Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"

Meillä anoppi sanoi silloin 30 vuotta sitten, kun sukuun tulin, että häntä ei sitten tarvitse passata, kun hän tulee vanhaksi. Vanhainkotiin vaan. Nyt on toinen ääni kellossa, puoliso hoitaa raha-, kauppa-ja apteekkiasiat, hoitaa talon pienet huoltotyät yms. Ulkopuolista apua kelpuuttaa nyt viimein siivoukseen. Aiemmin kieltäytyi siitäkin. Puhuimme kotiavusta, mutta sitä anoppi ei kotiinsa aio päästää. Apen hoito oli kuulemma niin huonoa. Digitaidot anopilla oli hallussa, mutta niistä ei ole enää apua, kun silmät ei toimi.

Lisäksi meillä on autettavana toinen ikäihminen. Ei sukua. Muistin kanssa alkaa olla vakavia ongelmia, mutta ei tunnusta sitä itse. Pelottavinta on se, että hänellä on auto käytettävissä ja hän vielä ajaa sillä. Viime aikoina on sattunut liikaa kaikenlaista. Häneltä mm. huijattiin kotiavaimet. Arkiaskareet hoitaa itse, tosin epäilen, että syömisen kanssa on ongelmia. Tuntuu, että hän pienenee joka käynnillä. Olemme yrittäneet saada häntä lääkäriin muistiongelmien vuoksi, ja hän kyllä lupaa ja tilaa ajan, mutta ei sitten vastaanotolla puhu kuin vanhasta vaivasta, jolle ei ole mitään tehtävissä. Huoli on kova, en tiedä mitä hänen kanssaan tehdään.

Molemmat nuo ovat ehdottomia siitä, että kotona pitää saada asua loppuun saakka. Mutta apua ei olla valmiita ottamaan vastaan ulkopuoliselta. Puoliso on jo nyt kuormittunut jatkuvista avunpyynnöistä. Lisäksi hänellä on vaativa työ ja minä olen ollut pitkään sairaana, eli en ole voinut olla apuna kuin korkeintaan kuuntelevana korvana näille ikäihmisille ja puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun veronmaksajia ei ole, hyvinvointivaltio on mennyttä jokaisen tulee pärjätä omillaan. Eivät ne vähäiset verotulot riitä miljoonien elättämiseen, senhän sanoo jo järkikin.

Kai se on sitten itsemur ha tehtävä kun tarpeeksi vanhenee ja raihnaistuu...

Kannattaa ottaa vakuutukset sairauksien varalle jo ajoissa ja pitää suku ja ystävät lähellä.

Missä meidän yhteisöllisyys, että tukisimme toinen toiisiamme kuten aikanaan tehtiin. Mistä tämä kylmä itsekkyys oikein nyt kumpuaa, väliin solvataan kuinka isovanhemmat liikaa tuppaavat ja väliin taas päinvastoin,  lapsi ei itsenäisty. Eikä tätä tilannetta Mannehremintiellä makaamalla kyllä paranneta. Päinvastoin.

Joskus 60-luvulla oli varmasti helpompaa olla yhteisöllinen, kun työt oli enemmän suorittavia töitä. Elettiin lähellä sukulaisia jne. Ei opiskeltu eikä muutettu satojen kilometrien päähän yliopistoon tai muuhun oppilaitokseen ja sitten töihin. Naiset eivät olleet niin vahvasti työllistyneitä. Lapsia on nykyisin vähän ja vastuu vanhemmista jakautuu yhtä harvemmille. Työelämässä on kova tahti ja työ vaatii paljon voimia.

Meilläkin on tuloverkot olleet kaukana, isovanhemmat sairaita jne. Sitä turvaverkostoa on aika vaikea rakentaa tyhjästä, kun työt ja työpaikat muuttuu, kollegat vaihtuu, ystävät muuttaa töiden perässä myös muualle. Itselläkin muuttoja. Myöskin naapurustossa väki vaihtuu jne.

