Lue keskustelun säännöt.
Kauanko odottaisit kosintaa?
16.07.2023 |
Niin, kysymys otsikossa. Kuinka monta vuotta parisuhteessa odottaisit kosintaa? Tämä siis tilanteessa, jossa molemmat ovat suhteen alussa sanoneet haluavansa joskus naimisiin.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kosiminen tarkoittaa sitä että ilmaisee halunsa mennä naimisiin. Se "kosija" on käytännössä aina nainen.
Mutta Suomessa toki ei kukaan kosi vaan asioista keskustellaan kuten aikuiset.
No ei kyllä ole aina nainen - toinen avioliitto ja kummassakin mies kosinut. Tässä suhteessa en edes ajatellut seurustelua pidemmälle ennen kosintaa - minulla kesti puoli vuotta päättää haluanko tapailua enempää, reilun vuoden jälkeen kosinta oli yllätys ja kihlaus jouluna ja maistraattivihkiminen alkukesästä - siitäkään ei tiedä juuri kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP sun pitää ilmoittaa sille miehelle aikaraja, jonka olet valmis odottamaan kosintaa tai kosia itse. Aikaraja sun tulee päättää itse.
Anteeksi vain, mutta aikaraja kuulostaa jotenkin yksinkertaiselta.
Ap
Minusta kuulostaa siltä ettet tiedä mitä haluat. Kuulostaa siltä että toivot kosintaa, mutta oikeasti olet valmis elämään ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosiminen tarkoittaa sitä että ilmaisee halunsa mennä naimisiin. Se "kosija" on käytännössä aina nainen.
Mutta Suomessa toki ei kukaan kosi vaan asioista keskustellaan kuten aikuiset.
No ei kyllä ole aina nainen - toinen avioliitto ja kummassakin mies kosinut. Tässä suhteessa en edes ajatellut seurustelua pidemmälle ennen kosintaa - minulla kesti puoli vuotta päättää haluanko tapailua enempää, reilun vuoden jälkeen kosinta oli yllätys ja kihlaus jouluna ja maistraattivihkiminen alkukesästä - siitäkään ei tiedä juuri kukaan.
Täällä myös nainen, jota mies kosi yllättävän nopeasti. Jokainen avioliitto jonka tarinan tiedän, on lähtenyt miehen kosinnasta lukuunottamatta vanhempiani. Heidän tapauksessaan äitini kosi isääni.
12 vuotta meni ennenkuin tuli kysymys mennäänkö naimisiin. Mentiin heti seuraavana kesänä. Avioliitto ei ollut minulle mikään päätavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että olen puhunut miehelle suoraan naimisiinmenosta. Pelkillä kihloilla ei ole minulle mitään merkitystä.
Ap
No mitä siinä keskustelussa puhuttiin ja mihin ratkaisuun päädyitte? Jos olet ilmaissut, että haluaisit sopia hääpäivän, mutta mies ei halua, niin eikö asia ole selvä, että haluatte eri asioita?
No, asiaa on sivuttu monessakin keskustelussa. Viimeisimmässä sanoin miehelle, että olen aina halunnut olla avioliitossa mun tulevan lapsen isän kanssa. Suunnittelemme lapsen yrittämisen aloittamista, noin vuoden kuluttua. Sanoin myös, että olen ehkä hieman luopunut avioajatuksesta hänen ilmaistuaan, ettei näe sitä tärkeänä. Mies sanoi joskus niin. Tällä kertaa hän totesi, että kyllähän naimisiinmeno kuulostaa hyvältä ajatukselta. Mutta sitten olimme hetken hiljaa ja jatkoimme jostain muusta. Tässäkin hetkessä olisin toivonut, että hän vaikka ehdottaa hääpäivää.
Ap
Voi rakas ihminen. Nyt hieman kärjistän, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa miehistä _ei ole oma-aloitteinen_. Tämä tarkoittaa sitä, että jos avioliitto olisi toiveissanne, niin alat ihan itse pohtimaan päivää, paikkaa tai tilaisuutta. Sekä ennen kaikkea mitä avioliitto teille merkitsee. Ihmettelen, että lapsen yrittämisestä on kyllä päästy yhteisymmärrykseen, mutta sitoutumisesta tällä tavalla ei. Alan epäillä onko tämä aloitus peikkonen.
No kai näitä asioita (päivää, paikkaa) mietitään yhdessä, eikä yksin? Tai ainakin minun pitää saada mieheltä varmistus, että hän todella haluaa naimisiin? Ja miten tämä onnistuu?
Ap
Mies kosi kun esikoisemme oli pieni vauva. Esikoinen sai kyllä alkunsa melko nopeasti, kun alettiin virallisesti seurustelemaan. Oli meillä ollut alusta asti puhetta kihloista ja naimisiinmenosta, miehen aloitteesta, ja hyvä se oli jo suhteen alussa puhua että ollaan samalla sivulla asiasta. En silti erityisemmin odottanut kosintaa, kyllä sitoutuminen mitataan muillakin asioilla.
Naimisiin mentiin n. 4v kihloista, kun toinen lapsi oli noin vuoden ikäinen. Meillä ei ollut asian kanssa kiire, mutta juridisten asioiden kannalta tultiin siihen tulokseen, että mennään.
Ehkä odottaisin max 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25 vuotta - ja sekin ihan vaan juridiikan takia. Oli tiettyjä taloudellisia juttuja joiden kannalta avoliiton siirtäminen avioliitoksi kannatti (ja joku nyt epäilee leskeneläkettä, niin se ei toetudu, oltiin vuodella myöhässä). Kun oltiin päätetty niin sitten asia eteni nopsaan ja maistraatissa käytiin äkkisletään.
