Lue keskustelun säännöt.
Hankkisitko lapsen lievästi autistisen kumppanin kanssa?
20.07.2023 |
Siis jos puhutaan yksilöstä joka pystyy pääosin toimimaan yhteiskunnassa, mutta sanaton viestintä on vaikeaa, on sosiaalisissa tilanteissa vähän kömpelö, ei osaa "lukea huonetta" jne.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vammaisiin ja mielisairaisiin ei pidä sekaantua. Ei tietysti narkomaaneihin tai alkoholisteihinkaan. Eikä tupakoitsijoihin. Muitakin ryhmiä löytyy...
Eikä läskeihin, eikä syömähäiriöisiin, eikä työttömiin, eikä työnarkomaaneihin, eikä narsisteihin, eikä huumorintajuttomiin, eikä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 % suomalaisista on lievästi autistisia niin eipä tuo nyt mikään ylitsepääsemättömyys olisi
Suomessa diagnoosi on reilulla puolella prosentilla väestöstä, että pieni desimaalivirhe taisi nyt käydä laskutoimituksessa. Toki esim. eläkeläisiltä diagnoosit yleensä puuttuu, just oli juttu että tämä on mm. hoivakodeissa hankalaa kun boomereissa on niin paljon diagnosoimattomia autisteja.
Ihan oikea prosenttiosuus tuo on. Diagnosoimattomia on suurin osa ja näkeehän sen nyt jo paljaalla silmälläkin kun tuolla kadulla kävelee miten autistista meno on.
Eräässä suuressa hallituspuolueessa jopa 100%.
Autistina minua loukkaa rinnastaminen persuun. Olen neuroepätyypillinen mutten sentään täysin vajaa.
Sama.
Muutenkin, tosi väsynyttä läppää. Ei autisti oo mikään yleishaukkumasana. Keksi ite joku uus.
Minulla on hyvin lievästi autistinen mies. Hän on hieno ja osallistuva isä, empaattinen ja älykäs. Hänen autisminsa ilmenee lähinnä tämän tästä jumittamisessa ja arkiaskareiden aikaansaannoksessa (hän ei aina esim kirjaimellisesti huomaa sotkua), hän myös voi helposti uppoutua mielenkiinnonkohteisiinsa.
Mutta lasten kanssa hän on aina ollut loistava, piti pitkät isyyslomat ja osallistuu innokkaasti lasten elämään. Samaa en voisi sanoa monesta "neuronormaalista" isästä, joilla on lähinnä hinku poistua kotoa.
APlle sanon, että yksilöllistä. Jos autistista kumppania ei lapset juuri kiinnosta, häntä voi olla ekstravaikea saada kiinnostumaan.
En todellakaan. En päätyisi edes suhteeseen tuollaisen kanssa koska mun hermot ei kestäisi. Mä haluan ns. normaalin miehen joka pärjää itsenäisesti arjessa ja ihmisten kanssa. En halua aikuista lasta vaivoikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaisiin ja mielisairaisiin ei pidä sekaantua. Ei tietysti narkomaaneihin tai alkoholisteihinkaan. Eikä tupakoitsijoihin. Muitakin ryhmiä löytyy...
Eikä läskeihin, eikä syömähäiriöisiin, eikä työttömiin, eikä työnarkomaaneihin, eikä narsisteihin, eikä huumorintajuttomiin, eikä
Jos tämän palstan ulostuloja lukee niin mammojen mielestä oikeastaan kenenkään kanssa ja millään spekseillä ei ole lupa perheellistyä. Ei nuorena, ei vanhana, ei työttömänä, ei määräaikaisena, ei opiskelijana. Ei itsellisesti, ei kumppanuusvanhempana, ei ilman pitkää suhdetta. Ei yhtään mitään terveysongelmia omaavana, varsinkaan jos on edes pieni perinnöllisyyden riski. Ei hoitojen avulla (näilläkin kuulemma siirretään huonoja geenejä eteenpäin). Kun omaa, keskimäärin ihan menestynyttä sukuani katsoo niin varmasti ainakin isoäitini, molemmat vanhempani ja minä olisimme kaikki jääneet syntymättä jos näissä kriteereissä olisi pitäydytty, ja niin olisi aika moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En päätyisi edes suhteeseen tuollaisen kanssa koska mun hermot ei kestäisi. Mä haluan ns. normaalin miehen joka pärjää itsenäisesti arjessa ja ihmisten kanssa. En halua aikuista lasta vaivoikseni.
