Miksi hääpari ei kutsunut häihinsä vanhempiaan? Kotilieden artikkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan oikein sun veljelle. Mitä oikein luuli? Vai oliko miniä se joka ei halunnut juhliin vanhempia ja veljesi oli tossu? Mun täytyy sanoa et ihmettelisin vieraana jos häissä ei olisi parin vanhempia.

Kaverihäihin ei ole tapana kutsua sukua, ei edes omia lapsia, jos sellaiset sattuu olemaan ennestään tai jopa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan oikein sun veljelle. Mitä oikein luuli? Vai oliko miniä se joka ei halunnut juhliin vanhempia ja veljesi oli tossu? Mun täytyy sanoa et ihmettelisin vieraana jos häissä ei olisi parin vanhempia.

Kaverihäihin ei ole tapana kutsua sukua, ei edes omia lapsia, jos sellaiset sattuu olemaan ennestään tai jopa yhdessä.

Mutta onko oikein sanoa vanhemmille, että te ette ole meille aidosti tärkeitä ihmisiä? Tuollaisesta voi joku pistää välit kokonaankin poikki. 

Me jätimme emmekä kutsuneet heitä myöskään lapsemme ristiäisiin. Avioiduimme 4 vuotta sitten. Meidän molempien vanhemmat ovat eronneet riitaisasti ja kaikki neljä "muka-aikuista" viljelevät riitaa edelleen ja käyttäytyvät epäkypsästi ja törkeästi. Minun isäni ja miehen äiti ovat myös viinaan meneviä. Meillä molemmilla on kokemusta sukujuhlista jossa on tullut molempien vanhempien takia riitaa ja myös väkivaltatilanteita. Kaikilla neljällä on myös joko uusi puoliso tai kuten isälläni, vaihtuvalukuinen joukko epämääräisiä deittejä, jotka ovat samanhenkistä räyhäporukkaa. Tilanne ei ole muuttunut vaan pikemminkin pahentunut vuosien saatossa, joten ilmoitimme kylmästi että kun vanhemmat eivät kerran osaa missään olla riitelemättä, niin sitten on parempi pysyä pois. Muutkin sukulaisemme ovat päätyneet samaan ratkaisuun. Minun äitini osasi "taitavasti" nostaa riidan jopa oman äitinsä hautajaisissa, vaikka isäni ei tietenkään siellä ollut edes paikalla. Hävettää tuollainen käytös eikä mulla eikä miehellä ole enää halua ymmärtää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se usein pitää. Jätin itse yhdet juhlat nuorena pitämättä, en ymmärtänyt, miten tärkeää ne olisi sukulaisille olleet. Kadun tätä nyt.

Oma sukuni on mitä on, kaukana täydellisestä, ei rikkaita, osa pahasuisia, osa melkoisia tapauksia. Mutta jos mä olen ongelmissa, sieltä tulee tuki.

<<< vitaten lainattun tekstiin Henosti kirjotettu..Aikuinen nuori lapseni ei minua äitiä kutsunut häihin,ei lastensa kaste juhla.Syy puolison sukulaiset! Sillä asun Heka kerostalossa,en akatemisesti sivistynnyt ja ei puolisoa.Arki kyllä aktivinen kontakti oli heillä.Oman sukuni vieraille juhlat sanovat Olen sairaana estynyt tulee paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan oikein sun veljelle. Mitä oikein luuli? Vai oliko miniä se joka ei halunnut juhliin vanhempia ja veljesi oli tossu? Mun täytyy sanoa et ihmettelisin vieraana jos häissä ei olisi parin vanhempia.

Kaverihäihin ei ole tapana kutsua sukua, ei edes omia lapsia, jos sellaiset sattuu olemaan ennestään tai jopa yhdessä.

Mutta onko oikein sanoa vanhemmille, että te ette ole meille aidosti tärkeitä ihmisiä? Tuollaisesta voi joku pistää välit kokonaankin poikki. 

Tietenkin tuo on oikein! Toisaalta jos sanoo noin, niin hyväksyy sen, että vanhemmat ymmärtävät asian niin, että he ihan oikeasti eivät ole tärkeitä. Yleensä ihmisillä on tapana reagoida jotenkin tuollaiseen, vetäytyä etäämmälle tai laittaa välit poikki, mutta on silti hyvä sanoa tuo ääneen ja olla kutsumatta häihin. Ei kai moisen isovanhemman kanssa muutenkaan halua olla jatkossa tekemisissä kovin tiheästi.

No tuota. Mun isä käytti mua seksuaalisesti hyväksi kun olin lapsi. Äiti tiesi muttei tehnyt mitään. Ei tippunut kutsua häihin. Ei lasten nimiäisiin enkä muutenkaan ole pitänyt yhteyttä 20 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan mahtavan aikuinen ja hieno asenne, nostan hattua! Jo tuo että hyväksytään se että omiin lapsenlapsiin ei muodostu minkäänlaista sidettä vain siksi että ei aikoinaan päästy häävieraiksi. 

Ei ne poissulje toisiaan.

