Kun lapsi ei syö ruokaansa, kuinka toimitte?

Jos ei syö niin kiitos ja pois pöydästä. Ei tehdä siitä sen kummempaa numeroa. Yleensä lapsi syö ruoan kanssa vihanneksia ja näkkileipää ja juo ruokajuomansa, jos ei pääruoka maistu.

En halua pakottaa tai aiheuttaa syömisestä valtataistelun avulla häiriintynyttä. Välillä on kausia, kun lapsi ei tunnu syövän oikein mitään ja toisena päivänä syö kuin pieni hevonen. Sellaista se on.

Meillä on sääntönä, että kaikkea maistetaan, enempää ei tarvitse syödä ei aikuisten eikä lasten. Jos on niin pahaa ettei vain pysty syömään, voi syödä voikkaria. Jos ei ole nälkä, ei tarvitse väkisin syödä maistamisen jälkeen.

Ruuan syöminen tai syömättä jättäminen ei vaikuta jälkkäriin.

Ruokailu otetaan rennosti. En halua lapsilleni minkäälaisia syömishäiriöitä.

Ei tietenkään lapselle anneta parempaa tilalle. Jos ei syö niin ei syö. Kyllä se maistuu ku tarpeeksi nälkä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään lapselle anneta parempaa tilalle. Jos ei syö niin ei syö. Kyllä se maistuu ku tarpeeksi nälkä tulee.

Tai sitten ei koskaan maistu. Esim supermaistajilla kestää vuosikymmenet että makuaisti heikkenee tavallisen ihmisen tasolle. Sitä ennen monet ruoka-aineet ovat kamalan makuisia.

Up

Jos ruoka ei maistu, niin ei maistu. Aina saa halutessaan kasviksia mutta muuten ei anneta muuta ruokaa. Seuraava ateria on kuitenkin parin tunnin päästä. Eikä peruta mitään suunnitelmia.

Ei meillä ole kukaan lapsista kieltäytynyt syömästä. Ovat nyt 7, 12 ja 16 v. Olisin jo huomannut, jos eivät söisi. En minä mitään pahaa kyllä laitakaan, mikä ei olisi syömäkelpoista. Itselläni on ruokarajoitteita, en syö punaista lihaa enkä pysty syömään raakaa sipulia. Lapsille laitan pari kertaa viikossa ihan tavallisia liharuokiakin, kuten lihapullat ja perunamuusi, lasagne, spagetti ja jauhelihakastike.

Kalaa meillä on myös pari kertaa viikossa, esim. kalakeitto, savukalakiusaus, silakkapihvit ja voiperuna. Nyt kesällä on ollut tuoretta siikaa vähintään kerran viikossa, yleensä itse tehty perunasalaatti tai uunijuureksia lisukkeena.

Tänään meillä oli kasvisruokaa: kasvispihvit, keitetyt perunat ja tillikastiketta. Hyvin maistui lapsille. Huomenna teen valmiit tuoretortellinit, tomaatti-halloumikastikkeen ja kurkkusalaatin.

Käyn yleensä vain 2 kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelen aika tarkasti, mitä on päivälliseksi, mutta meillä on aina kesällä lounaaksi kaapissa jotain lapsille, esim. pinaattilettuja, valmista kanakeittoa, kolmiovoileipiå, riisipuuroa. Jos ei kelpaa, isommat lapset tekee itse munakasta pannulla tai laittavat nuudelit.

Vierailija kirjoitti:

Syömisestä ei pidä tehdä pakkoa tai suurta numeroa. Syöminen on sellainen asia ettei sitä voi pakottaa. Seuraavalla ruoalla maistuu paremmin. Ei pidä moittia tai ihmetellä. Ihan normaalia ettei aina maistu.

Lapset välillä itse säätelee syömistään. Voi mennä muutama päiväkin pienellä ravinnolla ja sitten taas maistuu.

Kyllä meillä pitää tarkkaan selittää miksi pitää syödä ja muutkin asiat. Nykyään syö hyvin sen mitä on tarjolla, mutta muistaakseni noin kolmen tai neljän vanhana huusi ja itki, että älkää jättäkö mua ilman ruokaa kun kerran otimme sitten lautasen pois kun ei ruoka kelvannut. Annoimme saman lautasen vähän myöhemmin takaisin ja sen jälkeen kyllä söi.

Oli kyllä karmeeta kuunneltavaa kuin olisi aiheuttanut ikuiset traumat omalle lapselle.

Lautasen pois vieminen ja ruoatta jättäminen kuuluu ihan viimeisiin keinoihin. Toki ei pidä lähteä tarjoilemaan lapselle sitä mitä milloinkin haluaa.

