Lue keskustelun säännöt.
Sanotaan että lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta rankempaa on kyllä tämä "senioriapuelämä"
22.07.2023 |
Vai miksi sitä oikein kutsuisi kun omat ja puolison vanhemmat tarvitsee yhtä sun toista apua? Eikä kyse ole pelkästään fyysisestä avusta vaan pitää auttaa kaikessa asioinnissakin kun seniorit on usein aika osaamattomia digiasioissa. Ja kaikkihan tuppaa olemaan nykyään netissä, oli sitten kyse resepteistä, laskunmaksusta tai ihan vaan kirjastoasoinnistakin.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...
Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.
Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...
Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.
Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.
Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.
Häh? Kyllähän ne vanhukset yleensä paremmin tuntee suvun ja kenen kanssa se vainaja oli läheinen. Ei vaan välttämättä muista mikäs sen Kaisan nykyinen sukunimi onkaan ja pyytää että jospa sinä tytär yrittäisit selvittää... Eli minä just olen se "nuorempi" joka selvittää tämänKIN.
Mistä ihmeestä ne saa edes päähänsä, että jotain puolituntemattomia ihmsiä kiinnostaa heidän elämänsä ja asiansa? Tätä en ole ikinä tajunnut vanhuksista. Vai onko tässä tapahtunut jokin sukupolvien muutos asioiden suhteen?
En edelleenkään ymmärrä, miksi jonkun vanhuksen pitää ruveta selvittelemään jonkun tuntemattoman pikkuserkun nimeä ja osoitetta. Jos vainaja on vanhuksen oma puoliso, niin pikkuserkku on hyvinkin tuttu. Muuten ne vainajan läheiset ovat niitä, jotka järjestävät hautajaiset ja kutsuvat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi äiti ei tiedä uutta numeroani
No voihan vitalis, miten fiksu olet. Oikea maan tulevaisuuden toivo. Näitä kun olisi enemmän, kyllä maa pongahtaisi nousuun. Ja koulujahan sulla oli kolmekymppiseksi käyty. Ilmaiseksi. On siellä sivistystä tullut. Milloin muuten maksat velkasi yhteiskunnalle ja miten.
Tuliko hyvä mieli, kun olit ilkeä? Ei käynyt mielessä, että tuollaiseen toimenpiteeseen on yleensä painavat syyt. Aika paljon on äiti saanut varmasti prseillä ja pilata lapsensa elämää, ennen kuin numero vaihdetaan eikä uutta kerrota.
Oma äitini tietää numeroni, mutta se ei haittaa, koska olen estänyt hänet. Pitkä tarina tietysti taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen kasikymppiset vanhemmat ovat ylpeitä siitä, että eivät ole koskaan koskeneet tietokoneeseen tai älypuhelimeen. Opeta siinä sitten digitaitoja. 39km päässä on pankin konttori, jonne ajetaan maksamaan ne laskut, joita ei suoraveloitukseen saa. 8e on yksi lasku. Ovat myös kieltäneet, että heidän rahat ei saa ikinä mennä intterrettiin, jos lapset saavat joskus oikeudet asioiden hoitoon.. huoh..
Et ole ajatellut sanoa, heille että heidän rahat on koko ajan interreretissä eikä mitään fyysisiä talletuksia ole ollut enää pitkiin aikoihin. He ei omista kuin lukujonon siellä interretissä.
Luuletko, että saavuttaisin sillä jotain hyvää? Kun logiikka ei pelaa ja uhma on kuin taaperolla? Haluaisitko sinä klo 5.30 (silloin on päivä parhaimmillaan) puheluita, että nyt mennään pankkiin hakemaan rahat patjan alle tai sanomaan pankkineidille, että rahat pois intterreetistä? Heillä on kaikki aikuisen oikeudet ja lapsen ymmärrys. Silloin täytyy olla edes vähän strateginen, tiedätkös. Niin kauan, kun puhumalla asiat selviää vanhusten kanssa, niin mitää hätää ei vielä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...
Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.
Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...
Ruokatilaukseen ei mene paljonkaan aikaa kun vanhus tekee etukäteen kauppalistan valmiiksi. Itse voi perus elintarvikkeita lisätä , kuten suola , sokeri ym. Vanhusten kanssa toimitaan JÄMÄKÄSTI mutta ystävällisesti. Joka maitotilkan kanssa ei aleta höösäämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Tämä on taas niitä hommia, jotka ei vie yhtään aikaa, kun ne tekee joku nainen palkatta.
Oikeasti, on iso homma suunnitella ja listata ostokset edes oman perheen koko viikon ruokiin. Ja omasta keittiöstä on sentään hyvin sitä hiljaista tietoa, useimmat muistaa suorilta, onko kananmunia ja onko riisiä, ja löytyykö jääkaapista ketsuppi tai mikä on oliiviöljyn tilanne. Kauhee homma kysyä näitä dementoituneelta vanhukselta jostain Timbuktusta käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.
Jospa viikottainen 'ostopalveluystävä' olisi sellainen, joka myös hoitaisi pienempiä asioita pyydettäessä, toki varmaan niistä laskuttaen. Mm. tällainen: https://suomenseniorihoiva.fi/vanhusten-palvelut-helsinki/
No voi perkele jättäkää sit hoitamatta, mun pentu alko käyttään noita 2-3 vuotiaana estelyistä huolimatta ilman että kukaan opetti, kyse on karmeasta asenteesta eikä osaamattomuudesta, nälkä ajaa kyl porsaan takas kotio tai pädin äärelle.
Naurettavaa et te tuette vanhempienne muuttumista avuttomiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat, joita me ollaan tehty tässä kuussa appisten avuksi
- talvirenkaiden vertailu ja tilaaminen
- auton katsastus
- nuohoojan tilaaminen
- käyty katsomassa mitä on lauteiden alla (tähän liittyvä puhelu tuli ennen kuutta lauantaiaamuna) se oli hiiri.
- käyty ostamassa hiirenloukku ja laitettu se paikoilleen
- käyty irrottamassa hiiri loukosta
- kuunneltu mumman valituspuheluita, kun paappa on kauhea mies joka ei kuule mitään ja horisee omiaan (appi ei kuule mitään ja välillä jättää tahallaan kuulolaitteen pois)
- tilattu kuulolaitteeseen paristoja ja vaihdettu ne
- tilattu aika kuulohoitajalle
- selvitelty kahta eri laskua, kun niissä on kuulemma joku huijaus. No ei ollut, mutta viiden puhelun jälkeen on ryhtyä "selvittämään" kuin sietää vielä seuraavat 5 puhelua.
- kuunneltu loputonta valitus siitä, että ruokapalvelu tuo pahaa ruokaa, kun on liian mausteista. Tuotu muuta ruokaa tilalle. Kuunneltu kuinka se on pahaa. Heitetty pilallista pahaa ruokaa pois jääkaapista ja kuunneltu huudot, kuinka hyvää ruokaa haaskataan.
Ruokapalvelu käy 3 kertaa viikossa, kotihoito muutaman kerran mumman vuoksi, pesettää ja jakaa lääkkeet. Siivousavusta on nyt keskusteltu yli vuosi. Ruokapalvelu ja kotipalvelu irtisanotaan säännöllisesti noin joka toinen viikko, kun on huonoa ja turhaa ja kallista, mutta nyt jo ilmeisesti ovat ymmärtäneet, että antaa palvelun jatkua vaan, kun tämä kuuluu asiaan. Paapalla on vielä kortti ja käy kerran viikossa kaupassa. Joskus tuomisina on vain maitoa ja leipää ja silloin tarvii käydä meidän toinen kerta. Asuvat omakotitalossa, ikää yli 80-vuotta, paapalla järki leikkaa mutta kuulo on surkea. Nettiä ei käytetä, doro-pyhelimetkin ovat vaikeita. Välimatkaa 80km meiltä heille.
