Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava mies! En voi kun ihmetellä!
13.12.2006 |
Mies vei lapsen harrastukseen. Miehen piti myös hakea lapsi. Mutta kas vain kun unohtui!
Tajusi kyllä mokansa ja myöhästyi 10-15 min.
Lapsi on 7-v. Oli lähtenyt sisältä ja kun ulkona ei näkynytkään omaa autoa oli hätääntynyt ja itkenyt.
Tulipa tuossa raivottua miehelle edesvastuuttomasta käytöksestä. En ymmärrä miten voi unohtaa. Olenko kohtuuton kun suutuin?
Itse en unohda kyllä hakuaikaa, on sillä hetkellä tärkeimpänä mielessä!
Aaargh, vieläkin harmittaa lapsen puolesta!
Kommentit (19)
se oli vahinko, eikä niin tule enää ikinä käymään ja niin edelleen... Se on hyvä, että mies on tajunnut mokansa ja anna hänen nyt hoitaa homma loppuun omalla tavallaan.
Ymmärrän kyllä, että asia raivostuttaa, mutta asialle ei näin jälkeen päin voi enää mitään... Ja varmasti mieheskin otti opikseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta unohtaisi kokonaan viedä... Tänään viimeksi meinasi missata.
Toisaalta mä ihmettelen miten 7-vuotias ei ymmärrä sitä, että toinen voi myöhästyä? 15 minuuttia on kuitenkin lyhyt aika.
Kannattaa opettaa lapselle kello ja myös se että, joskus saattaa myöhästyä ja silloin ei heti kannata hermostua.
En muista syitä miksi äitini/isäni myöhästyi, mutta tosi kurjalta se tuntui varsinkin talvella, kun yksin sai seisoa pimeän koulun pihalla (koulussa oli siis mun pianotunnit). Onko lapsella kännykkää? Se olisi auttanut ainakin mua aikoinaan, kun olisi voinut soittaa ja kysyä, missä kyyti viipyy.
Toivottavasti miehesi ottaa opikseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joihin ei itse voi vaikuttaa. Eli lapselle kannattaisi laatia selvät ohjeet, mitä sitten tekee, jos ei ketään kuulu.
Jos rupee pillittämään kun toinen on 10 minuuttia myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jää yksin.
ethän vain morkannut miestäsi lapsen kuullen? kuka tahansa meistä voi tehdä virheen, tärkeää on se miten virheet korjataan. senhän haluat lapsellesi opettaa, eikö?
katsoisi että kaikki pääsevät kotimatkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus parkkipaikka remontissa ja jouduttiin viemään auto naapuripihan parkkikselle noin kuukauden ajan.
Mies kerran sitten, kun yhdessä oltiin kauppaan lähdössä, meni nuoremman lapsemme kanssa edeltä ja luuli että minä tulin perässä, vaikka oikeasti jäin kotiin vielä hakemaan roskiksia kaapista.
Esikoisemme oli yrittänyt pysyä isin tahdissa mutta ei ehtinyt, isi katosi kulman taa ja niin.
Kun menin viemään roskiksia niin katsoin että mitä se meidän poika siellä yksin vanhalla parkkiksella itkee, ja tosiaankin ihan yksin!!
Eikä siinä mitään mutta kun oli 3-4 vuotiaana ylittänyt ihan yksin ison tien, missä rallailee usein ylinopeutta nuoret kuskit paljon kattomatta.
Poika ei muistanut siis että olimme päässeet auton kanssa jo uudelle parkkiksellemme takaisin ja oli juossut vanhalle parkkikselle.
minä sain raivarit että miksi mies ei odottanut poikaa.
Minulle tuli todella paha mieli.
Vähän oli asian vierestä mutta tuli mieleeni vain tuosta pojan itkemisestä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsella oma järki leikkaa yhtään? Ymmärtäisin jos olis kyse ollut jostain pitkästä odotuksesta, mutta että 10 min. ja itku tulee. Kännykkä on myös ihan hyvä olla olemassa, jos lapsen jättää jonnekin odottelemaan yksikseen.
ja halveksittavaa, että lapsi itkee. ???!!! Ootteko itse vastaavia unohtelijoita vai missä nyt mättää? Mulla samanlaisia tempauksia aiheuttanut mies. Ymmärrän ap kiukkusi. Nytkin tuo äijä, vätys, on mennyt nukkumaan, mutta eipä näytä laittaneen itselleen mitään herätystä aamuksi kun pitäs töihin nousta. Sitä vaan ollaan niin kevein mielin oman navan ympärillä. Kyllä muut huolehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohduksia sattuu jokaiselle. Säälittää tietty poika, mutta vähän kuulostaa liian pelokkaalta lapselta.
Kun mä olin tilanteessa missä lapsi piti hakea uimakoulusta, niin kerroin lapselle, että tulen tiettyyn aikaan, mutta saattaa olla että vähän myöhästyn, koskaan ei tiedä. Lapsella oli silloin ikää 6-vuotta. Ei olis tullut mieleenkään että en olisi kertonut myöhästymisen mahdollisuudesta.
Tuntuu usein lapselta. Monta kertaa olen puhunut, että odottaako, että olen hänen äitinsä ja laitan kellonkin herättämään.
Ja lapselle tietenkin eilinen tilanne oli pelottava siksi, ettei koskaan ennen ole noin käynyt, eikä kukaan ollut puhunut, että voi vähän myöhästyä. Ei hänellä mitään hätää olisi ollutkaan, jos olisi kerrottu, että voi vähän joutua odottamaan.
Ja tietysti ymmärrän suurimman harmituksen mentyä ohi, että ei tuo nyt maailmanlopun unohdus ollut. Ja lapsikaan ei mahdollisella seuraavalla kerralla hätäänny.
Me vaan ollaan niin erilaisia, minä en ihan oikeasti tuollaista pysty unohtamaan. Mies nyt unohtaa kaiken muunkin. Usein syytänkin kaikenmaailman unohduksista, että on tärkeysjärjestyksestä kyse, ei kukaan voi jatkuvasti kaikkea unohtaa.
Oikeasti mies on kiltti ja haluaa aina kaikille hyvää, ei tahalleen tee unohduksia. Ihmettelen kyllä vaan, kun kaikenmaailman numerot ja nippelitiedot muistaa, muttei mitään hoidettavia asioita!
huh huh teitä, jotka muuta väitätte!!
15 min on pitkä aika yksin odottaa ja 7 vuotias on todellakin vielä pieni. Lapset ovat niin erilaisia, toiset hätääntyvät helpommin kuin toiset. Ja jos ei myöhästymisestä ole mainittu, takuulla säikähtää, ettei kukaan tulekaan. Kuinkas vanhaksi lapsella olikaan suurin pelko tulla hylätyksi? (Olen joskus tuosta jostain lukenut, mutten muista).
varsinkin jos lapsella ei ollut kelloa kädessä.
Kyllä mun mielestä on kamala kattella kun jotkut hakevat lapsensa harrastuksista milloin sattuu. Mut toisaalta silloin lapsi on tottunut olemaan aina viimeinen.
Pienelle ei kannata miestä haukkua vaan yrittää saada luottamus takasin, eihän ole tehnyt usein???