Mistä kaikkein vahvimmat sielut tunnistaa?
Kommentit (72)
Eivät jää pitkäksi aikaa äärimmäisessä menetyksessäkään tuleen makaamaan. Rupeavat toimimaan ja kehittelemään keinoja selvitä. Vaikka kuinka pientä parannusta ensalkuun.
Vahvat ihmiset käsittelevät vastoinkäymiset suhteellisen nopeasti. Ehkä heilläkin ensimmäisten vastoinkäymisten hoitoon meni aikanaan enemmän aikaa.
Ymmärrys on heillä kasvanut, mutta myös käsitys siitä, että kaikesta on mahdollista selvitä.
Heissä on sellaista energiaa. Olen usein mitannut jopa 3,7 gigawattia oikein vahvasta sielusta.
Väri on myös tunniste. Semmonen ultravioletin, sinisen ja infrapunan yhdistelmä on hyvä tuntomerkki.
Joskus menee jopa röntgensäteilyn puolelle, mut jos muassa on gammasäteilyä niin on liian parkkiintunut sielu ja voi olla alakerran vaikutusta.
Häpykarvojen muoto paljastaa myös. Sellainen säännöllinen tasasivuinen karvakolmio on paras. Nykyään toi sheivaus on kyllä hankaloittanu bongausta.
Vahvan ihmisen heikkous on sääli. Hän ei kestä sitä. Kestää kaiken muun.
On ottanut joskus siipeensä oikein huolella, mutta kävelee edelleen pää pystyssä ja tietää oman arvonsa.
Tunnistaa voi siitä, ettei mene toimintakyvyttömäksi, sattui mitä tahansa yllättävää.
Joku sellainen kipinä, joka puhkeaa liekkiin heikoilla ollessa. Tiedät selviäväsi ja pärjääväsi, vaikkei sillä hetkellä olisi harmainta aavistusta miten.
Vierailija kirjoitti:
Ne aina jotenkin tietää selviytyvänsä, vaikka olisivat kuinka epätoivoisessa tilanteessa. Ovat ennenkin selvinneet.
He eivät murru, mutta voivat taipua paljonkin. Murtumispisteessäkin pysyvät murtumattomina.
Ja vaikka murtuvat, kokoavat palaset kasaan, ja taas menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyneet läpi vaikeuksia mutta elämänasenteeltaan Fenix lintuja jotka nousevat tuhkasta vaikka se sattuu.
Mistä ihminen voi saada voimaa moiseen?
Siitä että elämässä ei ole enää mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Joku sellainen kipinä, joka puhkeaa liekkiin heikoilla ollessa. Tiedät selviäväsi ja pärjääväsi, vaikkei sillä hetkellä olisi harmainta aavistusta miten.
Näin. Usko huomiseen, päivään tulevaan.
Unfriendly always and forever kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkevät kauneutta ympärillään ja jaksavat olla muille ystävällisiä vaikka itse kävelevät läpi helvetin
Pahinta paskapuhetta mitä tiedän. Eli höpistä psykohöttöä nynnyy kukista ja kauneudesta ja samalla olla rikosten uhri. Oletko täysijärkinen. Olet todennäköisest joku valoa ja iloa ihminen.
Toisaalta ei ole kenenkään asia kuinka ystävällinen tai iloinen joku on ikinä, olkoon ollut ihan millainen elämä tahansa!
Rikosten uhrina nimenomaan nautin suunnattomasti kesäaamun auringosta, niityn kukista, eläimistä jne. Niihin saattoi sentään luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyden tuomasta riippumattomuudesta mihinkään.
Yksinäisyys on karsinogeeni, se lyhentää elinikää enemmän kun ylipaino, diabetes tai tupakointi.
Mun tarkoitus ei ole kettuilla, ihan vaan muistuttaa et sun cope on äärimmäisen itsetuhoinen eläimelle joka on erikoistunu hypersosiaaliseks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyneet läpi vaikeuksia mutta elämänasenteeltaan Fenix lintuja jotka nousevat tuhkasta vaikka se sattuu.
