Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vertaistukea? Onko kukaan muu lähtenyt muuten hyvästä suhteesta siksi, ettei toinen osapuoli halua mennä naimisiin?
20.07.2023 |
Itselläni nyt siis tällainen tilanne. Erosin ihan hyvästä suhteesta sen vuoksi, että alkoi itseäni syömään sisältäpäin se tosiasia, ettei kumppanini tahtonut mennä kanssani naimisiin. Siis yhdessä hän kyllä tahtoi olla, ja vaikutti viihtyvän kanssani hyvin. Useamman kerran avioliitosta keskustellessamme hän aina kommentoi tyyliin "avioliitto ei merkitse mitään, siitä alkaa vasta ongelmat, avioliitosta erotaan"-tyyppisesti. Minulle avioliitto olisi kuitenkin ollut tärkeä. Pitkään yritin ajatella kumppanin vanavedessä, että mitäpä sillä nyt niin merkitystä, tärkeintä on toimiva arki, mutta lopulta tilanne eskaloitui siihen, että en enää pystynyt samalla tavalla rakastamaan kumppania ja ero tuli.
On mieletön ikävä ja pettymys. Pettymys etenkin siitä, että toinen päästi minut lähtemään. Jos olisin ollut hänelle niin tärkeä kuin väitti, olisi hänellä varmasti mieli avioliiton suhteen muuttunut siinä kohtaa kun todella lähdin.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ymmärrä, miksi naimisiin meno on noin tärkeää ? Ihme pakkomielle
Mitä muuta et ymmärrä? Taitaa tulla pitkä lista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme menneet naimisiin. Teimme paljon suuremman sitoumuksen. Teimme yhteisen sukulaisen, joka on meidän molempien lähiomainen ja perillinen. Nyt ovat paperiasiat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Täällä kolmekymppinen nainen, joka miettii ihan samoja asioita parisuhteessaan. Yhdessä on oltu 3 vuotta ja tänä aikana ei ole mies kihlannut minua. Haluaisin vain tietää, tullaanko me ikinä olemaan mies ja vaimo.
Odottaako vai ottaako riski ja kysyä..
Minulla vielä aikaa rajallisesti mahdollisen uuden kumppanin etsimiseen, kun sairastan pahaa endometrioosia. Lääkäri on sanonut, että se tulee vaikeuttamaan hedelmöittymistä.
Miksi alapeukutus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa että sitoutua ei voi ilman naimisiinmenoa... Itselläkin oli kolmekymppiseksi asti haaveet naimisiinmenosta (olin parisuhteessa), nykyään haluaisin parisuhteen jossa asutaan omissa kodeissa (olen sinkku). Kummassakin pystyisin olemaan yhtä sitoutunut kumppaniin. Vuosien mittaan alkanut miettiä mitä järkeä koko naimisiinmenossa edes on.
N41
Noin minäkin ajattelin kunnes rakastuin mieheeni, ostimme yhteisen asunnon ja saimme lapsen. Meidät vihittiin maistraatissa, häitä ei ollut.
Itselläni on kaksi ihanaa lasta enkä enempää halua. Seuraava suhde kahden aikuisen välinen, ilman perhe-elämäpaineita ja vanhoja kaavoja, jossa voimme keskittyä vain toisiimme, kiitos :)
Harmi että teillä perhe-elämä on ollut paineistettua ettekä ole pystyneet keskittymään toisiinne. Meillä perhe-elämä on ollut juuri sitä mitä molemmat olemme halunneet, toki kuoppiakin on ollut matkassa mutta se kuuluu elämään. Rakastan perhe-elämää ja sitä, että isä ja äiti asuvat saman katon alla lapsen kanssa. Saamme tukea ja apua toinen toisistamme. Lapselle on iso etu että perhe on saman katon alla ja toimii hyvin.
En puhunut vain itsestäni, vaan yleisesti kun perhe-elämiä seuraa ympärillä ja keskustelee tuttavien kanssa. Oman avoliiton aikana tapahtui asioita mitä ei olisi voinut ennalta tietää, kumppani muuttui hyvin paljon, eikä jatkaminen ollut enää mahdollista. Siinä kohtaa oli mahtavaa ettei oltu naimisissa eikä yhteisiä lainoja/omaisuutta.
Se vaihe elämässä on nähty. Tarvitsen omaa aikaa melko usein, vaikka nauttisin kumppanin seurasta. Lapset ovat minulle tärkeimmät, mutta kokoajan kasvavat/itsenäistyvät ja oma vapaus lisääntyy, ihanaa :)
Mitä eroperheen lapsia katsoo, niin aika surullistahan se monien kohdalla on. Riidellään rahasta ja vapaista, lapset muuttavat jatkuvasti kahden kodin välillä ja ikävöivät aina toista vanhempaa, huoltokiusataan, lapsia manipuloidaan toista vanhempaa vastaan, muutossa koko lasten turvallinen elinpiiri voi muuttua ja he voivat käytännössä menettää toisen vanhempansa. Ja vaikka ero olisi sopuisa ja vanhempien välit hyvät, lapset väsyvät vuoroviikkoasumisesta ja edelleen ikävöivät vanhempiaan. Surevat sitä kun perhe ei ole yhtenäinen, toivovat salaa vanhempien yhteen palaamista.
