Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei halua mitään läheisyyttä ja sanoo syyksi "en tiedä"
18.07.2023 |
Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, on lapsia. Mieheni ei ole halunnut mitään fyysistä kontaktia noin viiteen vuoteen, ei mitään, ei suukkoja, ei halauksia, saati mitään muutakaan. Torjuu vain kohteliaasti ja kun kysyn syytä, vastaus on "en tiedä".
Olen kysynyt onko hänellä joku toinen, ei kuulemma, olen kysynyt haluaako avioeron, ei kuulemma.
Minä näen että tämä on joku väsytystaistelu, että vihdoin luovutan ja otan eron, ja hän pääsee tästä kuin koira veräjästä, ei hän ollut syyllinen eroon, vaimo halusi eron.
Mutta en mä tällaista enää jaksa, olen yrittänyt vuosia mennä kainaloon, antaa suukkoja, seksiä ajoittain vaatimalla vaatinut, ja saanutkin joskus, mutta hän ei ole koskaan aloitteellinen, päinvastoin.
Nyt olen asian vasta oikeasti hyväksynyt, hän ei halua minua lähelleen, ja olen aivan järkyttynyt. Se ei ollut väliaikaista, se on pysyvää.
Nyt yritän kasata ajatuksia ja hän taisi saavuttaa voittonsa, alan miettiä elämää ilman häntä, koska sitähän hän haluaa.
Kommentit (267)
Jos se mies on masentunut? Oliko se ennen toisenlainen normaalissa arjessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa:
1) Mies on masentunut. Toki tämä näkyy muussakin elämässä.
2) Ap on tehnyt tai sanonut seksin aikana jotain ikävää.
Ei ole itsestään selvää että viiskymppinen mies edes pystyy panemaan. Onko ylipainoa, diabetesta, verenpainetta? Oletteko keskustelleet aiheesta, onko hänellä viagra?
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen tähän, Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta.
Vain nuoret saavat haluta asioita. Ainakin tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka osallistuva olet seksissä? Oletko siinä mielessä tyypillinen nainen että seksi sinulle tarkoittaa sitä että heittäydyt selälleen odottamaan miehen työskentelyä sinun nautinnon eteen ilman että sinä osallistut muuten kuin nauttie. Seksistä menee mielenkiinto ja hauskuus jos se on pelkästään sitä että naisen nautinto on tärkein eikä nainen välitä tai osallistu miehelle nautinnon tuottoon mitenkään
Vaikka mies sanoo, ettei tiedä, niin tottakai hön tietää. Hån vain tietää myös, että jos sanoo sen syyn ääneen, sinä otat eron vålittömästi. Silloin hänen täyshoitonsa ja mukava kotiympäristönsä häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsestään selvää että viiskymppinen mies edes pystyy panemaan. Onko ylipainoa, diabetesta, verenpainetta? Oletteko keskustelleet aiheesta, onko hänellä viagra?
Viagrasta nyt tuskin on mitään hyötyä ellei tahdo vaimoa kosketella ollenkaan.
Kuka helvetti jaksaa seksiä samalla tavalla samalla kaavalla samalla ajankohdalla edes kymmentä vuotta ennen kun se tuntuu tylsältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen libido on vain kuolla kupsahtanut kun on tullut ikää ... Tai sitten -- jotain?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta minusta eron pitäisi olla vihoviimeinen ratkaisu, jos muuten suhde on ihan hyvällä mallilla. Ei se vaihtamalla parane, vaan korjaamalla sitä mitä on jo. Kaikissa suhteissa tulee eteen ongelmia ja jos kyseessä ei ole pettäminen tai väkivalta, niin kaiken eteen voi tehdä töitä.
Mielestäni on parempi olla turvallisessa, seksittömässä suhteessa vanhuuteen asti, kuin erota. Mutta kuten sanoin, epäsuosittu mielipide.
Minua ihmetyttään aina tämä "ei se vaihtamalla parane" pakotus. Usein paranee ja toisaalta, ei eroaminen tarkoita välttämättä vaihtamista. Itse olisin ainakin paljon mieluummin ihan itsekseni kuin keskustelukyvyttömän ja välinpitämättömän kumppanin kanssa.
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsestään selvää että viiskymppinen mies edes pystyy panemaan. Onko ylipainoa, diabetesta, verenpainetta? Oletteko keskustelleet aiheesta, onko hänellä viagra?
Ehkäpä tässä on aloittajan miehen ongelma. Hänellä ei seiso enää, eikä hän kehtaa puhua asiasta, mutta ei myöskään ymmärrä että läheisyys on paljon muutakin kuin seksiä. Hänen ajatuksensa voivat olla sillä linjalla, että mitä järkeä halailla jos ei voi panna?
Vierailija kirjoitti:
Kuka helvetti jaksaa seksiä samalla tavalla samalla kaavalla samalla ajankohdalla edes kymmentä vuotta ennen kun se tuntuu tylsältä
Lisötäkseni että toisaalta nainen joka elää hänen saamasta huomiosta ei koskaan kyllästy asiaan mikä menee hänen huomioimisen ehdoilla aiheuttaen hänelle nautintoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sen kummemmin miettiä mitään, kun miehellä on seksi loppu, niin se nyt vaan on loppu. Kun ei haluta enää, ei siihen auta mikään. Se on vain elämää.