Mistä ihminen voi saada voimaa moiseen?
Siitä että elämässä ei ole enää mitään muuta.
Elämässä ei ole enää mitään hävittävää. Ihmisten kitinä jostain koronasta ei vaikuta millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Ne aina jotenkin tietää selviytyvänsä, vaikka olisivat kuinka epätoivoisessa tilanteessa. Ovat ennenkin selvinneet.
He eivät murru, mutta voivat taipua paljonkin. Murtumispisteessäkin pysyvät murtumattomina.
En ole samaa mieltä. Tuo on itsekeskeistä optimismia, ehkä typeryyttäkin, toksista positiivisuutta.
Vahva pystyy käymään murtumisetkin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne aina jotenkin tietää selviytyvänsä, vaikka olisivat kuinka epätoivoisessa tilanteessa. Ovat ennenkin selvinneet.
He eivät murru, mutta voivat taipua paljonkin. Murtumispisteessäkin pysyvät murtumattomina.
En ole samaa mieltä. Tuo on itsekeskeistä optimismia, ehkä typeryyttäkin, toksista positiivisuutta.
Vahva pystyy käymään murtumisetkin läpi.
Ja kestävät ja hyväksyvät senkin että tästä tilanteesta ei selviydytä. Esim. esim. Maarit Feldt-Ranta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistaa voi siitä, ettei mene toimintakyvyttömäksi, sattui mitä tahansa yllättävää.
Meinaatko että jos esim. oma lapsi kuolee väkivaltaisesti ja et mene siitä toimintakyvyttömäksi, niin se on merkki vahvuudesta?
Unfriendly always and forever kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkevät kauneutta ympärillään ja jaksavat olla muille ystävällisiä vaikka itse kävelevät läpi helvetin
Pahinta paskapuhetta mitä tiedän. Eli höpistä psykohöttöä nynnyy kukista ja kauneudesta ja samalla olla rikosten uhri. Oletko täysijärkinen. Olet todennäköisest joku valoa ja iloa ihminen.
Toisaalta ei ole kenenkään asia kuinka ystävällinen tai iloinen joku on ikinä, olkoon ollut ihan millainen elämä tahansa!
Kyllä. Vahva osaa myös pitää puolensa ja rajansa.
Sen kyllä älykäs hoksaa ja käsittää, niin työelämässä ja etenkin työelåmässä.
Jotkut huomaa sen ehkä, myös yksityiselämässä, mutta vain kaikkein läheisimmät.
Erittäin ja monipuolisesti elämää kokeneen, huomaa, mm.
hänen näkemyksistään, mielipiteistään ja toiminastaan, mitä erilaimmissa keskusteluissa, tilanteissa ja tapaamisissa.
Yksi esimerkki tästä on esimerkiksi, syöpään sairastatunut, sen jälkeen leikkauksella ja sädehoidolla ja sytostaateilla hoidettu ja lopulta parantunut ja eloon jäänyt, sairasanhoitaja / lääkäri.
Tuo vaikuttaa syvästi heidän työhönsä potilaiden kanssa.
Mutta ei se pelkästään tuota ole.
Mitä enemmän ihminen on elämässsään kokenut hyviä asioita ja onnistunut, mutta sen vasta painoksi saanut kokea myös rankkoja vastoinkäymisiä: esim. oman yrityksen konkurssi, jossa oman velkavankeuden lisäksi, myös moni työntekijä menetti työpaikkansa ja toimeentulonsa.
Siis pitkä työttömyys, ammattitaitoiselle ihmisille, on syöksy mustaan.
Samoin yllättävät avioerot, lapsen kuolema ja hyvin rakkaiden ja läheisten ihmisten, yllättävät, pikaiset kuolemat.
Tälläisisiä tapahtumia kokeneilla ihmisellä, ei enää ole enää elämästä yksinkertaisia, varmoja, tyhjänpäiväisiä oletutuksia.
Eikä käsityksiä.