Sisälukutaito jättää taas toivomisen varaa. Aloituksessa puhutaan nimenomaan ihmisestä joka pärjää itsenäisesti arjessa. Miten sinä pärjäät tuon kognitiivisen kapasiteetin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvin lievästi autistinen mies. Hän on hieno ja osallistuva isä, empaattinen ja älykäs. Hänen autisminsa ilmenee lähinnä tämän tästä jumittamisessa ja arkiaskareiden aikaansaannoksessa (hän ei aina esim kirjaimellisesti huomaa sotkua), hän myös voi helposti uppoutua mielenkiinnonkohteisiinsa.
Mutta lasten kanssa hän on aina ollut loistava, piti pitkät isyyslomat ja osallistuu innokkaasti lasten elämään. Samaa en voisi sanoa monesta "neuronormaalista" isästä, joilla on lähinnä hinku poistua kotoa.
APlle sanon, että yksilöllistä. Jos autistista kumppania ei lapset juuri kiinnosta, häntä voi olla ekstravaikea saada kiinnostumaan.
Meillä hyvin samanlainen tilanne. Mies on fiksu, luova, ehdottoman lojaali ja vahvalla moraalisella selkärangalla varustettu, turvallinen. Monin tavoin parempi kuin entiset neurotyypilliset kumppanit. Autismi ilmenee lähinnä juuri tietynlaisena epäkäytännöllisyytenä ja pieninä vaikeuksina joissain sosiaalisissa tilanteissa. Pystyy esim. pitämään esitelmän ongelmitta vaikka sadan ihmisen edessä (toisin kuin minä), mutta viiden puolitutun kesken jutteleminen voi olla vaikeaa. Kirjo on laaja, ja tämä vaikeasti vammaisiin vertaaminen aivan ruokottoman typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismi periytyy.
No niin periytyy. Me ollaan koko perhe kirjolla ja kummankin vanhemman suvussa on paljon kirjolla olevia.
Suurin osa on menestynyt työelämässä oikein hyvin. Me olemme sitä tyyppiä, jolla ei ole oppimisvaikeuksia. Sellaisia tyypillisiä nörttejä, joilla ongelmat ovat vain sosiaalisissa suhteissa. Muiden nörttien kanssa niitä ongelmia ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En päätyisi edes suhteeseen tuollaisen kanssa koska mun hermot ei kestäisi. Mä haluan ns. normaalin miehen joka pärjää itsenäisesti arjessa ja ihmisten kanssa. En halua aikuista lasta vaivoikseni.
Sisälukutaito jättää taas toivomisen varaa. Aloituksessa puhutaan nimenomaan ihmisestä joka pärjää itsenäisesti arjessa. Miten sinä pärjäät tuon kognitiivisen kapasiteetin kanssa?
Mä en halua parisuhdetta tai lasta autistisen ihmisen kanssa. Sillä selvä.
Aloituksessa muuten luki, että osaa pääosin toimia. Eli ei osaa täysin. Haluan myös miehen joka osaa sanatonta viestintää ja osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Mun kognitiivisessa kapasiteetissa ei ole mitään vikaa vaan vallan mainiosti osasin lukea aloituksen ja ymmärsin sen. Sua tässä hiertää se, että kaikki ei huoli autistia puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En päätyisi edes suhteeseen tuollaisen kanssa koska mun hermot ei kestäisi. Mä haluan ns. normaalin miehen joka pärjää itsenäisesti arjessa ja ihmisten kanssa. En halua aikuista lasta vaivoikseni.
Sisälukutaito jättää taas toivomisen varaa. Aloituksessa puhutaan nimenomaan ihmisestä joka pärjää itsenäisesti arjessa. Miten sinä pärjäät tuon kognitiivisen kapasiteetin kanssa?
Mä en halua parisuhdetta tai lasta autistisen ihmisen kanssa. Sillä selvä.
Aloituksessa muuten luki, että osaa pääosin toimia. Eli ei osaa täysin. Haluan myös miehen joka osaa sanatonta viestintää ja osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Mun kognitiivisessa kapasiteetissa ei ole mitään vikaa vaan vallan mainiosti osasin lukea aloituksen ja ymmärsin sen. Sua tässä hiertää se, että kaikki ei huoli autistia puolisoksi.
