Kun lapsi ei syö ruokaansa, kuinka toimitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei syö niin sitte ruoka pois ja seuraavan kerran kun pyytää ruokaa niin sama ruoka lämmitettynä esille. Muutama kerta toistoa niin kyllä syö.

Jos tämä vinkki ei millään onnistu:

Jos lapsi ei syö, vaikka on kova nälkä, niin kyseessä voi olla neuropsykologinen häiriö. Tällaiset lapset voivat olla vaikka koko päivän syömättä.

Päivä nyt menee ilman häiriöitäkin. Tuollainen lapsi voi olla viikon, kaksi syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi antaa ruuan joka on parempaa ja maittaa. Ei tarvitse jättää ilman. Ja on välipaloja. Ruuassa on yleensä vikaa jos ei maita (lapsi sanoo pahaa koska ei tiedä muuta sanaa miten kuvailla) tai lapsi kipeä. Ja makuja on monia, voi ottaa etukäteen selvää mitä syötäisi. Onko vanhempi hyvä laittamaan ruokaa vai onko se katastrofi. Ehkä joskus ei vain ole nälkä, aika on väärä. Lapsen ehdoilla, ei pelkästään aikuisen.

Kyllä on taas curling-mamma vauhdissa. Näin opettaen lapsista tulee itsekeskeisiä kusipäitä, jotka saavat aina tahtonsa läpi.

No nuo ajat ovat ohitse. Jälkikäteen voin olla iloinen, etten tehnyt ruoasta suurempaa taistelua. Välillä kyllä ja turhaan. Ruoka on polttoainetta elämään kaikkine kaloreineen, vitamiineineen ja hivenaineineen. Turhaan stressasin. Nyt teini-ikäisenä kokeilee ja maistelee vaikka mitä.

Jos saisin elää uudelleen ne pienet turhat taistelut, niin tekisin näin:

Pahaa ruokaa. Hyvä on, jos uskaltaa lautasella pitää. Jos tämä nirso/hirveä itsekäs kakara/ makuaistiltaan lahjakas supermaistaja uskaltaa nuolaista inhoamaansa ruokaa, niin kehut uskalluksesta tulisi.

Aina olisi lautasella myös jotain mistä pitäisi, lisäksi leipää.

Ai, söikö lapsi huonosti. No, sittenhän meillä on jälkiruoka ruoan jälkeen. Iso lautasellinen niitä marjoja, joista lapsi pitää.

Vaikka jäisi ruoka syömättä, niin lapsi olisi saanut siis proteiinia maidosta, hiilihydraattia, kuituja ja rasvaa leivästä ja levitteestä sekä kasvikunnan tuotteita jälkiruokamarjoista. Kylläisenä ja hyväntuulisena lähdettäisiin. Koska ollaan hyväntuulisia, niin vierailulla lapsi uskaltaisi paremmin maistaa jotain hänelle vierasta.

No, jää sitten sillä kertaa syömättä, saatan antaa porkkanaa tai omenaa tms minkä tiedän kelpaavan. Ja sitten jos ollaan lähdössä, niin tottakai lähdetään. Otan evästä mukaan, vähintään pillimehun ja vaikka jotain kaurakeksejä, jos ei muuta siihen hätään löydy.

Meillä on lapsi, joka päätyisi sairaalaan letkuruokintaan, jos näiden "kivojen" ohjeiden mukaan mentäisiin. EI lapsi kuole nälkään täyden ruokalautasen äärelle. Paitsi sitten kun niin käy. Kyseinen lapsi haluaisi syödä, vaan ei pysty. Aistiyliherkkyyttä, autismia ja allergiaa, tosi kivoja kavereita ruokapöytään.

Elämä on, sen sen elämän ehdoilla mennään. Äärimmäisen harvoin meillä kotona on sellaista ruokaa, ettei lapsi pysty syömään siitä mitään osaa - miksi ihmeessä kiusaisin lastani lällättelemällä, että tässä on ruokaa, mutta sellaista ruokaa, mitä sinä et voi syödä??

Syömisestä ei pidä tehdä pakkoa tai suurta numeroa. Syöminen on sellainen asia ettei sitä voi pakottaa. Seuraavalla ruoalla maistuu paremmin. Ei pidä moittia tai ihmetellä. Ihan normaalia ettei aina maistu.

