 3,300 pounds more carbon dioxide per person per year than a vegan diet with the same number of calories.
Trees are cut down to create pastureland, vast quantities of water are used, and run-off from feedlots and dairy farms is a major source of water pollution. A California study found that a single cow on a dairy farm “emits 19.3 pounds of volatile organic compounds per year, making dairies the largest source of the smog-making gas, surpassing trucks and passenger cars.”
According to the United Nations’ Food and Agriculture Organization, tanneries have largely shifted operations worldwide from developed to undeveloped nations, where labor is cheap and environmental regulations are lax."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, ja esim. fleecestä luopunut kokonaan. Sohvalla talvella torkkupeittona 100% villaa oleva, ja nain kesällä puuvillainen pussilakana.
Monessa muussa toki on muovia (esim. peitto) mutta kenkiä ostan enää nahkaisia pl. lenkkarit ymv.
Vaatteissa suosin puuvillaa, pellaavaa ja villaa, mutta totuus on se, ettei aina löydy sopivaa ja on pakko sortua polyesteriin. Akryylisiä en enää osta.
Pitäisi ottaa huomioon myös se nahan mahdollinen käsittelytapa.
https://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clot…
Ikävä kyllä se on usein tätä:
"Tannery Toxins
Although leathermakers like to tout their products as “biodegradable” and “eco-friendly,” the process of tanning actually stops the leather from biodegrading by stabilizing the collagen or protein fibers.
Until the late 1800s, animal skin was air- or salt-dried and tanned with vegetable tannins or oil, but today, animal skin is turned into finished leather with a variety of much more dangerous substances, including formaldehyde, coal-tar derivatives, mineral salts, and various oils, dyes, and finishes, some of which are cyanide-based.
Most leather produced in the U.S. and around the world is chrome-tanned. The Environmental Protection Agency considers all wastes containing chromium to be hazardous. In addition to the toxic substances mentioned above, tannery effluent also contains large amounts of other pollutants, such as protein, hair, salt, lime sludge, sulfides, and acids. A chrome-tanning facility wastes nearly 15,000 gallons of water and produces up to 2,200 pounds of “solid waste” (e.g., hair, flesh, and trimmings) for every ton of hides that it processes.
Among the disastrous consequences of this noxious waste is the threat to human health from the highly elevated levels of lead, cyanide, and formaldehyde in the groundwater near tanneries. In Bangladesh, which exports leather goods to the United States, chemical exposure and equipment accidents pose such a great hazard that workers (many of them children) aren’t expected to live beyond age 50.21 The Centers for Disease Control and Prevention found that the incidence of leukemia among residents in an area surrounding a tannery in Kentucky was five times the national average.22 Arsenic, a common tannery chemical, has long been associated with lung cancer in workers who are exposed to it on a regular basis. Several studies have established links between sinus and lung cancers and the chromium used in tanning.23Studies of leather-tannery workers in Italy and Sweden found cancer risks “between 20% and 50% above [those] expected.”
Raising animals for food and leather creates waste and pollution. Huge amounts of fossil fuels are consumed in livestock production: It takes about 35 calories of fossil fuel to make one calorie of beef and 68 calories of fossil fuel to make one calorie of pork.25 Researchers at the University of Chicago found that the typical American diet (nearly 30 percent of which comes from animal sources) generates the equivalent of nearly 3,300 pounds more carbon dioxide per person per year than a vegan diet with the same number of calories.
Trees are cut down to create pastureland, vast quantities of water are used, and run-off from feedlots and dairy farms is a major source of water pollution. A California study found that a single cow on a dairy farm “emits 19.3 pounds of volatile organic compounds per year, making dairies the largest source of the smog-making gas, surpassing trucks and passenger cars.”
According to the United Nations’ Food and Agriculture Organization, tanneries have largely shifted operations worldwide from developed to undeveloped nations, where labor is cheap and environmental regulations are lax."