Tietenkin eroaminen on aina parempi kuin oleminen esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa tai suhteessa päihteiden käyttäjän kanssa. Tai jos suhde on todella pahasti riitainen. Näissäkin tapauksissa lapset kärsivät, vanhempiensa ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Täällä kolmekymppinen nainen, joka miettii ihan samoja asioita parisuhteessaan. Yhdessä on oltu 3 vuotta ja tänä aikana ei ole mies kihlannut minua. Haluaisin vain tietää, tullaanko me ikinä olemaan mies ja vaimo.
Odottaako vai ottaako riski ja kysyä..
Minulla vielä aikaa rajallisesti mahdollisen uuden kumppanin etsimiseen, kun sairastan pahaa endometrioosia. Lääkäri on sanonut, että se tulee vaikeuttamaan hedelmöittymistä.
Ota ihmeessä asia puheeksi kumppanisi kanssa ja mahdollisimman pian. Et menetä siinä mitään, päinvastoin. Jos mies menee vaikeaksi, alkaa soperrella "en usko avioliittoon", tai vähättelee avioliiton merkitystä, kertoo se aika paljon. Toisaalta sekin kertoo paljon, jos mies ilahtuu vilpittömästi keskustelunavauksesta ja haluaa lähteä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta naimisissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nuorena ja tyhmänä. Myöhemmin tajusin avioliiton täydellisen turhuuden ja jopa vahingollisuuden. Hyvän miehen päästin menemään aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkkä paperi. Se on julkisoikeudellinen sopimus, joka vaikuttaa puolisoiden nykyiseen ja tulevaan omaisuuteen perintöjä myöten.
Aivan, aina voi tehdä avioehdon. Mutta jostain syystä se osapuoli, jolle tuo ensimmäinen paperi on tärkeä, pitää toista paperia vähemmän tärkeänä tai ehkä jopa epäluottamusta osoittavana.
Lukiossa yhtä aikaa kanssani oli pariskunta, joka meni naimisiin muutaman viikon seurustelun jälkeen. Heillä oli elämä muutenkin vähän risaista, alkoa kului ja niin edelleen. Ero tulikin ennen lukion loppua. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että rikkaasta perheestä tulleen osapuolen vanhemmat olivat aika kauhuissaan.
Ainako? Olen sitten ilmeisesti uniikki lumihiutale kun halusin avioon ja ehdotin samalla avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ollut useammassa kommentissa sama juttu, että miten usein "en halua koskaan naimisiin" tarkoittaa käytännössä "en halua kanssasi naimisiin". Näinhän se juurikin on suurimmassa osassa tapauksista. Ja kun tätä itsekin mietin, tajuan olleeni kahdessa seurustelusuhteessa, jossa en todellakaan olisi halunnut mennä naimisiin! Oli vaan ihan ok kivaa yhdessä, mutta jokin syvempi tunne puuttui, ja sen sijaan mielessä oli tietoisuus siitä että on vain tilapäistä.
Tulee aika surullinen olo, kun mietin yhteisiä vuosia tämän ex:n kanssa. Olin ilmeisesti hänelle vain se "ihan kiva, mutta ei nyt naimisiin sentään"-tyyppi. 😞💔
Ap
En ole ikinä halunnut mennä naimisiin. 25 v yhdessä ja 2 lasta. Avioliitto on vain jäänne menneiltä ajoilta ennen tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me emme menneet naimisiin. Teimme paljon suuremman sitoumuksen. Teimme yhteisen sukulaisen, joka on meidän molempien lähiomainen ja perillinen. Nyt ovat paperiasiat kunnossa.
Me menimme naimisiin ja saimme yhteisen jälkeläisen. Ja koska olen nähnyt niin paljon erolasten kärsimystä, omat bonuslapseni mm. kärsivät psyykkisesti erosta vaikka kaikki meni oppikirjan mukaan ja on todella hyvät välit ja he olivat pieniä, niin en eroa kuin hyvin painavista syistä. Käytännössä tarkoittaisi että lapseni isän pitäisi muuttua aivan täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,
Täällä kolmekymppinen nainen, joka miettii ihan samoja asioita parisuhteessaan. Yhdessä on oltu 3 vuotta ja tänä aikana ei ole mies kihlannut minua. Haluaisin vain tietää, tullaanko me ikinä olemaan mies ja vaimo.
Odottaako vai ottaako riski ja kysyä..
Minulla vielä aikaa rajallisesti mahdollisen uuden kumppanin etsimiseen, kun sairastan pahaa endometrioosia. Lääkäri on sanonut, että se tulee vaikeuttamaan hedelmöittymistä.
Ota ihmeessä asia puheeksi kumppanisi kanssa ja mahdollisimman pian. Et menetä siinä mitään, päinvastoin. Jos mies menee vaikeaksi, alkaa soperrella "en usko avioliittoon", tai vähättelee avioliiton merkitystä, kertoo se aika paljon. Toisaalta sekin kertoo paljon, jos mies ilahtuu vilpittömästi keskustelunavauksesta ja haluaa lähteä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta naimisissa.