Tämä nyt vain esimerkkinä, että kaikkeen ei pysty apua ostamaan ja ongelmatonta se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
No voi perkele jättäkää sit hoitamatta, mun pentu alko käyttään noita 2-3 vuotiaana estelyistä huolimatta ilman että kukaan opetti, kyse on karmeasta asenteesta eikä osaamattomuudesta, nälkä ajaa kyl porsaan takas kotio tai pädin äärelle.
Naurettavaa et te tuette vanhempienne muuttumista avuttomiks.
No johan oli lapsi, jos osasi tuon ikäisenä maksaa laskuja nettipankissa ja tilata viikon ruokaostokset K-kaupasta kotiinkuljetuksella.
Se pikkulasten ns netinkäyttö on ihan eri asia kuin aikuisen ihmisen asioiden hoitaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...
Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.
Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...
Ruokatilaukseen ei mene paljonkaan aikaa kun vanhus tekee etukäteen kauppalistan valmiiksi.
Niin, niinhän sitä luulisi. Lista on, mutta kun siitä ei sitten saakaan enää selvää tai mieli muuttuu kesken puhelun. Jotkut vanhukset on jo persoonaltaan sellaisia jahkaavia jaarittelijoita, joita on vaikea noin vain suitsia ja saada pysymään asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Tämä on taas niitä hommia, jotka ei vie yhtään aikaa, kun ne tekee joku nainen palkatta.
Oikeasti, on iso homma suunnitella ja listata ostokset edes oman perheen koko viikon ruokiin. Ja omasta keittiöstä on sentään hyvin sitä hiljaista tietoa, useimmat muistaa suorilta, onko kananmunia ja onko riisiä, ja löytyykö jääkaapista ketsuppi tai mikä on oliiviöljyn tilanne. Kauhee homma kysyä näitä dementoituneelta vanhukselta jostain Timbuktusta käsin.
Tekeekö dementoitunut vanhus jotakin oliiviöljyllä ja ketsupilla? Eli muussa elämisessä ei ymmärrys pelaa, mutta kuitenkin osaa huseerata keittiössä ja valmistaa aterioita? Ja vieläpä kytkeä hellan levyt ja uunin pois päältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...
Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.
Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...
Minä hoidan iäkkään äitini asioita. On varmaan kuntakohtaista, miten palvelut pelaa, mutta täällä saa kyllä kansanterveyshoitajan kiinni, jos osaa soittaa, kuunnella viestin ja painaa oikeaa näppäintä. He soittavat takaisin kolmen vuorokauden sisään. Itse tosin olen hoitanut äidin asiat netin kautta viesteillä.
Korona-aikaan tein äidin ruokatilaukset kerran viikossa netissä. Jahkailuja en kuunnellut vaan käskin hänen tekemään ostoslistan valmiiksi ja kerroin, milloin soitan sen. Viikossa tuohon meni alle puoli tuntia.
Kun kyse on suvun asioista, niin varmaan suvusta löytyy joku nuorempi hoitamaan asioita. Suvusta luultavasti löytyy joku, joka muistaa pikkuserkun nimen ja osoitteen. Ei se huonokuntoinen vanhus hautajaisia muutenkaan järjestä eikä hänen asia ole kutsua ketään hautajaisiin.
Häh? Kyllähän ne vanhukset yleensä paremmin tuntee suvun ja kenen kanssa se vainaja oli läheinen. Ei vaan välttämättä muista mikäs sen Kaisan nykyinen sukunimi onkaan ja pyytää että jospa sinä tytär yrittäisit selvittää... Eli minä just olen se "nuorempi" joka selvittää tämänKIN.