Asiasta keskuteltiin ja sitten mies sanoi, että no mennäänkö ja minä siihen, että sama kai sen väliä...mutta koskaan aikaisemmin ei kyllä asiasta keskusteltu, joten en varsinaisesti odottanut mitään - meille se nyt oli ihan sama. Koskaan en mitään prinsessapäivää ja siihen liittyvää hässäkkää edes haaveillut.
Vierailija kirjoitti:
Jätin miehen 7 vuoden kohdalla. Sanoi, että mikäs kiire tässä, tehdään tämmöisiä vuoden määräaikaisia sopimuksia kerrallaan. Ehkä huumoria, mutta viimeinen vuoden sopimusjaksoehdotus oli mulle liikaa. Asuttu oltiin yhdessä jo 6 vuotta ja kihloissa oltiin
Siis ihanko oikeasti teidän parisuhteenne päättyi vain siksi, ettei avioliittoa tullut?
Taisi olla jo alun perin hyvin huteralla pohjalla koko suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että olen puhunut miehelle suoraan naimisiinmenosta. Pelkillä kihloilla ei ole minulle mitään merkitystä.
Ap
No mitä siinä keskustelussa puhuttiin ja mihin ratkaisuun päädyitte? Jos olet ilmaissut, että haluaisit sopia hääpäivän, mutta mies ei halua, niin eikö asia ole selvä, että haluatte eri asioita?
No, asiaa on sivuttu monessakin keskustelussa. Viimeisimmässä sanoin miehelle, että olen aina halunnut olla avioliitossa mun tulevan lapsen isän kanssa. Suunnittelemme lapsen yrittämisen aloittamista, noin vuoden kuluttua. Sanoin myös, että olen ehkä hieman luopunut avioajatuksesta hänen ilmaistuaan, ettei näe sitä tärkeänä. Mies sanoi joskus niin. Tällä kertaa hän totesi, että kyllähän naimisiinmeno kuulostaa hyvältä ajatukselta. Mutta sitten olimme hetken hiljaa ja jatkoimme jostain muusta. Tässäkin hetkessä olisin toivonut, että hän vaikka ehdottaa hääpäivää.
Ap
Voi rakas ihminen. Nyt hieman kärjistän, mutta oman kokemukseni mukaan suurin osa miehistä _ei ole oma-aloitteinen_. Tämä tarkoittaa sitä, että jos avioliitto olisi toiveissanne, niin alat ihan itse pohtimaan päivää, paikkaa tai tilaisuutta. Sekä ennen kaikkea mitä avioliitto teille merkitsee. Ihmettelen, että lapsen yrittämisestä on kyllä päästy yhteisymmärrykseen, mutta sitoutumisesta tällä tavalla ei. Alan epäillä onko tämä aloitus peikkonen.
No kai näitä asioita (päivää, paikkaa) mietitään yhdessä, eikä yksin? Tai ainakin minun pitää saada mieheltä varmistus, että hän todella haluaa naimisiin? Ja miten tämä onnistuu?
Ap
Se onnistuu, kun kysyt asiaa mieheltä.
Me palstalaiset emme voi vastata hänen puolestaan.
Ensin naimisiin, sitten vasta yhteen, pistää vauhtia mieheen ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko mun odottaa, että tulee seuraava vuosipäivä? Eikö miehet kosi yleensä silloin? Jos ei kosi, niin sitten kysyn suoraan.
Ap
Jos olisin nainen, niin seuraavaan karkauspäivään asti. 29.2.2024 on tosi lähellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkauspäivähän on keksitty just tän ikiaikaisen ongelman ratkaisemiseksi. Siitähän se on nimensäkin saanut ;)
Siis olitte jo sopineet suhteen alussa menevänne naimisiin joskus? Ei silloin enää kosintaa tarvitse. Päivämäärän päättämisestähän nyt on enää kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mun odottaa, että tulee seuraava vuosipäivä? Eikö miehet kosi yleensä silloin? Jos ei kosi, niin sitten kysyn suoraan.
Ap
Jos asia vaivaa, niin mikset kysy vaikka samantien, että mites on. Sitten taas jos asia ei oikeasti vaivaa, niin miksi edes mietiiä moista...
Eli siis kysyn mieheltä, että milloin menemme naimisiin :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei ole naimisissa ihan siksi, että hän ei avovaimonsa mielestä ole kosinut oikealla tavalla. Ei riitä, että kysyy, mentäisiinkö naimisiin. Täytyy panostaa kosintaan, joku rauhallinen keskustelu ei ole "se juttu".
Veli on todennut, että jos selkeä kysymys selvin päin ei riitä, niin ei hän rupea anelemaan. Avovaimo odottaa yhä 15 vuoden yhdessäolon jälkeen romanttista kosintaa ja prinsessahäitä.
Onhan se nyt kamalan vaativaa panostaa kosintaan edes vähän. Ihme että nainen on jaksanut tuollaista saamattomuutta katsella.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko mun odottaa, että tulee seuraava vuosipäivä? Eikö miehet kosi yleensä silloin? Jos ei kosi, niin sitten kysyn suoraan.
Ap
Ei ole olemassa mitään yleistä päivää, jolloin miehet kosivat. Yleisempää taitaa olla, että se kysytään, kun tulee sellainen sopiva tunne. Ja sitten naiset valittavat, kun ei ollut romanttiset puitteet.
Anteeksi vain, mutta aikaraja kuulostaa jotenkin yksinkertaiselta.
Ap