Nykyisten ikäihmisten omat vanhemmat elivät vanhuutensa aikana, jolloin vielä oli vanhainkoteja ym. paikkoja saatavilla muillekin kuin täysin hoidettaville vuodepotilaille tai täysin muissa maailmoissa eläville. Lisäksi kuoltiin keskimäärin nuorempina.

Nykyään ihmiset elävät usein hyvinkin huonokuntoisina vuosien, jopa vuosikymmenen, ajan mutta laitospaikkaa on vaikea saada edes päivänselvään tarpeeseen ja muutkin palvelut ovat heikentyneet koska ei ole resursseja. Tämä yritetään sitten kaataa heidän aikuisten lastensa harteille samaan aikaan kun työelämässä pitää jaksaa lähes 70-vuotiaaksi asti, muuttaa työn mukana, lisäkouluttautua ja se työkin monella on sellainen, että se olisi aikoinaan ollut kahden tai kolmen henkilön työpanoksen arvoinen.

Ei toimi eikä tule toimimaan tämä yhtälö. Ei voi saada samanaikaisesti sekä tehokasta työntekijää että omaishoitajaa. Joku voisi kertoa poliitikoillemme tämän koska ilmeisesti he eivät sitä ymmärrä.

Poliitikoissa on myös niitä, jotka ovat tässä tilanteessa. Päivät kansanedustajana, illat ja viikonloput hoitavat lasta ja omia vanhempia.

He ovat keski-ikäisiä naisia.

Valitettavasti valta on miehillä ja väitän, että leikkauksia tekevät ne miehet, joille ei tulisi edes mieleen, että heiltä odotetaan hoivavastuuta.

Kannattaisi äänestää vanhempia naisia. Ikävä kyllä se on se väestöryhmä, jota kaikkein vähiten äänestetään, naisehdokkaat saavat eniten ääniä nuorina ja kauniina.

Tuota tuota. Meillä kyllä äiti sai kaikki palvelut ja vieläpä ilmaiseksi, koska oli sotaveteraani. Ellei sitten ajatella niin, että hän nuorena maksoi ne palvelunsa tekemällä vuosia ilmaista ja osin hyvin vaarallistakin hommaa rintamalottana.

Se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että omaista ei tarvittaisi.

Tietenkin jos vanhuksella ei niitä omaisia ole, onhan sitten jonkun viranomaisen huolehdittava kaikesta.

Mutta monet ei pidä siitä, että joutuvat koko ajan turvautumaan vieraisiin ihmisiin.

Lisäksi nämä vieraat ihmiset eivät välttämättä osaa ns. lukea tätä vanhusta.

Omaisen on vaikea kieltäytyä, jos hänellä vain vähänkin on mahdollisuuksia olla hoitoringissä mukana.

Äidilläni oli huono kuulo, ja tätä ei kaikki osanneet ottaa huomioon. Minun oli pakko olla mukana monissa kun tilanteissa siksi, että äidiltä saattoi mennä asiat ohi korvien. Hän ei enää itsekään luottanut, että edes ymmärtää mitä puhutaan, joten minun piti olla mukana, että pystyin hänelle sitten jälkeenpäin selittämään asiat ns. selkokielellä.

Ja jos vanhus kuitenkin asuu omassa kodissaan yksin, niin ei siellä todellakaan joka hetki ole joku hänen kanssaan. Tulee pieniä arkisia ongelmia, joita ei normaalisti ongelmina pidä, mutta vanhukselle onkin mahdoton hoitaa. Kerran hän ei esim. saanut tarrapapiljottia irti päästään. Hänen luonaan käynyt kirkon diakoni oli äidin pyynnöstä laittanut muutaman rullan hänen hiuksiinsa ja äidin oli tarkoitus ne itse ottaa myöhemmin pois. Mutta yksi olikin takertunut niin pahasti ja kun äidin kädet ei kunnolla edes nousseet ylös niin tuohon yhteen hän ei päässyt käsiksi. Hän joutui nukkumaan yön se rulla päässään. Aamulla sen sitten kotisairaanhoitaja otti irti.

