Miksi hääpari ei kutsunut häihinsä vanhempiaan? Kotilieden artikkeli

Tässä linkki artikkeliin

https://kotiliesi.fi/juhlat/haapari-kutsunut-haihinsa-vanhempiaan-lue-k…

Aapee

Nuoret ihmiset voi olla aika itsekkäitä ja tietyllä tavalla kypsymättömiä. Luotetaan kavereihin, pidetään kavereita perheenä ja lähimpinä ihmisinä. Totuus on kuitenkin se, että kaveripiiri vaihtuu, suku ei. Ja veri on vettä sakeampaa. Suvun merkitys korostuu vaikeina aikoina. Sukulaiset ne usein kuitenkin on, jotka auttaa kovissa paikoissa. Heitä ei voi itse valita, heitä on helppoa ylenkatsoa, mutta siellä he kuitenkin ovat. Kaverit tekevät ohareita, kaverit katoavat eron koittaessa, suku pysyy. 

Varmaan heidän oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ihmiset voi olla aika itsekkäitä ja tietyllä tavalla kypsymättömiä. Luotetaan kavereihin, pidetään kavereita perheenä ja lähimpinä ihmisinä. Totuus on kuitenkin se, että kaveripiiri vaihtuu, suku ei. Ja veri on vettä sakeampaa. Suvun merkitys korostuu vaikeina aikoina. Sukulaiset ne usein kuitenkin on, jotka auttaa kovissa paikoissa. Heitä ei voi itse valita, heitä on helppoa ylenkatsoa, mutta siellä he kuitenkin ovat. Kaverit tekevät ohareita, kaverit katoavat eron koittaessa, suku pysyy. 

Tämä ei pidä kaikilla paikkaansa.

Olen viisikymppineneli en enää ihan nuori. Ja voin vahvistaa kakkosen kuvauksen: suku pysyy. Valitettavasti. Omassa suvussani ei ainakaan ole vieläkåån mitään muuta kuin harmia. Ikäviä ihmisiä, eettisesti aivan kyseenalaista arjen toimintaa, jatkuva riitoja toisten sukulaisten kanssa ja kyräilyä siitä, kenellä menee liian hyvin ja kenelle siis pitää antaa vähän opetusta.

Hitto, olen mieluummin yksin, jos tuo joukko on vaihtoehto.

Nuo rääppiäishäät on kyllä loukkaus. Mieluummin pitää ne kaverihäät ja jättää rääppiäishäät pitämättä. Te toisarvoiset saatte sitten tulla tuomaan  meille kyllä lahjoja, vaikka vihkitilaisuuteen ette päässeet. Näin minä tuon kutsun luen. Olimme yksissä tuollaisissa ja lahja oli puolet siitä, mitä olisi ollut, jos olisi kutsuttu myös kirkkoon. Puolikkaista häistä puolikas lahja, 

Kyllä se usein pitää. Jätin itse yhdet juhlat nuorena pitämättä, en ymmärtänyt, miten tärkeää ne olisi sukulaisille olleet. Kadun tätä nyt.

Oma sukuni on mitä on, kaukana täydellisestä, ei rikkaita, osa pahasuisia, osa melkoisia tapauksia. Mutta jos mä olen ongelmissa, sieltä tulee tuki.

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

En ikimaailmassa huolisi vanhempiani häihini tai mihinkään juhliini. Eivät ole kiinnostuneita lapsistani, pennilläkään eivät ole auttaneet kotoalähdön jälkeen, vaikka on ollut tiukkaa opiskeluaikoina, yhteenkään muuttooni eivät ole laittaneet tikkua ristiin auttaakseen.

Omaa aikaa jaksavat vaalia ja hehkuttaa, nyt kun omat lapsensa on aikuisia. Ei millään ehdi näkemään kun on niin tärkeä tilkkutyökurssi ja huomenna kuorolaulua ja sitten joogaa ja ja ja. Ja sitten ihmetellään kun ei kukaan ole heidän kanssa tekemisissä ja haukkuvat kaikki pystyyn vaikka itse eivät halua ketään koskaan nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ihmiset voi olla aika itsekkäitä ja tietyllä tavalla kypsymättömiä. Luotetaan kavereihin, pidetään kavereita perheenä ja lähimpinä ihmisinä. Totuus on kuitenkin se, että kaveripiiri vaihtuu, suku ei. Ja veri on vettä sakeampaa. Suvun merkitys korostuu vaikeina aikoina. Sukulaiset ne usein kuitenkin on, jotka auttaa kovissa paikoissa. Heitä ei voi itse valita, heitä on helppoa ylenkatsoa, mutta siellä he kuitenkin ovat. Kaverit tekevät ohareita, kaverit katoavat eron koittaessa, suku pysyy. 

Tämä. Minua ei kaverit ole koskaan pahoinpidelleet, toisin kuin vanhemmat. Onneksi aikuisena saa vihdoin valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan mahtavan aikuinen ja hieno asenne, nostan hattua! Jo tuo että hyväksytään se että omiin lapsenlapsiin ei muodostu minkäänlaista sidettä vain siksi että ei aikoinaan päästy häävieraiksi. 