Tuohon jatkona vielä:
"Because of the acknowledged hazards of leather production, the process is being discontinued in most European countries and the U.S., and operations are moving overseas. Bangladesh Tanners Association President M. Harun Chowdhury said, “Most of the European countries and USA are discontinuing leather processing, as [the] leather industry is an environmentally hazardous one.”20 As a result, the health of people in other parts of the world is now being threatened by the tanning industry. In Bangladesh, 90 percent of the leather exported comes from a slum where tanneries’ wastewater isn’t even treated. According to a Human Rights Watch report, the contaminated water flows into the nearby river and “[w]hile the government takes a hands-off approach, local residents fall sick and workers suffer daily from their exposure to harmful tannery chemicals.”"
https://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clot…
Vaihtoehtona on kasviparkitseminen, jossa käytetään kasvien omaa parkkihappoa. Kasviparkitseminen on kuitenkin hidasta ja kuluttaa paljon vettä ja energiaa. Kasviparkittuja kenkiä on saatavilla vähän, ja ne voivat olla kalliita. Niitä voi kuitenkin kaupassa kysellä.
Kuluttaja lehdestä poimittua, Mervi Itkonen
Sitten vielä ylipäätään nämä:
Eläinten oikeudet: nahkaa tuotetaan tehotuotannon olosuhteissa, joissa eläinten pitkät kuljetusmatkat, ahtaat tilat ja julma kohtelu on yleistä.
Heikot työolot: suurin osa nahasta tuotetaan maissa, joissa työntekijöiden oikeudet ovat maailman huonoimpia (mm. Brasilia ja Intia).
Kemikaalit: nahkateollisuus käyttää hurjan määrän terveydelle vaarallisia kemikaaleja, kuten kromia parkitsemiseen. Nahkaa tuottavissa maissa ympäristölainsäädäntö on heikkoa ja kemikaalit pääsevät saastuttamaan vesistöjä.
Ympäristöongelmat: nahantuotanto on sidoksissa saastuttavaan karjatuotantoon, jonka edestä kaadetaan myös suuren nahantuottajamaan Brasilian sademetsiä.
Miten turkiksia, villaa, nahkaa ja untuvaa tuotetaan? Millaisissa oloissa eläimiä pidetään? Muun muassa näihin kysymyksiin löydät vastauksen alla olevasta artikkelista Oikeutta eläimille -sivustolta.
https://oikeuttaelaimille.fi/elainperaiset-materiaalit-vaatetuksessa/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vegaaniliitto - Eläinten olot
https://vegaaniliitto.fi/tietoa/miksi-veganismi/elainten-olot/
"Turkisten ja nahan tuotanto
Nahan ja turkiksen välillä ei ole olennaista eroa. Turkiseläinten kasvatukseen liittyvistä ongelmista löytyy tietoa muun muassa Eläinsuojeluliitto Animalian ja Oikeutta eläimille -yhdistyksen sivuilta. Turkiseläimiä kasvatetaan yleensä vain turkiksen takia. Nahan epäeettisyys voi olla vaikeammin hahmotettavissa, koska nahalla on niin kutsutusti lihateollisuuden sivutuotteen leima.
Eläinten osien yhteenlaskettu arvo ratkaisee, kuinka kannattavaa eläinten kasvatus on. Suurin osa teuraseläimestä saatavasta tuotosta tulee lihasta, mutta nahka on lihan jälkeen toiseksi arvokkain ruhon osa. Esimerkiksi naudanruhon rahallisesta arvosta nahan osuus on noin 10 %.
