Lue keskustelun säännöt.
Kun katselen 85 v lähimmäisiä, niin enpä tiedä, haluanko elää vanhaksi
19.07.2023 |
Äitini ja kaverini: kaikki olivat terveitä 75-80-vuotiaiksi asti, eli olivat aktiivisia ja kävivät kävelemässä ja tapahtumissa.
Sitten kaikille tuli jotain vaivaa: syöpää, keuhkojen vajaatoimintaa, sydämennvajaatoimintaa, dementiaa, nivelrikkoa, reumaa, huimausta, silmien rappeumaa, jne. Nyt jokainen on enempi vähempi kotinsa vanki. Nukkuvat ja kaatuilevat kotona. Jaksavat muutaman viikon välein käydä kaupassa 300 metrin päässä. Kun sydän ei pumppaa, niin ei vain jaksa.
Ja yhteiskunta hoitaa. Heidän energiansa menee siihen, että käyvät sairaalassa eri hoidoissa. Tutkimuksissa, labrassa, tt-kuvauksessa, saamassa pistoksia, lääkärissä, tutkimuksissa. Ja sen jälkeen taas levätään, koska kaikki nuo vie voimat.
Niin paljon kuin äitiä rakastankin, niin onko tuossa enää mitään järkeä? Pitkittää elämää, jotta jaksaa levätä pidempään.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Ei välttämättä.
Lapset voivat olla jo 65-vuotiaita joten lapsenlapset ehkä yli 25-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ihminen osaa itse arvioida kokeeko elämänsä mielekkääksi, turha sitä on muiden sanoa, että toi joutaa jo mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Ei pidä paikkaansa. Isäni juuri 85v ja poikani 12v.
Minun vanhempani on yhtä häiriintynyt ja manipuloiva 82-vuotiaana kuin on ollut koko elämäni muutenkin.
Mä olen kuulkaa kanssa miettinyt tätä. Että entisaikoina ihminen sai elää läheistensä kanssa, lapsen tai lähisukulaisen talossa. Siellä oli lemmikkejä, elämää, luonto lähellä. Ja nyt pitäisi suostua johonkin betonivankilaan tuntemattomien leipätyöläisten armoille viimeisiksi vuosikseen, vailla mitään elämän iloja. Vain siksi, että se on "sivistynyttä".
Itse en esimerkiksi näe elämisen arvoisena sellaista elämää, että ei ole lemmikkiä arjessa. Ei minulla ole mitään intoa elää 80-vuotiaaksi vain elämisen ilosta, voin ihan hyvin häipyä aiemmin.
Pitää varmaan muuttaa johonkin alkeellisempaan, lämpimään maahan ja huolehtia, että joku nuorempi "adoptoi" kotiinsa. Etelä-Euroopassa sentään vanhukset pääsevät suurimman osan vuodesta pyörätuolissa ulos, ja heitä todella kärrätään siellä kaupungilla. Henkilökohtaiset avustajat ovat yleisiä. Suomessa se on 8 kk vuodesta siellä vankilassa, edes omat lapset eivät ota kotiinsa vaivoiksi ja avustajat liian kalliita hyvätuloisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Mun äiti on 95. 25 vuotta sitten poistettu kohtu hyvänlaatuisen mutta ison kasvaimen takia, 20 vuotta sitten siivottu kaihit silmistä. 10 vuotta sitten leikattu suolistosyöpä, nyt sai rytmihärölääkkeet sydämen takia. Asuu yksin, hoitaa siivoamiset pyykit kaupat kaikki. Mutta lääkärit ovat päättäneet että jos tulle tehohoidon tarvetta niin sitä ei anneta.
Ihmisen mieli elää ajassa muuttuen. Jo aika nuorikin voi todeta vaikkapa noin 40- vuotiaana suhtautuvansa asioihin, myös ikään eri tavoin kuin 20-vuotiaana.
Jatkuvasti uutisoidaan nuoristakin vaikeasti vammautuneista tai sairastuneista, joiden mieli hämmästyttävästi sopeutuu uuteen, ulkopuolisen silmin sietämättömältä vaikuttavaan tilanteeseen.
Vanhenevan ihmisen halu pitää kiinni elämästään vaikka se olisikin huonokuntoisuuden rajoittamaa, on normaalia ja jokaisen oikeus. He saattavat elämänkokemuksensa kautta vain tyytyä vähempään kuin mitä voimissaan oleva, näitä elämän puolia vielä kokematon ymmärtää. Ei 85-vuotias odota olevansa samanlaisessa kunnossa kuin puolet nuorempi - hän on jo kokenut senkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta on niitä toisenlaisiakin tapauksia. Mummoni on 99-vuotias. Muisti toimii verrattain hyvin, on myös huumorintajuinen, keittää omat puuronsa ja viikkaa vaatteensa. Heilui yksi päivä sangon ja mopin kassa siivoamassa. Asuu yksin. Käyttää tosin rollaattoria. Isoiäitini eli myös pitkälle päälle 90-vuotiaaksi.
Mummo elää ja isoäiti eli aikansa?
