Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkän sinkkuuden jälkeen kumppanin löytäneet, kertokaa kannustavia esimerkkejä
20.07.2023 |
Olen juuri musertumassa yksinäisyyteeni. Kesäloma meneillään ja ei mitään iloa, tunnen itseni koko ajan surulliseksi. Olen vuosikausia mennyt joka paikkaan ja tehnyt kaiken yksin, nyt en enää jaksa. Nyhjötän sisällä kyyneliä nieleskellen. Onko joku onnistunut löytämään pitkän yksin olon jälkeen elämänsä rakkauden? miten se tapahtui? ja miltä se tuntui? Miten pystyit pitämään toivoa yllä ja pysymään avoimena siihen hetkeen kun oikea ihminen tuli elämääsi? Kaipaan nyt kipeästi jotain romanttisia oljenkorsia tähän hetkeen ja kesään. Sekä naiset että miehet saa vastata.
Kommentit (122)
Itse katosin taas lohdutuksekseni 40 v. ja neitsyt(mies) engl. The 40 Year Old Virgin. - Tosiaalta koska olen aina ollut sinkku, niin en ole ihan varma tiedostanko itsekään mistä haaveilen ja unelmoin kun haaveksin ja unelmoin parisuhdekumppanista.
Tylsintä on, että en oikein tiedosta mikä minussa on, että parhaimmassa tai pahimmasssa, kuinka vain olen päässyt naisen kanssa ns. friendzonelle, Aina toisinaan sitä toivoisi jotain muutakin.
Älkää tymmärtäkö vääri kaveruudet ja ystävyydet naisten kanssa ovat antaneet minulle enemmän kuin paljon.
Ilman vastavuoroisia ja ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa olisin varmaan saattanut tulla hulluksi; koska erityine erakko tai erityisen introvertti en ole. - Vaikka olenkin oppinut myös nauttimaankin sinkkuna olostani; ainakin niin paljon että en enää pitkään aikaan ole ollut valmis saati halukas parisuhteeseen kenen hyvänsä kanssa. - Tai no tuskin sitä olen ollut koskaan valmis.
Joskus vain läheisyyden kaipuu kuristaa ja puristaa mieltä huomattavasti. Ja tai kuinka itsesyytökset ovat olleet myös aika pahoja; koska enemmän minä kuvittelen ja luulen voivani muutaa itseäni kuin ketään toista, jos muutokseen olsi tarvetta. Kaikkia en yritäkään miellyttää. Kesti oma aikansa, että senkin tiedostin ettei tarvitsekaan miellyttää aivan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että se loppumaton yksinolo on vain joidenkin ihmisten kohtalo, jolle ei voi mitään. Eikä mitään järjellistä syytä löydy, tavallisen näköisiä painoisia järkisiä ihmisiä, jotka ovat aina vaan sinkkuja, toiveestaan huolimatta. Asiota, joita ei voi selittää. Jokaisella meillä on ristimme, johon täytyy tyytyä ja ottaa ilo irti sieltä, mistä saa.
Kyllä sen ikuisen sinkkuuden yleensä näkee ihmisestä ihan päälle päin. Harva kaunis nainen on puolta vuotta pidempään sinkkuna. Sinkkuna pysyvät vaatimuslistojen kanssa kulkijat, erittäin rumat, hyvin vanhat ja henkisesti/fyysisesti sairaat/oireilevat ihmiset.
Usein ainakin naisissa ne rumat ja reilusti ylipainoiset naiset on pitkään sinkkuina koska ne ei meinaa oikein kelvata kenellekkään.
Aivan sama miehillä ja naisilla. Seksuaalinen suhde vaatii viehättymistä ja ulkonäkö = viehättyminen.
Älä lannistu, se on mahdollista! Ja ei haittaa vaikka tänään itket, aina tulee uusi päivä aloittaa alusta.
Minä neuvoisin, että ei kannata heti yrittää löytää kumppania, vaan pienin askelin ihmisten joukkoon. Ensin vaikka muutama sana kassaneidin kanssa, tai torimyyjän. Sitten liikennevaloissa juttelee toiselle. Naapureita voi alkaa moikkailla ja puhua jotain säästä. Netissä voi puhua jostain aiheesta ilman suhde-ajatuksia. Kun sitten alkaa olla parempi luottamus siihen, että pystyy kyllä puhumaan jonkun kanssa, niin voi vaikka pyytää jotakuta kahville. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ikisinkku enkä edes kaipaa parisuhdetta, ihmettelen ihmisiä jotka surkuttelee sinkkuuttaan koska eihän tässä sinkkuudessa mitään vikaa ole?
En tiedä edes mihin minä naista tarvitsen tai parisuhdetta.