Kyllä mun äiti on tullut auttamaan lapsenvahtina esikoista. Kuopuksen synnyttyä mies teki töitä kotona ja pystyi irrottautumaan helposti.

Yhtä rakkaita he ovat, vaikka äitini on paljon viettänyt aikaa esikoisen kanssa kaksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan mahtavan aikuinen ja hieno asenne, nostan hattua! Jo tuo että hyväksytään se että omiin lapsenlapsiin ei muodostu minkäänlaista sidettä vain siksi että ei aikoinaan päästy häävieraiksi. 

Eihän tuossa siitä ollut kyse, vaan siitä että tuo lapsi ei pitänyt vanhempiaan aidosti tärkeinä ihmisinä, ja sanoi tämän sekä ääneen, että vielä apinotti että häihin ei juuri tästä syystä kutsuta. 

Kyllä minäkin vieraantuisin ihmisistä jotka eivät pitäisi minua tärkeänä, ja ihmettelisin kovain miksi kuvittelisivat että ole hyväksikäytettävänään enä äsen jälkeen kun suhteten laatu olisi selvillä.

Tämän takia en tule koskaan pitämään häitä, koska en ole juuri missään tekemisissä sukulaisteni kanssa. En halua noin merkittävään juhlaan kutsua ihmisiä jotka ovat minulle nykyään etäisiä ja täysin vieraita, sitten toisaalta taas jotkut heistä voisi loukkaantua, kun eivät ole kutsuttu. Miesystäväkin pitää ainoastaan isäänsä ja isänäitiinsä yhteyttä silloin tällöin. Onneksi en ole edes koskaan haaveillut häistä, koska huomion keskipisteenä oleminen ahdistaa.

Järjestimme kaksipäiväiset häät. Ensin todistajille vihkimispäivän bileet ravintolassa ruokineen ja seuraavana päivänä suvulle vuokratiloissa. Se oli ihan hauskaa ja toimi hyvin. Kaikki tietävät, että haluan kokeilla ihan jotakin muuta ja niin tälläkin kertaa. Meillä ei suvussa muutenkaan kohkata joka asian vuoksi ja ymmärrystä riittää, jos ei ole kutsuvieraana. Välit ovat ihan hyvät olleet aina.

Kummankaan vanhemmat tai muut sukulaiset eivät olleet kutsuttuja häihini. En olettanut saavani lahjoja enkä ole hankkimassa lapsiakaan. Tästä on 13 vuotta ja päätös oli täysin oikea.

Vierailija kirjoitti:

Järjestimme kaksipäiväiset häät. Ensin todistajille vihkimispäivän bileet ravintolassa ruokineen ja seuraavana päivänä suvulle vuokratiloissa. Se oli ihan hauskaa ja toimi hyvin. Kaikki tietävät, että haluan kokeilla ihan jotakin muuta ja niin tälläkin kertaa. Meillä ei suvussa muutenkaan kohkata joka asian vuoksi ja ymmärrystä riittää, jos ei ole kutsuvieraana. Välit ovat ihan hyvät olleet aina.

 

Kamalaa rahan tuhlaamista tuollaiset monta päivää kestävät häät. Varsinkin jos pariskunta on ollut pitkän yhdessä, niin en ymmärrä sitä, että johonkin hääjuhliin käytetään älyttömästi rahaa ja pariskuntaa pitäisi juhlia. Mielestäni häät ovat muutenkin sellainen juhla, jolla ei ole enää isoa merkitystä kenellekään. Ennen se oli, mutta kun nykyään pariskunta on saattanut tehdä lapsetkin jo ja asua yhdessä tes kuinka kauan, niin mitä virkaa hääjuhlilla on?

Jos ne kuitenkin pitää, niin silloin kutsuisin vain ne ihmiset, jotka ovat oikeasti läsnä pariskunnan elämässä, ei siis mitään setiä ja tätejä, joista ei ole oikeasti kiinnostanut tai jotka eivät ole olleet aidosti hyvissä väleissä vuosiin. Joillekin omat vanhemmat voivat olla sellaiset ihmiset, että heidän kanssaan ei yhteys toimi tai sitä ei ole, joten miksi heidän pitäisi olla paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia en tule koskaan pitämään häitä, koska en ole juuri missään tekemisissä sukulaisteni kanssa. En halua noin merkittävään juhlaan kutsua ihmisiä jotka ovat minulle nykyään etäisiä ja täysin vieraita, sitten toisaalta taas jotkut heistä voisi loukkaantua, kun eivät ole kutsuttu. Miesystäväkin pitää ainoastaan isäänsä ja isänäitiinsä yhteyttä silloin tällöin. Onneksi en ole edes koskaan haaveillut häistä, koska huomion keskipisteenä oleminen ahdistaa.

Minua ei ahdistanut kovin paljoa, mutta en pidä muutenkaan meteliä itsestäni ja mies vielä vähemmän, joten valitsime aikanaan maistraattihäät ja vieraita oli tasan seitsemän, eli minun vanhempani ja sisko, mieheni vanhemmat, veli ja mummo. Se riitti.

