Kauanko odottaisit kosintaa?
Niin, kysymys otsikossa. Kuinka monta vuotta parisuhteessa odottaisit kosintaa? Tämä siis tilanteessa, jossa molemmat ovat suhteen alussa sanoneet haluavansa joskus naimisiin.
Kommentit (115)
Miksi ette itse kosi? Niinkö avuttomia suominaiset ovat, että odottavat ja jättävät mielummin miehen kuin itse kosisivat?
Säälittävää.
AV:lla ajatellaan usein mustavalkoisesti että kyllä se rakastunut mies kosii ja jos ei niin mies haluaa naimisiin jonkun muun kanssa.
Omassa lähipiirissäni on paljon aviopareja ja suurimman osan kohdalla se on ollut nainen joka on alkanut tietyssä pisteessä taluttamaan miestä sormuskaupoille ja varaamaan kirkkoa. Ne joiden mies on yllättänyt romanttisella kosinnalla ovat vähemmistössä ja näitä on ehkä 40%. Muilla prosessi on ollut paljon käytännönläheisempi.
Olen jutellut aiheesta myös omien aikuisten veljeni ja miespuolisten ystävien kanssa. Osa on jopa kosinut ihan vaan velvollisuudentunnosta. Monelle miehelle avioliitto ei ole kovin tärkeä asia samalla tavalla kuin naisille (yleistys).Jos haluat naimisiin, kosi miestäsi ja laita iso pyörä pyörimään. Jos mies kieltäytyy/venkoilee niin ainakin tiedät olla tuhlaamatta aikaasi enempää.
Unelmaelämässä ehkä menisi niin, että muutetaan yhteen vuoden kuluttua seurustelun aloittamisesta ja naimisiin parin vuoden kuluttua. Naimisiin ei kannata mennä ennen kuin se alkuhuuma on laantunut ja näkee selkeämmin millainen se toinen ihminen on. Itse en jäisi kovin moneksi vuodeksi odottelemaan kosintaa vaan ottaisin asian puheeksi jos itse olisin varma siitä, että haluan naimisiin.
En ole koskaan ymmärtänyt naisten vimmaa mennä naimisiin. Miksi niin täytyy tehdä? Mielestäni jokaisen täytyisi kysyä itseltään miksi haluaa naimisiin. Onko takana juridiset seikat (eli parempi tilanne leskenä tai eronneena, jos itse on suhteessa se köyhempi osapuoli) vai yksinkertaisesti se oletus, että niin kuuluu tehdä jossain vaiheessa. Eli voi kuulua joukkoon ja olla kuten muut, kun on se pakollinen prinsessapäivä pidetty.
Ennen avioliittoon astumista tulee varsinkin juridiset seikat ottaa selville. Hämmästyttävän harva on perillä mitä esim. erotilanteessa tapahtuu tai puolison kuollessa. Avioehto on asia, jota ilman en suostuisi vihille. Vaikka olisin köyhempi naimisiin mennessä, erotessa tilanne voi toinen. En halua antaa pennin latia entiselle miehelleni, vaan pitää oman omaisuuteni.
Tuntuu, että naisten päätavoite on edelleen "päästä" naimisiin. Mitä rikkaampi mies, sitä parempi. En ole koskaan tuntenut halua avioitua. Ymmärrän sen tarpeen, jos on lapsia. Onhan se selkeämpää ja helpompaa.
Häät ovat mielestäni myös maailman tylsimmät juhlat. Aina samalla kaavalla odotella tuntikausia morsiusparia kuvauksista, jonotusta ruokailemaan ja vessaan, pakolliset tyhmät hääleikit jne. Boring.
Avioliittolaissa sanotaan kaiketi, että kihlaus on sopimus avioliitosta kahden ihmisen välillä. Mitään sen kummempaa juridista merkitystä sillä ei ole, sama kuin muillakin sopimuksilla.
Eli periaatteessahan kosinta ja avioliittolupaus on jo tapahtunut ja nyt enää päätettävä hääpäivä siitä edellä sovitusta avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt naisten vimmaa mennä naimisiin. Miksi niin täytyy tehdä? Mielestäni jokaisen täytyisi kysyä itseltään miksi haluaa naimisiin. Onko takana juridiset seikat (eli parempi tilanne leskenä tai eronneena, jos itse on suhteessa se köyhempi osapuoli) vai yksinkertaisesti se oletus, että niin kuuluu tehdä jossain vaiheessa. Eli voi kuulua joukkoon ja olla kuten muut, kun on se pakollinen prinsessapäivä pidetty.
Ennen avioliittoon astumista tulee varsinkin juridiset seikat ottaa selville. Hämmästyttävän harva on perillä mitä esim. erotilanteessa tapahtuu tai puolison kuollessa. Avioehto on asia, jota ilman en suostuisi vihille. Vaikka olisin köyhempi naimisiin mennessä, erotessa tilanne voi toinen. En halua antaa pennin latia entiselle miehelleni, vaan pitää oman omaisuuteni.
Tuntuu, että naisten päätavoite on edelleen "päästä" naimisiin. Mitä rikkaampi mies, sitä parempi. En ole koskaan tuntenut halua avioitua. Ymmärrän sen tarpeen, jos on lapsia. Onhan se selkeämpää ja helpompaa.