Joku syy siellä on.

Vanhemmat ovat pershäiriöisistä jotka ovat todella äänekkäitä ja väkivaltaisia, impulsiivisia ja itsekkäitä, huutavat, kiroilevat, heittävät esineillä ja repivät hiuksista, parittelevat äänekkäästi jopa samassa hytissä missä teini-ikäiset yrittävät nukkua.

Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä. Enkä todellakaan kutsu heitä pilaamaan juhliani tukistamisella ja parittelullaan.

Me teimme puolison kanssa toisenlaisen ratkaisun, kutsuttiin vain elossa olevat isovanhemmat, sisarukset ja sisarusten lapset. Kavereille ilmoitettiin että mentiin eilen naimisiin, tulkaa käymään rääppiäiskahvilla mutta älkää tuoko lahjoja (osa toi silti, vaikka  koetettiin ajoittaa kutsukin niin etteivät pääse kauppoihin). Minun eno loukkaantui. Mutta kun miehellä on valtava suku ja minulla tosi pieni, tehtiin tasapuolinen ratkaisu että vain lähimmät perheenjäsenet. Pidettiin se kahvitilaisuuskin pienimuotoisesti kotona. Kaverit ottivat rauhallisemmin ja pysyivät kavereina. Mutta he ymmärsivät, että raja piti vetää. Yksi kauempana oleva kaveri sai erikoisluvan tulla häihin, koska hän ei olisi ajokortittomana päässyt rääppiäisiin ja hän oli ollut minun paras ystäväni lapsuudesta asti, pääsi minun lapsuudenporukoiden kyydissä. Tätä emme kertoneet muille kavereille kuitenkaan. 

Jätin äitini kutsumatta.

Enkä ole ollut hänen lahjojaan tai lastenhoitoaan vailla.

Suomessa on aika monta sataa tuhatta kliinisen diagnoosin täyttävää alkoholistia, heilläkin lapsia. Kuinka moni haluaa alkoholistivanhemman mukaan omaan juhlaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan mahtavan aikuinen ja hieno asenne, nostan hattua! Jo tuo että hyväksytään se että omiin lapsenlapsiin ei muodostu minkäänlaista sidettä vain siksi että ei aikoinaan päästy häävieraiksi. 

Tossa ei taidettu loukkaantua niinkään siitä, että ei päästy häihin, vaan että omia vanhempia ei pidetä aidosti tärkeinä ihmisinä. Miltä sinusta tuntuisi, jos olet väleissä perheesi kanssa ja sitten sinulle sanottaisiin noin? 

En tiedä mut jos joskus menen naimisiin olisi kiva mennä kuudesti ja neljä kertaa salaa

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan oikein sun veljelle. Mitä oikein luuli? Vai oliko miniä se joka ei halunnut juhliin vanhempia ja veljesi oli tossu? Mun täytyy sanoa et ihmettelisin vieraana jos häissä ei olisi parin vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli kaverihäät, hääparilla oli tuolloin ikää suunnilleen 30 vuotta. Perustelut olivat samat kuin linkatussa jutussa: haluamme juhlia meille aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Isä ja äiti suhtautuivat asiaan rauhallisesti, totta kai jokainen haluaa juhlia omalla tavallaan, tädeille ja sedille asia ei kaiketi merkinnyt mitään muuta kuin yhtä "menetettyä" sukutapaamista. Asiaa ei kauhisteltu eikä soiteltu vihaisia puheluja.

Silti veljelle oli yllätys, kun seuraavana kesänä ei löytynyt vapaata kaksiviikkoista loma-aikaa vanhempien mökiltä, isä ja äiti kun eivät suostuneetkaan luopumaan omasta lomastaan, ensimmäistä kertaa yli 15 vuoteen! Veljen muuttoa varten ei hankittu äidin työpaikalta pakettiautoa maksutta käyttöön eikä koiraa otettu hoitoon veljen ja vaimonsa viikonloppureissujen ajaksi. Esikoisen synnyttyä ei käyty vauvaa hoitamassa, kohteliaasti käytiin katsomassa vauvaa ja mentiin ristiäisiin, mutta mitään apua ei tarjottu. Ajatuksena oli, että me emme enää ole aidosti tärkeitä ihmisiä, joten emme halua olla mitään höynäytettäviä apulaisia.

Ihan mahtavan aikuinen ja hieno asenne, nostan hattua! Jo tuo että hyväksytään se että omiin lapsenlapsiin ei muodostu minkäänlaista sidettä vain siksi että ei aikoinaan päästy häävieraiksi. 

Miten niin "ei muodostu minkäänlaista sidettä"? Synttäreillä käydään ja kylään mennään, jos kutsutaan. Mutta ei pidetä itsestäänselvyytenä, että voidaan mennä synttäreille, vaikka ei kutsua tule! Ei tuppauduta osaksi lapsen perhettä, ei kuvitella, että isovanhemmat olisi jossain erityisasemassa. Hyvät kaverit, ne rakkaat ja tärkeät, ovat varmasti lapselle paremmat hoitajat kuin isovanhemmat. Välit ovat asialliset ja tasapuoliset.