Voi höpönassu, voin luvata että ketään ei kiinnosta pätkääkään, minkälaisen ihmisen sinä haaveissasi huolisit puolisoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. En päätyisi edes suhteeseen tuollaisen kanssa koska mun hermot ei kestäisi. Mä haluan ns. normaalin miehen joka pärjää itsenäisesti arjessa ja ihmisten kanssa. En halua aikuista lasta vaivoikseni.
Sisälukutaito jättää taas toivomisen varaa. Aloituksessa puhutaan nimenomaan ihmisestä joka pärjää itsenäisesti arjessa. Miten sinä pärjäät tuon kognitiivisen kapasiteetin kanssa?
Mä en halua parisuhdetta tai lasta autistisen ihmisen kanssa. Sillä selvä.
Aloituksessa muuten luki, että osaa pääosin toimia. Eli ei osaa täysin. Haluan myös miehen joka osaa sanatonta viestintää ja osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa. Mun kognitiivisessa kapasiteetissa ei ole mitään vikaa vaan vallan mainiosti osasin lukea aloituksen ja ymmärsin sen. Sua tässä hiertää se, että kaikki ei huoli autistia puolisoksi.
Voi höpönassu, voin luvata että ketään ei kiinnosta pätkääkään, minkälaisen ihmisen sinä haaveissasi huolisit puolisoksi.
Miksi pitää noin paljon ärsyyntyä siitä, että mä vastasin rehellisesti ap:n kysymykseen? Eikö tähän olisi saanut vastata kuin ne jotka vastaa kyllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vammaisiin ja mielisairaisiin ei pidä sekaantua. Ei tietysti narkomaaneihin tai alkoholisteihinkaan. Eikä tupakoitsijoihin. Muitakin ryhmiä löytyy...
Eikä läskeihin, eikä syömähäiriöisiin, eikä työttömiin, eikä työnarkomaaneihin, eikä narsisteihin, eikä huumorintajuttomiin, eikä
Jos tämän palstan ulostuloja lukee niin mammojen mielestä oikeastaan kenenkään kanssa ja millään spekseillä ei ole lupa perheellistyä. Ei nuorena, ei vanhana, ei työttömänä, ei määräaikaisena, ei opiskelijana. Ei itsellisesti, ei kumppanuusvanhempana, ei ilman pitkää suhdetta. Ei yhtään mitään terveysongelmia omaavana, varsinkaan jos on edes pieni perinnöllisyyden riski. Ei hoitojen avulla (näilläkin kuulemma siirretään huonoja geenejä eteenpäin). Kun omaa, keskimäärin ihan menestynyttä sukuani katsoo niin varmasti ainakin isoäitini, molemmat vanhempani ja minä olisimme kaikki jääneet syntymättä jos näissä kriteereissä olisi pitäydytty, ja niin olisi aika moni muukin.
Ja sehän olisi vain hyvä asia. Ihminen on turha laji maapallolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen hankkiminen tähän maailmaan yhtään kenenkään kanssa olisi äärimmäisen itsekästä.
Kai olet muistanut pitää tuon saarnan myös äidillesi?
No myöhäistähän se on äidille saarnata, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tästä eteenpäin vain voi vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hankkia. Me kuitenkin saataisiin autisti+adhd-ipana, kun kummallakin vanhemmalla eri diagnoosit. Se voisi olla aika rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvin lievästi autistinen mies. Hän on hieno ja osallistuva isä, empaattinen ja älykäs. Hänen autisminsa ilmenee lähinnä tämän tästä jumittamisessa ja arkiaskareiden aikaansaannoksessa (hän ei aina esim kirjaimellisesti huomaa sotkua), hän myös voi helposti uppoutua mielenkiinnonkohteisiinsa.
Mutta lasten kanssa hän on aina ollut loistava, piti pitkät isyyslomat ja osallistuu innokkaasti lasten elämään. Samaa en voisi sanoa monesta "neuronormaalista" isästä, joilla on lähinnä hinku poistua kotoa.
APlle sanon, että yksilöllistä. Jos autistista kumppania ei lapset juuri kiinnosta, häntä voi olla ekstravaikea saada kiinnostumaan.
Minun autistisella miehellä riittää myös rakkautta lapsiaan kohtaan. Puolisona hän ei valitettavasti loista.
Vammaisiin ja mielisairaisiin ei pidä sekaantua. Ei tietysti narkomaaneihin tai alkoholisteihinkaan. Eikä tupakoitsijoihin. Muitakin ryhmiä löytyy...