Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Kiitos kommentistasi. Yritän parhaani mukaan olla ymmärtäväinen, mutta on myös aivan uskomattoman raskasta luopua kaikista omista toiveista ja odotuksista. Elämä pyörii niin monilta osin juurikin siinä puolison erityistarpeiden huomionnissa ja ymmärtämisessä. Tuntuu, etten uskalla pyytää toiselta juuri mitään, kun pelkään että jokainen pyyntö on hänelle liikaa.
Rutiinit tai tehtävälistat eivät auta, sillä puoliso ahdistuu tai jopa suuttuu niistä, vaikka itsekin tietää että ne auttaisivat. Elämässä on hoidettavia asioita, joista ei oikein voi valita että tehdäänkö vai ei, vaan ne olisi pakko tehdä. Mutta ei voi pyytää, ei kysyä eikä vaatia koska pitää ymmärtää, jolloin lopputulos on juurikin se, että olen täysin yksin niiden asioiden kanssa. Riman olen laskenut niin alas, ettei tämän alemmaksi enää pääse ilman, että unohdan itseni ja omat tarpeeni täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli puolisosi on suomeksi LAISKA. Miksi ihmeessä jokaiselle piirteelle pitää olla kirjainsarja?
Siinä vaiheessa kun oma psyyke prakaa ja elämä on yhtä kivistävää selviytymistaistelua, pitää erota ja huolehtia itsestään. Siis pitää, se on pakko.
Se että uhraat oman mielenterveytesi ja ruumiinterveytesi ei auta sinua itseäsi eikä se auta myöskään puolisoasi. Kaikki ei ole sinun vastuullasi.
Kiitos kommentoijille. Toivoisin kuitenkin eniten kommentteja sekä vertaiskokemuksia sellaisilta ihmisiltä, jotka ymmärtävät mistä on kyse, kun puhutaan nepsyhaasteista.
Vaikea tilanne. Mulla on PDA ja oma ratkaisuni oli erota. Nyt ei tarvitse enää kotona kuormittua ja töihin liittyvät velvoitteet hoidan. Omissa asioissa oon sit laskenut riman niin alas, että vaadin itseltäni vain pakollisen. Kuten nyt että maksan laskut, huolehdin hygieniasta ja syön. Puolison kautta tuli paljon enemmän vaatimuksia, tuo ei riittänyt. Hän ei silti olisi halunnut erota, mutta mun elämälle ero oli pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Mitä oikein saat tuosta suhteesta? Vaikuttaa siltä että saldo jää reippaasti negatiivisen puolelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan enää PDA:ta käytä? Tabletilla tai älypuhelimella hoituu asiat paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Kandee muistaa, että voi se olla puolisonkin etu. Neurotyypillisillä on paljon "pakkoja", jotka on sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Esim. pakko pitää koti järjestyksessä, pakko pitää omakotitalossa nurmi leikattuna. Niiden tekemättä jättämiseen ei kukaan kuole tai siitä joudu ulosottoon. Niistä vapaaksi pääsy voi vapauttaa puolisoakin oman näköiseen elämään.
Onko miehelläsi autismikirjo tai ADHD jos hänellä PDA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikein saat tuosta suhteesta? Vaikuttaa siltä että saldo jää reippaasti negatiivisen puolelle
Voi olla vaikea muistaa, että tällaisissa keskusteluissa ei saa kuin pintaraapaisun aiheesta mistä puhutaan.
Kiitos, mutta edelleen toivoisin kommentteja niiltä, joilla on omia kokemuksia elämästä nepsyhaasteiden kanssa.
Kuulostaa tutulta miehedi käytös mutta PDA.sta en ole kuulutkaan. Taidan mennä googletaan. Minä teen niitä asioita joita pidän tärkeänä. Miestä en passaa ja tekee sitten mitä tekee. Kyllä välillä tulee mieleen millaista olisi jos toinenkin ottaisi vastuuta jostain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Kandee muistaa, että voi se olla puolisonkin etu. Neurotyypillisillä on paljon "pakkoja", jotka on sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Esim. pakko pitää koti järjestyksessä, pakko pitää omakotitalossa nurmi leikattuna. Niiden tekemättä jättämiseen ei kukaan kuole tai siitä joudu ulosottoon. Niistä vapaaksi pääsy voi vapauttaa puolisoakin oman näköiseen elämään.
Elämä paranee kun saa elää törkyläjässä?
Vierailija kirjoitti:
Onko miehelläsi autismikirjo tai ADHD jos hänellä PDA?
PDA on käsittääkseni yksi autismin muoto
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Ai että ap:n pitäisi luopua omasta ihmisarvoisesta elämästä?
Itse olen autisti ja adhd, ja tunnistan itsessäni pda-piirteitä. Sen takia olen päättänyt olla sinkku ja aika lailla erakko: en pidä yhteyttä kuin äitiini ja serkkuuni ja teen 100% etätöitä. Muuten pilaisin oman elämäni lisäksi läheisten ja kollegojen elämän. Kaikille parempi näin.
Tässä lisää tietoa aiheesta:
https://www.pdasociety.org.uk/wp-content/uploads/2022/03/WhatIsPDA_Finn…
Hyviä esimerkkejä myös.
Elämä ollut vaikeaa mielialojen vaihtelun takia ja vastarinnan vuoksi, ja ei, ei ole ollut bi-po tai pers-häiriötä, vaan ihan tämän PDA oireenmuodostusta.
Tässä toinen kirjolla oleva, jolla ADD ja PDA piirteitä ja sinkkuna parhaiten elämä sujuu ja etätyöt ainoa vaihtoehto käytännössä, ja kavereita pari tuntia kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Kandee muistaa, että voi se olla puolisonkin etu. Neurotyypillisillä on paljon "pakkoja", jotka on sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Esim. pakko pitää koti järjestyksessä, pakko pitää omakotitalossa nurmi leikattuna. Niiden tekemättä jättämiseen ei kukaan kuole tai siitä joudu ulosottoon. Niistä vapaaksi pääsy voi vapauttaa puolisoakin oman näköiseen elämään.
Elämä paranee kun saa elää törkyläjässä?
Osin noin. Mutta enempi niin, että saa tehdä asiat omalla tavallaan. Mulla esim on ylikeskittymisen kausia ja teen asioita syklissä. Jos on hyvä flow, voin tehdä mua kiinnostavia asioita koko valveillaoloaikani putkeen. Usein siis töitä, oon luovan alan free. Parisuhteessa ei niin voi tehdä ainakaan kenenkään normaalin kanssa. Jos on yhteisiä menoja tai vaikka että sovittu että laitan ruuan, flown on pakko katketa.
Yksin mä voin varata valmisruokaa pakastimeen tällaisten viikkojen varalle ja antaa tiskiröykkiön kasvaa. Oon tosi tehokas ja saan paljon aikaan, kun tämä moodi on päällä. Mun huomio on 100% siinä mitä teen.
Kun exän kanssa oltiin yhdessä, häntä ahdistu kun en huomannut häntä enkä mitään muutakaan. Hän ei tajunnut, miten voin tehdä työtä, jos kotona on kaaos. Nyt hänen ei tarvitse ahdistua mun takia ja mä oon paljon tehokkaampi. Hoidan myös ne tiskiröykkiöt sitten kun ne mulle tärkerämmät asiat on tehty eli ei mun koti ole pinttyneen likainen tms.
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.