Olen 38 v mies ja en kiinnosta naisia yhtään
Olen jo huomannut pitkään etten kiinnosta naisia mitenkään, ja se tuntuu pahalta.
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nepsy nainen ja mulle kelpaa vain sellainen mies, jonka kans elämän jakaminen tekee mun elämästä helpompaa ja onnellisempaa. Eli jos mies rasittaa, niin miksi sellaista katselisin. Ja kun oon nepsy, niin ehkä siitä johtuen enemmän kuin muilla, ihmiset rasittaa.
Tuntuu ihan mahdottomalta rakentaa jotain suhdetta, koska ei vaan kiinnosta ihmiset niin paljon, vaikka sopivan helppo tyyppi ja fyysinen läheisyys kivaa oliskin. Mutta kun itse olen kaikkea muuta kuin helppo ihminen elämän jakaa, niin yksin tässä mennään.
Mua taas kiinnostais läheisyys ja naiset mutta jotenki ku oon erilainen ja nepsy ongelmia onkin niin kai mäki oon sitte vaan yksin.
Nepsynä sullakin varmaan oikeesti aika tarkat kriteerit millaisen naisen voisit elämääsi ottaa. Toimii ihan molemmin päin, eli ei-nepsyt ja nepsyt on toistensa mielestä usein rasittavia ja vaikeita ihmisiä. Nepsyjen mielestä usein toisetkin nepsyt on rasittavia ja vaikeita, kun omien vaikeuksienkin kanssa pitäis selvitä.
Ainakin itse toivoisin sopivasti itseäni normaalimpaa tyyppiä, jonka kanssa arki olis helpompaa, mutta joka kuitenkin sopeutuis mun vaikeuksiin silloin kun itse en sopeudu maailmaan.
En tiedä mitä on, en oo täydellinen.
Ääh. Otat jonkun äijän, teet kolme mukulaa ja otat 500 000 velkaa ok-tasoon. Siinä on sulle elämää seuraavaksi 25-30 vuodeksi.
Onko parempi elää kärsien kuin että et elä ollenkaan.
Silloin kun mt ongelmia ei tässä yhteiskunnassa ollut, niin kaikki olivat valinneet tuon ensimmäisen vaihtoehdon:
Kukaan ei ole luvannut sulle tai kenellekään mitään onnellista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon nepsy nainen ja mulle kelpaa vain sellainen mies, jonka kans elämän jakaminen tekee mun elämästä helpompaa ja onnellisempaa. Eli jos mies rasittaa, niin miksi sellaista katselisin. Ja kun oon nepsy, niin ehkä siitä johtuen enemmän kuin muilla, ihmiset rasittaa.
Tuntuu ihan mahdottomalta rakentaa jotain suhdetta, koska ei vaan kiinnosta ihmiset niin paljon, vaikka sopivan helppo tyyppi ja fyysinen läheisyys kivaa oliskin. Mutta kun itse olen kaikkea muuta kuin helppo ihminen elämän jakaa, niin yksin tässä mennään.
Mua taas kiinnostais läheisyys ja naiset mutta jotenki ku oon erilainen ja nepsy ongelmia onkin niin kai mäki oon sitte vaan yksin.
Nepsynä sullakin varmaan oikeesti aika tarkat kriteerit millaisen naisen voisit elämääsi ottaa. Toimii ihan molemmin päin, eli ei-nepsyt ja nepsyt on toistensa mielestä usein rasittavia ja vaikeita ihmisiä. Nepsyjen mielestä usein toisetkin nepsyt on rasittavia ja vaikeita, kun omien vaikeuksienkin kanssa pitäis selvitä.
Ainakin itse toivoisin sopivasti itseäni normaalimpaa tyyppiä, jonka kanssa arki olis helpompaa, mutta joka kuitenkin sopeutuis mun vaikeuksiin silloin kun itse en sopeudu maailmaan.
En tiedä mitä on, en oo täydellinen.
Ääh. Otat jonkun äijän, teet kolme mukulaa ja otat 500 000 velkaa ok-tasoon. Siinä on sulle elämää seuraavaksi 25-30 vuodeksi.
Onko parempi elää kärsien kuin että et elä ollenkaan.
Silloin kun mt ongelmia ei tässä yhteiskunnassa ollut, niin kaikki olivat valinneet tuon ensimmäisen vaihtoehdon:
Kukaan ei ole luvannut sulle tai kenellekään mitään onnellista elämää.
Äijä tartuttaa poikien reissulta saadulla pöpöllä raskaana olevan naisensa. Perheen elämä meni siinä.
Mun pitää vaan unohtaa ne naiset ja keskittyä muihin asioihin.
Mä en oo edelleenkää täydellinen ja mussa on myös vikoja.
Kiitos kun jaoit suoraan päiväkirjastasi. Oletan kovasti alustapäin että olet ylipainoinen, epäsiisti ja jotain asenteessasi, paljon josta valita ja helppo huomata. Pakko olla kaikki tai vähintään yksi. Aloita asioiden korjaamisella äläkä varsinkaan ruikuta vauvan kaltaisella palstalla, joka vain lisää tuskaasi. Tämä on kannustavaa, vähän rankemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun jaoit suoraan päiväkirjastasi. Oletan kovasti alustapäin että olet ylipainoinen, epäsiisti ja jotain asenteessasi, paljon josta valita ja helppo huomata. Pakko olla kaikki tai vähintään yksi. Aloita asioiden korjaamisella äläkä varsinkaan ruikuta vauvan kaltaisella palstalla, joka vain lisää tuskaasi. Tämä on kannustavaa, vähän rankemmin.
On ylipainoa kyllä ja kaljamahaa, mitä sitte? Olen kai epäsiisti, kuten sanoin en ole täydellinen ja en voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun jaoit suoraan päiväkirjastasi. Oletan kovasti alustapäin että olet ylipainoinen, epäsiisti ja jotain asenteessasi, paljon josta valita ja helppo huomata. Pakko olla kaikki tai vähintään yksi. Aloita asioiden korjaamisella äläkä varsinkaan ruikuta vauvan kaltaisella palstalla, joka vain lisää tuskaasi. Tämä on kannustavaa, vähän rankemmin.
Haluan muuttua ja korjata asioita käyn terapiassa, mutta ei ne naiset silti musta oikein kiinnostu
Naisista on tullut tosi nirsoja nykyään.. olen sen huomannut
No johan tääki paikka hiljeni kummasti taas.
Kai mulla on jokin pakkomielle puhua naisista, etsiä naista tai vastaavaa, emmä tiedä.. siltä musta tuntuu
Sitä ihmettelen miten sitä jaksaisi elää vuosikausia sinkkuna ja yksin?
Miten te muut miehet jotka ette kelpaa jaksatte olla yksin jatkuvasti?
No antaa sitten olla kun ei ketään vastaa.
Nuorempana mietin samoja asioita, että kun on yksin, eikä ole naista. Harmittihan se, kun huomasi että ikätoverit meni naimisiin, hankkivat lapsia ja rakensivat omakotitaloja. Olen kuitenkin "urautunut" yksinoloon, joten asia ei ole enää vaivannut. Keskityn elämässä muihin asioihin. On työpaikka, harrastuksia ja olo on hyvä. Eikä ole kukaan kitisemässä nurkissa ja määräilemässä milloin pitää vaihtaa verhoja tai siivoilla.
En tiedä mitä on, en oo täydellinen.