Suurin osa nahkatuotteista on peräisin teuraseläimistä, jotka ovat eläneet tehdasmaisissa tehomaatalouden oloissa. Liha-, maito- ja nahkateollisuus ovat siis samaa teollisuutta. Maailman suurimmista lihantuottajista monet jatkojalostavat nahat omissa nahkatehtaissaan. Nahkateollisuus linkittyy maidontuotantoon muun muassa siten, että nuorten vasikoiden pehmeä nahka on haluttua raaka-ainetta. Lehmän on synnytettävä vuosittain, jotta maidontuotanto pysyy käynnissä. Vasikat teurastetaan usein jo parin kuukauden ikäisinä. Osa vasikannahoista on puolestaan peräisin syntymättömistä vasikoista. Ne joko on abortoitu nahan takia tai ne tapetaan emänsä teurastuksen yhteydessä.
Nahkateollisuus käyttää niin tehotuotannossa olevia eläimiä kuin luonnonvaraisiakin eläimiä. Nahka voi nautojen lisäksi olla peräisin muun muassa sioista, hevosista, lampaista, vuohista, poroista, biisoneista, mufloneista, kenguruista, koirista, käärmeistä, kameleista, strutseista ja alligaattoreista. Myös ankeriaan-, sammakon-, seepran-, villisian-, saksanhirven-, norsun-, tiikerin-, hain-, delfiinin-, hylkeen- ja mursunnahkaa käytetään. Esimerkiksi kengurunnahkaa käytetään muun muassa urheilujalkineissa.
Nahantuotanto saastuttaa myös ympäristöä. Eläinten kasvatus aiheuttaa ympäristöongelmia, kuten myös nahkatavaroiden valmistus. Nahkaa muun muassa liotetaan, muokataan ja värjätään sekä käsitellään useilla kemikaaleilla. Valtaosa maailman nahkatavaroista käsitellään kromilla. Tällöin ympäristöön pääsee useita myrkyllisiä aineita, kuten lyijyä, sinkkiä, formaldehydiä, väriaineita ja muita syanidipohjaisia yhdisteitä. Energian suurkuluttajana nahkateollisuus on samaa luokkaa alumiini-, paperi-, teräs-, sementti- ja öljyteollisuuden kanssa."
Ei kaikki keinotekoinen ole haitaksi ja kaikki luonnollinen terveydeksi. Mikä on luonnotonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nahalle on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja
https://animaliamedia.fi/nahka-on-kestamaton-valinta/
Syitä miksi on ollut yleisessä käytössä:
-polyesterlanka kestää ja saadaan käytännössä niin pitkiä kuituja kuin halutaan. Ompelukoneeseen EI pidä laittaa 100% puuvillalankaa, jota myös mm. Eurokankaassa myydään. Ydinlanka (polyesterydin, päällystetty puuvillalla) käy
-kestävyys -> lujittaa kuonnonkuituja sekoitetussa, joskin myös keskimääräinen lämmönsieto heikompi
(Mm. silitys, aina silitetään ja pestään herkimmän matskun mukaan)
-helppo muokata, vähemmän työvaiheita kuin monessa luonnonkuidussa (puuvillassa n. 50 käsittelyä keskimäärin)
-halpa tuottaa = laskee tuotteen hintaa
Eikä ole muuten todettu toksiseksi. Eihän se olisi päässyt silloin markkinoillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoehtona on kasviparkitseminen, jossa käytetään kasvien omaa parkkihappoa. Kasviparkitseminen on kuitenkin hidasta ja kuluttaa paljon vettä ja energiaa. Kasviparkittuja kenkiä on saatavilla vähän, ja ne voivat olla kalliita. Niitä voi kuitenkin kaupassa kysellä.
Kuluttaja lehdestä poimittua, Mervi Itkonen
Kuluttaja-lehdessä on myös varoiteltu terveysriskeistä itse näiden käyttäjille, ei pelkästään tehdastyöläisille, jotka joutuvat alkuvaiheessa nahat aineilla käsittelemään tai riskeistä tehtaiden lähiympäristössä eläville.