En edelleenkään ymmärrä, miksi jonkun vanhuksen pitää ruveta selvittelemään jonkun tuntemattoman pikkuserkun nimeä ja osoitetta. Jos vainaja on vanhuksen oma puoliso, niin pikkuserkku on hyvinkin tuttu. Muuten ne vainajan läheiset ovat niitä, jotka järjestävät hautajaiset ja kutsuvat ihmiset.
Huoh. Voihan se olla vaikka sen kasikymppisen vanhuksen oma satavuotias äiti. Tunnetko sinä kokonimeltä kaikki äitisi tutut, jotka hänen luonaan kyläilee? En minä ainakaan tiedä. Monesti puhutaan vain etunimillä.
Ei isomummin hautajaisiin kaikkia tuttuja kutsuta. Pidän itsestään selvänä, että äiti tuntee henkilöt, jotka hänen luonaan käyvät. Jos kyseessä on etunimituttu, niin ihmettelen, mitkä hänen tarkoitusperänsä on vierailuihin.
Kun isäni kuoli, äiti soitti asiasta yhdelle isän veljelle ja yhdelle siskolle, joihin hän oli pitänyt yhteyttä ja pyysi heitä kertomaan asiasta muille. Sitten, kun hautajaisten päivämäärä oli selvillä, hän soitti heille ja pyysi, että ilmoittavat tiettyyn päivämäärään mennessä keitä on tulossa hautajaisiin. Minä järjestin hautajaiset muilta osin.
Jos kyseessä olisi ollut satavuotias isomummini, jonka ainoa elossa oleva lapsi äitini olisi ollut ja minä olisin ollut äitini ainoa lapsi, niin silloinkin olisi järjestänyt hautajaiset. Olisin ilmoittanut asiasta serkuilleni, siis heille, joiden yhteystiedot minulla on. Minulle tuntematon pikkuserkku olisi saanut tiedon joltain heiltä. Jos kukaan ei tuntisi häntä kuin tietäisi etunimen, mutta ei muuta, niin en käyttäisi aikaa hänen etsimiseen. Sen saisi hoitaa perukirjoituksen järjestäjä eli oikeusaputoimisto tai lakimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Tämä on taas niitä hommia, jotka ei vie yhtään aikaa, kun ne tekee joku nainen palkatta.
Oikeasti, on iso homma suunnitella ja listata ostokset edes oman perheen koko viikon ruokiin. Ja omasta keittiöstä on sentään hyvin sitä hiljaista tietoa, useimmat muistaa suorilta, onko kananmunia ja onko riisiä, ja löytyykö jääkaapista ketsuppi tai mikä on oliiviöljyn tilanne. Kauhee homma kysyä näitä dementoituneelta vanhukselta jostain Timbuktusta käsin.
Jos vanhus on niin dementoitunut, että ei osaa ruokakaappinsa katsoa eikä tehdä ruokaa, niin silloin hän tarvitsee ihan eri mittaluokan apua. Tietenkin tuo koskee tilannetta, jossa pää toimii, mutta muuten sitten huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te muista kun politiikot vuosia sitten sanoi miten ihanaa kun vanhukset saa asua loppuun asti kotona. Sitten lopetettiin vanhustentalot. No tää on sitä ihanuutta. Kusipäät vaan halusi säästää rahaa.
Tasan tarkkaan muistan kun politiikot seisoi rivissä ja vakuutti kuinka vanhukset hoidetaan jatkossa kotona ja kuinka ihanaa se on kaikille kun saa elää elämän loppuun omassa kodissa.Palvelut tuodaan sitten kaikille kotiin asti. Samassa rytäkässä nostettiin eläkeikää ja odotetaan että työssäkäyvät lapset hoitavat vielä vanhuksien asioita työssäkäynnin ja omien lasten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Onpa sulla optimistinen käsitys terveydenhuollossa että siellä on jollain ylimääräistä aikaa käydä juurta jaksain läpi vanhusten epikriisejä ja kääntää selkokielelle...
