Lue keskustelun säännöt.
Kun katselen 85 v lähimmäisiä, niin enpä tiedä, haluanko elää vanhaksi
19.07.2023 |
Äitini ja kaverini: kaikki olivat terveitä 75-80-vuotiaiksi asti, eli olivat aktiivisia ja kävivät kävelemässä ja tapahtumissa.
Sitten kaikille tuli jotain vaivaa: syöpää, keuhkojen vajaatoimintaa, sydämennvajaatoimintaa, dementiaa, nivelrikkoa, reumaa, huimausta, silmien rappeumaa, jne. Nyt jokainen on enempi vähempi kotinsa vanki. Nukkuvat ja kaatuilevat kotona. Jaksavat muutaman viikon välein käydä kaupassa 300 metrin päässä. Kun sydän ei pumppaa, niin ei vain jaksa.
Ja yhteiskunta hoitaa. Heidän energiansa menee siihen, että käyvät sairaalassa eri hoidoissa. Tutkimuksissa, labrassa, tt-kuvauksessa, saamassa pistoksia, lääkärissä, tutkimuksissa. Ja sen jälkeen taas levätään, koska kaikki nuo vie voimat.
Niin paljon kuin äitiä rakastankin, niin onko tuossa enää mitään järkeä? Pitkittää elämää, jotta jaksaa levätä pidempään.
Kommentit (90)
Jos osa niistä on turhia, ehkei kannata ravata. Riittää kai vähempikin. Mikä on oikeasti tarpeen ja mikä ei. Lääkärit nyt sanovat aina oman näkemyksen, mutta maalaisjärkeä voi käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
Riippuu niin ihmisistä ja fyysisestä ja henkisestä kunnosta. Itse haluan elää vanhaksi jos säilyn hyväkuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Nimeomaan. Jos terveenä saa elää, niin mikä siinä. Puhunkin nyt niistä, joiden elämä on pelkkää sairauksien hoitamista. Eli miksi elämän pidentäminen tekohengittämällä on nykyään jonkin arvo.
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi elää dementoituneena, kauhea kohtalo.
Ei kukaan halua olla se vanhus joka jämähtää tenavuoren keskelle huutamaan apua joskus ja jouluna käyvältä kodinhoidolta. Parempi tappaa itsensä hyvän sään aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Jenkeissä on saatu jo normalisoitua hyväntekijä kotisiivoojat ja nurmikon ajelijat. Kokoomus oottaa kieli pitkällä saavansa tänne saman.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Ihan kuin minun elämäni viisikymppisenä reumapotilaana. Työssä pitäisi muka vielä jaksaa 20v, jippii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Onhan niitä aina muutamia jotka elävät tosi vanhoiksi, ovat aika terveitä ja ajatuskin luistaa enemmän tai vähemmän hyvin. Mutta kyllä näin on nykyaikana kun eletään paljon vanhemmiksi kuin aiemmin että ne viimeiset vuodet tai se viimeinen vuosikymmen ei enää ole useasti pajon mistään kotoisin. Muisti katoaa, harhaluuloja, epäluuloisuutta kaikkia kohtaan jne. plus tietenkin että keho alkaa antaa periksi eri tavoin. Mutta voin sanoa etteivät ihmiset yritä pitkittäää elämäänsä levätäkseen, he/me pidämme vain siitä kynsin ja hampain kiinni elääkseemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa haluaisi mutta vaikeus asiassa on että sitä ei voi etukäteen tietää.
Ihan samanlaisia ajatuksia kuin ap:llä. Oma äitini on myös yli kahdeksankymppisenä muuttunut muutaman vuoden takaisesta energisestä touhuajasta sisällä istuvaksi vanhukseksi. Muutokseen ei tarvittu kuin yksi pahempi kaatuminen. Yksinäisyys vaivaa myös, kun kaikki parhaat kaverit on jo siirtyneet manan maille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Ei välttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Siksi se eutanasia pitäisi saada halukkaille. Tuskin kukaan nelikymppinen haluaa tuollaista elämää elää.
Tottakai elintavat lapsuudesta alkaen vaikuttavat siihen mitä kunto on sitten vanhana.
Onko syönyt terveellisesti, liikkunut riittävästi ja levännyt tarpeeksi. Unen puute vaikuttaa moneen sairauteen.
Jo se, että ei ole viettänyt aikaa juurikaan auringossa ja hankkinut tarkoituksella ruskettunutta ihoa vaikuttaa terveyteen.
Iho muistaa palamisen ja ei kuulemma ruskettuminenkaan ole terveellistä. Jälkimmäinen tuli minulle kyllä täytenä yllätyksenä.
Omilla vanhemmilla lisää vielä tuohon riitely, mykkäkoulu ja 40 vuotta vanhojen vääryyksien tauoton miettiminen...
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.