Pitkään avoliitossa eläneet, miksi ette mene naimisiin?
Avioliiton juridiset edut ovat kuitenkin niin suuret, ei pidä erikseen ilmoitella toista lähiomaiseksi, tehdä testamenttia, ei tarvitse pelätä, että kumppanin suku heittää asunnosta ulos kumppanin kuoleman jälkeen jne.
Kommentit (48)
Ei koeta tarvetta siihen. Meillä kummallakin on testamentit yms. tehtynä.
Pienempi riesa se oli sairaalassa lähiomainen ilmoittaa kuin maistraattiin raahautua kaikkine paperitöineen. Testamentit ja asumiset on tarpeettomia, isompi vaiva tulis avioehdosta.
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Veikkaisin, että yleisimpiä syitä on neljä:
- jompikumpi ei halua naimisiin
- ei usko suhteen kestämiseen
- kapinointi yhteiskunnan normeja vastaan
- ei ymmärrä avo- ja avioliiton juridisia eroja esim onnettomuus- ja kuolemantapauksissa
Ei se niin helppoa vaikka aviossa olisi, jos ei paperit kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Vierailija kirjoitti:
Luottamus mennyt täysin, ei pysty.
Miksi jatkaa edes avoliitossa silloin?
Otaha selvää niistä mihin oikeus jos toinen kuolee tai on kyvytön huolehtiin itsestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa vaikka aviossa olisi, jos ei paperit kunnossa.
Helpotti kyllä huomattavan paljon, kun oli avioliitossa kumppanin kuollessa. Taloudellisestikin oli etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Moni asuu miehen nimissä olevassa asunnossa.
En koskaan keksinyt yhtään hyvää syytä moiseen hulluuteen.
Yleensä se mies ei halua mennä- miksi ostaa koko meijeriä, kun maitoa saa muutenkin. Tutkimusten mukaan nimittäin avioliitossa olevat naiset ovat tyytyväisempiä ja onnellisempia, kuin avoliitossa olevat. Seimuraavaksi onnellisimpia ovat parisuhteessa olevat miehet. Miehen onnellisuuteen ei siviilisääty vaikuta, kunhan on se patisuhde- onnettomimpua ovat sinkkumiehet. Onnellisimpia ja tyytyväisimpiä ovat tietysti sinkkunaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Jos mies omisti asunnon, niin silloin. Leskeä ei voi heittää ulos, hänellä säilyy asumisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Valitettavasti näitä tapauksia on paljon, joissa avoleski on häädetty asunnosta samantien, kun kumppani on kuollut. Omaiset eivät ole antaneet osallistua edes hautajaisiin. Näissä tilanteissa avoleskellä ei ole mitään oikeuksia, jos ei ole etukäteen osannut varautua kumppanin mahdolliseen kuolemaan. t. nuorileski
Millähän perusteella ihminen voitaisiin noin vain heittää ulos asunnostaan, jossa hän asuu virallisesti ja on joko vuokralla tai omistaa asunnon?
Moni asuu miehen nimissä olevassa asunnossa.
Nykyisin ei kyllä laiteta yhdessä maksettua asuntoa vain toisen nimiin. Jos näin on, silloin toki asunto menee sukulaisille, mutta entä sitten? Ja eihän tuohon ratkaisu ole avioliitto vaan järkevämmät asumisratkaisut. Itse olen asunut pitkäaikaisen avopuolison kanssa yhdessä vuokratussa asunnossa, ja nykyisin asun omistamassani asunnossa. Haluaisinkin nähdä ne "sukulaiset", jotka yrittäisivät minut vaikka tästä nykyisestä asunnostani häätää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
Riippuu niin tilanteesta. Lapset kyllä perii jos niitä on mutta ellei ole niin sitten on jo kinkkisempi tilanne. Tehkää edes keskinäinen testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin suku noin vain voi heittää ketään ulos asunnostaan. On paljonkin tilanteita, joissa kumppanin sukulaiset eivät edes teoriassa voisi niin tehdä. Ja jos lapsia on, he perivät joka tapauksessa, oltiin naimisissa tai avoliitossa.
On kuitenkin valitettavan paljon juuri naisia, jotka eivät suojaudu mitenkään. Esim asunto on miehen ja pysyy. Mies maksoi asuntoa, autoa muuta isompaa ja nainen hankki ruuat, sisustuksen jne. Yhdessä siis ostivat asuntoa, mutta kaikki oli tietenkin ketkusti miehen nimissä.
Ja tietenkin vielä se, että suruaikana ei vaan jaksa tapella.
Ei ole kuin pari vuotta, kun ystävän mies kuoli. Olivat avoliitossa olleet 12 vuotta, ei lapsia. Miehen vanhemmat ja sisarukset tulivat pakkaamaan naisen tavarat ja saattoivat ulos omasta kodistaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa huonekaluihin yms. asioihin, jotka olivat yhdessä hankkineet.
Nyt vasta hän alkaa olemaan siinä kunnossa, että osaisi sanoa vastaan ja olla poikkiteloin, pitää omistaan huolta. Nyt hän vaan miettii, että viittiikö avata haavaa uudelleen. Oppirahoja, kuulemma. :(
Näitä naisiahan piisaa, kun avioeroista täälläkin lukee. Liian usein nainen jää tyhjän päälle yhteiseen hankittuun omaisuuteen. Naiset ei vieläkään osaa pitää omia puoliaan.
Tuo kuvaamasi esimerkki on joku outo marginaalitapaus, eikä tuo edes mennyt lakien mukaan. Ei ihmistä noin vain voi heittää ulos asunnosta, jossa hän on virallisesti kirjoilla, eikä sukulaiset voi noin vain ottaa kaikkea irtaimistoa. No, oikea ratkaisu tuohonkaan ei olisi ollut avioliitto, vaan jo alunperin järkevämpi tapa toimia oman asumisen suhteen. Ja lapsiahan jos on, he perivät aina, siinä eivät sukulaiset saa mitään.
Luottamus mennyt täysin, ei pysty.