Mun miehen kasikymppiset vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että eivät ole koskaan koskeneet tietokoneeseen tai älypuhelimeen. Opeta siinä sitten digitaitoja. 39km päässä on pankin konttori, jonne ajetaan maksamaan ne laskut, joita ei suoraveloitukseen saa. 8e on yksi lasku. Ovat myös kieltäneet, että heidän rahat ei saa ikinä mennä intterrettiin, jos lapset saavat joskus oikeudet asioiden hoitoon.. huoh..

Huh, huh, olen sinkku vela ja molemmat vanhemmatkin kuolleet ajat sitten, helpolla pääsee.

M52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä työtön mutta oikeasti teen "täysipäiväistä työtä" suvun vanhusten eteen. Onkohan kukaan tutkinut mitä tapahtuu jos meidänkaltaiset pakotetaan johonkin turhaan ja tuottamattomaan "työtoimintaan" uuden hallitusohjelman myötä?

Kunnan kotiapu ainakin joutuu ottamaan nämä 4 uutta vanhusta asiakkaaksi.

Kunnalla ei paljon kotiapua ole.

Lakivelvoitteet kuitenkin pitää täyttää. Jos ei vanhus pysty itse edes ruokaostoksia tekemään niin pakkohan kunnan on auttaa

Ateriapalvelu on ja kauppapalvelu ja kaikki maksaa, eivät ole kunnallisia palveluita.

Kummallinen olettamus että näitä olisi kaikkialla. Ei esim. mun appivanhemmat pysty tilaamaan mitään tällaisia palveluita kun ei sellaisia pikkupaikkakunnalla ole. Asuvat sen verran syrjässä ettei ole kauppaa joka heille asti kuljettaisi. Toisekseen eivät osaisi edes netissä tilata, puhelintilauksia kun ei läheskään kaikissa ole. Onneksi kunnan kotipalvelu auttaa.

Itse asumme liian kaukana.

"Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä""

Suomessa lapsilla ei ole mitään lakisääteistä velvollisuutta avustaa tai hoitaa omia vanhempiaan, appivanhempiaan tai muitakaan vanhuksia. Suomessa kaikki eläkeikäiset ja työkyvyttömät ihmiset saavat jotain eläkettä. Vanhukset voivat ostaa kotiinsa rahalla apua ja palveluita.

Monet eläkkeellä olevat vanhukset ovat niin nuukia ja saitoja, että he eivät maksaisi senttiäkään mistään kotiavusta tai palvelusta. Monilla vanhuksilla on paljon varallisuutta ja rahaa pankkitilillä. On omituista, että aikuisten lasten pitäisi kulkea ilmaiseksi jopa satojen kilometrien päässä avustamassa vanhempiaan! Usein näillä aikuisilla lapsilla on oma koti ja perhe, omat lapset ja työt hoidettavana.

Kaupoista voi tilata kauppaostokset kotiintoimituksella. Tämä maksaa muutaman euron. Kotiin saa ostettua rahalla muun muassa kotisiivousta, hoivapalveluita ja remonttitöitä yksityisistä yrityksistä.

Virallisilla omaishoitajilla on lakisääteiset vapaapäivät. Kaikilla omaishoitosopimuksen tehneillä omaishoitajilla on oikeus vähintään kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Jos omaishoitotyö on jatkuvaa, sitovaa ja ympärivuorokautista, omaishoitajalla on oikeus oikeus vähintään kolmeen vapaapäivään kuukaudessa. Hyvinvointialue järjestää omaishoidettavalle hoitopaikan omaishoitajan vapaapäivinä.

Jos vanhus ei pärjää enää kotona tai omaishoitaja uupuu hoitamiseen, niin vanhukselle haetaan hoitopaikka. Vanhus voi muuttaa senioritaloon, palvelutaloon, hoitokotiin tai tehostetun palveluasumisen ryhmäkotiin asumaan. Perinteisistä "vanhainkodeista" on kunnissa luovuttu ja niitä on muutettu tehostetun palveluasumisen ryhmäkodeiksi.

