Olen niin katkera siitä, etten saanut teininä/nuorena aikuisena kokea rakkautta

Lapsuudenkotini oli syrjäkylillä. Kaupungin keskustaan oli matkaa 25 kilometriä. Kylä oli sinänsä vireä kyläyhteisö, mutta tyttöjä siellä ei ollut juurikaan. Poikia oli jäätävän iso lauma. Nekin vähät tytöt olivat pääosin lestaperheistä ja niitä lestaperheitä riitti. Jotain 5-6 vuotta nuorempia tyttöjä oli enemmän, mutta parikymppisenä he toki tuntuivat pikkukakaroilta.
Kun ymmärsin joskus 23-vuotiaana lähteä opiskelemaan, olin jo osin pudonnut kelkasta. Seuraavat 15 vuotta menivätkin opiskelujen ja työnteon merkeissä. Nyt 37-vuotiaana olen yhä ilman ensisuudelmaa enkä ole koskaan edes halannut naista. Pari vuotta nuorempi veljeni on samanlainen.

Vaikka nyt 37-vuotiaana on vakaat tulot, vakaa talous ja vakaa elämä, olen tainnut jo vähän alistua siihen, että elelen elämäni itsekseni hautaan asti. Joskus katkeruus nostaa päätänsä, joskus unohdan asian Erityisesti, jos löydän taas mielekästä tekemistä vapaa-ajalle. Aloitan mm. toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen nyt syksyllä, olkoon se harrastus.
M37