Niihin ruokatilauksiin menee yllättävän paljon aikaa, kun pariskunnan kaikki ostokset pitää viikottain tehdä, mulla on ihan kokemusta. Ensin puhelimitse otat selvää koko viikon tarpeesta ja vanhus jahkailee joka tuotteen kanssa, sitten vielä teet tietenkin sen varsinaisen tilauksen.
Ja kyllä meillä näitä kaukaisempia sukulaisiakin pitää joskus tavoitella. Saattaa esim. olla vierekkäiset maapläntit jossain suvun mailla ja tulee jotain selviteltävää. Tai ihan ilmoittaa että Maija-isomummu nyt kuoli, tuutko hautajaisiin...
Ruokatilaukseen ei mene paljonkaan aikaa kun vanhus tekee etukäteen kauppalistan valmiiksi.
Niin, niinhän sitä luulisi. Lista on, mutta kun siitä ei sitten saakaan enää selvää tai mieli muuttuu kesken puhelun. Jotkut vanhukset on jo persoonaltaan sellaisia jahkaavia jaarittelijoita, joita on vaikea noin vain suitsia ja saada pysymään asiassa.
Tohon ei kannata lähteä mukaan vaan ne ruuat tilataan, mitkä on selkeästi sanottu. Yleensä ne on ne samat vakiot viikosta toiseen. Jos joku mieliteko puuttuu, niin se on varmaan sitten seuraavan viikon listassa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs asiat ovat järjestäneet ne, jotka asuvat kaukana vanhemmistaan ja ovat ainoita lapsia? Eli paikan päällä pääsee käymään maksimissaan 1-2 kertaa kuussa. Ei itselle vielä ajankohtaista, kunhan mietin jo etukäteen.
Täällä tuo tilanne. 2 v. ajan anoimme mm. kotipalvelua ja muita mahd. palveluja. Ei onnistunut, vaikkei äiti enää pystynyt kävelemään kunnolla ja kädet eivät toimi. Äkillisen sairaalareissun (hoitamaton säärihaava, josta en edes minä tiennyt, sydänvaivojen paheneminen jne) jälkeen kieltäydyin ottamasta äitiä vastaan omaan kotiinsa päivystyksestä koska minulla ei ole terveydenhuollon koulutusta - hänet olisi siis lähetetty päivystyksestä yksin kotiin! Onneksi ns. lähtötarkastuksessa huomattiin myös flutteri, joten paikka osastolle löytyi 3 pväksi. Lääkitys tarkistettiin (lopultakin). Ja kotihoito alkoi käytä aamuin-illoin. Samalla ruoka- ja kauppapalvelu, toki kaikki on maksullista. Mutta huomatkaa - mitään EI saanut edes lääkärinlausunnon ollessa liiteenä. Kotihoidon kriteeritkin ovat korkeat. Lisäksi siivooja, kampaaja käy kotona leikkaamassa hiukset jne. Hänen eläkkeensä riittää juuri ja juuri, pieneläkeläinen kun on. Minä käyn n. 1 x kk ja vien jotain erilaisia ruokia, vaatetta ym. tarvittavaa. Digitaitoja hän ei ole koskaan oppinut, koska on ollut ikänsä suorittavassa työssä (ei tietokoneita lähelläkään!). Lisäksi nivelrikkoisilla käsillä on vaikea käyttää jopa Doro-puhelinta. Haimme edunvalvontaa eli toimin nyt äitini edunvalvojana. Toki vielä täysin hänen toiveidensa mukaan. Järki on terävä, mutta keho kettuilee. Mitä tästä opin: teen itselleni edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon ajoissa, järjestelen asumiskuvioita sopivaksi ja hävitän paperit, joita ei tarvita tai joissa on jotain 'hävettävää'. Lisäksi alkaisin selvittää mahd. järjestelyjäkin ja paikkaa jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä moni kirjoittaa että pitäisi ostaa niitä palveluita mutta kun se avun tarve on välillä aika epämääräinen, eikä apua voi noin vain ostaa. Kuka auttaa kun on epäsopua/väärinymmärrystä naapurin kanssa, kuka auttaa kun pitäisi selvittää pikkuserkun puhelinnumero tai osoite mutta kun ei muista nimeäkään kunnolla? Moni ei myöskään halua että joku tuntematon auttaa vaikka terveysasioiden kanssa, lääkärinselotuksen tai reseptin "suomentamisessa".
