Tapaus Björkvist. Onko kukaan ruvennut miettimään, että itselle voisi käydä noin? Meillä joskus

Enkä tarkoita, että entisenkään kanssa ihan noin olisi käynyt, mutta silloin riski jonkinlaiseen pahaan konfliktiin oli olemassa. Mulla on itselläni erilaisia probleemia ja osaan olla todella hankala ihminen. Olen yksi maailman taitavimmista sanan säilän heiluttajista ja osaan ärsyttää ihmisen (yleensä siis miesparkani) äärimmilleen. Mulla on aina viimeinen sana ja silloin kun mulla on huono olo, haastan riitaa ihan mistä vaan asiasta :( Yritän kyllä hoitaa itseäni kuntoon, mutta se on pitkä ja kivinen tie.



Niinpä ymmärrän, että toisenlainen mies voisi olla kanssani niin hukassa, että kännipäissään voisi huitasta hiljaiseksi. Mutta tämä nykyinen mies tiedostaa ongelmani ja nykyään antaa mun napista yksinäni ja sekös mua ärsyttää. Kehottaa yleensä mua lähtemään lenkille tai kaupoille kun alkaa ahistaa. Tietää, että syy ei ole hänessä.

Mutta siis ulkopuolisten on vähän vaikea puuttua asiaan, jos eivät näe ongelman olemassaoloa. Ja toki on sanottava, että vaikka itsekin turpaani sain, en koskaan kuvitellut, että exäni minut tappaisi tms. Alkoipahan vain sen verran tuntua pahalle se ainainen alistaminen, että läksin pois suhteesta. Ehkä hyvä näin..



t. 43



PS: Tekisi mieleni varoittaa exäni nykyistä, mutta taitaisi olla turhaa, koska kukapa nainen uskoisi miehensä katkeraksi haukkumaa exää..

Tietyissä olosuhteissa kenellä tahansa voi pimahtaa päässä. Tämä ei tarkoita, että jäisin suhteeseen, jossa on väkivallan uhka, vaan että koskaan ei voi olla varma, mutta en silti menisi päästämään itseänikään päiviltä sen takia, että voisin itse tehdä jotain. Esimerkiksi omien lastensa puolustaminen on primitiivireaktio.

mutta niin saattaisin minäkin. Oikeastaan joskus kuvittelenkin kuinka päästän ilmat ukostani pihalle sitten joskus eläkeläisenä kun lapset ovat jo aikuisia ja pois kotoa. Olenkohan vinksahtanut?

no minä oon sitä mieltä että kukaan ei voi sanoa varmastikkaan kenellä pimahtaa siinä tilanteessa kun ongelmia tulee ja stressaa ihmistä pitkään niin naisella kuin miehelläkin.. kyllähän tuossa björnqvistin tapauksessakin oli parisuhde-ongelmia takana..

helppo sanoo siinä tilanteessa ettei meillä koskaan kun kaikki on hyvin perheellä/ihmisellä, perhesuhteet, raha-asiat jne, se totuus paljastuu vasta sitten kun joku ihmiselle tärkeä asia romahdutetaan kestääkö pinna vai ei, oli sit millasista olosuhteista lähtösin.. ihan turha sanoa että turvallisesta perheestä tulleella lapsella on aikuisena yhtään parempi stressinsietokyky kuin jollain alkoholistiperheen lapsella, voi olla ihan päinvastoin

kyllähän tuossa siinäkin tausta tekijät oli kunnossa eikä siltä puolelta ollut mitään muuta kuin varmasti tuo parisuhde.. ehkä tuossa tilanteessa juuri sen pään sekoaminen tulikin siitä että oli niin perhesidonnainen ihminen jolta oli se perhe romahtamassa alta mikä sit loppujen lopuksi ajoi ihmisen loppuun ja sekoomaan

tiedän monia miehiä joiden kannattaa pysyä kalja-linjalla, tai muuten pinna rupeaa kiristymään!

ei siis todellakaan sovi kaikille,

vaikka kyseiset henkilöt olisikin ihan tavallisia kilttejä perheen isiä...



ja pienetkin ristiriidat parisuhteessa ym se viina tuo isoina esiin... =(

" tönäisee vähän" , apua... ehkä olen nollatoleranssin kannalla, mutta mielestäni en turhaan. en ymmärrä, miksi pitäisi hyväksyä se, jos mies vähän tönäisee???!!! kyllä minäkin pystyn hillitsemään itseni, miksei sitten mies? raja kulkee just siinä, että toiseen ei käydä käsiksi mitenkään.

yhteiset lapsenne saavat sitten sellaisen miehen mallin, jolle on sallittua lyödä? kannattaako sellaisen miehen kanssa oleilla, ei ainakaan lasten takia!!!!

jo se, että miehesi kiristää sinua tuollaisella uhkailulla on törkeää. on kuinka masentunut tahansa, et sinä voi sitä kantaa itsessäsi ja pilata omaa ja lastesi elämää tai elää väkivallan riskin alla. lapset vaistoavat varmasti painostavan tunnelman kotona. jos tunnet, että tilanteessanne on jotain vialla, älä odota jotain ratkaisevaa tapahtumaa, väkivallantekoa tms. hae vaikka jotain keskusteluapua itsellesi ensi alkuun, jospa se saisi sinut ryhdistäytymään ja näkemään tilanteesi hiukan ulkopuolelta. ja ehkä sitten rohkaistuisit lähtemään. masentuneen kanssa, joka uhkailee, on mahdotonta elää, saati häntä parantaa. näin minulle on sanottu ja alan vähitellen uskoakin siihen. nyt menee paremmin omillani.

että heidän puolisonsa eivät koskaan löisi. Mitä väärää siinä on, että luottaa toiseen? Eihän se mitään " hyväuskoisuutta" ole. Olisihan se ihan kamalaa, että pitäiis olla jotenkin varuillaan vain siksi, että toinen on mies!!

