Tapaus Björkvist. Onko kukaan ruvennut miettimään, että itselle voisi käydä noin? Meillä joskus

ääntään korota, niin se jotenkin altistaisi väkivallanteolle ja olisi sinänsä merkki jostain epäilyttävästä. Minä ja mieheni emme juurikaan riidellessämme korota ääntämme, etenkään mieheni. Taidamme sitten omata harvinaisen tasaisen temperamentin molemmat. Ja kyse ei ole siitä, etteikö elmässä ja parisuhteessa olisi ollut kriisejä tai vaikeita tilanteita, joista on joutunut vääntämään kovastikin. Ihmiset ovat niin erilaisia ja reagoivat niin eri tavalla.

aika moni nainen haluaa usko että omassa ukossa ei ole mitään vikaa vaikka ulkopuolinen saattaakin huomata että kaikki ei ole ihan kunnossa jo ensitapaamisella.

kommunikointi tapojakin on monelaisia ja toiset osaa ilmaista itseään fiksustikkin. Itse en ikinä huuda, mies saatta kivahtaa joskus mutta ei hänkään kyllä huuda.

oikeasti kunnioittavat toisiaan, niin tarvetta käsirysyihin ja huutomaratoneihin ei ole. Miksi sitten joissain parisuhteissa tällaista kunnioitusta ei miehen ja naisen välillä ole - sitä en tiedä.

jos joku aamu heräisin puukko keuhkoissa ( tai siis en heräisi...). olen nimittäin sen verran kova vinoilemaan (kauniisti sanottuna) , että ymmärtäisin kyllä

Vierailija:

Naiset jotka eivät osaa " elää yksin" , etenkin yh:t, huonon itsetunnon omaavat ja varsinkin lapsena väkivaltaisessa kodissa kasvaneet naiset ovat näitten miesten uhreja.

Kasvattakaa siis tytöistänne itseensä luottavia, terveen itsetunnon omaavia pärjääviä naisia. Se että naisella on ura ei tarkoita sitä että naisen minäkuva on kohdallaan.

Ja huolehtikaa etenkin ettei tyttöjenne tarvitse kasvaa kodissa jossa äitiä pidetään heittopussina.

mies on masentunut ja on sanonut että " sitten kun hermot menee niin se on oksat pois" . Ja kyllä, mietin myös päivittäin että lähden lasten kanssa.



Mutta sitten... kun kuitenkin kaikki on päällisin puolin hyvin. Tuntuisi naurettavalta lähteä, kun mies sitten kuitenkin kieltää kaikki " uhkailut" kun yritän puhua aiheesta. Saisin vihat niskaani ja tukiverkko häipyisi ympäriltä.



Myöhäistä sitten tietysti katua pelkuruuttaan kun on ammuttu haulikolla sisukset pihalle.

se saa minut entistä enemmän arvostamaan miestäni, joka ei korota ääntään eikä kättään minua tai lapsiamme vastaan. Taidankin lähteä halimaan häntä ihan just nyt!

Ei ole sellaista psykologista ilmiötä, että syyntakeisella ihmisellä " pimahtaa päässä" ja hän tekee henkirikoksen. On joko hetkellisesti tai kokonaan psykoottisessa tilassa eli syyntakeeton tai sitten on tietoisesti tehnyt koko joukon valintoja, jotka ovat johtaneet kohti väkivaltaa. Ihminen voi tietysti selittää itselleen, että ei ollut tarkoittanut puukottaa, mutta on kuitenkin mennyt keittiöön, avannut kaapin, ottanut veitsen, lähestynyt uhria ja puukottanut, tässäkin tapauksessa lähes 70 kertaa. Eikä silti ehkä ymmärrä, miksi teki näin, mutta aikuisella ihmisellä ON vastuu teoistaan.