Ap
Kiitos vastauksesta,
Jotta saan suoran vastauksen, kannattanee minun kysyä suoraan. Että menisitkö kanssani naimisiin. Näin olen päättänyt kysyä, mies ei voi sitten kiertää asiaa mitenkään. Mietin vielä, mikä olisi hyvä hetki.. Illalla sängyssä sylikkäin maatessa voisi olla hyvä.
T. Kolmekymppinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä halunnut mennä naimisiin. 25 v yhdessä ja 2 lasta. Avioliitto on vain jäänne menneiltä ajoilta ennen tasa-arvoa.
Lisäksi raha-asiat menevät turhaan vaikeiksi.
[quote. N
Tulee aika surullinen olo, kun mietin yhteisiä vuosia tämän ex:n kanssa. Olin ilmeisesti hänelle vain se "ihan kiva, mutta ei nyt naimisiin sentään"-tyyppi. 😞💔
Ap[/quote]
Mun eksä halusi naimisiin, mä en. Olen pienestä pitäen ollut sitä mieltä, näin vanhempieni jne liittoa ihan...No sorruin kuitenkin menemään ja kappas, puoli vuotta niin ukko jo löytyi naapurin rouvan sängystä.
Se siitä "avioliitosta jossa kaikilla on sama nimi" Joopajoo! Ois vaan pitänyt pitää oma päänsä ja olla menemättä naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote. N
Tulee aika surullinen olo, kun mietin yhteisiä vuosia tämän ex:n kanssa. Olin ilmeisesti hänelle vain se "ihan kiva, mutta ei nyt naimisiin sentään"-tyyppi. 😞💔
Ap
Mun eksä halusi naimisiin, mä en. Olen pienestä pitäen ollut sitä mieltä, näin vanhempieni jne liittoa ihan...No sorruin kuitenkin menemään ja kappas, puoli vuotta niin ukko jo löytyi naapurin rouvan sängystä.
Se siitä "avioliitosta jossa kaikilla on sama nimi" Joopajoo! Ois vaan pitänyt pitää oma päänsä ja olla menemättä naimisiin!
Ilman avioliittoa ei olisi mennyt naapurin petiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdit siis suhteesta manipuloidaksesi toista?
En manipuloidakseni, vaan omatkin tunteet muuttuivat. Oli rankkaa katsoa vierestä, ettei toiselle merkinnyt mitään se, että minulle avioliitto olisi ollut tärkeä. Jos olisin jatkanut suhteessa pidempään, olisin luultavasti kyynistynyt ja katkeroitunut.
Ap
Olet mieleltäsi sairas vai oliko miehen suvussa millä mällätä ?
Korona-aikana eronneissa perheissä koronaan sairastuneita lapsia ujutettiin toiselle vanhemmalle kertomatta koronasta, koska toisen vanhemman piti päästä viihteelle tai oli sovittuna jokin juttu. Ihan hemmetin monissa perheissä sairaat lapset vaihtoivat kotia toiseen ja sairastutti mennessään muut. Ja edelleen ihan hemmetin monissa perheissä pidetään lapsivapaista viikoista kiinni, eli sairas lapsi muuttaa toiseen kotiin vaikka sairaana. Ette uskoisi miten yleistä tämä on.
Meillä oli niin päin että mies halusi naimisiin, minua se ei taas olisi voinut juuri vähempää hetkauttaa. Menin kuitenkin naimisiin, koska meillä on lapsiakin ja mies sitä toivoi. Ei se minulta ole pois. Nyt on kolme vuotta avioliittoa takana ja samalla kaavalla mennään kuin ennenkin. Jos mies ei sinun kanssasi halunnut naimisiin, ei hän ollut valmis panostamaan sinuun. Joskus pitää tulla vastaan puolison toiveissa.
Ensin naimisiin, sitten vasta yhteen asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me emme menneet naimisiin. Teimme paljon suuremman sitoumuksen. Teimme yhteisen sukulaisen, joka on meidän molempien lähiomainen ja perillinen. Nyt ovat paperiasiat kunnossa.
Me menimme naimisiin ja saimme yhteisen jälkeläisen. Ja koska olen nähnyt niin paljon erolasten kärsimystä, omat bonuslapseni mm. kärsivät psyykkisesti erosta vaikka kaikki meni oppikirjan mukaan ja on todella hyvät välit ja he olivat pieniä, niin en eroa kuin hyvin painavista syistä. Käytännössä tarkoittaisi että lapseni isän pitäisi muuttua aivan täysin.
Ajattelin ihan itsestäänselvyytenä, ettei lapsiperhe eroa kuin hyvin painavista syistä. Joten siksi en asiaa maininnut.
T. Se, jota kommentoit.
Alue: Aihe vapaa
Siinä vasta katastrofin ainekset jos muutetaan yhteen vasta avioliitossa ,:D