Lapsi syö tai ei syö, ei se minua haittaa. Tärkeään menoon otetaan eväät mukaan. Joskus on nälkä, joskus ei, en minä ajattele, että elämäni on pilalla, jos lapsi ei tänään syö kuin leipää. Tärkeämpi on onnellinen lapsi kuin ruokavaliolla oksennukseen asti ahdistettu ipana.

Kun olin päiväkodissa töissä, meillä oli kolmenlaisia lapsia. Niitä jotka söi aina hyvällä ruokahalulla kaikkea. Heillä oli luonnostaan nälän tunne ja tuntui että se ruoka antoi mielihyvää. Toinen ryhmä oli niitä, jotka eivät syöneet mitään outoa. Siis jos oli uusia makuja. Joskun kysyin erään lapsen äidiltä, syökö lapsi kotina riisiä ja äiti sanoi, että eipä oikeastaan muutoin kuin riisipuurossa. Siinä se syy, miksi lapsi ei suostunut syömään hoidossakaan riisiä. Se oli liian outoa. Kolmas ryhmä oli sitten ne lapset, jotka yleensä syövät, mutta välillä jokin ruoka ei maistu. Syy voi olla liian kovaksi päässyt nälkä. Tai sitten on inhokkiruokia.

Ihanaa oli huomata se, että lapset, joita vanhemmat olivat kuvailleet nirsoiksi, yleensä kuitenkin päiväkodissa söivät. Seurassa voi huomaamattaan syödä, kun muutkin syö, eikä siitä tehdä numeroa.

Sen huolen olen pitänyt, etten ikinä pakota lastani syömään enkä mitään muutakaan. Jos ei halua, niin ei halua. Kunnioitan lapseni tunteita.Jopa niin, että hän saa syödä sitä mistä pitää. (Enkö olekin kauhea äiti)

Muistan hyvin itse miltä tuntui syömiseen pakottaminen ja uhkailu nälkämaahan lähettämisellä.Olin itsekin nirso syömään lapsena, mutta opin kyllä syömään ihan normaalisti myöhemmin.

Pakolla ei saa mitään hyvää aikaan. Traumoja kylläkin.

Meillä ei ole pakko syödä mitään. Lämmintä ruokaa on tarjolla joka päivä. Lapset ottavat itse, mitä haluavat. Jääkaapista, pakastimesta ja komeroista saa syödä ihan kaikkea (ellei ole varattu jotain vieraille tai juhliin) ja syödä saa silloin kun nälkä on.

Lämmintä ruokaa en pakota edes maistamaan, mutta suosittelen ja kannustan maistamiseen.

Pakastimessa meillä on aina ruisleipää ja marjoja. Kaurapuuroa saa nopeasti mikrossa.

Jos ruoka on lapsista hirveää, he saavat syödä muuta. Harvemmin kuitenkin syövät. Kaikkiruokaisia lapsia meillä on.

Vierailija kirjoitti:

Velliruuat kaadan kauluksesta sisään ja jäykemmät hieron päähän. Riittää että ovat hänessä.

Ihon läpi imeytyy yllättävän paljon ravinteita.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin päiväkodissa töissä, meillä oli kolmenlaisia lapsia. Niitä jotka söi aina hyvällä ruokahalulla kaikkea. Heillä oli luonnostaan nälän tunne ja tuntui että se ruoka antoi mielihyvää. Toinen ryhmä oli niitä, jotka eivät syöneet mitään outoa. Siis jos oli uusia makuja. Joskun kysyin erään lapsen äidiltä, syökö lapsi kotina riisiä ja äiti sanoi, että eipä oikeastaan muutoin kuin riisipuurossa. Siinä se syy, miksi lapsi ei suostunut syömään hoidossakaan riisiä. Se oli liian outoa. Kolmas ryhmä oli sitten ne lapset, jotka yleensä syövät, mutta välillä jokin ruoka ei maistu. Syy voi olla liian kovaksi päässyt nälkä. Tai sitten on inhokkiruokia.

Ihanaa oli huomata se, että lapset, joita vanhemmat olivat kuvailleet nirsoiksi, yleensä kuitenkin päiväkodissa söivät. Seurassa voi huomaamattaan syödä, kun muutkin syö, eikä siitä tehdä numeroa.

Ja sitten oli se meidän lapsemme, joka ei pystynyt syömään tarjolla olevia ruokia, vaan laihtui ja kuihtui, jos en kotona ehtinyt tankata sopivia ruokia. "kyllä meillä aina kaikki ovat oppineet syömään kaikkea" paitsi että kyse ei ole oppimisesta, vaan siitä, pystyykö vai eikö pysty syömään.

No, ei sentään jouduttu viemään sairaalaan letkuruokintaan, vaikka välillä melkein taju lähti alhaisten sokerien takia (2,9 oli minulle kerrottu alhaisin).