Jännä että seuraavaa ei vielä ehdotetty;
Saattaa olla pornoriippuvainen. Runkkaa itsekseen ja sitten ei enää jaksa/kiinnosta sun kanssa. Tilannetta jatkunut jo noin kauan joten sen johdosta tullut entistä isompi henkinen muuri? Kyse ei tavallaan ole susta mutta tollanen tilanne saa turhautumaan ja pettymään itseensä, vaikka muuten olis kaikki hyvin. Eikä tollasesta asiasta hirmu helpolla uskalla kertoa, helpompi tehdä kuten miehesi sanoo.
Joku varmaan sanoo höpöhöpöksi mutta kokemusta on, samanlaista tilannetta kohti oon ollut itsekkin lipsumassa, luojan kiitos ei ajautunut noin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
Eronhan se aiheuttaa kun nainen ei saa riittävästi läheisyyttä ja huomiota vaikka kuinka näkisi että se jatkuva miehessä roikkuminen ja kiinni oleminen ahdistaa miestä
Jos ap yhtään helpottaa niin meillä on ollut tuollaista viimeiset 10 vuotta ainakin.
Meillä ei puolison kanssa ole muuta yhteistä kuin osoite.
Ensimmäiset vuodet olin hämmentynyt ja ahdistunut. En saanut mitään vastausta miksi hän jätti minut huomiotta. Saattoi lisäksi olla kuukausia puhumatta.
Meillä on aikuiset lapset, olemme hyvätuloinen pariskunta, eli taloudellisia huolia.
Lopulta en enää välittänyt, olkoot elämä sitten tämmöistä.
Toisaalta en enää edes tahdo toisen koskevan minua, enkä kaipaa häneltä yhtään mitään.
Olen itsestäni huolta pitävä nainen, normaali paino. Urheilen, käyn töissä, en tupakoi enkä käytä alkoholia.
Elän omaa elämääni kämppiksen kanssa.
Onpa paha tilanne. Mies vetäytyy sekä fyysisesti että henkisesti. Aplle todella raskasta. Sano ap miehellesi (tai olet varmaan sanonutkin, olikohan aloituksessa siitä), että et jaksa enää totaalista yhteyden puuttumista. Teidän täytyy keskustella asiasta. Miten mies itse jaksaa elää ilman, että vaikeista asioista puhuttaisiin, ilman kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi samoin ekan miehen kanssa, ehdittiin olla yhdessä melkein 8 vuotta. Viimeiset 3 vuotta oli seksiä vain kerran vuodessa, mitään muuta läheisyyttä ei ollut kuin nopeat hyvänyönsuukot ja niissäkin mies töni minut pois heti, jos jäin hetkeksikin halailemaan tai pidemmäksi aikaa hänen lähelleen. Mies ei koskaan itse tullut halaamaan, suukottamaan tai koskettamaan minua millään tavalla, ei halunnut enää minua edes viereensä istumaan vaan jos menin sohvalle viereen niin valitti että "ei mahdu" tai tulee kuuma tms. Siirtyi sitten yleensä itse kauemmas, jos edelleen pysyin vieressä. Jos yritin tulla häntä halaamaan, niin usein oikein vihaisesti työnsi minut pois ja ärähti turhautuneesti jotain "noh!" tms.
Todella tylyltä ja julmalta tuntui tuollainen torjunta, kun itse rakastin miestä edelleen. Yritin häneltä kysyä vuosien ajan, että miksi on kylmennyt minua kohtaan, onko häneltä tunteet loppuneet minua kohtaan, eikö enää näe minua viehättävänä, onko kiinnostuunt jostain toisesta jne... Aina miehen vastaus oli vain tuo sama "en tiedä". Siis kun kysyin, että onko tunteet loppuneet niin sanoi että ei oo, mutta sitten kun kysyin että minkä takia ei sitten enää halua minua lähelleenkään eikä anna minun edes koskea itseensä, niin "en tiedä" oli ainoa, mitä osasi sanoa.
No erohan siitä sitten tuli, en kestänyt enää. Nyt olen uuden miehen kanssa, jolla tuota ongelmaa ei todellakaan ole vaan mies ei voi pitää näppejään erossa minusta, seksiä ja sylittelyä on päivittäin. Tuntuu kuin olisin herännyt henkiin pitkän horroksen jälkeen, niin ihanaa on saada koskettaa ja suudella miestä, joka itse myös haluaa minun lähelleni eikä torju. Kaikista hulluinta on kuitenkin, että kun ex-mieheni sai tietää tästä uudesta suhteestani, niin hän alkoi yhtäkkiä epätoivoisesti maanitella minua tulemaan takaisin, tunnistamaan rakkauttaan ja selittelemään vuolaasti kaikkea sitä, miksi oli ollut sellainen kuin oli. Monta kertaa pyysi, että eikö voitaisi yrittää uudestaan ja nyt hän ymmärtää miksi läheisyys on tärkeää jne jne. Olin ihan ällikällä lyöty, kun koko suhteen ajan piti mykkäkoulua eikä suostunut keskustelemaan silloin, kun itse olisin vielä halunnut työstää asioita. No nyt on jo liian myöhäistä, tätä uutta suhdetta en enää entiseen kylmyyteen vaihda.
Samaa oli meilläkin. Samalla sohvalla ei istuttu, kun mies ei halunnut. Todella törkeästi torjui lähestymiseni esim rajusti kyynärpäällä. Siirtyikin nukkuun sohvalle. Lapsetkin huomasi asian.
Ex yritti tuota "yritetään vielä", kun sai tietää uudesta suhteestani. Ei todellakaan yritetty. Olin ihanassa suhteessa, jossa olen edelleen vielä vuosien jälkeen edelleen. T. vastaaja nro 5
Alue: Aihe vapaa
Kyll maar se taitaa ny ol moro ja näkemiin?