Kertokaa tarinoita omasta tai tuntemasi ihmisen elämästä kun ei kannattanut luovuttaa? Yksinäisyys ja köyhyys.

Masentuneena ei kannata tulla tänne siksi, että täällä on aika paljon ilkeitä ja muille piruilevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan yksinäisyyden suhteen ei kannata pitää mitään kummoista toivoa. Jos elämä ei ole koskaan kunnolla alkanut ei se ala yleensä enää myöhemminkään. On mahdollista ja todennäköistä että 10 vuoden kuluttua olet kuin minä nyt 38 vuotiaana: ei ystäviä eikä parisuhdetta eikä mitään mihin kuuluisi. Tarinasi nyt kuulostaa ihan minulta sinun ikäisenäsi. Valitan. 

Tää ei kyllä aina pidä paikkaansa. Mulla on ollut kausia, että on ollut enemmän ystäviä, ja kausia että on ollut vähemmän. Toki riippuen siitäkin, miten on ehtinyt itse panostaa ystäviin esim. totaaliyksinhuoltajuuden aikaan. Eli vaikka olisi ollut välillä vähemmän, voi taas tulla aikoja, että on enemmän. Ja sekin on joskus plussaa, että on yksin liikenteessä, tutustuu herkemmin uusiin tyyppeihin.

Täällä edelleen kiitän kovin.

Yritän pysyä kaidalla tiellä. Kaksi työtä on. Oikeastaan töitä olisi niin paljon kun jaksaa tehdä. Netto on noin 3000€/kk. Katsotaan nyt miten tässä käy. Yritän tosiaan parhaani.

Tässä kyllä olen toiveikas vaikka välillä on vähän epämukava fiilis kun miettii miten sain niin nopeasti ja turhaan asiani tyrittyä.

Otan neuvoistanne kyllä kaiken irti.

Ilmankos minun on tehnyt niin usein mieli sokeroimatonta maapähkinävoita jos se vähentää stressiä. Lisäksi rakastan avokadoa.

Syön proteiinia ja kasviksia. Joskus sorrun syömään epäterveellisesti. Yritän olla kuitenkin myötätuntoinen.

Olen laihtunut keväästä 10 kg mutta se ei ole vielä mitään. Pitäisi laihtua vielä ainakin 20 kg.

No mutta yksinäisyydestä puheen ollen, tässä juuri chattailen ihmisten kanssa treffipalstalla. Hetl tulin hyvin juttuun erään kanssa. Kehui kauniiksikin.

Pieniä piristäviä asioita.

Jatkan lukemista, tämä oli tällainen välikommentti. :)

Ap

Ap, olin ennen kuvottava läski luuseri. Sitten laihdutin ja sen jälkeen kaikki on sujunut paremmin. Ei kannata olla ylipainoinen.

Tarinoita jaettavaksi? <3

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan yksinäisyyden suhteen ei kannata pitää mitään kummoista toivoa. Jos elämä ei ole koskaan kunnolla alkanut ei se ala yleensä enää myöhemminkään. On mahdollista ja todennäköistä että 10 vuoden kuluttua olet kuin minä nyt 38 vuotiaana: ei ystäviä eikä parisuhdetta eikä mitään mihin kuuluisi. Tarinasi nyt kuulostaa ihan minulta sinun ikäisenäsi. Valitan. 

Enkä sano tätä lannistaakseni vaan että voisit valmistautua. Harmittaa että itse elin niin pitkään väärässä toivossa ja luulin että asiat vielä muuttuvat ja minäkin saan oikean elämän. Pettymys mitä olen viime vuosina käsitellyt on ihan lamaava. Jos olisin tiennyt elämäni olevan nyt tällaista olisin ehkäpä rohkeammin tehnyt suuren riskin valintoja koska mitään menetettävää ei olisi ollut. Suosittelen oikeasti ottamaan raha-asioita haltuun koska mikään ei ole kamalampaa ja rajoittavampaa kuin olla yksinäinen JA köyhä. Ilman mitään mahdollisuuksia. 

Ihan rohkaisuksi sinulle, minä pääsin jaloilleni pahasta tilanteesta vasta viisikymppisenä. Olette molemmat vielä nuoria. Periksi ei pidä antaa koskaan, vaikka kuinka vaikeaa olisi!

Vierailija kirjoitti:

No tämä nyt ei ole maailman dramaattisin tarina, mutta asuin vuosia asunnossa joka muistutti Auri Kanasen siivoamia asuntoja.