Ja sitten tuo kauppapalvelu, ärsyttävän moni kauppa ottaa vastaan vain nettitilauksia, niinpä tarvitaan siinäkin taas jälkikasvu avuksi.Joku, vaikka oma lapsi, voi tehdä kaupan ruokatilaukset vaikka toiselta puolelta maapalloa. Sen ei pitäisi olla ongelma.
Terveysasioissa auttaa terveydenhoitohenkilöstö. Sen verran pitää osata puhelinta käyttää, että osaa soittaa takaisinsoittopalveluun. Resepteissä auttaa apteekin farmaseutti.
Naapuririitoihin tai tuntemattoman pikkuserkun puhelinnumeroiden selvittämiseen ei kenestäkään ole apua. Miksi sellaisen osoitetta tai numeroa tarvitsee, jonka nimeäkään ei tiedä?
Tämä on taas niitä hommia, jotka ei vie yhtään aikaa, kun ne tekee joku nainen palkatta.
Oikeasti, on iso homma suunnitella ja listata ostokset edes oman perheen koko viikon ruokiin. Ja omasta keittiöstä on sentään hyvin sitä hiljaista tietoa, useimmat muistaa suorilta, onko kananmunia ja onko riisiä, ja löytyykö jääkaapista ketsuppi tai mikä on oliiviöljyn tilanne. Kauhee homma kysyä näitä dementoituneelta vanhukselta jostain Timbuktusta käsin.
Tekeekö dementoitunut vanhus jotakin oliiviöljyllä ja ketsupilla? Eli muussa elämisessä ei ymmärrys pelaa, mutta kuitenkin osaa huseerata keittiössä ja valmistaa aterioita? Ja vieläpä kytkeä hellan levyt ja uunin pois päältä?
Kyllä ne hyvin pitkään osaavat tehdä just niitä ruokia, mitä ovat ikänsä tehneet. Joustavuus kärsii ensin, eli homma menee pilalle jos tuttu raaka-aine puuttuu. Vanhuksille ei ruoka myöskään maistu kuten nuoremmille, joten jos se totuttu ketsuppi puuttuu, niin jää kyllä äkkiä makaronilaatikko syömättä. Ja jos oliiviöljy puuttuu, jää koko salaatti väliin.
Miten voi yleensä olla ajokortti jos ei selviä auton huollosta, renkaista, katsastuksesta, nuohouksesta, kuulolaitteistaan?
Kysyy nainen 78 v, auto, mökki, kuulolaite. Osaan laittaa hiirenmyrkyt, hoitaa asiani.
Harkitkaa nyt sitä ajokorttijuttua.
omia ja puolison vanhempia auttaessa rasittavinta on se, että heidän mielestään kaikki pitää hoitaa heidän tekemällään tavalla. Kaupassa käyntiin saadaan kulumaan helposti 45 minuuttia, koska se tehdään entisen maailman tavoilla ja siellä on sitten niin paljon säätämistä, että voisi saada aiheet pariinkin sketsiin. Sinällään hyvä, että käyvät ja jaksavat lähteä kauppaan, koska ymopäristönvaihdos tekee aina hyvää, mutta on siitä vaivaa.
