Heta käyttää vähän rahansa herkutteluun - mitä järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mihin ne rahat pitäisi käyttää? Jos viikossa menee 15 euroa herkkuihin ja niistä tulee hyvä mieli edes hetkeksi, niin mikä ongelma? Ei tuolla rahalla saa nykyään juuri mitään "järkevääkään".

No vaikka säästää vähän niistä rahoista loppukuuhunkin, jotta silloin ei tarvitse elää pelkällä pannukakulla ja kananmunilla. Tyypillinen köyhä, joka valittaa ettei rahat riitä mihinkään, mutta sopivasti unohtaa sen että on käyttänyt puolet tukirahoista pizzaan ja hampurilaisiin heti samana päivänä kun sai summan tilille.

Tuohan voi olla ihan oma valintakin, että haluaa joskus syödä pizzaa ja hampurilaisia ja on sen vuoksi valmis syömään joinain muina päivinä kananmunia ja pannukakkua. Mikä vika niissä ruuissa muuten edes on? Esim. omat lapseni ilahtuvat aina kun teen pannukakkua, ja kananmunissahan on sinänsä hyviä ravintoaineita, ja moni saattaa oikeasti paistetuista ja keitetyistä kananmunista tykätäkin. Ei kai sellaistakaan sääntöä ole, että joka päivä pitää syödä tasahintaisia ruokia tai aina samanlaisia. Ja kyllähän hän kertoi laskevansa tarkkaan, että rahat riittävät, joten en nyt ymmärrä mitä moralisoinnin aihetta tuossa on.

Paitsi että ei ole, koska hän myöntää itsekin että hänellä olisi ruokien suunnittelemisessa parantamisen varaa. On muutenkin hiukan eri asia tehdä pannukakkua silloin tällöin lasten herkuksi tai elää pelkästään sillä muutama päivä.

Niin? Eli hän tiedostaa ongelman ja tietää, mitä sille voisi tehdä. Tuohan on täysin eri asia kuin joku holtiton kuluttaminen, jossa ihminen ei tajua valintojensa seurauksia.

Ja silti hän kuukaudesta toiseen toimii aina uudelleen ihan samalla tavalla ja loppukuusta huomaa rahojensa taas olevan loppu. Täyttää mielestäni typeryyden määritelmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mihin ne rahat pitäisi käyttää? Jos viikossa menee 15 euroa herkkuihin ja niistä tulee hyvä mieli edes hetkeksi, niin mikä ongelma? Ei tuolla rahalla saa nykyään juuri mitään "järkevääkään".

No vaikka säästää vähän niistä rahoista loppukuuhunkin, jotta silloin ei tarvitse elää pelkällä pannukakulla ja kananmunilla. Tyypillinen köyhä, joka valittaa ettei rahat riitä mihinkään, mutta sopivasti unohtaa sen että on käyttänyt puolet tukirahoista pizzaan ja hampurilaisiin heti samana päivänä kun sai summan tilille.

Tuohan voi olla ihan oma valintakin, että haluaa joskus syödä pizzaa ja hampurilaisia ja on sen vuoksi valmis syömään joinain muina päivinä kananmunia ja pannukakkua. Mikä vika niissä ruuissa muuten edes on? Esim. omat lapseni ilahtuvat aina kun teen pannukakkua, ja kananmunissahan on sinänsä hyviä ravintoaineita, ja moni saattaa oikeasti paistetuista ja keitetyistä kananmunista tykätäkin. Ei kai sellaistakaan sääntöä ole, että joka päivä pitää syödä tasahintaisia ruokia tai aina samanlaisia. Ja kyllähän hän kertoi laskevansa tarkkaan, että rahat riittävät, joten en nyt ymmärrä mitä moralisoinnin aihetta tuossa on.

Paitsi että ei ole, koska hän myöntää itsekin että hänellä olisi ruokien suunnittelemisessa parantamisen varaa. On muutenkin hiukan eri asia tehdä pannukakkua silloin tällöin lasten herkuksi tai elää pelkästään sillä muutama päivä.

Mitä jos eläisit pelkällä pannukakulla kuukaudesta toiseen? Joka aterialla pelkkää pannukakkua eikä mitään muuta kun muuhin ei ole varaa? Sekö sinun mielestä olisi turhaa herkuttelua, josta pitäisi luopua? Eli ei edes pannukakkua ruoaksi, köyhän pitää olla ysin syömättä?! Siitä vaan wannabe rikas kokeilemaan miltä tuntuu olla syömättä vuodrst toiseen!

Kukakohan tässä on kehottanut olemaan syömättä? Ennemmin neuvonut käyttämään rahojaan niin että voisi syödä jotain muutakin kuin sitä pannukakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mihin ne rahat pitäisi käyttää? Jos viikossa menee 15 euroa herkkuihin ja niistä tulee hyvä mieli edes hetkeksi, niin mikä ongelma? Ei tuolla rahalla saa nykyään juuri mitään "järkevääkään".

No vaikka säästää vähän niistä rahoista loppukuuhunkin, jotta silloin ei tarvitse elää pelkällä pannukakulla ja kananmunilla. Tyypillinen köyhä, joka valittaa ettei rahat riitä mihinkään, mutta sopivasti unohtaa sen että on käyttänyt puolet tukirahoista pizzaan ja hampurilaisiin heti samana päivänä kun sai summan tilille.

