Lue keskustelun säännöt.
Kun katselen 85 v lähimmäisiä, niin enpä tiedä, haluanko elää vanhaksi
19.07.2023 |
Äitini ja kaverini: kaikki olivat terveitä 75-80-vuotiaiksi asti, eli olivat aktiivisia ja kävivät kävelemässä ja tapahtumissa.
Sitten kaikille tuli jotain vaivaa: syöpää, keuhkojen vajaatoimintaa, sydämennvajaatoimintaa, dementiaa, nivelrikkoa, reumaa, huimausta, silmien rappeumaa, jne. Nyt jokainen on enempi vähempi kotinsa vanki. Nukkuvat ja kaatuilevat kotona. Jaksavat muutaman viikon välein käydä kaupassa 300 metrin päässä. Kun sydän ei pumppaa, niin ei vain jaksa.
Ja yhteiskunta hoitaa. Heidän energiansa menee siihen, että käyvät sairaalassa eri hoidoissa. Tutkimuksissa, labrassa, tt-kuvauksessa, saamassa pistoksia, lääkärissä, tutkimuksissa. Ja sen jälkeen taas levätään, koska kaikki nuo vie voimat.
Niin paljon kuin äitiä rakastankin, niin onko tuossa enää mitään järkeä? Pitkittää elämää, jotta jaksaa levätä pidempään.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Anteeksi, mut ihan vilpittömästi kysyn kun puhut mummosta ja isoäidistä, niin mitä eroa?
Minullakin oli mummo ja isoäiti. Mummo oli 83-vuotiaaksi ja isoäiti 90-vuotiaaksi.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Anteeksi, mut ihan vilpittömästi kysyn kun puhut mummosta ja isoäidistä, niin mitä eroa?
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja, mutta varmaan heitä on vain kutsuttu eri nimillä erotukseksi toisistaan. Minullakin oli äidin puolen mummi ja isän puolen mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.Et muuten suuntaa. Hinta on on nyt 11,970€:a avustetusta eutanasiasta Sveitsistä. Sulla ei ole sellaisia rahoja ja katsos, kun et saa sitä KELA-korvaustakaan. Parempi vaan hirttäytyä kotona.
Olen eri. Monella on kyllä ihan hyvin säästöjä ja itsekin aion suunnata tarvittaessa Sveitsiin. Olen siellä asunut ja luotan, että on kunnollinen myös tuo palvelu. Nykyinen asuinmaani tosin sallii eutanasian ja suosin jatkossakin maita, joissa ei pakoteta ihmisiä kärsimään tilanteessa kuin tilanteessa (ikinä kun ei tiedä mitä tapahtuu ja missä iässä), joten matka Sveitsiin ei välttämättä ole edes tarpeen. Joka tapauksessa siihen tulen aina varaamaan rahat. Olen terve, hyväkuntoinen ja alle 40-vuotias, silti joskus asia tulee olemaan todennäköisesti ajankohtainen ja siksi on sekin asia hoidossa.
Viimeisen 5 vuoden aikana olen huomannut ajattelevani yhä useammin, että perussairauteni taitavat lopulta olla ihan hyvä asia, koska tällä menolla ei ole huolta, että eläisi ainakaan liian kauaa. Terveydenhuollon nykyinen tapa hoitaa perussairauksiani ei auta yhtään. Astman varjossa muhi jo keuhkokuume verenmyrkytykseen asti, koska kyllähän se on ihan normaalia astmassa, että henki on ahtaalla. Tuonkaan jälkeen astmani hoito ei ole ollut yhtään sen paremmalle tolalla, ja olen itsekin alkanut luovuttaa ja hyväksyä, että tämä on ns. normaali tila.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.
Et pääse sinne kun olet Suomen kansalainen. Ne ei tee niitä kun sveitsiläisille ja Kanada toinen joka salli eutanasian mutta siinä tapauksessa että sulla on hankala hoitoaine, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia niin voit tulla Suomesta tekemään sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.Et muuten suuntaa. Hinta on on nyt 11,970€:a avustetusta eutanasiasta Sveitsistä. Sulla ei ole sellaisia rahoja ja katsos, kun et saa sitä KELA-korvaustakaan. Parempi vaan hirttäytyä kotona.
