Lue keskustelun säännöt.
Pitkään avoliitossa eläneet, miksi ette mene naimisiin?
16.07.2023 |
Avioliiton juridiset edut ovat kuitenkin niin suuret, ei pidä erikseen ilmoitella toista lähiomaiseksi, tehdä testamenttia, ei tarvitse pelätä, että kumppanin suku heittää asunnosta ulos kumppanin kuoleman jälkeen jne.
Kommentit (48)
Aion erota puolisostani. Nyt lasten kanssa on ongelmia, joita en halua rasittaa erolla. Eräänlaisia mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Jos mies omisti asunnon, niin silloin. Leskeä ei voi heittää ulos, hänellä säilyy asumisoikeus.
Vain avioliitossa säilyy asumisoikeus, ei muuten. Ellei sitten osta miehen sukulaisia asunnosta pois.
Avioliitto on taloudellinen sitoumus, vastaavan sitoumuksen voi tehdä ilman naimisiinmenoakin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se mies ei halua mennä- miksi ostaa koko meijeriä, kun maitoa saa muutenkin. Tutkimusten mukaan nimittäin avioliitossa olevat naiset ovat tyytyväisempiä ja onnellisempia, kuin avoliitossa olevat. Seimuraavaksi onnellisimpia ovat parisuhteessa olevat miehet. Miehen onnellisuuteen ei siviilisääty vaikuta, kunhan on se patisuhde- onnettomimpua ovat sinkkumiehet. Onnellisimpia ja tyytyväisimpiä ovat tietysti sinkkunaiset.
Tämän perusteella avioliitto ei siis ole ihanneratkaisu kenellekään, eikä varsinkaan naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Jos mies omisti asunnon, niin silloin. Leskeä ei voi heittää ulos, hänellä säilyy asumisoikeus.
Vain avioliitossa säilyy asumisoikeus, ei muuten. Ellei sitten osta miehen sukulaisia asunnosta pois.
Jos minä omistan asunnosta 50%, niin miksi minun pitäisi muuttaa pois kodistani? Asunnon voi laittaa myyntiin, tai siis sen ei-minun-puolikkaani, mutta innokkaita ostajia tuskin on. Kuolinpesän tulee hakea yhteisomistuksen purkamista ja se päättyy yleensä siihen, että avoleski saa puolikkaan edullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Tuo kuvaamasi esimerkki on joku outo marginaalitapaus, eikä tuo edes mennyt lakien mukaan. Ei ihmistä noin vain voi heittää ulos asunnosta, jossa hän on virallisesti kirjoilla, eikä sukulaiset voi noin vain ottaa kaikkea irtaimistoa. No, oikea ratkaisu tuohonkaan ei olisi ollut avioliitto, vaan jo alunperin järkevämpi tapa toimia oman asumisen suhteen. Ja lapsiahan jos on, he perivät aina, siinä eivät sukulaiset saa mitään.
Jos yhtään ympäristöään seuraa, niin noitahan löytyy paljonkin. Tässä paljastui ajoissa, kun mies kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Kuulostaa propagandalta, jolla yritetään painostaa kaikki sovinnaisesti avioliittoon. Minullekin joskus kerrottiin kauhutarinoita, että jos puolisoni kuolee, voivat hänen sukulaisensa tulla tyhjentämään asuntomme ja heittävät minut ulos. Asumisratkaisumme olivat kuitenkin sellaiset, ettei tuollainen olisi voinut olla edes mahdollista. Lisäksi peloteltiin, että lasten asema on avoliitossa huonompi - no, lapsemme ovat nyt teini-ikäisiä, enkä ole vielä keksinyt yhtään asiaa, jossa heidän asemansa parantuisi avioliiton myötä.
Joitain ihmisiä aina häiritsee se, jos jotkut pariskunnat ovat avoliitossa. Kai se on sitä, että haluttaisiin vain kaikista tiettyjen normien mukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Minä huolehdin itsestäni niin, että minulla on omaa rahaa ja omaisuutta. Avioliitto ei parantaisi omaa asemaani millään lailla. Vanhakantaista lähteä siitä oletuksesta, että suhteessa nainen on aina persaukinen ja mies varakas.
Hyvä sä!
On vanhanaikaista, mutta nykyään sitä näkee yhä liian paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Minä huolehdin itsestäni niin, että minulla on omaa rahaa ja omaisuutta. Avioliitto ei parantaisi omaa asemaani millään lailla. Vanhakantaista lähteä siitä oletuksesta, että suhteessa nainen on aina persaukinen ja mies varakas.
Hyvä sä!
On vanhanaikaista, mutta nykyään sitä näkee yhä liian paljon.
Olisiko sekään sitten niin iso ongelma, jos köyhä puoliso joutuu muuttamaan pois? Siis jos hän ei saa toisen maksamaa asuntoa vaan se menee tämän sukulaisille? Eihän siinä mitään omaansa sinänsä menetä, ja tilanne vertautuu siihen, että jos asuisivat vuokralla ja köyhä leski joutuu muuttamaan pienempään. Eli ei aina voi kuoleman jälkeen siihen kotiin jäädä muutenkaan. Jos toisella osapuolella ei kerran ole yhtään omaisuutta, miksi on ongelma ettei saa sitä leskeydyttyäänkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä statuksesta. Nykyään en edes halua pitää yhtään sormusta sormissani.
Meillä lapsi perii kaiken ja mies saa vakuutuksesta yli 100 000€, jotta ehkä pärjää sillä jotenkin sitten. Jos kuollaan vanhuksia niin talo on jo silloin maksettu ja eläke pyörii. Vuokralle muutamme sitten vanhempina.
Ei olla koettu tarpeelliseksi.
