Lue keskustelun säännöt.
Näetkö mielikuvia? Minä en.
Afantasikko
20.07.2023 |
Tulipa mieleeni tuosta "kuuletko ajatukseni puheena" -ketjusta toinen tavallaan samankaltainen juttu.
Suurin osa ihmisistä pystyy muodostamaan mielessään kuvia. Laita silmät kiinni, ja ajattele punaista mökkiä. Tuleeko kuva? Onneksi olkoon, kuulut enemmistöön.
Itse opin tämän vasta ihan muutama vuosi sitten. Olen aina KUVITELLUT, että sanat mieliKUVITUS ja tietenkin myös KUVITTELU ovat vain abstrakteja kieliKUVIA. Mieleeni ei ollut koskaan tullut, että ihmiset aivan oikeasti pystyvät loihtimaan suljettujen silmiensä eteen kuvia. Miten sellainen olisi edes mahdollista.
Tämä tila esiintyy ilmeisesti noin prosentilla ihmisistä, joiden lisäksi vajaalla neljällä prosentilla on vaikeuksia muodostaa mielikuvia. Niin vähän asiaa on tutkittu, että sille annettu nimikin, afantasia, vasta vuonna 2015.
Alla pari linkkiä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Aphantasia
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/07/12/ajatuksissani-ei-ole-kuvia-aan…
Ajatuksia?
Kommentit (38)
Olen ihan samanlainen kuin sinä, en ole koskaan nähnyt mitään kuvia. Paitsi unissa. Luulin myös pitkään, että mielikuva on vain sanonta, vasta muutama vuosi sitten törmäsin johonkin artikkeliin, jossa tästä "kuvattomasta" mielikuvituksesta mainittiin. En tiennyt aikaisemmin olevani "mielikuvasokea".
Joskus juuri ennen nukhtamista voin nähdä välähdyksen jostakin kuvasta, useimmiten joku todella yksinkertainen kulen laajat kiviportaat ja hiekkadyyni. Silloinkaan en ole varma, olenko jo oikeasti nähnyt unta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En näe. Enkä kuule. Tiedostan että päässäni kuuluu ikäänkuin taustamelua. Jossain on jokin välitila jossa ajatukset muuttuvat puheeksi. Minulla on myös ajatuksia joita ei voi kielellisesti ilmaista.
Lisäisin vielä. Minulla ei ole lainkaan luovuutta mutta mielikuvitusta on. Ymmärrän hyvin monimutkaisten järjestelmien säännöt ja dynamiikan mutta minulla on hankalaa yksityiskohtien kanssa.
Minä en tajua. En näe mitään punaista mökkiä. Ehkä jonkun mökin rajan pystyn hahmottamaan. Näen vain mustaa. Traumaattinen lapsuus. Mutta pystyn kyllä esim luomaan hajuja ja muita aistimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samanlainen kuin sinä, en ole koskaan nähnyt mitään kuvia. Paitsi unissa. Luulin myös pitkään, että mielikuva on vain sanonta, vasta muutama vuosi sitten törmäsin johonkin artikkeliin, jossa tästä "kuvattomasta" mielikuvituksesta mainittiin. En tiennyt aikaisemmin olevani "mielikuvasokea".
Joskus juuri ennen nukhtamista voin nähdä välähdyksen jostakin kuvasta, useimmiten joku todella yksinkertainen kulen laajat kiviportaat ja hiekkadyyni. Silloinkaan en ole varma, olenko jo oikeasti nähnyt unta.
Unet nähdään ihan samoin kuin valveilla silmin nähtävät. Inputti on vaan erilaista.
En näe enkä ole koskaan nähnyt. Samoin minulla ei ole ns. sisäistä puhetta, minulle oli ihan yllätys että jotkut ihmiset ajattelee sillä tavalla että päässä ikään kuin kuuluu puhetta tyyliin "jospa minä nyt ensin kirjoittaisin tämän sähköpostin loppuun ja sitten vasta lähtisin kauppaan". Mulla vaan tulee impulsseja toimia ja toimin. Hemmetin vaikea perustella mitään ratkaisujani, koska en tiedä sitä ajatusprosessia mikä niihin johti. Se tapahtuu jossain alitajunnassa, ja vain lopputulos pullahtaa tietoisuuteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä, että afantasia on oletettua yleisempää. Teitä on jo tässä yhdessä ketjussa monta.
Itse olen tässä suhteessa "normaali" eli pystyn näkemään mielessäni mitä tahansa kuvia, joita haluan.
Voin vaikka palata huoneeseen, jossa asuin vuosikymmeniä sitten opiskelijana ja katsella sen tapetteja, ikkunaverhoja ja ruskeaa lattiaa niin kuin ne olisivat oikeasti silmieni edessä.
Samalla tavoin toimivat muuten myös kuulokuvat. Voin esimerkiksi kuunnella lempiaariani ihan vain päässäni.
Onko teillä afantasikoilla "sisäisen äänen" kuuntelukyky vai onko teillä ongelmia myös sen osalta?