Näkökulma, joka meillä Suomessa unohdetaan, on häpeä. Miehet murhaavat naisystävänsä, kun on tulossa ero. Murhamiehet kuvailevat tunteneensa vallan menettämistä, nujertumista, häpeää. He oikeuttavat väkivaltaisen teon näillä tunteilla, palauttaakseen oman " miehisyytensä" , joka perustuu yhteiskuntamme ajatuksee maskuliinisuuden kietoutumisesta voimaan ja väkivaltaan (tosimies, sotamies, pelimies - kaikka aktiivisia asemia käyttää valvaa muihin). TÄMÄ ON HYVIN TÄRKEÄÄ! Puhumme muslimien tekemistä " kunniamurhista" , niissä yhteisö tai suku jollakin tapaa tukee väärin käyttäytyneen naisen tappamisen. Suomessa mies kokee samalla tavalla naisen käyttäytyvän sopivasti ja loukkaavan PERHEEN JA MIEHEN kunniaa ja siksi katsoo ratkaisuksi palauttaa JÄRJESTYS tappaa nainen. Suku ja yhteiskunta vaan ei ole murhan takana, perheväkivaltaa jaksamme kyllä pitkään ymmärtää (kuka todella soittaa poliisit naapurin perheväkivaltaan?).



Te naiset, jotka tajuatte, että oma miehenne voisi tehdä näin. Miettikää tarkkaan nyt. Teillä on äiteinä velvollisuus antaa lapsillenne hyvät eväät elämään ja perhe, jossa isä saattaa tappaa äidin on PAHA PERHE. Lähdettävä on ennen kuin on myöhäistä ja väkivalta AINA raa' istuu. Teillä pitää olla ainakin suunnitelma, mitä teette, jos tulee uhkatilanne. MITEN PAKENETTE, turvakodin numero pitää taltioida päähän. Omat tärkeät tavarat valmiiksi, miten otatte lapset turvaan.

Ja kun olette tämän kaiken miettineet ON TAJUTTAVA, että olette VAARASSA NYT. Jotta voisitte todella olla vastuullisia äitejä, teidän tulee pitää huoli itsestänne. Olkaa ystävällisiä ja ottakaa ensitilassa yhteyttä johonkin auttavaan tahoon, esim.



Naistenlinja (googlettakaa, neuvontaa väkivallan tai sen uhan alaisille naisille)

turvakoti

googlettakaa apua info sivusto.



Ja jos joku läheisenne elää tällaisessa perheessä; kertokaa tämä heille, kertokaa nuo aputahot. Olen harvinaisen tosissani tämän viestin kanssa ja vakuutan teille sydämestäni, että tämä on täyttä asiaa ihmiseltä, joka todella tietää mistä on kysymys.

Parasta on lähteä juuri silloin, kun on rauhallista. Hakekaa apua, edes soittakaa noihin palveluihin. Jos ei häpeän vuoksi voi soittaa, niin olette jo todella syvällä. Miettikää, mitä elämä tuo lapsillenne, jos äiti ei pidä huolta itsestään? He ovat suuressa riskissä itse ajautua hyväksikäyttösuhteisiin!



Rauhallista joulua, väkivallan uhan alla olijat; lähtekää ENNEN JOULUA, silloin tapahtuu todella paljon vakavia pahoinpitelyjä, myös lapsenne ovat vaarassa!

Sinulla voi silti olla onnea ja selviätte hengissä. Tai sitten ette. Kukaan ei tiedä.



Pelaa arpapeliä, et varmasti muuta voi tehdä. Jos lapsiasi ajattelisit, niin hakisit vakavasti miehellesi apua tai sitten lähtisit.

Tiedän sen. Hän on tasapainoisesta kodista, itseluottamus on hyvä, temperamentti rauhallinen. Avioliittomme on hyvä, tasainen. Raha-asiat ovat todella hyvin, mitään paineita ei ole. Rakastamme toisiamme todella paljon.