Lapset välillä itse säätelee syömistään. Voi mennä muutama päiväkin pienellä ravinnolla ja sitten taas maistuu.

Ei mitään erikkoruokia tehdä, jos ei suostu syömään. Sillä tavalla vaan vahvistetaan lapsen nirsoilua ja lapsi oppii pompottelemaan vanhempiaan. Kyllä se lapsi syö, kun tarpeeksi nälkä tulee. Lapsi ei siitä rikki mene, vaikka ei aina saisi tahtoaan läpi, vaan päinvastoin se on erittäin tärkeä asia oppia. Aikuisena tulee muuten olemaan rankkaa, kun ei kestä mitään vähänkään epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi antaa ruuan joka on parempaa ja maittaa. Ei tarvitse jättää ilman. Ja on välipaloja. Ruuassa on yleensä vikaa jos ei maita (lapsi sanoo pahaa koska ei tiedä muuta sanaa miten kuvailla) tai lapsi kipeä. Ja makuja on monia, voi ottaa etukäteen selvää mitä syötäisi. Onko vanhempi hyvä laittamaan ruokaa vai onko se katastrofi. Ehkä joskus ei vain ole nälkä, aika on väärä. Lapsen ehdoilla, ei pelkästään aikuisen.

Kyllä on taas curling-mamma vauhdissa. Näin opettaen lapsista tulee itsekeskeisiä kusipäitä, jotka saavat aina tahtonsa läpi.

Sanotko noin myös silloin jos lapsi on vaikeasti alipainoinen?

Onko silloinkin curlingia tarjota lapselle sellaista ruokaa jota hän saattaa syödä?

Jos lapsi ei syö vanukkaitaan, syön ne itse.

Uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla. Joskus joku niistä toimii.

Vierailija kirjoitti:

No nuo ajat ovat ohitse. Jälkikäteen voin olla iloinen, etten tehnyt ruoasta suurempaa taistelua. Välillä kyllä ja turhaan. Ruoka on polttoainetta elämään kaikkine kaloreineen, vitamiineineen ja hivenaineineen. Turhaan stressasin. Nyt teini-ikäisenä kokeilee ja maistelee vaikka mitä.

Jos saisin elää uudelleen ne pienet turhat taistelut, niin tekisin näin:

Pahaa ruokaa. Hyvä on, jos uskaltaa lautasella pitää. Jos tämä nirso/hirveä itsekäs kakara/ makuaistiltaan lahjakas supermaistaja uskaltaa nuolaista inhoamaansa ruokaa, niin kehut uskalluksesta tulisi.

Aina olisi lautasella myös jotain mistä pitäisi, lisäksi leipää.

Ai, söikö lapsi huonosti. No, sittenhän meillä on jälkiruoka ruoan jälkeen. Iso lautasellinen niitä marjoja, joista lapsi pitää.

Vaikka jäisi ruoka syömättä, niin lapsi olisi saanut siis proteiinia maidosta, hiilihydraattia, kuituja ja rasvaa leivästä ja levitteestä sekä kasvikunnan tuotteita jälkiruokamarjoista. Kylläisenä ja hyväntuulisena lähdettäisiin. Koska ollaan hyväntuulisia, niin vierailulla lapsi uskaltaisi paremmin maistaa jotain hänelle vierasta.

Joo, aina se ei ole yksinkertaista.

Meille lastenlääkäri ehdotti jossain vaiheessa, että "jos pystyisi syömään vaikka pari palaa suklaata aina aterian jälkeen.. siitä saisi energiaa". Ratsemusterapeutiltakin tuli ohjeeksi, että antaa ihan mitä vaan sellaista mitä lapsi pystyy syömään. Apteekin energiajuomatkin testattiin.

Jos lapsi olisi itse saanut valita, olisi hän syönyt pelkästään kurkkua ja omenaa.

Jollain taikuudella ¨hän kuitenkin sai energiaa kasvamiseen ja kasvoi perheen pisimmäksi, vaikka aina oli joko alipainoinen tai merkittävän alipainoinen. 16-vuotiaana oli jo 190 cm pitkä.

Nyt hän on jo täysi-ikäinen. Paino on noussut lähelle normaalipainon rajaa, vaikka syöminen on vieläkin vaikeaa.