Ap täällä.
Täydennän vielä vähän kirjoitustani.
En näe unissanikaan juuri lainkaan kuvia. Korkeintaan jotain epämääräisiä möykkyjä, jotka usein ovat uhkaavia.
Kerran eläessäni olen kuitenkin nähnyt epätodellisia kuvia. Se tapahtui erään kemikaalin vaikutuksen alaisena. Sekä kemikaalin vaikutuksen alaisena olo että kirkkaan värikkäiden kuvioiden näkeminen tapahtui kerran. Niin kliseistä kuin se onkin, niin olipa melkoinen kokemus.
Musiikkia taas pystyn kuuntelemaan päässäni sujuvasti, ja se kuulostaa lähes yhtä todelliselta kuin oikea ääni. Samoin voin puhua päässäni haluamallani äänellä, yleensä omallani. Tätäkin kirjoittaessani kuulen kirjoittamani tekstin sitä mukaa kuin sitä kirjoitan. Pystyn myös muistamaan kuulemani äänet, etenkin äänentoiston virheet hyvin tarkkaan. Tästä on ollut paljon hyötyä ammatissani, jossa joudun esimerkiksi löytämään äänentoistoketjujen virheitä. Usein tiedän virheen paikan sen tunnusomaisen äänenlaadun perusteella, ja töissä minua pidetään hieman ihmemiehenä, kun pystyn korvakuulolla löytämään usein kerralla virhepaikan pitkästä laiteketjusta.
Mutta kuvia ei päässäni ole. Jos katson karttaa, katoavat suunnat samalla sekunnilla kun käännän katseeni pois, ja eksyn melko tutuillakin poluilla, ellen kävele niitä vähään aikaan. Olin kamalan huono koulusuunnistuksessa. Paikat, maisemat ja asioiden suhteet eivät vain tartu mieleen. Ja tämä siis jo vuosikymmeniä ennen kuin navigaattorit tärväsivät tavallisenkin kansan suunnistuskyvyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä, että afantasia on oletettua yleisempää. Teitä on jo tässä yhdessä ketjussa monta.
Itse olen tässä suhteessa "normaali" eli pystyn näkemään mielessäni mitä tahansa kuvia, joita haluan.
Voin vaikka palata huoneeseen, jossa asuin vuosikymmeniä sitten opiskelijana ja katsella sen tapetteja, ikkunaverhoja ja ruskeaa lattiaa niin kuin ne olisivat oikeasti silmieni edessä.
Samalla tavoin toimivat muuten myös kuulokuvat. Voin esimerkiksi kuunnella lempiaariani ihan vain päässäni.
Onko teillä afantasikoilla "sisäisen äänen" kuuntelukyky vai onko teillä ongelmia myös sen osalta?
Ap täällä.
Vaimoni kertoo minulle usein, kuinka voi palata tuttuihin menneiden aikojen huoneisiin ja nähdä ihan tarkalleen, mitä niissä oli sisällä. Hän myös nauttii kirjojen sivuja ja sivuja jatkuvista maisemakuvauksista. Tämä kaikki on minulle ihan puhdasta mustaa magiaa. Maisemakuvaukset haihtuvat minun päästäni nopeammin kuin virkkeiden lopuissa on piste. Lopettaisivat sen tyhjänpäiväisen maisemakuvauksen ja tapahtuisipa taas jotain!
Vaimoni myös välillä yrittää "kouluttaa" olemattomia mielikuviani, ja minun on pakko muistuttaa hänelle, että ihan yhtä hyvin hän voisi alkaa tolkuttaa värisokealle kuinka selkeän erilaiset värit punainen ja vihreä ovat. Ei tämä ole oppimisesta kiinni oleva asia.
Kysymykseesi: kirjoitin hetki sitten, kuinka pystyn muistamaan kuulemani asiat erittäin tarkasti. Voin kuunnella jonkun lempialbumeistani koska tahansa, ja se on melkein kuin olisi laittanut CD:n pyörimään. Tunnistan biiseihin sämplättyjä pätkiä paremmin kuin kukaan tuntemani henkilö. Tunnen ja voin nimetä monet äänentoiston virheet ihan suoraan korvakuulolla. Tavallaan tämän kautta ymmärrän, että jos joku pystyy tekemään jotain samankaltaista kuvien kanssa, niin onpas metka taito!
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajua. En näe mitään punaista mökkiä. Ehkä jonkun mökin rajan pystyn hahmottamaan. Näen vain mustaa. Traumaattinen lapsuus. Mutta pystyn kyllä esim luomaan hajuja ja muita aistimuksia.
Unia näen kyllä ja hyvin vilkas on unimaailmani.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä kiinnostava ilmiö.
Minä näen mielikuvia, kuulen pään sisällä puhetta ja musiikkia, ja minulla on myös haju- ja makumuisti eli voin ongelmitta palauttaa mieleeni sellaisen hajuveden tuoksun, jonka valmistaminen lopetettiin jo kauan sitten. Näinhän useimpien muidenkin mieli toimii.