Pari kuukautta hyvässä hoivakodissa voi maksaa saman verran tai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-vuotiaana sinulla saattaa olla ihan toisenlainen mielipide. Ihminen on siitä jännä otus, että hengissä pysymisen halu ja vaisto ovat melko vahvoja.
Vaikka olisi miten vahva halu elää ei kukaan halua päätyä viimesinä vuosinaan koristelemaan paskavuorta. Tekoälyä kiinnostaa vielä vähemmän mitä hoitajia hoidettavan hyvinvointi. Hoitajat tekee jo nyt tota ettei suhun satsata muuta kuin minimi. Vanhus saa luvan ostaa seuraa.
Kerrotko vielä miksi nykyiset vanhukset syövät hoitolaitoksissa ruokaa ja lääkkeensä? Ihan hyvin voisivat lopettaa sen, ja nesteen juomisen. Ei menisi kovin kauaa elämän päättymiseen. Eivät ihan kaikki laitoksessa asuvat ole muistisairaita kuitenkaan.
Tajuatko mikä luksus on päästä hoitoon? Tuolla on tällä hetkellä joukko hoipertelevia vanhuksia ketkä venaa hoitolaitokseen pääsemistä. Kaikilla ei ole lähellä asuvia sukulaisia. Nykynen kodinhoito on yks vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Siksi se eutanasia pitäisi saada halukkaille. Tuskin kukaan nelikymppinen haluaa tuollaista elämää elää.
Ei nelikymppinen ole ajatuksiltaan ja toiveiltaan sama kuin kasikymppinen, eikä kuulukaan olla. Voitaisiin lopultakin todeta sen olevan yksi selkeä typeryyden merkki, jos tätä ei pysty ymmärtämään.
Eutanasia on saatavissa. Senkun hyppäät riittävän korkealta, menet pitemmälle uimaan tai hankit huumeita kunnon annoksen. Jos ei hotsita, et halua sitä tarpeeksi. Se on eri asia, että on liian hemmoteltu hoitamaan tätäkään itse. Miksi ihmeessä muiden pitäisi sekin tarjota ja lopettaa vätyksiä työkseen?
Joo ja jokainen voi myös paikata hampaansa tai leikata umpilisäkkeensä itse! Useimmat lääkäritkään, jotka nuo osaavat, eivät niitä itselleen suorita. Miksiköhän?
Nuorena työskentelin kesän eräässä laitoksessa, jossa asui kaksissakymmenissä oleva nuori aikuinen. Hän oli aiemmin yrittänyt kuolla ja siinä epäonnistunut ja jäänyt vammautuneena henkiin. Hänen kohdallaan ajattelin, että ilmeisesti elämänsä ei ollut tuntunut elämisen arvoiselta, kun oli yrittänyt itsemurhaa, mutta tuon jälkeen elämänlaatua ei varmaan ollut senkään vertaa.
En tiedä miten hänen elämänsä tuosta eteni, mutta vammautuneena ei varmaan voinut enää yksin yrittää edes kuolla.
Joten kyllä näitäkin aiheesta miettii, kun amatööripohjalta suunnittelee radikaaleja lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten kuolema.
Eniten pelottaa muistisairaudet, joiden riski lisääntyy iän myötä. Niitä on myös suvussa. Ei ole lapsia huolehtimassa. Olen miettinyt, että olisikohan vielä sen verran järkeä jäljellä, että kävelisi vaan metsään ja jäisi sinne kuolemaan. Ja riittäisikö rohkeus sen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.Et pääse sinne kun olet Suomen kansalainen. Ne ei tee niitä kun sveitsiläisille ja Kanada toinen joka salli eutanasian mutta siinä tapauksessa että sulla on hankala hoitoaine, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia niin voit tulla Suomesta tekemään sen.
Väärää tietoa. Sveitsiin pääsee tekemään ns. avustetun lähdön (ei varsinaisesti eutanasia) vaikka ei olisi kansalainen. Moni suomalainenkin on näin tehnyt. Mediassa ollut aiheesta, jopa mm. yli 100-vuotias kohtalaisen hyväkuntoinen australialainen matkusti Sveitsiin koska oli sitä mieltä, että on elänyt riittävästi ja Australiassa ei ollut tuota vaihtoehtoa. Onnistui. Kaikissa maissa ei onnistu, ellei ole maan asukas (asukas riittää niiden maiden osalta, joista tiedän, ei tarvitse olla kansalainen) mutta Sveitsissä kelpaavat muutkin kunhan on riittävä syy ja riittävä rahamäärä.