Riippuu lapsen iästä. Näin mummona yrittäisin selvittää, miks ei halua syödä. Ja en peruis päivän ohjelmaa.

Jos on joku lapselle raskas meno tiedossa niin yleensä teen semmosta ruokaa mikä lapsille maistuu. Jos ei kuitenkaan maistu niin otan sitten pientä evästä mukaan. Muuta ruokaa ei tehdä.

Olettehan tajunneet, että makuaistimus on kaikilla erilainen. Sinun suussasi ihan kelvolliselta maistuva ruoka voi supermaistajan suussa olla järkyttävän pahaa. Allergia voi aiheuttaa syödessä tuntuvia kipuja suussa ja syönnin jälkeen todella pahan olon. Aistyliherkkä ei välttämättä koskaan pysty syömään tietyn rakenteista ruokaa oksentamatta. Kaikki nämä ovat peronnöllisiä ominaisuuksia.

Suurin osa teistä on tämän keskustelun perusteella valmis kiduttamaan lastaan ja pitämään hänet nälässä. Ihan järkyttävää! Kuitenkin te vanhemmat olette nuo ruokailuun vaikuttavat geenit lapsillenne periyttäneet. Lapsi ei ole niitä valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuo ajat ovat ohitse. Jälkikäteen voin olla iloinen, etten tehnyt ruoasta suurempaa taistelua. Välillä kyllä ja turhaan. Ruoka on polttoainetta elämään kaikkine kaloreineen, vitamiineineen ja hivenaineineen. Turhaan stressasin. Nyt teini-ikäisenä kokeilee ja maistelee vaikka mitä.

Jos saisin elää uudelleen ne pienet turhat taistelut, niin tekisin näin:

Pahaa ruokaa. Hyvä on, jos uskaltaa lautasella pitää. Jos tämä nirso/hirveä itsekäs kakara/ makuaistiltaan lahjakas supermaistaja uskaltaa nuolaista inhoamaansa ruokaa, niin kehut uskalluksesta tulisi.

Aina olisi lautasella myös jotain mistä pitäisi, lisäksi leipää.

Ai, söikö lapsi huonosti. No, sittenhän meillä on jälkiruoka ruoan jälkeen. Iso lautasellinen niitä marjoja, joista lapsi pitää.

Vaikka jäisi ruoka syömättä, niin lapsi olisi saanut siis proteiinia maidosta, hiilihydraattia, kuituja ja rasvaa leivästä ja levitteestä sekä kasvikunnan tuotteita jälkiruokamarjoista. Kylläisenä ja hyväntuulisena lähdettäisiin. Koska ollaan hyväntuulisia, niin vierailulla lapsi uskaltaisi paremmin maistaa jotain hänelle vierasta.

Joo, aina se ei ole yksinkertaista.

Meille lastenlääkäri ehdotti jossain vaiheessa, että "jos pystyisi syömään vaikka pari palaa suklaata aina aterian jälkeen.. siitä saisi energiaa". Ratsemusterapeutiltakin tuli ohjeeksi, että antaa ihan mitä vaan sellaista mitä lapsi pystyy syömään. Apteekin energiajuomatkin testattiin.

Jos lapsi olisi itse saanut valita, olisi hän syönyt pelkästään kurkkua ja omenaa.

Jollain taikuudella ¨hän kuitenkin sai energiaa kasvamiseen ja kasvoi perheen pisimmäksi, vaikka aina oli joko alipainoinen tai merkittävän alipainoinen. 16-vuotiaana oli jo 190 cm pitkä.

Nyt hän on jo täysi-ikäinen. Paino on noussut lähelle normaalipainon rajaa, vaikka syöminen on vieläkin vaikeaa.

Juu, nämä on juuri näitä. Toinen stressaa, kun lapsi ei syö vihanneksia ja on kateellinen kun teillä menee tuo kurkku ja omena. Toinen taas olisi iloinen, jos oma mukelo pystyisi vetämään suklaata kaksi käsin.

Kummatkin oikein nauttivat, kun sitten joku urputtaa, että lapsi vain pelaa syömättömyydellään ja vain testaa vanhempaansa. Ja jos ei syö, niin siitä tulee itsekäs kakara.