M32Älä puhu skaa. Jos saisit tilaisuuden olla naisen kanssa, niin menisit sänkyyn lähes kenen tahansa kanssa. Sanon tämän sinulle toisena pari vuotta vanhempana miehenä. Et kaipaa parisuhdetta tai naista, koska sellaista sinulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada. Tervetuloa meidän kerhoon. Ja nyt sitten kuntosalille, uusien vaatteiden hankintaan, dieetille, silmälasit piilareihin/laserleikkaukseen, hiukset päähän tai pois ja sitten live-elämässä lähestymään naisia (yöelämässä).
Ok no multa puuttuu jotenkin vain se halu edes lähestyä naisia sillä silmällä. En ole aseksuaali vaan masturboin tosi usein ja ehkä se riittää minulle?
Olen aika roteva ja vahva, vaatteet on siistit toisin ei kalliit, ylipainoa vähän on mutta olen leveäharteinen, silmälaseja ei ole ja hiukset on päässä toisin vähän hiusraja karkaa.
M32Eli olet, kuten me muutkin. Masturboimme, koska emme saa naisia. Se on helpompaa ja turvallisempaa, kun itsetuntoa ei ole ja naiset ovat etäisiä. Naiset yksinkertaisesti etsivät meitä parempia miehiä. Tässä tilanteessa voidaan vain nostaa tasoa tai jäädä nykyiselle tasolle kotiin.
Minä en tiedä saanko naisia vai en koska en minä heitä yritä iskeä. Masturboin siksi kun se tuntuu hyvälle. Ei me kaikki miehet oikesti juosta naisten perässä vaan me pärjäämme sinkkuna hyvin ja meille riittää se oma käsi hyvin naisen sijaan.
M32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Oletko löytänyt mitään rehellistä syytä, mikä pitkään sinkkuuteen on johtanut? Onko mitään sellaista, mistä itse olet epävarma tai pohdit: "tämänköhän takia kukaan mies ei minua halua?"
Aloita syksyllä yksi tai useampi uusi harrastus jossa on muitakin ihmisiä. Mieti mikä kiinnostaisi sinua? Ehkäpä virkistäisi myös fyysisesti kuten jooga, jumppa, uinti tai muu liikkuminen?
Itse tykkään soittaa kitaraa, joten hakeudun sen kautta uusiin porukoihin soittamaan ja näin tapaan uusia ihmisiä. Toinen vinkkini on että kun pääset uuteen harrastukseen niin nauti siitä ja tapaa ihmisiä avoimesti, älä mieti löytyykö tuleva kumppani sieltä, vaan ole utelias itse harrastukseen ja sen tuomiin hyvän fiiliksen tunteisiin. Yleensä kohtaamme ihmisiä just silloin kun keskitymme johonkin aivan muuhun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Oletko löytänyt mitään rehellistä syytä, mikä pitkään sinkkuuteen on johtanut? Onko mitään sellaista, mistä itse olet epävarma tai pohdit: "tämänköhän takia kukaan mies ei minua halua?"
En kyllä ole. Minua on luonnehdittu iloiseksi luonteeksi, en ole ylipainoinen, olen tavanomaisen näköinen, en ruma mutten mikään kaunotar, en ole mustasukkainen, olen rehelllinen. Mutta jotkut vain jäävät yksin.
Vierailija kirjoitti:
Aloita syksyllä yksi tai useampi uusi harrastus jossa on muitakin ihmisiä. Mieti mikä kiinnostaisi sinua? Ehkäpä virkistäisi myös fyysisesti kuten jooga, jumppa, uinti tai muu liikkuminen?
Itse tykkään soittaa kitaraa, joten hakeudun sen kautta uusiin porukoihin soittamaan ja näin tapaan uusia ihmisiä. Toinen vinkkini on että kun pääset uuteen harrastukseen niin nauti siitä ja tapaa ihmisiä avoimesti, älä mieti löytyykö tuleva kumppani sieltä, vaan ole utelias itse harrastukseen ja sen tuomiin hyvän fiiliksen tunteisiin. Yleensä kohtaamme ihmisiä just silloin kun keskitymme johonkin aivan muuhun :)
Naiset eivät näköjään osaa yhtään paremmin neuvoa edes toisiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Oletko löytänyt mitään rehellistä syytä, mikä pitkään sinkkuuteen on johtanut? Onko mitään sellaista, mistä itse olet epävarma tai pohdit: "tämänköhän takia kukaan mies ei minua halua?"
En kyllä ole. Minua on luonnehdittu iloiseksi luonteeksi, en ole ylipainoinen, olen tavanomaisen näköinen, en ruma mutten mikään kaunotar, en ole mustasukkainen, olen rehelllinen. Mutta jotkut vain jäävät yksin.