Minua kammotti tuo Paulan puhelimella äänitetty nauhoite, jossa ukko hokee kiihtyneenä koko ajan samaa lausetta. Ihan samalla tavalla teki usein ex-mieheni. Tiedän, että hän olisi voinut tappaa minut. Vaarallisia tilanteita oli muutama: heitti nyrkinkokoisen kiven niskaani, löi keskelle silmää (olis voinut silmänpohja murtua ja henki pois), hakkasi päätäni lattiaan... Hänellä ei ollut minkäänlaista empatiankykyä, mikä oli hälyyttävä merkki myös. Olen oikeasti sitä mieltä, että minua ei enää olisi, jos olisin jäänyt.

Näinhän se on. Se, että vaimo jättää, on monelle miehelle isku vasten kasvoja, henkilökohtainen loukkaus. Tiesittekö, että narsistinen raivo lasketaan pskiatriassa omaksi luokakseen? Kun narsismiin taipuvainen (osa meistä on enemmän, osa vähemmän, mutta kaikki jonkin verran) kokee, että häntä on loukattu, raivo läikkyy yli äyräiden, ja ainoa tapa miten hän osaa tilanteessa toimia, on tapahtuman esto, tai kosto. Ja ainoa tapa estää ero sen jälkeen kun uhkailut ja käsiksi käyminen ovat menettäneet tehonsa, on tappaa puoliso. MINUAHAN EI JÄTETÄ!

milloin tahansa saattoi raivostua ja uhata tappaa koko perheen. Syyksi riitti hänen mielestään huonosti valmistettu päivällinen.



Minulla on sellainen mielikuva että narsistit ja psykopaatit on aika usein absolutisteja. Pitävät tiukan kontrollinsa alla kaiken - itsensäkin.

En tunne ketään, joka olisi koskaan liikkunut pilvisenä päivänä aurinkolaseissa " törmättyään oveen" , ystäväpiirissäni harva edes nauttii alkoholia pelkästä kännäämisen ilosta.



Meillä on 20 yhteistä avioliittovuotta takana enkä todellakaan pysty kuvittelemaan mieheni lyövän ketään. Mökkitontille eksynyt kyykäärmekin kannettiin lapiolla kauemmaksi :)

Vierailija:

En tunne ketään, joka olisi koskaan liikkunut pilvisenä päivänä aurinkolaseissa " törmättyään oveen" , ystäväpiirissäni harva edes nauttii alkoholia pelkästä kännäämisen ilosta.

Olet varmaan oikeilla jäljillä... Tämä minun exäni saattoi saada raivokohtauksia ihan selvin päin, ei siinä viinaa tarvittu!



t. 55

tuntee myötätuntoa vain itseään kohtaan. Ei käsitä tekoaan ollenkaan muuta kuin itseensä kohdistuneena " tunne-kaappauksena" sun muuna. Ihminen joka verbaalisti hallitsee ympäristöään on mielestäni aina vähän vaarallinen, maaninen.



Oma mieheni on tosi kiltti, kunnollinen, sosiaalinen, mutta lähisuhteessa hyvin estynyt. Voisin kuvitella että tiukan paikan tullen hän voisi käyttätyä hyvinkin arvaamattomasti- jos hänen padotut tunteensa ja mitkä lie traumansa pääsisivät esiin. No ehkei sentään tappaisi.



Mutta ehkei minun kannata häntä tällaisen analyysin takia jättää...

Meissa jokaisessa asuu murhaaja, lastentappaja.. kaikki on vain olosuhteista kiinni. Sen takia me kaikki taalla kauhistelemmekin naita tapahtumia. Uskon etta ne jotka ovat kaikista tuomitsevaisempia, heille nama taipumukset ovat enempi pinnalla.



Aina jokaisessa tilanteessa on kaksi tai useampi nakokulma.

Ei vaan, ei mikään naurun asia, mutta äkkipikaisuudestani kärsin

Vierailija:

Meissa jokaisessa asuu murhaaja, lastentappaja.. kaikki on vain olosuhteista kiinni.

------------------

Voin kertoa että he EI toimi normaaleissakaan olosuhteissa kuten normaalit ihmiset. He saattavat tiettyyn pisteeseen asti hämätä ulkopuolisia mutta esim työkaveritkin huomaavat aika pian ettei kaverilla ole ihan kaikki kotona..

Heidän normaaleinkin käytös on sairasta. Ja sitten kun iskee oikein todella sairas ajanjakso niin sitten syntyy ruumiita.