Itse olen sitä mieltä, että itsekäs tulee, jos toisen haasteita ei hyväksytä: jos on tarkka makuaisti, niin odoitetaan ymmärrystä ja välittämistä sillä, että pyritään ryoksilutilsnteista tekemään mukavia. Se ruoka kun on perustarve.

Eihän me kuulovammaisellekaan sanota, että testaa vain vanhempiaan, jos ei kaikkea kuule.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi antaa ruuan joka on parempaa ja maittaa. Ei tarvitse jättää ilman. Ja on välipaloja. Ruuassa on yleensä vikaa jos ei maita (lapsi sanoo pahaa koska ei tiedä muuta sanaa miten kuvailla) tai lapsi kipeä. Ja makuja on monia, voi ottaa etukäteen selvää mitä syötäisi. Onko vanhempi hyvä laittamaan ruokaa vai onko se katastrofi. Ehkä joskus ei vain ole nälkä, aika on väärä. Lapsen ehdoilla, ei pelkästään aikuisen.

Huono neuvo. Ruokailu on yksi niistä asioista, joissa ei todellakaan mennä lapsen ehdoilla. Aikuinen päättää mitä on ruoaksi ja jos se ei kelpaa, lapsi syö sitten seuraavalla aterialla.

Mä annoin syödä muuta. Lapset on nyt 16 ja 14 ja molemmat syö liki kaikkea. Niin että ei ne pilalle menneet siitä, että ei pakotettu.

Jos luulette, että lapsesta tulee itsekän k-pää jos se saa syödä mitä tahtoo, niin aika huonosti muuten kasvatatte. Lapsethan oppii eniten esimerkistä. Käyttäytykää ite kunnolla, niin lapsennekin oppivat. Mä olen ollut hyvin salliva kasvattaja, mutta ei mun lapset ole itsekkäitä ja ilkeitä. Heillä on vahva moraalinen kompassi, koska he on oppineet empatiaa ja ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi antaa ruuan joka on parempaa ja maittaa. Ei tarvitse jättää ilman. Ja on välipaloja. Ruuassa on yleensä vikaa jos ei maita (lapsi sanoo pahaa koska ei tiedä muuta sanaa miten kuvailla) tai lapsi kipeä. Ja makuja on monia, voi ottaa etukäteen selvää mitä syötäisi. Onko vanhempi hyvä laittamaan ruokaa vai onko se katastrofi. Ehkä joskus ei vain ole nälkä, aika on väärä. Lapsen ehdoilla, ei pelkästään aikuisen.

Kyllä on taas curling-mamma vauhdissa. Näin opettaen lapsista tulee itsekeskeisiä kusipäitä, jotka saavat aina tahtonsa läpi.

Sanotko noin myös silloin jos lapsi on vaikeasti alipainoinen?

Onko silloinkin curlingia tarjota lapselle sellaista ruokaa jota hän saattaa syödä?

Mene idiootti jeesustelemaan muiden curling-mammojen kanssa. Tässä ei ollut puhetta moisesta ja ei, et saa empatiaa typerästä kasvatusmetodistasi.

Vierailija kirjoitti:

Jos luulette, että lapsesta tulee itsekän k-pää jos se saa syödä mitä tahtoo, niin aika huonosti muuten kasvatatte. Lapsethan oppii eniten esimerkistä. Käyttäytykää ite kunnolla, niin lapsennekin oppivat. Mä olen ollut hyvin salliva kasvattaja, mutta ei mun lapset ole itsekkäitä ja ilkeitä. Heillä on vahva moraalinen kompassi, koska he on oppineet empatiaa ja ymmärtämistä.

Kusipäisiä niistä tulee sinun kaltaistesi curling-äitien antaessa kaikessa periksi.

Olin lapsena allerginen todella monille ruoka-aineille. Onneksi sain kieltäytyä myös niistä, joiden ei vielä tiedetty olevan minulle allergiaa aiheuttavia. Jos minut olisi pakotettu syömään, olisin kuollut anafylaksiaan. Muutamat ruoka-aineet aiheuttivat viiveellä ikävästi kutisevan ihottuman. Tätä ihottumaa ei osattu yhdistää ruokaan. Muistan vieläkin tuon sietämättömän kutinan. Poltin lapsena saunassa jalkojani kuumiin puuosiin. Tästä tuleva kipu oli helpompi kestää kuin tuo kutina.

Että pakottakaa vaan syömään.