Minun tuntemani 85-vuotiaat matkustelevat ulkomaille, käyvät konserteissa ja ravintoloissa syömässä. Tahti on kyllä hitaampi kuin nuoremilla, mutta ei elämä silti näytä kovin kurjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin ns. avustettu itselähtö saisi olla olemassa, sillä ymmärrän ettei lääkärin ole mukavaa alkaa pyöveliksi missään iässä. Saisi laillisesti lääkärin lähetteellä mennä johonkin tk osastolle tms, ottaa ne lääkkeet ja lähteä turvallisesti kun on yli 75 ja hyvin sairas...Nuorempanakin joissain tapauksissa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Ei kaikilla. Mun äiti sai mut, kuopuksensa, kun oli 40. Mä oman esikoiseni, kun olin 42.
En toki hoidata lastani äidillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on 86-V, eikä missään kovin kovassa fyysisessä kunnossa, mutta pää leikkaa.
Itse olen 54-V ja jos ajattelen seuraavaa 32-V niin olen saanut ajatuksen, että viisaampaa on käyttää aikaa ja rahaa nyt, eikä sitten 31-V päästä.
Katsokaa Yle-areenasta Tiistaina kuolen. Siinä kaulasta alaspäin halvaantunut tanskalaismies meni Belgiaan eutanasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi suht järjissään ja ei kipuja ja saisi elää oman rakkaan kanssa niin haluaisin elää vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet hoitaa/katsoo perään lapsenlapsiaan, vaikka kunto olisikin huono.
85-vuotiaiden lapsenlapset on kyllä itsekin jo reippaasti aikuisia.
Ei välttämättä.
Lapset voivat olla jo 65-vuotiaita joten lapsenlapset ehkä yli 25-vuotiaita.
Voi ja voi, muttei välttämättä. Jos saa lapsen vasta myöhäisemmällä iällä, niin 85-vuotiaan lapsenlapset saattaa hyvinkin olla vielä pitkän matkaa ala-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin ns. avustettu itselähtö saisi olla olemassa, sillä ymmärrän ettei lääkärin ole mukavaa alkaa pyöveliksi missään iässä. Saisi laillisesti lääkärin lähetteellä mennä johonkin tk osastolle tms, ottaa ne lääkkeet ja lähteä turvallisesti kun on yli 75 ja hyvin sairas...Nuorempanakin joissain tapauksissa,
Henkilö nukutetaan ja sitten sydän pysäytetään toisella lääkkeellä. On rauhallinen ja kivuton kuolema. Hoitotyössä näkee jatkuvasti hirveitä kärsimys kuolemia. Ei haittaisi tippaakaan ainakaan itseäni avustaa eutanasiassa. Sen sijaan tämän nykyinen ihmisten rääkkääminen on törkeää
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten pihdataan nuorempien, vanhenevien eläkeikää lähentelevien tutkimuksia. Täytyisi vaan sinnitellä ja liikkua enemmän. voi vit....
Eutanasia tulee kiireen vilkkaa hyväksytyksi, kun tajutaan mitä tämä kaikki maksaa ja hoitajia ei enää ole. Hyvä niin. Varmasti hoitajilla raskasta 'ylläpitää hoitoa' näille vanhuksille ja jättää sitten oman onnensa nojaan kotiin houruilemaan, kun kiire jo seuraavaan paikkaan.
Lukekaa kirja Yliaika. Lex75. Piia Leino. :)
Eutanasia on aina henkilön oma tahto. Päätöksen voi tehdä kun on vielä tarpeeksi kunnossa päätöksen tekemään ja viemään prosessin läpi. Ei sitä päätä kukaan muu henkilön puolesta eikä sitä päätetä vuosia etukäteen. Vanhempi sukupolvi varmasti suhtautuu kielteisesti suurin osa. Nuorempi sukupolvi arvostaa jo enemmän elämän laatua kuin vuosien määrää
Heh, ja jotkut luulee, ettei vanhuksia hoideta eikä tutkita. Niitä nimenomaan jostain syystä tutkitaan ja hoidetaan.
En tajua ihmisiä, jotka ruikuttaa, ettei heidän vanhempia tutkita eikä hoideta. Taitaa vaan huono omatunto kolkuttaa, kun ei eivät itse viitsi tehdä tarpeeksi vanhempiensa eteen.
Joo, ap olet hyviä havaintoja tehnyt.
T. Sairaanhoitaja, joka näkee, miten paljon ikääntyneille oikeesti tehdään kaikkeaja yritetään tosissaan pitkittää elämää.
Olen huomannut muutaman tutun vanhuksen kaatuilun ja dementian alkaneen pian verenohennuslääkkeen syömisen jälkeen.
Varmuuden vuoksi jätän sen syömättä sitten vanhuksena. Kuolen sitten mihin tahansa muuhun.
Mun yksi sukulainen eli 10 vuotta (ikävuodet 85-95) aivan vihanneksena hoitokodissa. Mun mielestä tällaisessa ei ole mitään järkeä, vaan ihminen pitäisi jo päästää pois, kun ei mitään mistään enää ymmärrä.