Häät ovat mielestäni myös maailman tylsimmät juhlat. Aina samalla kaavalla odotella tuntikausia morsiusparia kuvauksista, jonotusta ruokailemaan ja vessaan, pakolliset tyhmät hääleikit jne. Boring.
Itse asiassa avoliitto jossa on lapsia on paljon parempi juridisesti kuin avoliitto ilman lapsia - teitty avioliitto selkeyttää tässäkin monta asiaa. On paljon asioita jotka tapahtuvat jos avoliitossa on lapsia mutta samat säännöt ei päde ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kysyn mieheltä, että milloin menemme naimisiin :D
Ap
Siinä mitään kyselyjä tarvi! Sanot reippaasti vaan, että "2.4.2024 on hääpäivämme". Voit vielä lisätä päivämäärän eteen sanan "rakas".
Miksi avioliitto pitää edes nähdä jonain romanttisena virstanpylväänä? Meillä on rakkautta ja yhteinen elämä, emme me siihen tarvinneet avioliittoa. Sen sijaan juridisen sopimuksen tarvitsimme. Tyhmää vastustaa jotain vain vastustamisen takia, niin kuin nyt vaikka avioliittoa.
Meillä ei ollut hääjuhlaa eikä kenenkään nimi ei vaihtunut. Sormukset jostain syystä hankittiin muttei niitä kumpikaan edes käytä, kun ei tykätä sormuksista. Saa avioliiton solmiminen kosimisineen olla miten romanttista tahansa jos niin haluaa. Meillä romantiikka on kuitenkin muualla. Avioliittoon voi myös suhtautua kuten me.
Vierailija kirjoitti:
Jätin miehen 7 vuoden kohdalla. Sanoi, että mikäs kiire tässä, tehdään tämmöisiä vuoden määräaikaisia sopimuksia kerrallaan. Ehkä huumoria, mutta viimeinen vuoden sopimusjaksoehdotus oli mulle liikaa. Asuttu oltiin yhdessä jo 6 vuotta ja kihloissa oltiin
Mä olen ollut jo 24 vuotta avoliitossa eikä kiire ole mihinkään.
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi odotellaan miehen, mielellään teatraalista, kosimista! Yhdessä juteltiin naimisiin menemisestä ja lopulta etsittiin kalenterista sopiva ajankohta.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis kysyn mieheltä, että milloin menemme naimisiin :D
Ap
Kyllä. Yksinkertaista, vai mitä?
Miksi te naiset odotatte miehen kosivan? Jos haluatte naimisiin, kosikaa itse.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt naisten vimmaa mennä naimisiin. Miksi niin täytyy tehdä? Mielestäni jokaisen täytyisi kysyä itseltään miksi haluaa naimisiin. Onko takana juridiset seikat (eli parempi tilanne leskenä tai eronneena, jos itse on suhteessa se köyhempi osapuoli) vai yksinkertaisesti se oletus, että niin kuuluu tehdä jossain vaiheessa. Eli voi kuulua joukkoon ja olla kuten muut, kun on se pakollinen prinsessapäivä pidetty.
Ennen avioliittoon astumista tulee varsinkin juridiset seikat ottaa selville. Hämmästyttävän harva on perillä mitä esim. erotilanteessa tapahtuu tai puolison kuollessa. Avioehto on asia, jota ilman en suostuisi vihille. Vaikka olisin köyhempi naimisiin mennessä, erotessa tilanne voi toinen. En halua antaa pennin latia entiselle miehelleni, vaan pitää oman omaisuuteni.
Tuntuu, että naisten päätavoite on edelleen "päästä" naimisiin. Mitä rikkaampi mies, sitä parempi. En ole koskaan tuntenut halua avioitua. Ymmärrän sen tarpeen, jos on lapsia. Onhan se selkeämpää ja helpompaa.
Häät ovat mielestäni myös maailman tylsimmät juhlat. Aina samalla kaavalla odotella tuntikausia morsiusparia kuvauksista, jonotusta ruokailemaan ja vessaan, pakolliset tyhmät hääleikit jne. Boring.
Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa! En ymmärrä naisten prinsessapäivä hinkua!! Laitetaan tuhansia euroja ja hirveät paineet yhteen päivään.....
Elämässä on niin paljon muutakin juhlittavaa - erityisesti naisena.
Vierailija kirjoitti:
Jätin miehen 7 vuoden kohdalla. Sanoi, että mikäs kiire tässä, tehdään tämmöisiä vuoden määräaikaisia sopimuksia kerrallaan. Ehkä huumoria, mutta viimeinen vuoden sopimusjaksoehdotus oli mulle liikaa. Asuttu oltiin yhdessä jo 6 vuotta ja kihloissa oltiin
Oisin jättäny jo ensimmäisen määräaikaissopimus vitsin kohdalla.
Niin se homma yleensä toimii. Jos kosintaa ei ole vielä tapahtunut, niin yleensä kysytään, että menisitkö kanssani naimisiin. Sen jälkeen sovitaan päivä.