Olimme olleet yhdessä vuosia ja ensimmäinen lapsi oli tuloillaan, joten sukunimeni vaihto oli lähinnä isoin asia, mitä sukulaisille ja myös kavereille infosimme. Vain kummitätini pahoitti mielensä, mutta hän ei ollut edes nähnyt minua vuosiin ennen vihkimistä, saati että olisimme jutelleet, joten oli helppo päätös jättää hänet pois kutsutuista.

Me emme pitäneet häitä, kävimme vihityttämässä itsemme lähikappelissa ja todistajatkin olivat henkilökuntaa. Tästä huolimatta anoppi epäili meidän pitäneen häät ja piti mykkäkoulua seuraavat puoli vuotta. Appi ja omat vanhempani olivat iloisia. Välit kuitenkin paranivat, vaikkei anoppi koskaan pitänyt minusta.

Vierailija kirjoitti:

Nuo rääppiäishäät on kyllä loukkaus. Mieluummin pitää ne kaverihäät ja jättää rääppiäishäät pitämättä. Te toisarvoiset saatte sitten tulla tuomaan  meille kyllä lahjoja, vaikka vihkitilaisuuteen ette päässeet. Näin minä tuon kutsun luen. Olimme yksissä tuollaisissa ja lahja oli puolet siitä, mitä olisi ollut, jos olisi kutsuttu myös kirkkoon. Puolikkaista häistä puolikas lahja, 

Kylläpä osataan olla katkeria.

Ymmärrän miksi alkoholistivanhempia ei haluta häihin.

Mutta en ymmärrä tuota tapausta 2, jossa juhlat järjestetään ja ilmoitetaan, että ne vietetään oikeasti läheisisten kanssa ja sitten ihmetellään miten suku ei tulekaan räåpiäisiin.

Enpä ymmärrä myöskään tapausta 3, jossa morsiamen vanhemmat ovat alkoholisoituneet, niin sitten ei kutsuta myöskään sulhasen vanhempiakaan.

Ihan tarkoituksella pidimme häämme salassa ja kävimme vihillä maistraatissa. Saman päivänä kerroimme kyllä vanhemmillemme jotka olivat kaikki oikein iloisia, normaalia väkeä kun ovat. Kumpikaan meistä ei halunnut kirkkohäitä vaan pidimme sitten pienimuotoiset puutarhajuhlat kotonamme ns "hääväelle". Lahjoja emme kaivanneet, oma koti oli jo ja molemmilla hyvät työpaikat. 

Nyt ei kummankaan suvun ryyppyporukka päässeet pilaamaan tunnelmaa ja hyvä niin. Ei niitä kumminkaimojakaan aina häihin kaipaa.

Ymmärrän hyvin, että jättää vanhemmat kutsumatta, jos he ovat alkoholisteja tai on muuta oikeaa syytä taustalla. Mutta kyllä loukkaantuisin, jos en pääsisi lasten häihin, koska minut arvotettaisiin kavereita vähemmän tärkeäksi.

Omissa häissäni lähes 30 vuotta sitten oli niin sukulaisia kuin kavereitakin. Niistä ajoista on kaveripiiri vaihtunut, mutta sukulaiset pysyneet.

Jos menisin joskus naimisiin, niin haluaisin joko niin, ettei mitään juhlia kenellekään, tai sitten juhlat erikseen sukulaisille ja bileet kavereille.

Nuita suvun juhlia ei tarvitsisi edes järjestää, kun todennäköisesti menisi niin, että vanhemmat järjestäisivät kotopuolessa pienimuotoiset juhlat jonne olisivat kutsuneet sukulaiset, kummit, naapurit ym. Siis sellaiset kotoisat smart casual-juhlat lapsuudenkodissa, ei perinteistä hienoa hääjuhlaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan oikein sun veljelle. Mitä oikein luuli? Vai oliko miniä se joka ei halunnut juhliin vanhempia ja veljesi oli tossu? Mun täytyy sanoa et ihmettelisin vieraana jos häissä ei olisi parin vanhempia.

Kaverihäihin ei ole tapana kutsua sukua, ei edes omia lapsia, jos sellaiset sattuu olemaan ennestään tai jopa yhdessä.

Mutta onko oikein sanoa vanhemmille, että te ette ole meille aidosti tärkeitä ihmisiä? Tuollaisesta voi joku pistää välit kokonaankin poikki. 

Sanoisin, että juhlitaan lähipiirin kanssa. Niiden ihmisten, kenen kanssa ollaan tekemisissä muutenkin. Jos omien vanhempien kanssa näkee ehkä kerran vuodessa, viestiä laitetaan harvakseltaan eikä olla mitenkään läheisissä väleissä, miksi sellaiset ihmiset pitäisi kutsua vain siksi, että ovat sukua. Kun eivät häiden jälkeenkään ole yhtään sen enempää tekemisissä. Ahdistaisi vain kutsua oma äitini, jonka kanssa ollaan etäisiä, mutta pakosti joskus viestejä joudun laittamaan.