Täällä argumenttityyppinä on tyypillisesti yritetty dikotomiaharhautusta, missä asia esitetään kahtena vaihtoehtona: joko öljypohjainen tuote tai turkis/nahka. Vaihtoehtoja on todellisuudessa huomattavan paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä argumenttityyppinä on tyypillisesti yritetty dikotomiaharhautusta, missä asia esitetään kahtena vaihtoehtona: joko öljypohjainen tuote tai turkis/nahka. Vaihtoehtoja on todellisuudessa huomattavan paljon enemmän.
Ja kerran tämäkin on hyvin usein mainostettu ja kytketty näihin samoihin suosituksiin, on syytä ottaa huomioon myös näitä seikkoja.
Turkis ei ole ympäristöystävällinen
https://animalia.fi/elainten-oikeudet/turkistarhaus/turkistarhauksen-ym…
MTT:n tekemän tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin keinomateriaalitakit, jos niiden eduksi lasketaan turkiseläimille syötettävän Itämerestä pyydystetyn kalan ravinteita poistava vaikutus. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.
Turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna.
Vesien rehevöittäminen ja ilman happamoituminen
Turkiseläinten ulosteet valuvat tarhoilla verkkopohjaisten häkkien alle. Ne sisältävät huomattavat määrät typpeä ja fosforia, jotka molemmat rehevöittävät vesistöjä niihin huuhtoutuessaan. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinten tuottama lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää. Vesistöjen rehevöityminen aiheuttaa muun muassa kalalajiston köyhtymistä ja myrkyllisten sinilevälauttojen yleistymistä.
Suomen vesistöjä rehevöittävistä kokonaispäästöistä turkistarhojen osuus on varsin pieni: fosforista noin 1,4 % ja typestä noin 0,7 % on peräisin turkistarhoilta. Ongelma on kuitenkin usein paikallisesti erittäin merkittävä. Turkistarhat ovat keskittyneet tiettyyn osaan Suomea, jolloin kokonaiskuormituksen merkitys alueen vesistöille korostuu. Lisäksi yksittäisten tarhojen eläinmäärät kasvavat voimakkaasti, jolloin myös paikallinen kuormitus ja sen riskit kasvavat.
Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä, eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.
Turkistuotannossa eri tuotantovaiheet vaativat paljon energiaa. Esimerkiksi rehun kuljetukset, pakastaminen, kuumentaminen, jauhaminen ja valmistus sekä nahkojen kuivaus, nahkojen muokkaus ja muu käsittely ovat työvaiheita, jotka kukin antavat oman lisänsä turkistuotannon yhteenlaskettuun sähkön- ja polttoaineenkulutukseen. Turkistarhaus aiheuttaakin välillisesti ympäristökuormitusta suuren energiankulutuksensa takia. Sekä öljynkulutuksen että kokonaisenergiankulutuksen vertailu osoittaa, että tarhakasvatetun aidon turkiksen tuotanto aiheuttaa moninkertaisesti suuremman ympäristörasituksen kuin esimerkiksi tekoturkin tai muun keinokuituvaatteen valmistus.
Turkiksia ei saa markkinoida ympäristöystävällisinä
Vuonna 2012 Euroopan turkistuottajien kustantama, turkistuotteiden ympäristöystävällisyyttä korostanut mainos tuomittiin harhaanjohtavaksi. Isossa-Britanniassa mainonnan totuudenmukaisuutta sekä eettisyyttä tarkkaileva mainosalan itsesäätelyelin ASA totesi, että mainos, jonka mukaan ”turkistuotteiden käyttö on ympäristöystävällistä” (it’s eco-friendly to wear fur), on väitteessään sekä harhaanjohtava että perusteeton. Asa kielsi turkistuottajien ympäristömainoksen käytön. Myös Suomen kuluttaja-asiamies on kieltänyt turkisten mainostamisen ympäristöystävällisempinä kuin keinoturkikset jo vuonna 1993.