Kärsimys ja kipu ovat aina kuuluneet elämään. Nykyään hyvinvointiyhteiskunnassa eletään terveempinä kuin koskaan, mutta ajatus sairaudesta ja vanhuudesta pelottaa varmaan myös enemmän kuin koskaan. Elämän luonnollinen osa on aina ollut vanhuuteen kuuluva rappeutuminen ja sairaudet, jos sinne asti elää. Miksei niitä voi hyväksyä osana ihmisen elämänkaarta. Ja miten onnekas on, jos sairaudet tulevat vasta vanhalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan nelikymppisen työkyvyttömyyseläkeläisen elämältä ap:n vanhusten elämä.
Siksi se eutanasia pitäisi saada halukkaille. Tuskin kukaan nelikymppinen haluaa tuollaista elämää elää.
Ei nelikymppinen ole ajatuksiltaan ja toiveiltaan sama kuin kasikymppinen, eikä kuulukaan olla. Voitaisiin lopultakin todeta sen olevan yksi selkeä typeryyden merkki, jos tätä ei pysty ymmärtämään.
Eutanasia on saatavissa. Senkun hyppäät riittävän korkealta, menet pitemmälle uimaan tai hankit huumeita kunnon annoksen. Jos ei hotsita, et halua sitä tarpeeksi. Se on eri asia, että on liian hemmoteltu hoitamaan tätäkään itse. Miksi ihmeessä muiden pitäisi sekin tarjota ja lopettaa vätyksiä työkseen?
Joo ja jokainen voi myös paikata hampaansa tai leikata umpilisäkkeensä itse! Useimmat lääkäritkään, jotka nuo osaavat, eivät niitä itselleen suorita. Miksiköhän?
Nuorena työskentelin kesän eräässä laitoksessa, jossa asui kaksissakymmenissä oleva nuori aikuinen. Hän oli aiemmin yrittänyt kuolla ja siinä epäonnistunut ja jäänyt vammautuneena henkiin. Hänen kohdallaan ajattelin, että ilmeisesti elämänsä ei ollut tuntunut elämisen arvoiselta, kun oli yrittänyt itsemurhaa, mutta tuon jälkeen elämänlaatua ei varmaan ollut senkään vertaa.
En tiedä miten hänen elämänsä tuosta eteni, mutta vammautuneena ei varmaan voinut enää yksin yrittää edes kuolla.
Joten kyllä näitäkin aiheesta miettii, kun amatööripohjalta suunnittelee radikaaleja lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten kuolema.
Nimenomaan. Ja eutanasiassa ym. käytetään mahdollisimman armollisia aineita, moni lähtee rauhassa ammattilaisen avulla läheistensä ympäröimänä. Näitä aineita ei saa käsiinsä noin vain vaan epäeettisten maiden ihmisten on tyydyttävä paljon brutaaleihimpiin ja epävarmempiin ja muita traumatisoivampiin vaihtoehtoihin ja nekin suoritettava ypöyksin ilman jäähyväisiä tai rauhallista tilannetta (tai mentävä sinne Sveitsiin jos pystyvät). En näe millä tavalla tämä on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nelikymppinen ole ajatuksiltaan ja toiveiltaan sama kuin kasikymppinen, eikä kuulukaan olla. Voitaisiin lopultakin todeta sen olevan yksi selkeä typeryyden merkki, jos tätä ei pysty ymmärtämään.
Eutanasia on saatavissa. Senkun hyppäät riittävän korkealta, menet pitemmälle uimaan tai hankit huumeita kunnon annoksen. Jos ei hotsita, et halua sitä tarpeeksi. Se on eri asia, että on liian hemmoteltu hoitamaan tätäkään itse. Miksi ihmeessä muiden pitäisi sekin tarjota ja lopettaa vätyksiä työkseen?
