Kun lapsi ei syö ruokaansa, kuinka toimitte?

Kun esikoinen oli pieni, tämä oli jonkinlainen haaste. Hän oli alipainoinen, kylkiluut paistoivat, ruoan tekstuurin ja maun kanssa oli tarkkaa. Sai rasvaista maitoa ja pärjäili jotenkin, käytiin painokontrolleissa. Yritin tehdä ruokaa, joka maistui.

Nykyään on laiha, mutta normaalisti syövä alakoululainen ja kokkailen vaihtelevampia ruokia. Joskus itsekin huomaan, että kokeilu ei ollut kovin hyvä, tai sitten siitä tuli vahingossa liian mausteinen. Lapset saavat ottaa vapaasti leipää silloin, ja syömme miehen kanssa mahdolliset tähteet seuraavalla aterialla, mutta samalle aterialle en toki kokkaa mitään uutta.

95 % ajasta kokkaukseni kuitenkin maistuvat nykyään kaikille, mikä on hieno tunne kaiken sen stressin ja huolen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei syö niin sitte ruoka pois ja seuraavan kerran kun pyytää ruokaa niin sama ruoka lämmitettynä esille. Muutama kerta toistoa niin kyllä syö.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti tee näin. Tämä on ihan suoraa henkistä väkivaltaa ja jättää arvet lapsen mieleen. Kokemusta on, ja syömishäiriöni alkoi tästä.

Minun omat lapset syö kaikkea. Minä olen ollut itse vaikea lapsi. Meillä oli arki sellaista, että söin hoidon tai koulun jälkeen suoraan muroja paketista tai mummon leipomia pullia pakastimesta. Joskus kaurahiutaleita maidolla ja hillolla. Äiti tuli töistä noin 16.45, kävi suihkussa ja alkoi sitten vasta laittaa ruokaa. Ruoka oli yleensä valmis kuudelta. Minulle ei maistunut koskaan mikään. No ei tietenkään, koska vedin kovaan nälkään vaikka mitä muroja sun muuta. Muistan äidin aina kauhistelleen, kun ei mikään ruoka kelpaa. Luultavasti olisi kelvannut, jos sitä olisi saanut ajoissa. Minä ilmeisesti opin vastaamaan nälkään aina herkuilla. Aikuisena se sama jatkui opiskeluaikaankin, mutta sitten mies opetti minut, että älä täytä sitä mahaa välipaloilla, vaan syö kunnon ruuat. Näin me ollaan yritetty omien lasten kanssa myös toimia, että monesti ruoka tehty jo edellisenä iltana ja nopea lämmitys heti kun tulevat hoidosta ja myös koulun jälkeen se päivällinen mieluiten jo neljään mennessä.

Halaan ja pussaan.

Meillä ongelma ei ole niinkään se, ettei tykkäisi, vaan se, ettei malttaisi syödä. Jos ollaan matkalla tai lähdössä jonnekin, yleensä yritetään houkutella ottamaan vielä muutama lusikallinen, syömään leipä loppuun tai juomaan kuppi tyhjäksi. Lapsi on todella huono syömään heti herättyään, joten esim viimeksi nyt kesälomareissulla, kun ei aamupalapöydässä syönyt kuin yhden lihapullan ja mökin luovutus painoi päälle, tein eväsleivät autoon ja sai syödä aamupalansa sitten kun ajettiin seuraavaan paikkaan. Mukavampi kaikille, lomilla kun syömisen rytmi tahtoo muuttua arkeen verrattuna kuitenkin. Arkena saa sitten painaa sillä yhdellä päivällisperunanpalasella iltapalaan asti, silloin yleensä sitten maistuukin.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole kukaan lapsista kieltäytynyt syömästä. Ovat nyt 7, 12 ja 16 v. Olisin jo huomannut, jos eivät söisi. En minä mitään pahaa kyllä laitakaan, mikä ei olisi syömäkelpoista. Itselläni on ruokarajoitteita, en syö punaista lihaa enkä pysty syömään raakaa sipulia. Lapsille laitan pari kertaa viikossa ihan tavallisia liharuokiakin, kuten lihapullat ja perunamuusi, lasagne, spagetti ja jauhelihakastike.

Kalaa meillä on myös pari kertaa viikossa, esim. kalakeitto, savukalakiusaus, silakkapihvit ja voiperuna. Nyt kesällä on ollut tuoretta siikaa vähintään kerran viikossa, yleensä itse tehty perunasalaatti tai uunijuureksia lisukkeena.

Tänään meillä oli kasvisruokaa: kasvispihvit, keitetyt perunat ja tillikastiketta. Hyvin maistui lapsille. Huomenna teen valmiit tuoretortellinit, tomaatti-halloumikastikkeen ja kurkkusalaatin.

Käyn yleensä vain 2 kertaa viikossa kaupassa ja suunnittelen aika tarkasti, mitä on päivälliseksi, mutta meillä on aina kesällä lounaaksi kaapissa jotain lapsille, esim. pinaattilettuja, valmista kanakeittoa, kolmiovoileipiå, riisipuuroa. Jos ei kelpaa, isommat lapset tekee itse munakasta pannulla tai laittavat nuudelit.

Tässä ei kysytty kuinka hienosti teidän lapsenne syövät,.

Vierailija kirjoitti:

Syökö ap kaikkea ruokaa? Ajattele, jos sut pakotetaan syömään inhokkiruokaasi. Jos ei maistu, perutaan päiväohjelma ja seuraavalla aterialla sama lämmitettynä.

Ap tuskin pakottaa, mutta on muuten hieman pulassa lapsen syömisten kanssa.

Harva nykyään pakottaa, mutta hyvä on oppia syömään niitä lämpimiäkin ruokia eikä pelkkiä välipaloja jotka tuntuvat maistuvan useammalle nirsoilevalle lapselle lämpimiä paremmin.

Meillä on 5 ateria-aikaa ja siis 5 ateriaa päivässä. Jos ei syö niin syö sitten toisella aterialla. Tekemiset tehdään suunnitellun mukaisesti. Ateriaväli ei veny tai jää välistä tekemisten vuoksi. Keskustellaan lasten kanssa yleisesti syömisestä, ei jaksa kasvaa eikä leikkiä eikä touhuta nälkäisenä. Tarvittaessa tehdään hienosäätöä tekemiseen varsinkin jos esim. aamupala, lounas ja välipala on oltu syömättä ja sit pitäisi lähteä johonkin kalliiseen maksulliseen tekemiseen jossa vaadittaisiin energiaa -> siirretään se edullisempaan tai ilmaiseen tekemiseen jossa ei harmita kovasti jos puhti loppuu ja uuvahtaa ja pitää lähteä lepäämään.

Nyt pari viikkoa lapset syöneet todella huonosti ja vähän -> lapset huomaavat jo itsekin että eivät jaksa tehdä ja toimia -> syövät ja jaksavat taas lähteä leikkipuistoon mistä tykkäävät todella paljon. Kun syön itse hyvin niin sitten saatan tokaista että nyt jaksankin lähteä ja touhuta teidän kanssa kun olen syönyt hyvin ja saanut energiaa. Ei tehdä ruuasta vouhotusta.