Lisäksi maistraatin pakollinen vihkikaava on törppö tämmöiselle lapsia haluamattomalle pariskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä statuksesta. Nykyään en edes halua pitää yhtään sormusta sormissani.
Meillä lapsi perii kaiken ja mies saa vakuutuksesta yli 100 000€, jotta ehkä pärjää sillä jotenkin sitten. Jos kuollaan vanhuksia niin talo on jo silloin maksettu ja eläke pyörii. Vuokralle muutamme sitten vanhempina.
Ja siis minä saan tuon saman summan jos mies kuolee ensin
Seksi loppuisi heti avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
No ei se avioliitto siihen auta jossei osaa pitää puoliaan sen vertaa että homma menee lakien mukaan. Yhtä lailla tuollaista lapasta voi huijata vaikka se olis naimisissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Minä huolehdin itsestäni niin, että minulla on omaa rahaa ja omaisuutta. Avioliitto ei parantaisi omaa asemaani millään lailla. Vanhakantaista lähteä siitä oletuksesta, että suhteessa nainen on aina persaukinen ja mies varakas.
Hyvä sä!
On vanhanaikaista, mutta nykyään sitä näkee yhä liian paljon.
Olisiko sekään sitten niin iso ongelma, jos köyhä puoliso joutuu muuttamaan pois? Siis jos hän ei saa toisen maksamaa asuntoa vaan se menee tämän sukulaisille? Eihän siinä mitään omaansa sinänsä menetä, ja tilanne vertautuu siihen, että jos asuisivat vuokralla ja köyhä leski joutuu muuttamaan pienempään. Eli ei aina voi kuoleman jälkeen siihen kotiin jäädä muutenkaan. Jos toisella osapuolella ei kerran ole yhtään omaisuutta, miksi on ongelma ettei saa sitä leskeydyttyäänkään?
Nimenomaan, ja perinnönsaajien kannalta tämä on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu. Sääliksi käy ne avioparien lapset jotka maksavat törkeitä perintöveroja arvottomista kiinteistöistä joita eivät edes saa hallintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Jos mies omisti asunnon, niin silloin. Leskeä ei voi heittää ulos, hänellä säilyy asumisoikeus.
Vain avioliitossa säilyy asumisoikeus, ei muuten. Ellei sitten osta miehen sukulaisia asunnosta pois.
Jos minä omistan asunnosta 50%, niin miksi minun pitäisi muuttaa pois kodistani? Asunnon voi laittaa myyntiin, tai siis sen ei-minun-puolikkaani, mutta innokkaita ostajia tuskin on. Kuolinpesän tulee hakea yhteisomistuksen purkamista ja se päättyy yleensä siihen, että avoleski saa puolikkaan edullisesti.
Ei aina, tiedän tapauksen jossa mies kuoli ja miehen sukulaiset vaativat avoleskeä maksamaan vuokraa miehen omistamasta osasta siihen saakka että talon saivat myytyä, siis avokki sen joutui surun keskellä hoitamaan. Naisella siis ei ollut varaa ostaa miehen omistamaa puolikasta itselleen. Eikä näillä sukulaisilla ollut kiinnostusta myydä sitä edullisesti. Keskinäisellä testamentilla tuota olisivat voineet välttää.
Keskinäiset testamentit, henkivakuutukset ja muut järjestelyt on tehty jo kauan kauan sitten. Molemmilla on varallisuutta sopivasti.
Avioliitto ei toisi mitään hyötyä meille, ainoastaan uuden paperisodan, avioehtojen laatimisen sun muuta riesaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Minä huolehdin itsestäni niin, että minulla on omaa rahaa ja omaisuutta. Avioliitto ei parantaisi omaa asemaani millään lailla. Vanhakantaista lähteä siitä oletuksesta, että suhteessa nainen on aina persaukinen ja mies varakas.
Hyvä sä!
On vanhanaikaista, mutta nykyään sitä näkee yhä liian paljon.
Olisiko sekään sitten niin iso ongelma, jos köyhä puoliso joutuu muuttamaan pois? Siis jos hän ei saa toisen maksamaa asuntoa vaan se menee tämän sukulaisille? Eihän siinä mitään omaansa sinänsä menetä, ja tilanne vertautuu siihen, että jos asuisivat vuokralla ja köyhä leski joutuu muuttamaan pienempään. Eli ei aina voi kuoleman jälkeen siihen kotiin jäädä muutenkaan. Jos toisella osapuolella ei kerran ole yhtään omaisuutta, miksi on ongelma ettei saa sitä leskeydyttyäänkään?
Nimenomaan, ja perinnönsaajien kannalta tämä on ainoa oikeudenmukainen ratkaisu. Sääliksi käy ne avioparien lapset jotka maksavat törkeitä perintöveroja arvottomista kiinteistöistä joita eivät edes saa hallintaansa.
Arvottomia kiinteistöjä ei veroteta törkeästi, älä turhaan liioittele.
Vierailija kirjoitti:
Keskinäiset testamentit, henkivakuutukset ja muut järjestelyt on tehty jo kauan kauan sitten. Molemmilla on varallisuutta sopivasti.
Avioliitto ei toisi mitään hyötyä meille, ainoastaan uuden paperisodan, avioehtojen laatimisen sun muuta riesaa.
Hyvä, teillä on siis asiat kunnossa. Yritä nyt ymmärtää ettei kaikilla ole.
Minä huolehdin itsestäni niin, että minulla on omaa rahaa ja omaisuutta. Avioliitto ei parantaisi omaa asemaani millään lailla. Vanhakantaista lähteä siitä oletuksesta, että suhteessa nainen on aina persaukinen ja mies varakas.