Mutta olisi hauska tietää, mitä meiltä "normaaleilta" puuttuu, epäilemättä jotakin meiltäkin. Sitä on kuitenkin yhtä vaikea kuvitella kuin sitä, miltä afantasikkojen mielenmaisema näyttää.
t. Nro 7
Tää voi olla todella tyhmä kysymys.
Kun näette näitä mielikuvia (varsinkin ihmiset jotka sanotte että näette tosi yksityiskohtaisesti), onko teillä silmät auki vai kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis näkeekö ihmiset sen punaisen mökin jotenkin ihan näkemällä, kun sulkee silmät?
Voin mä sellaisen kuvitella jotenkin mielessäni, tai taisin muistella ja yhdistellä jotain joskus näkemiäni rakennuksia, mutten _näe_ mitään kuvaa (toisin kuin taas vaikka unta nähdessä).
Vierailija kirjoitti:
Tää voi olla todella tyhmä kysymys.
Kun näette näitä mielikuvia (varsinkin ihmiset jotka sanotte että näette tosi yksityiskohtaisesti), onko teillä silmät auki vai kiinni?
Ei ollenkaan tyhmä kysymys.
Itse näen mielikuvat yhtä hyvin silmät auki kuin kiinni. Ehkä niihin keskittyminen on kuitenkin helpompaa silmät kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis näkeekö ihmiset sen punaisen mökin jotenkin ihan näkemällä, kun sulkee silmät?
Voin mä sellaisen kuvitella jotenkin mielessäni, tai taisin muistella ja yhdistellä jotain joskus näkemiäni rakennuksia, mutten _näe_ mitään kuvaa (toisin kuin taas vaikka unta nähdessä).
Ainakin minä näen halutessani punaisen mökin, vaikka en silmiäni sulkisikaan. Siis "aivojeni silmät" näkevät sen, vaikka nämä tavalliset silmäni samaan aikaan katselisivatkin ihan jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voi olla todella tyhmä kysymys.
Kun näette näitä mielikuvia (varsinkin ihmiset jotka sanotte että näette tosi yksityiskohtaisesti), onko teillä silmät auki vai kiinni?
Ei ollenkaan tyhmä kysymys.
Itse näen mielikuvat yhtä hyvin silmät auki kuin kiinni. Ehkä niihin keskittyminen on kuitenkin helpompaa silmät kiinni.
Näetkö kuitenkin samaan aikaan silmiesi edessä olevan "oikean" maiseman? Siis syrjäyttääkö mielikuva sen mitä näet sillä hetkellä?
Itse näen vain hyvin hämärän kuvan, enemmän ehkä jonkinlaisen käsitteen tai tunnelman asiasta. Tosi vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voi olla todella tyhmä kysymys.
Kun näette näitä mielikuvia (varsinkin ihmiset jotka sanotte että näette tosi yksityiskohtaisesti), onko teillä silmät auki vai kiinni?
Ei ollenkaan tyhmä kysymys.
Itse näen mielikuvat yhtä hyvin silmät auki kuin kiinni. Ehkä niihin keskittyminen on kuitenkin helpompaa silmät kiinni.
Mutta siis näet oikeasti sen punaisen mökin siinä? Itse näen vain mustaa kun laitan silmät kiinni.
Ohis
Mä en oikein tajua tätä juttua. Kuinkahan paljon tässä vaikuttaa vaan tulkintojen erilaisuus? En oikeasti tiedä, näenkö mielikuvia. Kyllä mä pystyn kuvittelemaan ja muistelemaan mielessäni asioita oikein tarkastikin, mutta ei siitä mitään konkreettista KUVAA piirry. Se on vain sellainen ajatus jossain aivojen perukoilla, mitä on tosi vaikea selittää. Olen silti aina luullut, että näen mielikuvia...mutta näenkö sittenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voi olla todella tyhmä kysymys.
Kun näette näitä mielikuvia (varsinkin ihmiset jotka sanotte että näette tosi yksityiskohtaisesti), onko teillä silmät auki vai kiinni?
Ei ollenkaan tyhmä kysymys.
Itse näen mielikuvat yhtä hyvin silmät auki kuin kiinni. Ehkä niihin keskittyminen on kuitenkin helpompaa silmät kiinni.
Näetkö kuitenkin samaan aikaan silmiesi edessä olevan "oikean" maiseman? Siis syrjäyttääkö mielikuva sen mitä näet sillä hetkellä?
Näen kyllä sen oikeankin maiseman. Mielikuva ei siis syrjäytä mitään. Molemmat maisemat näkyvät yhtä aikaa, katselen ikään kuin kaksilla silmillä, ja ne näkymät ovat päässäni kahdessa eri paikassa.
En näe. Enkä kuule. Tiedostan että päässäni kuuluu ikäänkuin taustamelua. Jossain on jokin välitila jossa ajatukset muuttuvat puheeksi. Minulla on myös ajatuksia joita ei voi kielellisesti ilmaista.