Oletko tavanomaisen näköinen, vai vaatimattoman näköinen? Tämä on todennäköisesti se ratkaisevin osa tätä casea.
Vierailija kirjoitti:
Aloita syksyllä yksi tai useampi uusi harrastus jossa on muitakin ihmisiä. Mieti mikä kiinnostaisi sinua? Ehkäpä virkistäisi myös fyysisesti kuten jooga, jumppa, uinti tai muu liikkuminen?
Itse tykkään soittaa kitaraa, joten hakeudun sen kautta uusiin porukoihin soittamaan ja näin tapaan uusia ihmisiä. Toinen vinkkini on että kun pääset uuteen harrastukseen niin nauti siitä ja tapaa ihmisiä avoimesti, älä mieti löytyykö tuleva kumppani sieltä, vaan ole utelias itse harrastukseen ja sen tuomiin hyvän fiiliksen tunteisiin. Yleensä kohtaamme ihmisiä just silloin kun keskitymme johonkin aivan muuhun :)
Tai sitten ei vain kohtaa. Olen itse tehnyt tuota kymmenkunta vuotta. Käynyt eri paikoissa, eri harrastuksissa. Kaikki eivät vain koskaan löydä kumppania. Sekin on vain pakko hyväksyä. Itse en esim koskaan tule pääsemään masennuksestani joka liittyy ikisinkkuuteen eroon. Olen sen pikkuhiljaa hyväksynyt. En olisi ikinä uskonut että elämäni tulee olemaan näin huonolaatuista eikä loppua näy mutta kun on pakko niin on pakko. Joskus toki vihlaisee kovastikin muiden kommentit ikisinkkuudestani, mutta olen kovettanut itseäni viime aikoina niin, että kestän nekin paremmin. Elämä on samaa paskaa päivästä toiseen, mutta onneksi se ei nyt kuitenkaan ikuisuuksia kestä täällä maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Oletko löytänyt mitään rehellistä syytä, mikä pitkään sinkkuuteen on johtanut? Onko mitään sellaista, mistä itse olet epävarma tai pohdit: "tämänköhän takia kukaan mies ei minua halua?"
En kyllä ole. Minua on luonnehdittu iloiseksi luonteeksi, en ole ylipainoinen, olen tavanomaisen näköinen, en ruma mutten mikään kaunotar, en ole mustasukkainen, olen rehelllinen. Mutta jotkut vain jäävät yksin.
Oletko tavanomaisen näköinen, vai vaatimattoman näköinen? Tämä on todennäköisesti se ratkaisevin osa tätä casea.
Tavanomainen, siis ihan normaali, valtavirtaa. En mikään missi.
Netistä löysin, Tosielämässä en olisi koskaan uskoltautunut . T. Ujo nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netistä löysin, Tosielämässä en olisi koskaan uskoltautunut . T. Ujo nainen
Aws vauvapalstalta löysit kilttimiehen?
Mun työkaveri oli pitkään sinkku ja kaikki varmaan uskoivat että sellaisena se pysyy. Mutta kuinka ollakaan, n. 2 vuotta sitten hän löysikin naisen, menivät naimisiin ja nyt heillä on pieni alle vuoden ikäinen poika. Että näin se elämä voi hetkessä muuttua. Ja ikää työkaveri miehellä on 42v.
Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja että sai kauan toivomansa rakkaan ja vielä perheenkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että se loppumaton yksinolo on vain joidenkin ihmisten kohtalo, jolle ei voi mitään. Eikä mitään järjellistä syytä löydy, tavallisen näköisiä painoisia järkisiä ihmisiä, jotka ovat aina vaan sinkkuja, toiveestaan huolimatta. Asiota, joita ei voi selittää. Jokaisella meillä on ristimme, johon täytyy tyytyä ja ottaa ilo irti sieltä, mistä saa.
Kyllä sen ikuisen sinkkuuden yleensä näkee ihmisestä ihan päälle päin. Harva kaunis nainen on puolta vuotta pidempään sinkkuna. Sinkkuna pysyvät vaatimuslistojen kanssa kulkijat, erittäin rumat, hyvin vanhat ja henkisesti/fyysisesti sairaat/oireilevat ihmiset.
En ole koskaan seurustellut ja väitän ettei kukaan osaisi ulkonäöstäni arvata. Olen menossa tinderiin ja olen melko varma että saan tykkäystulvan, kun ihan jo kadullakin kysellään treffeille ja ulkonäköä kehutaan jatkuvasti.
Mulla on pari lyhyttä säätöä takana. Täysin ilman miestä en siis ole ollut, vaikka en olekaan varsinaisesti seurustellut. Olen alle 30, jos sillä on jotain väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö siihen omaan elämään mitään sellaista sisältöä, joka tekisi elämästä mielekästä vaikka ilman kumppania? Se kumppanin etsiminenkin voisi olla helpompaa, kun ei hampaat irvessä tarvitse väkisin löytää jotakuta elämään. Parisuhteen löytyminen ei ole ihan helppoa jokaiselle meistä tänä päivänä.