jos heille tarjoaa tehokkaampaa tapaa, niin ihan menee sekaisin kaikki eikä yhtään osaa ajatella, että miten se nyt toimisi. Parkkipaikat on aina samat. Ei voi ajaa kauppakeskuksen alle tuokokuussa, vaan vaikka sitten pyöritään pihalla ylimääräiset 5 minuuttia, jotta joku paikka vapautuu ja sitten huomataan, että se olikin invapaikka. mutta sinne parkkihalliin ei voi mennä kuin talvisin. miksi? Ei harmainta aavistusta, mutta ei voi mennä, on se niin vaivalloista. Mutta sitten kun sinne joskus välttämättömästä pakosta menee, niin ihastellaan, että hitsi, kun en muistanut miten helppoa tätä kautta onkin mennä kauppaan. Sitten jos selittää, että itse asiassa kannattaisi aina vähän muutella omia tottumuksiaan vaikka kaupassakäynnin suhteen, sillä se auttaa pitämään aivot virkeänä, niin kerrotaan, että ei tarvitse, kun minä niitä ristikoita ratkon ja ne kyllä pitävät j a muisti toimii (vaikkei toimi, mutta on se hyvä ettei itse sitten muista sitä)
Kaikki on jotenkin potenssiin kolme verrattuna johonkin taaperoon, kun sillä vanhuksella on lujaan iskostetut rutiinit ja tavat tehdä, joita ei vaan voi muuttaa, ta i taivaankansi tippuu päälle.
Ja ruoho pitää äitini mielestä leikata kerran viikossa. Ei se voi näyttää kasvaneelta. Sen pitää näyttää leikatulta, koska mitä naapuritkin siitä ajattelee. jos sanoo, että ötökät tykkäisi pidemmästä nurmikosta, niin ei haluta ötököitä pihalle. Mutta lintuja halutaan. Kun sitten kerrotaan, että linnut tulee, jos on ötököitä, niin ei haluta ötököitä, mutta linnut saa tulla, kyllä ne ötökkänsä löytää muualta, monta kertaa hänkin on katsonut miten räkättirastas vetää kastematoa pitkään ja hartaasti nurmikolta ja niin tyytyväinen on sitten siihen yhteen matoon, että kyllä se riittää.
anopin kaapissa on jotain 1980-luvulta peräisin olevia terveyssiteitä, joita hän sitten aina tarjoilee minulle. Kun sanon etten tarvitse, niin hän alkaa suureen ääneen ohmetellä, että mitä ihmettä, että kyllähän hän tietää, että olet sen ikäinen, että sinulla varmasti on kuukautiset. Kun kerron hänelle, että ei ole, koska syön e-pillereitä jatkuvasti ettei tulisi niitä kuukautisia, niin mitäihmettäeihänniinvoi tehdä. nyttässäonjotainmätääoletkoraskaanaeikäsaakertoavielä??? Ei, en ole raskaana, mutta kun nykyisin ajatellaan, että ei niistä kuukautisista tarvitse kärsiä ja muutenkin, sitten kun minulla on tyhjennysvuoto, niin käytän sitten kuppia, koska se on niin paljon ekologisempaa ja helppokäyttöisempää. mitäihmettämitäkuppia. Sitten näitä minun kuukautisia ja anopin 1980-luvun terveyssideasiaa jauhetaan ja jauhetaan ja mikä parasta: se sama virsi alkaa vähintään kahden kuukauden kuluttua. Olen miettinyt, että saatan vielä joku päivä ottaa anopilta sen koko varaston niitä tiiliskiven paksuisisa terveyssiteitä, kiitän ja sanon, että tarpeeseen tulee ja käyn sitten heittämässä roskiin. Ehkä se loppuisi sitten sillä.
ei sillä. ihan mielelläni autan sekä omiani, että puolison vanhempia, mutta kyllä on monet tilanteet koomisia ja päänsäryn niistä saa, jos alkaa enemmän pohtia.
Huoh. Voihan se olla vaikka sen kasikymppisen vanhuksen oma satavuotias äiti. Tunnetko sinä kokonimeltä kaikki äitisi tutut, jotka hänen luonaan kyläilee? En minä ainakaan tiedä. Monesti puhutaan vain etunimillä.