Pl. jotkut välttämättömyydet, en siivonnut kertaakaan tuona aikana. Samat astiat lojuivat tiskialtaassa vuosikausia. Asunnossa pystyi kulkemaan pientä käytävää pitkin, verhot olivat kiinni aina. Lopussa suurin osa kodinkoneista oli jo toimimattomia. Esimerkiksi jääkaappi, pakastin ja pyykinpesukone. Vain mikro toimi, söin pelkkää valmismaksalaatikkoa ja toisinaan pizzoja. Ruokaa söin lattialla istuen, koska muualla ei ollut tilaa.

Voitin lopulta pahimman masennuksen. Minulla on nyt ihan hyvä työpaikka, kohtuulliset tulot, säästöjä ja pidän huolta terveydestäni. Kaikki vanhat kaverit eivät kadonneet pysyvästi, ja olen saanut uusiakin.

Olivatko kodinkoneet sinun vai vuokranantajan?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä nyt ei ole maailman dramaattisin tarina, mutta asuin vuosia asunnossa joka muistutti Auri Kanasen siivoamia asuntoja.

Pl. jotkut välttämättömyydet, en siivonnut kertaakaan tuona aikana. Samat astiat lojuivat tiskialtaassa vuosikausia. Asunnossa pystyi kulkemaan pientä käytävää pitkin, verhot olivat kiinni aina. Lopussa suurin osa kodinkoneista oli jo toimimattomia. Esimerkiksi jääkaappi, pakastin ja pyykinpesukone. Vain mikro toimi, söin pelkkää valmismaksalaatikkoa ja toisinaan pizzoja. Ruokaa söin lattialla istuen, koska muualla ei ollut tilaa.

Voitin lopulta pahimman masennuksen. Minulla on nyt ihan hyvä työpaikka, kohtuulliset tulot, säästöjä ja pidän huolta terveydestäni. Kaikki vanhat kaverit eivät kadonneet pysyvästi, ja olen saanut uusiakin.

Olivatko kodinkoneet sinun vai vuokranantajan?

Pesukone oli minun, jääkaappipakastin vuokranantajan. Asunto oli 1. kerroksen kerrostaloyksiö pikkukaupungissa.

Huoletti koko ajan että mitä jos vuokranantaja tulee käymään. Juuri sotkun takia en voinut ilmoittaa kodinkoneiden rikkoutumisesta.

Asiat menivät lopulta siten, että kun sain elämänenergiaani takaisin niin aloin pikkuhiljaa siistiä asuntoa. Siinä meni kuukausia, ja monta kertaa tuli takapakkiakin. Muistan hyvin kun sain ehkä 1,5x1,5m osan lattiasta siivottua ja istuin syömässä puhtaalla laminaatilla siltä ainoalta tiskatulta lautaselta. Se tuntui voitolta. Kaikkia pintoja en saanut ihan täysin puhtaaksi, odotin siis kyllä että joudun maksamaan jotain enkä saa takuuvuokria takaisin.

Tuolla välillä löysin työpaikan. Minulla oli kyllä koulutus ja työkokemustakin, ja työantajalla sattui olemaan niin akuutti tarve lisähenkilölle, ettei aukosta CV:ssä kyselty. Olin työelämässä osan masennuskaudesta, kun työpaikka vähensi porukkaa niin en jaksanut etsiä uutta työtä.

Kun asunto oli siivottu, ilmoitin kodinkoneista. Ne siis eivät olleet hajonneet minun takiani, en vain ollut ilmoittanut asiasta heti. Vuokranantajalle kävi että ostan jääkaappipakastimen ja hinta vähennetään seuraavan kuun vuokranmaksusta.

Noin vuosi eteenpäin vuokranantaja soitteli että harkitsi asunnon myymistä koska putkiremontti oli tulossa, mutta halusi ilmoittaa asiasta etukäteen. Arvoa asunnolla ei juurikaan ollut, kun vielä finanssikriisikin oli puolittanut asuntojen arvon ko. pikkukaupungissa. Päätin hyvittää asiat ostamalla sen. Asuin asunnossa jonkin aikaa, kunnes muutin työn perässä vuokralle isompaan kaupunkiin. Asunto jäi sijoitusasunnoksi, kunnes myin sen asuntokaupan rahoituksen takia.

Vähän rönsyilevästi kirjoitettu, mutta toivottavasti aikajanasta saa selvää :)

Ei ole tarinoita. Surkimukset ovat pysyneet surkimuksina ja menestyjät ovat menestyneet jo nuoresta pitäen. Vuosi vuodelta kuilu vain kasvaa heidän välillään.