Kyllä meillä lapset syövät aina hyvällä halulla kaikkea mitä ruoaksi olen onnistunut hankkimaan, oli se sitten mitä tahansa kunhan se on ruokaa. Ei meillä kovin usein ruokaa olekaan kun olemme niin köyhiä ja lapsia on paljon. Viimeksi oli maanantaina ohrajauhoilla suurustettua pottu-nauriskeittoa ja tänään suolasilakkaa pottupuuron kanssa. Eilen ei ollutkaan muuta kuin pari pientä pettuleivän palaa ja pieni mukillinen haisevan hapanta piimää jokaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olin päiväkodissa töissä, meillä oli kolmenlaisia lapsia. Niitä jotka söi aina hyvällä ruokahalulla kaikkea. Heillä oli luonnostaan nälän tunne ja tuntui että se ruoka antoi mielihyvää. Toinen ryhmä oli niitä, jotka eivät syöneet mitään outoa. Siis jos oli uusia makuja. Joskun kysyin erään lapsen äidiltä, syökö lapsi kotina riisiä ja äiti sanoi, että eipä oikeastaan muutoin kuin riisipuurossa. Siinä se syy, miksi lapsi ei suostunut syömään hoidossakaan riisiä. Se oli liian outoa. Kolmas ryhmä oli sitten ne lapset, jotka yleensä syövät, mutta välillä jokin ruoka ei maistu. Syy voi olla liian kovaksi päässyt nälkä. Tai sitten on inhokkiruokia.

Ihanaa oli huomata se, että lapset, joita vanhemmat olivat kuvailleet nirsoiksi, yleensä kuitenkin päiväkodissa söivät. Seurassa voi huomaamattaan syödä, kun muutkin syö, eikä siitä tehdä numeroa.

Ja sitten oli se meidän lapsemme, joka ei pystynyt syömään tarjolla olevia ruokia, vaan laihtui ja kuihtui, jos en kotona ehtinyt tankata sopivia ruokia. "kyllä meillä aina kaikki ovat oppineet syömään kaikkea" paitsi että kyse ei ole oppimisesta, vaan siitä, pystyykö vai eikö pysty syömään.

No, ei sentään jouduttu viemään sairaalaan letkuruokintaan, vaikka välillä melkein taju lähti alhaisten sokerien takia (2,9 oli minulle kerrottu alhaisin).

Oivoi. Kuulostaa kauhealta! Onko hänellä nepsy-kirjoa vai mielenterveydellinen haaste? Minun siskontyttöni ei syönyt lapsena oikein mitään, siis ei pihviä, ei kalaa, ei salaattia. Laihtui ja kuihtui ja eli lähinnä vellillå ja maidolla. Kun pääsi kunnon tutkimuksiin, todettiin vaikea-asteinen tuntoaistin yliherkkyys, joka painottui suun ja nielun alueelle. Hänellä oli myös makuihin liittyviä yliherkkyyksiä, esim. metalliset ruokailuvälineet saattoivat aiheuttaa yökkimistä. Hän joutui opettelemaan syömistä terapiassa. Ei kyllä nyt nuorena aikuisenakaan pysty syömään mitä tahansa.

Autismikirjo todettu myöhemmin. Hänellä ei sosiaalisiin suhteisiin liity suuria vaikeuksia, siis ihan luontevasti keskustelee ja kysyy ja vastaa vastavuoroisesti, mutta on passiivinen. Todella rutinoitunut monella tasolla myös. Siis jos kysyn, lähtisikö minun kanssa ostoksille lauantaina kymmeneltä, voi vastaus olla, että hän pesee silloin pyykkiä. Minä ymmärrän sen tietysti hyvin. Ehdotan, käykö yhdeltätoista ja se saattaa sopia. Me käymme aina syömässä samoissa paikoissa, koska hän pelkää uusia ruokia.

En tee numeroa enkä pakota syömään. Jos ei syö niin ei syö, usein ottaa kuitenkin salaattia/kasvislisuketta edes vähän. Tankkaa sitten enemmän seuraavalla aterialla tavallisesti. Kun on terve ja kasvaa hyvin, niin en jaksa stressata asiasta.

Syöttäkää pienille lapsille ruotoisia kaloja, sieniä, sammakonreisiä, simpukoita, etanoita ja ostereita. Sekä etelä- Amerikan herkkua öljyssä friteerattua marsua luineen päivineen.

Syökö ap kaikkea ruokaa? Ajattele, jos sut pakotetaan syömään inhokkiruokaasi. Jos ei maistu, perutaan päiväohjelma ja seuraavalla aterialla sama lämmitettynä.

Syö sitten kun on nälkä.