Tiedän mistä puhun. Ex mieheni oli tasapainoton. Hänen veljensä oli tehnyt itsemurhan 17 vuotiaana. Äiti oli täysorpo ja totaalisen tärähtänyt ihminen. Todella julma, kohteli lapsiaan agressiivisesti ja alistaen sekä nöyryyttäen. Ex mieheni oli juuri niitä miehiä, joista sanotaan että kunnollisempaa ei voi olla. Opettaja, jota arvostettiin suuresti hänen miellyttävän käytöksen vuoksi. Hyvännäköinen, sosiaalinen, reipas. Mutta masentuneisuuteen taipuvainen... Kerran hän täräytti minua päähän niin, että tärykalvo repesi korvasta. Tuolloin aloin pelätä ja pelkäsin eroomme asti.



Siispä voisin sanoa 99% varmuudella, että nykyinen mieheni ei koskaan tekisi kuten Paulan mies. Jätetään tuo 1% mahdollisuus mielenhäiriölle, joka tulisi jostain kasvaimesta päässä, autokolarista tms.

Toivottavasti kaikki jotka elävät pienenkin väkivallan uhan alla, lukevat viestisi ja toimivat nyt heti.

Mut asiaan: meillä mies muuttuu entistä lempeämmäksi ja hempeilevämmäksi viinan myötä, ei sekoisi ikinä.

Näin uskallan minäkin sanoa.



Olen alkoholistiperheväkivaltahelvetistä kotoisin ja tunnistan em. taipuvaisen miehen jo peninkulman päähän.



Olen tehnyt kaikki omaa perhe-elämääni koskevat päätökset puhtaasti järkiperusteisesti. Tylsää, mutta turvallista.



Nyt, kymmenen avioliittovuoden jälkeen en enää ole varuillani koko ajan.

Sitä olin vuosia, ilman muuta syytä kuin taustani, jolloin turpaan tuli (äidilleni) lähes joka perjantai.

Pelkäsin pitkään että näin käy minullekin, kunnes tajusin ja sisäistin että minun parisuhteessa pelko on täysin turha.



Mutta " tuntosarvet" on kuitenkin ylhäällä koko ajan, ei tietoisesti vaan vaistomaisesti. Varmaan aina ja ikuisesti.

dementoitui ja tuli todella vaaralliseksi. Ei koskaan voi tietää. Nallekarhusta vaaralliseksi.

Kuin minun näppikseltäni on tämä sinun kirjoitus. Sama tausta ja tuntosarvet tosiaan toimii hyvin, varsinkin ensimmäisen erehdyksen jälkeen.



38

Narsistit ovat yleensä taitavia kätkemään negatiiviset puolensa muiden (kuin puolisonsa) seurassa. Anopin luona kyläillessä narsisti saattaa laskea leikkiä, kehua anopin vaatetusta ja hiuksia kilpaa, tuoda appiukolle kallista konjakkia, jne.. Ja kaikki ajattelevat, että voi miten kelpo mies tyttärellä onkaan. Mutta auta armias, kun kotiovi takana sulkeutuu, ja narsku jää uhrinsa kanssa kahden... " Vitun lehmä, hävetti tänään sun puolesta, kun sun läskit tursuaa tuosta paidan läpi" - " Saatanan huora, oot varmaan itte laittanut uudelleen esille sen exäsi kuvan äitisi kirjahyllyssä" - ..ja sitten lätty lätisee.



Uskokaa pois, kukaan ei meillä ainakaan koskaan ikinä olisi arvannut. Ei sitä naamasta yleensä näe.. (paitsi ehkä uhrin naamasta, jos kovin on mustelmilla)

Sen verran arvostan ja kunnioitan itseäni.

mutta ehkä vaimo kuitenkin huomaisi, jos käytös olisi esim. mertomasi kaltaista? Vai onko todella vaimoja, joiden mielestä ihan tavallinen perusmies arvostelee vaimonsa kiloja kuvaamallasi tavalla?

En usko, että minun mieheni voisi edes lyödä, ei ainakaan ilman suurta muutosta nykyiseen olemukseensa. Tämä voisi tapahtua kai lähinnä sairauden kautta. Mutta itsestäni en ole niin varma. Äärirajille ajatteuna voin kuvitella, että minulta pettäisi itsehillintä, vaikken ole koskaan väkivaltainen ollutkaan eikä sitä kukaan osaisi minun kohdaltani odottaa.