Tuohan voi olla ihan oma valintakin, että haluaa joskus syödä pizzaa ja hampurilaisia ja on sen vuoksi valmis syömään joinain muina päivinä kananmunia ja pannukakkua. Mikä vika niissä ruuissa muuten edes on? Esim. omat lapseni ilahtuvat aina kun teen pannukakkua, ja kananmunissahan on sinänsä hyviä ravintoaineita, ja moni saattaa oikeasti paistetuista ja keitetyistä kananmunista tykätäkin. Ei kai sellaistakaan sääntöä ole, että joka päivä pitää syödä tasahintaisia ruokia tai aina samanlaisia. Ja kyllähän hän kertoi laskevansa tarkkaan, että rahat riittävät, joten en nyt ymmärrä mitä moralisoinnin aihetta tuossa on.

Paitsi että ei ole, koska hän myöntää itsekin että hänellä olisi ruokien suunnittelemisessa parantamisen varaa. On muutenkin hiukan eri asia tehdä pannukakkua silloin tällöin lasten herkuksi tai elää pelkästään sillä muutama päivä.

Mitä jos eläisit pelkällä pannukakulla kuukaudesta toiseen? Joka aterialla pelkkää pannukakkua eikä mitään muuta kun muuhin ei ole varaa? Sekö sinun mielestä olisi turhaa herkuttelua, josta pitäisi luopua? Eli ei edes pannukakkua ruoaksi, köyhän pitää olla ysin syömättä?! Siitä vaan wannabe rikas kokeilemaan miltä tuntuu olla syömättä vuodrst toiseen!

Kukakohan tässä on kehottanut olemaan syömättä? Ennemmin neuvonut käyttämään rahojaan niin että voisi syödä jotain muutakin kuin sitä pannukakkua.

On ihan normaalia, että tuossa tilanteessa elimistö tilaa hiilihydraatteja (epäterveellisiä sellaisia). Jos hänen mieli saataisiin turvaan, muuttuisi ruokavalio automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuorena hoikka ja liikuin paljoin, sain iloa muustakin kuin syömisestä. Sitten sairastuin kroonisesti jouduin pysyvälle tk-eläkkeelle ja sairauksieni takia vietän aikani lähinnä yksin neljän seinän sisällä. Ei ole paljoa muita asioita elämässä, mistä saada nautintoa kuin ruoka.

Puolisoa ei ole ja muutamat harvat ystävät asuvat muualla. Olen kroonisesti masentunut sekä yksinäinen. Kroonisia sairauksia, kuten vaikea migreeni (liikuntaa ei paljoa kykene harrastamaan)

Kyllä, olen lohtusyöjä koska elämäni on ihan perseestä ja ruoka lähes ainoa iloni

Tämä. Se on hyvä jonkun perusterveen ja työssäkäyvän, jolla on ystäviä, perhe ym rahaa ja mielekäs elämä, arvostella sellaisen ihmisen valintoja joilla ei ole mahdollisuutta ed mainittuihin asioihin.

Lohtusyöminen voi olla ainoa syy elää joillekin. Jos ei olisi lohtusyömistä niin ihminen polttaisi tupakkaa tai joisi viinaa. Kyse on usein vaikeista tunnepuolen ongelmista, joihin ei terapiakaan auta aina. Eipä se terapeutti taio ystävää sille yksinäiselle.

Itsellä myös krooninen masennus, johon ruoka auttaa edes jotenkuten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin nuorena hoikka ja liikuin paljoin, sain iloa muustakin kuin syömisestä. Sitten sairastuin kroonisesti jouduin pysyvälle tk-eläkkeelle ja sairauksieni takia vietän aikani lähinnä yksin neljän seinän sisällä. Ei ole paljoa muita asioita elämässä, mistä saada nautintoa kuin ruoka.

Puolisoa ei ole ja muutamat harvat ystävät asuvat muualla. Olen kroonisesti masentunut sekä yksinäinen. Kroonisia sairauksia, kuten vaikea migreeni (liikuntaa ei paljoa kykene harrastamaan)

Kyllä, olen lohtusyöjä koska elämäni on ihan perseestä ja ruoka lähes ainoa iloni

Tämä. Se on hyvä jonkun perusterveen ja työssäkäyvän, jolla on ystäviä, perhe ym rahaa ja mielekäs elämä, arvostella sellaisen ihmisen valintoja joilla ei ole mahdollisuutta ed mainittuihin asioihin.

Lohtusyöminen voi olla ainoa syy elää joillekin. Jos ei olisi lohtusyömistä niin ihminen polttaisi tupakkaa tai joisi viinaa. Kyse on usein vaikeista tunnepuolen ongelmista, joihin ei terapiakaan auta aina. Eipä se terapeutti taio ystävää sille yksinäiselle.

Itsellä myös krooninen masennus, johon ruoka auttaa edes jotenkuten

Tunnistan tämän valitettavan hyvin. Minä olen myös opetellut hulluuksissani kikkailemaan tämän kanssa; yhtä paljon kuin nautin lohtusyömisestä, nautin nälästä silloin kun saan suunnan käännettyä. Ja se se vasta touhua onkin 🙄

En ole köyhä enkä lihava, mutta olen pahassa sokerikoukussa ja ateriani ovat pääosin hiilarihöttöä ja karkkia kuluu joka päivä paljon. Ruokakustannukset ovat paljon pienemmät kuin terveellisesti syövillä tuttavillani.

Jutun mukaan tietää, että voi käydä seurakunnan ruokajonossa. Ihan itsekurin puutetta. Tuhlaa alkukuusta, jotta on syy pihistellä loppukuusta.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen tuota, että tilaa woltin kautta eli maksaa palvelusta vaikka työttömänä voisi käydä ostamassa paikanpäältä.

Sillä säästyneellä rahalla syö jo seuraavana päivänä hyvin.

Tietää voivansa käydä ruokajonossa. Eikä puoliso ole vahtimassa. Seurustellessaan motivoitui tekemään itse parempaa ruokaa.