Aikuisten lasten, miniöitten ja vävyjen pitää opetella sanomaan EI. Kenenkään ei tarvitse pilata omaa elämäänsä ja perhe-elämäänsä ryhtymällä omien vanhempiensa tai appivanhempiensa kotiapulaisiksi ja kotiorjiksi!

Kuka oikeesti viis välittää vanhemmistaan? Käy edes parin kilometrin päästä saati satojen "auttamassa." ( ehkä rähisemässä, tekisit sitö tai tätä niin pysyisit kunnossa. Älä koko ajan puhu niitä samoja.(

Vierailija kirjoitti:

Onneksi äiti ei tiedä uutta numeroani

Onpa harvinaisen ikävä kommentti.

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...

Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.

Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...

Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.

Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...

Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.

Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.

Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...

Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.

Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...

Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.

Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.

Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.

Häh? Kyllähän ne vanhukset yleensä paremmin tuntee suvun ja kenen kanssa se vainaja oli läheinen. Ei vaan välttämättä muista mikäs sen Kaisan nykyinen sukunimi onkaan ja pyytää että jospa sinä tytär yrittäisit selvittää... Eli minä just olen se "nuorempi" joka selvittää tämänKIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...

Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.

Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...

Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.

Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.

Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.

Häh? Kyllähän ne vanhukset yleensä paremmin tuntee suvun ja kenen kanssa se vainaja oli läheinen. Ei vaan välttämättä muista mikäs sen Kaisan nykyinen sukunimi onkaan ja pyytää että jospa sinä tytär yrittäisit selvittää... Eli minä just olen se "nuorempi" joka selvittää tämänKIN.

Ja toki nämä yksittäisinä tuntuu pikkuasioilta mutta kun niitä pikkuasioita on lopulta paljon ja meilläkin on miehen kanssa tässä neljä vanhusta joiden asiat pitää hoitaa. Ja aika ajoin näiden lisäksi vielä joku iäkäs täti/setäkin saattaa pyytää satunnaisia palveluksia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hieman yli 70v vanhempamme ovat olleet digiaikana työelämässä ja ovat kyllä täysin osaavia käyttämään digitaalisia palveluita. Varmaan tietysti riippuu mitä on tehnyt työelämässä ollessaan, mutta noin yleisesti kyllä 70+ vuotiaat osaavat netin käytön ihan yhtä hyvin kuin me keski-ikäiset.

Riippuu terveydentilasta. Oma äitini ei enää vähän yli 70- vuotiaana osannut keittää kahvia, vaikka oli tehnyt sitä koko ikänsä.

Lopeta tyhjän valittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen kasikymppiset vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että eivät ole koskaan koskeneet tietokoneeseen tai älypuhelimeen. Opeta siinä sitten digitaitoja. 39km päässä on pankin konttori, jonne ajetaan maksamaan ne laskut, joita ei suoraveloitukseen saa. 8e on yksi lasku. Ovat myös kieltäneet, että heidän rahat ei saa ikinä mennä intterrettiin, jos lapset saavat joskus oikeudet asioiden hoitoon.. huoh..

Et ole ajatellut sanoa, heille että heidän rahat on koko ajan interreretissä eikä mitään fyysisiä talletuksia ole ollut enää pitkiin aikoihin. He ei omista kuin lukujonon siellä interretissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".

Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.

Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.

Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.

Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?

Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...

Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.

Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...

Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.

Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.

Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.

Häh? Kyllähän ne vanhukset yleensä paremmin tuntee suvun ja kenen kanssa se vainaja oli läheinen. Ei vaan välttämättä muista mikäs sen Kaisan nykyinen sukunimi onkaan ja pyytää että jospa sinä tytär yrittäisit selvittää... Eli minä just olen se "nuorempi" joka selvittää tämänKIN.

En edelleenkään ymmärrä, miksi jonkun vanhuksen pitää ruveta selvittelemään jonkun tuntemattoman pikkuserkun nimeä ja osoitetta. Jos vainaja on vanhuksen oma puoliso, niin pikkuserkku on hyvinkin tuttu. Muuten ne vainajan läheiset ovat niitä, jotka järjestävät hautajaiset ja kutsuvat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tyhjän valittaminen.

Hyvä neuvo vanhuksille.