Tälleen vaatekaupan myyjänä: polyesterilla on yhä huono maine, vaikka polyesterikankaita on nykyään monen sorttista ja esim. monet ohuet polyesteriset kesämekot ovat ihoa vasten mukavan viileitä. Kesäjuhliin löytyy siis loistavia, jotka ei herkästi mene ryppyyn. Hellevaatteena ei niinkään mahtava, jos pitkään auringossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On polyesterissä puolensa. Kaikki polyesteriset vaatteet eivät hiosta. Puuvillaan sekoitettu polyester tekee vaatteesta helposti siliävän ja erittäin kestävän. Käytän arkisin paljon sellaisia työvaatteita, joissa on polyesteriä. Edullisiakin ovat, eikä niitä ole todettu käyttäjilleen vaaralliseksi. En näe polyesteriä yksinomaan huonoksi. Tietysti on sellaisiakin polyesterisiä vaatteita, jotka eivät hengitä lainkaan vaan tuntuvat muovipussilta, mutta kaikki polyesteriä sisältävät vaatteet eivät ole sellaisia.'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, ja esim. fleecestä luopunut kokonaan. Sohvalla talvella torkkupeittona 100% villaa oleva, ja nain kesällä puuvillainen pussilakana.
Monessa muussa toki on muovia (esim. peitto) mutta kenkiä ostan enää nahkaisia pl. lenkkarit ymv.
Vaatteissa suosin puuvillaa, pellaavaa ja villaa, mutta totuus on se, ettei aina löydy sopivaa ja on pakko sortua polyesteriin. Akryylisiä en enää osta.
Pitäisi ottaa huomioon myös se nahan mahdollinen käsittelytapa.
https://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clot…
Ikävä kyllä se on usein tätä:
"Tannery Toxins
Although leathermakers like to tout their products as “biodegradable” and “eco-friendly,” the process of tanning actually stops the leather from biodegrading by stabilizing the collagen or protein fibers.
Until the late 1800s, animal skin was air- or salt-dried and tanned with vegetable tannins or oil, but today, animal skin is turned into finished leather with a variety of much more dangerous substances, including formaldehyde, coal-tar derivatives, mineral salts, and various oils, dyes, and finishes, some of which are cyanide-based.
Most leather produced in the U.S. and around the world is chrome-tanned. The Environmental Protection Agency considers all wastes containing chromium to be hazardous. In addition to the toxic substances mentioned above, tannery effluent also contains large amounts of other pollutants, such as protein, hair, salt, lime sludge, sulfides, and acids. A chrome-tanning facility wastes nearly 15,000 gallons of water and produces up to 2,200 pounds of “solid waste” (e.g., hair, flesh, and trimmings) for every ton of hides that it processes.
Among the disastrous consequences of this noxious waste is the threat to human health from the highly elevated levels of lead, cyanide, and formaldehyde in the groundwater near tanneries. In Bangladesh, which exports leather goods to the United States, chemical exposure and equipment accidents pose such a great hazard that workers (many of them children) aren’t expected to live beyond age 50.21 The Centers for Disease Control and Prevention found that the incidence of leukemia among residents in an area surrounding a tannery in Kentucky was five times the national average.22 Arsenic, a common tannery chemical, has long been associated with lung cancer in workers who are exposed to it on a regular basis. Several studies have established links between sinus and lung cancers and the chromium used in tanning.23Studies of leather-tannery workers in Italy and Sweden found cancer risks “between 20% and 50% above [those] expected.”
Raising animals for food and leather creates waste and pollution. Huge amounts of fossil fuels are consumed in livestock production: It takes about 35 calories of fossil fuel to make one calorie of beef and 68 calories of fossil fuel to make one calorie of pork.25 Researchers at the University of Chicago found that the typical American diet (nearly 30 percent of which comes from animal sources) generates the equivalent of nearly 3,300 pounds more carbon dioxide per person per year than a vegan diet with the same number of calories.
Trees are cut down to create pastureland, vast quantities of water are used, and run-off from feedlots and dairy farms is a major source of water pollution. A California study found that a single cow on a dairy farm “emits 19.3 pounds of volatile organic compounds per year, making dairies the largest source of the smog-making gas, surpassing trucks and passenger cars.”