En ymmärrä tätä näkökulmaa. Itse olen ikisinkku nainen, toki elämässä on vaikka mitä, ja tekemistä löytyy. Silti läheisyyden, kosketuksen, seksin puute on vuosi vuodelta repivämpää, yöt menee huonosti nukkuen ja itkien, kun ei saa perustarpeita täytettyä. Olen ollut aktiivinen, tehnyt aloitteita ja sitten toisaalta myös ottanut rennosti ja yrittänyt vain elää elämää. Kumpikaan näkökulma ei ole toiminut, eli yhä sinkkuna. Mutta kyllä parisuhteesta luopuminen on yksi elämän suurimmista tuskista mitä on.
Hyvin sanoitettu! Elämässäni on ollut paljon muitakin murheita, esim. sairauksia ja kuolemaa lähipiirissä, mutta mikään niistäkään ei ole tuntunut yhtä pahalta kuin tämä yksin olo. Ja kuten aiemmin kirjoitin, mä todella olen elänyt ja touhunnut itsekseni. Se on totta, että erityisen kaunis en ole, mutta ihan rento ja hauska tapaus kuitenkin. Seksihalujakin kohtalaisen paljonkin, mutta mitään pelkkiä seksisuhteita en halua enkä niihin pysty. Nuorempana olen ollut aika kovassakin tikissä, mutta en toki enää. Ehkä se ongelma sitten on kuitenkin se ulkonäkö. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaveri oli pitkään sinkku ja kaikki varmaan uskoivat että sellaisena se pysyy. Mutta kuinka ollakaan, n. 2 vuotta sitten hän löysikin naisen, menivät naimisiin ja nyt heillä on pieni alle vuoden ikäinen poika. Että näin se elämä voi hetkessä muuttua. Ja ikää työkaveri miehellä on 42v.
Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja että sai kauan toivomansa rakkaan ja vielä perheenkin :)
Onhan tuo mahtavaa :) Mutta kyllä siinä on ollut myös pitkät vuodet aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita syksyllä yksi tai useampi uusi harrastus jossa on muitakin ihmisiä. Mieti mikä kiinnostaisi sinua? Ehkäpä virkistäisi myös fyysisesti kuten jooga, jumppa, uinti tai muu liikkuminen?
Itse tykkään soittaa kitaraa, joten hakeudun sen kautta uusiin porukoihin soittamaan ja näin tapaan uusia ihmisiä. Toinen vinkkini on että kun pääset uuteen harrastukseen niin nauti siitä ja tapaa ihmisiä avoimesti, älä mieti löytyykö tuleva kumppani sieltä, vaan ole utelias itse harrastukseen ja sen tuomiin hyvän fiiliksen tunteisiin. Yleensä kohtaamme ihmisiä just silloin kun keskitymme johonkin aivan muuhun :)Tai sitten ei vain kohtaa. Olen itse tehnyt tuota kymmenkunta vuotta. Käynyt eri paikoissa, eri harrastuksissa. Kaikki eivät vain koskaan löydä kumppania. Sekin on vain pakko hyväksyä. Itse en esim koskaan tule pääsemään masennuksestani joka liittyy ikisinkkuuteen eroon. Olen sen pikkuhiljaa hyväksynyt. En olisi ikinä uskonut että elämäni tulee olemaan näin huonolaatuista eikä loppua näy mutta kun on pakko niin on pakko. Joskus toki vihlaisee kovastikin muiden kommentit ikisinkkuudestani, mutta olen kovettanut itseäni viime aikoina niin, että kestän nekin paremmin. Elämä on samaa paskaa päivästä toiseen, mutta onneksi se ei nyt kuitenkaan ikuisuuksia kestä täällä maan päällä.
No et sinä nyt suoranaisesti ihan iloiselta luonteelta enää vaikuta. Nyt täytyisi keksiä jotain, millä pääset tuolta pohjalta nousemaan ylöspäin. Olet nainen, noin 40-vuotias: kirjaudu hyvä ihminen sinne Tinderiin! Älä rajoita mahdollisuuksiasi omien uskomustesi takia. Tulet huomaamaan saman, kuin muutkin naiset: "en tiennyt, että minulle riittää vielä näin paljon vientiä!"
Alue: Aihe vapaa
Selvä. Meille miehille naiset eivät kuitenkaan kävele syliin. Töitä joutuu tekemään aika rajusti ja tänä päivänä Tindermaailmassa ei riitä mikään puolivillainen ulkonäkö ja "vähän sinne päin" -oleminen.