Entäpä se, jos ei ymmärrä että se on vähän eri asia saada jotain eutanasialääkkeitä klinikalla joilla se henki lähtee siististi, rauhallisesti, varmasti ja kivuttomasti, kun verrataan johonkin tuollaisiin sotkuisiin katolta hyppimisiin tai raiteille heittäytymisiin. Hukkuminenkaan ei taida kauhean miellyttävä tapa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat isovanhemmat elivät yli yhdeksänkymppisiksi terveinä ja virkeinä, vasta vähän ennen kuolemaa tuli huonompi vaihe. Äitini (heidän tyttärensä) sen sijaan sairastui alzheimeriin jo seitsemänkymppisenä ja hänen elämäänsä on tuskallista seurata. Itse toivoisin kuolevani mihin tahansa muuhun kuin muistisairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Kärsimys ja kipu ovat aina kuuluneet elämään. Nykyään hyvinvointiyhteiskunnassa eletään terveempinä kuin koskaan, mutta ajatus sairaudesta ja vanhuudesta pelottaa varmaan myös enemmän kuin koskaan. Elämän luonnollinen osa on aina ollut vanhuuteen kuuluva rappeutuminen ja sairaudet, jos sinne asti elää. Miksei niitä voi hyväksyä osana ihmisen elämänkaarta. Ja miten onnekas on, jos sairaudet tulevat vasta vanhalla iällä.
Aiemmin yhteisö huolehti vanhuksista ja lapsista. Nykyään yhteisön tilalla on valtio. Syrjässä asuvia vanhuksia odottaa karumpi kohtalo. Osa saattaa löytyä vasta autiotaloja kuvaavan youtubaajan ansiosta. Täällä oletetaan kaikkien vanhusten nauttivan kodinhoidon/laitoksen tuomasta turvasta.
Ei nauti.
Ihanteellisessa tapauksessa huolehti. Mutta joka tapauksessa valtion eli sairaanhoidon ja lääketieteen keinot hoitaa ihmistä ja lievittää kärsimystä ovat joka tapauksessa paljon paremmat kuin entisajan sukuyhteisöjen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Ja myös sitä, että yhteiskunta pitää väkisin monisairaita hengissä mahdollisimman pitkään vaikka resursseja ei ole. Eutanasiaa ei silti sallita.
Olen itse miettinyt, että kun toimintakykyni ei enää mahdollista omatoimista ja nautinnollista ja elömänarvoista elämää, suuntaan itse sveitsiläiselle klinikalle eutanasiaan. Sen verran pitää olla sukan varressa säästöjä.Et muuten suuntaa. Hinta on on nyt 11,970€:a avustetusta eutanasiasta Sveitsistä. Sulla ei ole sellaisia rahoja ja katsos, kun et saa sitä KELA-korvaustakaan. Parempi vaan hirttäytyä kotona.
Jäiköhän sulta tosta summasta nolla pois perästä? Eihän tuo nyt ole mitenkään iso rahasumma.
Vierailija kirjoitti:
Ihanteellisessa tapauksessa huolehti. Mutta joka tapauksessa valtion eli sairaanhoidon ja lääketieteen keinot hoitaa ihmistä ja lievittää kärsimystä ovat joka tapauksessa paljon paremmat kuin entisajan sukuyhteisöjen.
Ja silti meillä on vaippavuoren keskellä eläviä vanhuksia? Lääkärit ja ylimitoitettu sairaanhoitopiiri eivät pysty määräänsä enempää auttamaan alati kasvavaa vanhus populaatiota. Väistämättä tarvitaan kiertäviä hyväntekijöitä. Sinänsä onni jos saataisiin laskevan syntyvyyden rinnalle turvallisesti saatava eutanasia.
Ja sitten pihdataan nuorempien, vanhenevien eläkeikää lähentelevien tutkimuksia. Täytyisi vaan sinnitellä ja liikkua enemmän. voi vit....
Eutanasia tulee kiireen vilkkaa hyväksytyksi, kun tajutaan mitä tämä kaikki maksaa ja hoitajia ei enää ole. Hyvä niin. Varmasti hoitajilla raskasta 'ylläpitää hoitoa' näille vanhuksille ja jättää sitten oman onnensa nojaan kotiin houruilemaan, kun kiire jo seuraavaan paikkaan.
Lukekaa kirja Yliaika. Lex75. Piia Leino. :)
"Reippaasti", just. Ihan helposti tuon ikäisellä voi olla alle 10-vuotias lapsenlapsi, jos itse on tehnyt sisaruskatraan kuopuksen vaikka 37-vuotiaana ja lapsenlapsi on isän puolelta, jolloin ikä ei aseta yhtä tiukkoja rajoituksia lasten tekemiselle. Omassa tuttavapiirissä on parikin yli kahdeksankymppistä ala-asteikäisen mummoa.