According to the United Nations’ Food and Agriculture Organization, tanneries have largely shifted operations worldwide from developed to undeveloped nations, where labor is cheap and environmental regulations are lax."
Voisitko suomentaa? Palsta kuitenkin suomalainen niin kaikki eivät ymmärrä englantia.
Vierailija kirjoitti:
Syitä miksi on ollut yleisessä käytössä:
-polyesterlanka kestää ja saadaan käytännössä niin pitkiä kuituja kuin halutaan. Ompelukoneeseen EI pidä laittaa 100% puuvillalankaa, jota myös mm. Eurokankaassa myydään. Ydinlanka (polyesterydin, päällystetty puuvillalla) käy
-kestävyys -> lujittaa kuonnonkuituja sekoitetussa, joskin myös keskimääräinen lämmönsieto heikompi
(Mm. silitys, aina silitetään ja pestään herkimmän matskun mukaan)
-helppo muokata, vähemmän työvaiheita kuin monessa luonnonkuidussa (puuvillassa n. 50 käsittelyä keskimäärin)
-halpa tuottaa = laskee tuotteen hintaaEikä ole muuten todettu toksiseksi. Eihän se olisi päässyt silloin markkinoillekaan.
Aivan, ja pärjää materiaalina muuten kyllä ihan hyvin vertailussa moneen muuhun, kuten
Higg material sustainability index
https://www.google.fi/search?q=higg+material+sustainability+index&tbm=i…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, ja esim. fleecestä luopunut kokonaan. Sohvalla talvella torkkupeittona 100% villaa oleva, ja nain kesällä puuvillainen pussilakana.
Monessa muussa toki on muovia (esim. peitto) mutta kenkiä ostan enää nahkaisia pl. lenkkarit ymv.
Vaatteissa suosin puuvillaa, pellaavaa ja villaa, mutta totuus on se, ettei aina löydy sopivaa ja on pakko sortua polyesteriin. Akryylisiä en enää osta.
Pitäisi ottaa huomioon myös se nahan mahdollinen käsittelytapa.
https://www.peta.org/issues/animals-used-for-clothing/animals-used-clot…
Ikävä kyllä se on usein tätä:
"Tannery Toxins
Although leathermakers like to tout their products as “biodegradable” and “eco-friendly,” the process of tanning actually stops the leather from biodegrading by stabilizing the collagen or protein fibers.
Until the late 1800s, animal skin was air- or salt-dried and tanned with vegetable tannins or oil, but today, animal skin is turned into finished leather with a variety of much more dangerous substances, including formaldehyde, coal-tar derivatives, mineral salts, and various oils, dyes, and finishes, some of which are cyanide-based.
Most leather produced in the U.S. and around the world is chrome-tanned. The Environmental Protection Agency considers all wastes containing chromium to be hazardous. In addition to the toxic substances mentioned above, tannery effluent also contains large amounts of other pollutants, such as protein, hair, salt, lime sludge, sulfides, and acids. A chrome-tanning facility wastes nearly 15,000 gallons of water and produces up to 2,200 pounds of “solid waste” (e.g., hair, flesh, and trimmings) for every ton of hides that it processes.
Among the disastrous consequences of this noxious waste is the threat to human health from the highly elevated levels of lead, cyanide, and formaldehyde in the groundwater near tanneries. In Bangladesh, which exports leather goods to the United States, chemical exposure and equipment accidents pose such a great hazard that workers (many of them children) aren’t expected to live beyond age 50.21 The Centers for Disease Control and Prevention found that the incidence of leukemia among residents in an area surrounding a tannery in Kentucky was five times the national average.22 Arsenic, a common tannery chemical, has long been associated with lung cancer in workers who are exposed to it on a regular basis. Several studies have established links between sinus and lung cancers and the chromium used in tanning.23Studies of leather-tannery workers in Italy and Sweden found cancer risks “between 20% and 50% above [those] expected.”
Raising animals for food and leather creates waste and pollution. Huge amounts of fossil fuels are consumed in livestock production: It takes about 35 calories of fossil fuel to make one calorie of beef and 68 calories of fossil fuel to make one calorie of pork.25 Researchers at the University of Chicago found that the typical American diet (nearly 30 percent of which comes from animal sources) generates the equivalent of nearly 3,300 pounds more carbon dioxide per person per year than a vegan diet with the same number of calories.
Trees are cut down to create pastureland, vast quantities of water are used, and run-off from feedlots and dairy farms is a major source of water pollution. A California study found that a single cow on a dairy farm “emits 19.3 pounds of volatile organic compounds per year, making dairies the largest source of the smog-making gas, surpassing trucks and passenger cars.”
According to the United Nations’ Food and Agriculture Organization, tanneries have largely shifted operations worldwide from developed to undeveloped nations, where labor is cheap and environmental regulations are lax."Voisitko suomentaa? Palsta kuitenkin suomalainen niin kaikki eivät ymmärrä englantia.
Googlella on myös kääntäjä.
Mitä tulee muoveihin, esimerkkinä voi lisätä myös tämän.
Tanskan ympäristöministeriö tutkitutti 2018 erilaisten kassien valmistuksen, käytön ja loppusijoittamisen ympäristövaikutuksia laajemmin kuin vain ilmaston kannalta. Mukana olivat vaikutukset esimerkiksi otsonikerroksen ohenemiseen, myrkyllisyys ihmiselle, pienhiukkasten syntyminen, vesistöjä rehevöittävät ja happamoittavat vaikutukset ja luonnonvarojen kuluttaminen. Näin katsottuna muovikassi on ostoskassiksi entistä parempi vaihtoehto. Tanskalaistutkimuksen mukaan paperikassia pitää käyttää yli 40 kertaa, jotta sen ympäristövaikutus olisi yhtä pieni kuin muovikassilla. Puuvillasta valmistettua kangaskassia taas pitää käyttää peräti 7 100 kertaa, jotta sen ympäristövaikutus olisi yhtä pieni kuin muovikassin. Jos käy kaupassa neljä kertaa viikossa, puuvillakassia pitäisi käyttää noin 30 vuotta, jotta se olisi ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Luomupuuvillasta valmistetun kassin koko elinkaaren mittaiset vaikutukset olivat vielä yli kaksi kertaa suuremmat kuin tavallisesta puuvillasta valmistetun kassin. Puuvillan valmistus kuluttaa esimerkiksi paljon vettä. Eli asiat eivät ole välttämättä niin yksinkertaisia kuin luulisi.
Meillä on Porin villa ja peitteestä tyynyt,patjat ja peitot. Eivät hiosta. Koristetyynyt ovat lampaan villaa. Matto on puuvillaa ja kestänyt jo 20vuotta. Joka kesä pesen ja edelleen hyvässä kunnossa. Kalusteet on puuta ja lasia. Vaatteissa on jonkin verran polyesteriä mutta on ollut pakko ostaa edes jotain kun sitä joka paikkaan tungetaan.
On muitakin kuituja kuin nahka ja muovi, vai istuuko kuinka monet nahkaisissa alusvaatteissa sekä nahkaisessa t-paidassa? Nahkaa on usein käsitelty niin monilla kemikaaleilla, etteivät ne kelpaa kierrätykseen eivätkä ainakaan kompostointiin. Muovia sen sijaan voi kierrättää. Lisäksi on kehitetty paljon uusia materiaaleja mm. banaanista, puukuiduista, ananaksesta, viinirypäleistä jne. Nykyaikana voi niin helposti etsiä ja löytää tietoa, ettei ainakaan sen suhteen tarvitse jäädä hokemaan mantroja, jotka eivät edes pidä paikkaansa.